\u201dKurre tiesi, ett\u00e4 pit\u00e4isi olla jo menossa, mutta tapansa mukaan h\u00e4n vasta suunnitteli l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Aina sama juttu! T\u00e4ss\u00e4 asiassa h\u00e4n ei ole yht\u00e4\u00e4n parantunut vanhemmiten, vaan pikemminkin p\u00e4invastoin. Pyrin aina olemaan ajoissa, mutta h\u00e4nen kanssaan se on l\u00e4hes mahdotonta. H\u00e4n on parantumaton my\u00f6h\u00e4stelij\u00e4 ja aivan toivottoman hidas l\u00e4htij\u00e4. Yrit\u00e4n olla rauhallinen, mutta tunnen, kuinka verenpaine nousee ja p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ritisee. Ehk\u00e4 jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ihan kirjaimellisesti r\u00e4j\u00e4hd\u00e4n\u2026\u201d<\/p>\n
Kurre kuuntelee hymyillen, kuinka Eppu kertoo v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti l\u00e4hes sketsinomaisista tapauk\u00adsista, kuinka h\u00e4n huolehtii tavarat ja menee k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4\u00e4n autoa ja Kurre lupaa tulla heti. Sitten h\u00e4n odottaa autossa aikansa, kunnes palaa sis\u00e4\u00e4n todetakseen, ettei miehell\u00e4 ole viel\u00e4 edes keng\u00e4t jalassa\u2026<\/p>\n
\u201dPaitsi ty\u00f6asioissa, teatterista en ole koskaan my\u00f6h\u00e4stynyt\u201d, Kurre oikaisee, ja esitt\u00e4\u00e4 selityksen: \u201dN\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ajoitus on aina sekunnin tarkkaa, niin ehk\u00e4 siviiliss\u00e4 olen tottunut ottamaan aikataulut hiukan v\u00e4ljemmin.\u201d<\/p>\n
Kun hengitys on tasaantunut, Eppu virnist\u00e4\u00e4 ja sanoo, ett\u00e4 ihan hyv\u00e4\u00e4 kuuluu. <\/p>\n
\u201dOnneksi ei ole t\u00e4m\u00e4n pahempia ongelmia, elossa ja terveen\u00e4 ollaan.\u201d <\/p>\n
H\u00e4n auttaa luontevasti miehelt\u00e4\u00e4n takin p\u00e4\u00e4lt\u00e4, asettelee t\u00e4lle tuolin ja vie k\u00e4velykepin sein\u00e4n viereen. Istahdamme Helsingin Etu-T\u00f6\u00f6l\u00f6ss\u00e4 sijaitsevaan kahvilaan ja rauhoitumme maistelemaan capuccinoja.<\/p>\n
Ik\u00e4ero on muutakin kuin numero<\/p>\n
Kurtin ja Epun nelj\u00e4 ja puolivuotias lapsenlapsi on pohtinut paljon sit\u00e4, ett\u00e4 isois\u00e4ll\u00e4, Muffalla, on vuosia aika lailla enemm\u00e4n kuin h\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n
\u201dH\u00e4n pit\u00e4\u00e4 huolta siit\u00e4, ettei Muffa eksy tai kaadu ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vanhat ihmiset voivat tarvita k\u00e4velykeppi\u00e4 ja kuulolaitetta\u201d, Eppu kertoo.<\/p>\n
Eppu on nyt 64-vuotias, ja h\u00e4n sanoo, ettei ole koskaan ajatellut pariskunnan ik\u00e4eroa \u2013 paitsi viime vuosina, Kurren nelj\u00e4n vuoden takaisen aivoinfarktin j\u00e4lkeen.<\/p>\n
\u201dJa olenhan min\u00e4 vanha, 86 on aika paljon. Kun tapasimme 41 vuotta sitten, Eppu oli hauras pikkulikka ja min\u00e4 keski-ik\u00e4inen konkari. Vedonly\u00f6ntikertoimet suhteen kest\u00e4misen puolesta olivat heikot, mutta t\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 ollaan\u201d, sanoo Kurre. <\/p>\n
\u201dNyt olen pohtinut vanhenemista ja terveyden haurastumista paljonkin. Ei t\u00e4llaisia asioita osaa ennakoida, todellisuus yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 aina\u201d, Eppu jatkaa. <\/p>\n
H\u00e4n sanoo tottuneensa yhteisten vuosien aikana siihen, ett\u00e4 Kurre on kaikin puolin tekev\u00e4inen. K\u00e4tev\u00e4 mies, joka on tyk\u00e4nnyt ajaa autoa ja rakennellut sek\u00e4 korjaillut, hoitanut suit sait sen ja t\u00e4m\u00e4n. <\/p>\n
En\u00e4\u00e4 miehen tasapaino ei ole entisens\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n esimerkiksi jaksa ulkoiluttaa koiraa, eik\u00e4 muutenkaan liikkua varsinkaan huonolla kelill\u00e4 ulkona yksin.<\/p>\n
\u201dTy\u00f6njakomme on muuttunut totaalisesti, ja nyt miltei kaikki asiat ovat minun vastuullani\u201d, Eppu toteaa.<\/p>\n
\u201dHoidan m\u00e4 koko ajan jotakin, vaikka riskit ovatkin hirvitt\u00e4v\u00e4t\u201d, Kurre t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 vitsaillen.<\/p>\n
Vanheneminen on realiteetti, asiat asettuvat uusiin uomiinsa, ja el\u00e4m\u00e4 jatkuu. <\/p>\n
\u201dAluksi j\u00e4nnitin esimerkiksi sit\u00e4, kuinka Kurren itsetunto kest\u00e4\u00e4 sen, ett\u00e4 auton ratin takana istunkin min\u00e4, kakkoskuski. Mutta h\u00e4nh\u00e4n on aivan mahtava kuskattava.\u201d<\/p>\n
\u201dEi ollut kyll\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ongelmaa\u201d, keskeytt\u00e4\u00e4 Kurre ja jatkaa: \u201dEppu ajaa tosi hyvin, ja minusta on kiva olla kyydiss\u00e4.\u201d<\/p>\n
Kurt Nuotio: \u201dOlen iloinen siit\u00e4, ett\u00e4 saan olla elossa\u201d<\/p>\n
Eppu sanoo nauttivansa jokaisesta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jonka he saavat jatkaa yhdess\u00e4.<\/p>\n
\u201dIhastuin aikoinaan siihen, ett\u00e4 Kurre on iloinen, utelias ja t\u00e4ynn\u00e4 energiaa. Hienoa on se, ett\u00e4 Kurre on oma skarppi ja hauska itsens\u00e4, h\u00e4n on yh\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni aurinko. Oikeastaan h\u00e4n on jopa entist\u00e4 parempi. Kaikki kireys on poissa, h\u00e4n on lempe\u00e4mpi ja pehme\u00e4mpi, kun ei ole en\u00e4\u00e4 ty\u00f6paineita\u201d, Eppu sanoo ja Kurre jatkaa:<\/p>\n
\u201dOlen iloinen siit\u00e4, ett\u00e4 saan olla elossa. Kovin moni ik\u00e4tovereistani on jo kuollut. Kun olen suunnitellut tapaavani jonkun vanhan yst\u00e4v\u00e4n, muutamankin kerran olen saanut kuulla, ett\u00e4 h\u00e4n on jo kuollut tai sairastunut. Suru-uutisia tulee niin tiuhaan, ett\u00e4 tuntuu kuin asialla ei olisi viikatemies, vaan pikemminkin niittokone.\u201d<\/p>\n
Lue lis\u00e4\u00e4: <\/strong>Puolison vakava sairaus runtelee parisuhdetta \u2013 v\u00e4lt\u00e4 t\u00e4t\u00e4 toimintatapaa<\/a><\/p>\n \u201dOlen saanut el\u00e4\u00e4 Kurren kanssa yli nelj\u00e4 vuosikymment\u00e4. H\u00e4n on kannustanut ja tukenut minua sek\u00e4 pit\u00e4nyt kaikin puolin huolta, joten nyt on minun vuoroni ottaa vastuu\u201d, Eppu sanoo, silitt\u00e4\u00e4 Kurren k\u00e4tt\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4: <\/p>\n \u201dRakkaus on tahtomista ja tekoja, sit\u00e4, ett\u00e4 elet\u00e4\u00e4n arkea yhdess\u00e4 ja ilahdutetaan toista pienill\u00e4 asioilla. Vihkikaavassakaan ei puhuta mit\u00e4\u00e4n pystymisest\u00e4, vaan kysyt\u00e4\u00e4n, tahdotko.\u201d<\/p>\n El\u00e4m\u00e4\u00e4 omassa rytmiss\u00e4<\/p>\n Eppu on her\u00e4nnyt tapaamisaamuna, kuten yleens\u00e4kin, jo kello kuudelta. H\u00e4n aloittaa aina p\u00e4iv\u00e4n kirjoittamalla k\u00e4sin kolme sivua p\u00e4iv\u00e4kirjaan. <\/p>\n \u201dNe ovat vapaata tajunnanvirtaa, pist\u00e4n yl\u00f6s mit\u00e4 mieleen tulee, en erityisesti listaa menneit\u00e4 tai tulevia, enk\u00e4 valita tai murehdi\u201d, h\u00e4n kertoo kirjoittaneensa nuorena tuskaisia tunnevuodatuksia, mutta ei en\u00e4\u00e4. <\/p>\n \u201dBerliinist\u00e4 muuton yhteydess\u00e4 vein kaikki vanhat p\u00e4iv\u00e4kirjani silppuriin. Se oli helpottavaa. Ei teini-i\u00e4n murheita tarvitse en\u00e4\u00e4 kantaa. N\u00e4m\u00e4 nykyiset kevyemm\u00e4t raapustukset saatan ehk\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4kin.\u201d <\/p>\n Kirjoittamisen j\u00e4lkeen seuraavat muut aamurutiinit, kultainennoutaja Ilonan ulkoilutus, oma aamiainen ja t\u00f6iden aloitus. Eppu sanoo, ett\u00e4 hiljainen aamu on h\u00e4nelle hyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6aikaa:<\/p>\n \u201dKun Kurre on hereill\u00e4, h\u00e4n puhuu koko ajan, ja silloin keskittyminen on vaikeampaa\u2026\u201d <\/p>\n \u201dAamusivut ovat loistava idea, hyvin terapeuttinen tapa\u201d, Kurre lis\u00e4\u00e4 ja kertoo, ett\u00e4 h\u00e4nkin on suunnitellut sellaisten kirjoittamista. Tosin h\u00e4nen kohdallaan pit\u00e4isi varmaankin puhua p\u00e4iv\u00e4sivuista, sill\u00e4 h\u00e4n nukkuu mieluusti v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kymmeneen ja usein puoleen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Sittenkin h\u00e4n ha\u00adluaa her\u00e4ill\u00e4 rauhassa, lueskellen ja jutellen. <\/p>\n Eppu kertoo kirjoittavansa joka p\u00e4iv\u00e4 kaksi\u2013kolme parin tunnin p\u00e4tk\u00e4\u00e4. Lyhyiden taukojen aikana h\u00e4n hoitelee kotihommia, laittaa ruokaa ja juttelee Kurren kanssa. Tekeill\u00e4 on yleens\u00e4 samaan aikaan useitakin t\u00f6it\u00e4, lastenkirjoja, n\u00e4ytelmi\u00e4, historiallisia juttuja \u2013 yleens\u00e4 jokin niist\u00e4 etenee ja jokin toinen voi t\u00f6kki\u00e4. Nyt p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 on syksyll\u00e4 ilmestyv\u00e4 Raakel-sarjan dekkari, Kiiltokuva.<\/p>\n Eppu on hyvin tuottelias, pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kirjoja on ilmestynyt jo yli sata, ja siihen muut ty\u00f6t p\u00e4\u00e4lle. Ja kaikki t\u00e4m\u00e4 ilman omaa ty\u00f6huonetta ja kirjoitusp\u00f6yt\u00e4\u00e4.<\/p>\n \u201dKirkkonummella Kurre rakensi minulle ty\u00f6huoneen vanhaan navettaan. Siit\u00e4 tuli tosi hieno, ja siell\u00e4 oli hyllytkin kirjoilleni. Kun se valmistui ja olin jo sisustanut sen kauniisti ja k\u00e4velin sinne l\u00e4pp\u00e4rini kanssa, p\u00f6yd\u00e4lle olikin levitetty Kurren ty\u00f6paperit. Kuin huomaamatta siit\u00e4 tuli h\u00e4nen ty\u00f6huoneensa, ja min\u00e4 jatkoin kirjoittamista l\u00e4pp\u00e4ri syliss\u00e4 nojatuolissa tai sohvalla.\u201d<\/p>\n \u201dEppu on ahkera, ja h\u00e4nell\u00e4 on aivan uskomaton keskittymiskyky\u201d, Kurre sanoo ihaillen ja my\u00f6nt\u00e4\u00e4 itse olevansa hyv\u00e4ll\u00e4 omallatunnolla jo t\u00e4ysin el\u00e4kel\u00e4inen.<\/p>\n Tyytyv\u00e4inen hengailija <\/p>\n Kurre kertoo opetelleensa luopumaan, ja aika paljosta h\u00e4n on jo luopunutkin.<\/p>\n \u201dOlen saanut tehd\u00e4 niin paljon, joten minulla ei ole ollut vaikeuksia keskitty\u00e4 oleiluun. Isot ohjausty\u00f6t j\u00e4tin jo kymmenkunta vuotta sitten. Ty\u00f6ryhmiss\u00e4 oli paljon ihmisi\u00e4 sek\u00e4 hirvitt\u00e4v\u00e4sti organisoitavaa. Meteli\u00e4 oli paljon, kuuloni on huono ja ty\u00f6 oli fyysisestikin raskasta. Viimeksi tein Yksin\u00e4isten kaupunki -n\u00e4ytelm\u00e4n helsinkil\u00e4iseen Kaps\u00e4kki-teatteriin. Sit\u00e4 oli kiva tehd\u00e4 pienell\u00e4 porukalla ja mukavalla meiningill\u00e4, mutta siit\u00e4kin on jo aikaa, se oli ennen koronaa.\u201d <\/p>\n Lue lis\u00e4\u00e4: <\/strong>Uusi rakkaus antoi Minnalle, 57, voimia huolehtia terveydest\u00e4\u00e4n: \u201dPariin vuoteen ei ole en\u00e4\u00e4 ambulanssia tarvittu\u201d<\/a><\/p>\n Kurre sanoo, ett\u00e4 kirjoittamista h\u00e4n voisi viel\u00e4 harkita, mutta sekin on j\u00e4\u00e4nyt suunnitteluksi. Tavallaan h\u00e4n on luopunut siit\u00e4kin. <\/p>\n \u201dSoittaminen kulki pisimp\u00e4\u00e4n mukanani, kunnes saksofonin soitto oli liian raskasta keuhkoille, joten se j\u00e4i. Klarinettia olen viel\u00e4 puhallellut\u2026\u201d<\/p>\n \u201dTai no \u2013 aika v\u00e4h\u00e4n. Viimeksi soitit ehk\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4\u2026 Otat kyll\u00e4 klarinetin ja nuotit aina mukaan, kun menemme Hankoon tai Ruovedelle, mutta ryhtyminen on isompi juttu\u201d, Eppu t\u00e4sment\u00e4\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4: <\/p>\n \u201dEnimm\u00e4kseen h\u00e4n vain hengailee, ja siihen h\u00e4nell\u00e4 on noilla vuosilla ja kokemuksella t\u00e4ysi oikeus. K\u00e4ymme toki yhdess\u00e4 teattereissa, elokuvissa ja konserteissa sek\u00e4 tapaamme yst\u00e4vi\u00e4.\u201d<\/p>\n Vaihtelua ja energiaa Epun ja Kurren el\u00e4m\u00e4\u00e4n tuovat lasten lis\u00e4ksi lapsenlapset. Yksi heist\u00e4 on jo aikuinen, toinen nelivuotias ja kolmas aivan tuore tapaus. <\/p>\n \u201dNelivuotias k\u00e4y jo y\u00f6kyl\u00e4ss\u00e4, ja kerran viikossa min\u00e4 kuljetan h\u00e4nt\u00e4 muskariin ja sitten k\u00e4ymme yhdess\u00e4 kirjastossa ja pizzalla. Meill\u00e4 on l\u00e4heinen ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen suhde\u201d, Eppu kertoo.<\/p>\n Listoja ja treffiterapiaa<\/p>\n Nykyinen Epun ja Kurren koti Etu-T\u00f6\u00f6l\u00f6ss\u00e4 on parin 15. yhteinen asunto. Muuttamisista ja eri paikkoihin kotiutumisesta on runsaasti kokemusta: on pikkukaupunkia, Berliini\u00e4, maaseutua, l\u00e4hi\u00f6t\u00e4, saaristoa ja useampikin osoite Helsingiss\u00e4. Nykyisess\u00e4 on asuttu pari vuotta, eik\u00e4 uutta kotia toistaiseksi haikailla. Lis\u00e4ksi heill\u00e4 on pieni kakkosasunto Hangossa sek\u00e4 kes\u00e4m\u00f6kki Ruovedell\u00e4. <\/p>\n Majanmuuttojen lis\u00e4ksi suhde on kest\u00e4nyt molempien vaihtuvat ja vaihtelevat ty\u00f6t, pikkulapsiarjen sek\u00e4 kummankin urapaineet.<\/p>\n Tosin kerran on ottanut oikeasti lujille.<\/p>\n \u201dKun \u00e4itini sairastui ja kuoli 26 vuotta sitten, olin tosi tiukoilla. Lapset olivat pieni\u00e4, Kurre teki paljon t\u00f6it\u00e4 ja oli usein poissa kotoa, paineet olivat kovat ja molemmilla oli pinna kire\u00e4ll\u00e4.\u201d<\/p>\n Eppu kertoo, ett\u00e4 silloin he asuivat muutaman kuukauden erill\u00e4\u00e4n ja terapoivat itse suhdettaan.<\/p>\n \u201dTapasimme kahviloissa tai taiden\u00e4yttelyiss\u00e4, miss\u00e4 pystyimme kohtaamaan riitelem\u00e4tt\u00e4, v\u00e4h\u00e4n kuin treffeill\u00e4. Isoin apu oli, ett\u00e4 kirjoitimme listoja, joissa luettelimme suhteemme ja toistemme hyvi\u00e4 ja huonoja puolia. Tajusimme, ett\u00e4 plussia oli koko ajan enemm\u00e4n, ja pikkuhiljaa riitelimme v\u00e4hemm\u00e4n ja olimme valmiit palaamaan yhteen. Joskus vaikeina hetkin\u00e4 ajattelin, ett\u00e4 jos nyt tulisi ero, kaikki t\u00e4m\u00e4 olisi ollut turhaa. Mielest\u00e4ni mit\u00e4\u00e4n n\u00e4in hyv\u00e4\u00e4 ei voinut heitt\u00e4\u00e4 hukkaan.\u201d<\/p>\n Kepe\u00e4sti p\u00e4iv\u00e4 kerrallaan<\/p>\n Kurre on sanonut, ett\u00e4 h\u00e4n on yritt\u00e4nyt tehd\u00e4 Epun niin onnelliseksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ei tarvitsi olla mist\u00e4\u00e4n huolissaan. Eppu lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei olisi h\u00e4n ilman Kurrea.<\/p>\n \u201dOlen saanut h\u00e4nelt\u00e4 niin paljon, h\u00e4n on aina kannustanut minua ja saanut minut luottamaan itseeni. Ilman h\u00e4nt\u00e4 en olisi kirjoittanut ainuttakaan kirjaa ja tuskin olisin tehnyt paljon muutakaan.\u201d<\/p>\n Kurren mielest\u00e4 Epussa on niin paljon hyv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n voisi pit\u00e4\u00e4 aiheesta suorastaan esitelm\u00e4n.<\/p>\n \u201dOn hienoa, ett\u00e4 sellainen kasvi, joka on aluksi vain hento, t\u00e4risev\u00e4 ter\u00e4lehti voi v\u00e4hitellen vahvistua ja sitten siit\u00e4 tulee tukeva p\u00f6lli\u2026\u201d Kurre yritt\u00e4\u00e4 kuvailla Epun kehityst\u00e4 runollisesti, mutta t\u00e4m\u00e4 keskeytt\u00e4\u00e4 miehens\u00e4 nauraen. <\/p>\n \u201dTukeva p\u00f6lli! Olenko min\u00e4 muka sellainen, olipas romanttisesti sanottu\u2026\u201d Kurt puolustelee ilmaisuaan naureskellen ja sanoo ajatelleensa ruotsiksi: <\/p>\n \u201dSellainen stadig stock. Kuulostaisiko vahva tukkipuu paremmalta\u2026 Eppu on siis kaunis, kannustava, huolehtiva, ei mik\u00e4\u00e4n tumpelo vaan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tehokas tekij\u00e4 sek\u00e4 ruoanlaittajana parempi kuin yksik\u00e4\u00e4n tuntemani kokki. Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka\u2026\u201d Kehujensa lopuksi h\u00e4n katsoo Eppua silmiin ja sanoo: \u201dMin\u00e4 rakastan sinua.\u201d<\/p>\n \u201dMin\u00e4kin rakastan sinua\u201d, vastaa Eppu ja pys\u00e4htyy sitten miettim\u00e4\u00e4n Kurrea.<\/p>\n \u201dEhk\u00e4 paras piirre on h\u00e4nen tapansa ajatella. H\u00e4nen ajattelunsa on t\u00e4ysin omanlaisensa, h\u00e4n on kaikin puolin ennakoimaton. Yh\u00e4 viel\u00e4kin saan huomata, ett\u00e4 ahaa, nyt h\u00e4n miettii tuollaista. En opi koskaan tuntemaan h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4ysin, eik\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 koskaan noudata samaa kaavaa, h\u00e4n on sellainen\u2026\u201d<\/p>\n \u201dSano suoraan, ett\u00e4 kaheli!\u201d keskeytt\u00e4\u00e4 Kurre ja tarttuu vaimoaan hell\u00e4sti k\u00e4dest\u00e4.<\/p>\n \u201dNo joo, sovitaan niin. N\u00e4ill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n. Sin\u00e4 olet kaheli ja min\u00e4 olen tukeva p\u00f6lli.\u201d <\/p>\n Juttu on julkaistu Vivan numerossa 3\/2026.<\/p>\n Sinua voi kiinnostaa my\u00f6s:<\/p>\n Johanna ja Reijo Oras tekev\u00e4t ty\u00f6t\u00e4 vakavien sairauksien varjossa: ”Ensi kertaa tulee nyt esille ik\u00e4eromme”<\/a><\/p>\n<\/li>\n Sadulla ja Karilla on 20 vuoden ik\u00e4ero \u2013 pelko miehen ik\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4 on saanut Sadun tekem\u00e4\u00e4n erikoisia toimia<\/a><\/p>\n<\/li>\n\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/orakset_5e9a8289.jpg\"\/)
\n Suhteet <\/a><\/p>\n![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/anna_ikaero_karijasatusjoholma_jkl17102025_kuva10.jpg\"\/)
\n Suhteet <\/a><\/p>\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/kurt-ja-eppu-nuotio.jpg\"\/)