Joulukuussa 2020 surulliseen, itsens\u00e4 hengilt\u00e4 juoneiden taiteilijoiden kerhoon liittynyt Alexi Laiho<\/b> \u00e4\u00e4nestettiin jossakin v\u00e4liss\u00e4 maailman parhaaksi kitaristiksi ja ymm\u00e4rr\u00e4n hyvin miksi. Lis\u00e4ksi h\u00e4net oli kuin tehty rokkit\u00e4hdeksi. Muutenkin b\u00e4ndi vilisi eritt\u00e4in kovan tason muusikoita. Ja pakkohan on arvostaa b\u00e4ndi\u00e4, joka jaksaa roudata keikkarekvisiitakseen kolme kuusta ihan vain voidakseen hihitell\u00e4 kuusi, kuusi, kuusi -vitsille, jota moni yleis\u00f6ss\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edes tajunnut.<\/p>\n
B\u00e4ndin kappaleet ovat aika ajoin monipuolisuudessaan ja polveilevuudessaan sellaisia, ett\u00e4 niiden kuunteleminen levylt\u00e4 voi olla heng\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta livetilanteita t\u00e4m\u00e4 palveli erinomaisesti. Esimerkiksi ruotsalaisen In Flamesin rumpalina aloittanut, sittemmin kitaristiksi siirtynyt Bj\u00f6rn Gelotte<\/b> tokaisee kirjassa, ett\u00e4 \u201dsoitannollisesti In Flamesilla ei ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia Bodomin rinnalla\u201d.<\/p>\n
Tuskin olen ainut, joka on j\u00e4lkik\u00e4teen harmitellut, ett\u00e4 olisi voinut v\u00e4h\u00e4n useamminkin tarttua tilaisuuteen n\u00e4hd\u00e4 Children of Bodom liven\u00e4. Esimerkiksi aika monta Ilosaarirock-keikkaa j\u00e4i syyst\u00e4 tai toisesta n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n
* *<\/p>\n
B\u00e4ndi siis lukeutuu sek\u00e4 suomalaisen musiikin ett\u00e4 metallimusiikin suurten joukkoon. Siksi olisin toivonut Isoaholta parempaa kirjaa, vaikka ei sit\u00e4 miss\u00e4\u00e4n tapauksessa voi huonoksi sanoa. Kirja on sin\u00e4ns\u00e4 eritt\u00e4in taitavasti kasattu sitaattien mosaiikki, josta punoutuu b\u00e4ndin tarinaa tasaisesti eteenp\u00e4in viev\u00e4 tarina. Sitaatteja on b\u00e4ndin j\u00e4senilt\u00e4, muusikkokollegoilta, levy-yhti\u00f6n tyypeilt\u00e4 ja muilta yhteisty\u00f6kumppaneilta. Niit\u00e4 on ker\u00e4tty haastattelemalla ja lainailemalla aiemmista haastatteluista.<\/p>\n
Kun sanon, ett\u00e4 olisin toivonut Isoaholta kirjaan enemm\u00e4n oma\u00e4\u00e4nisyytt\u00e4, en tarkoita sit\u00e4 b\u00e4ndikirjoja usein riivaavaa trendi\u00e4, jossa kirjoittaja kirjoittaa itsens\u00e4 mukaan kirjaan seikkailemaan b\u00e4ndin kanssa. Tarkoitan sit\u00e4, ett\u00e4 Isoaho olisi voinut kirjoittaa mukaan enemm\u00e4n omaa n\u00e4kemyst\u00e4\u00e4n ja tulkintaansa b\u00e4ndist\u00e4 ja muutenkin valita sitaattikokoelman sijaan tyypillisemm\u00e4n, kertovamman muodon.<\/p>\n
Valittu muoto tekee my\u00f6s sen, ett\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n kenenk\u00e4\u00e4n kirjassa sanomaan ei puututa kriittisell\u00e4 otteella. Journalistisempi ote olisi palvellut t\u00e4ss\u00e4 paremmin. Nyt kirjaa lukiessa tuntuu aika ajoin silt\u00e4 kuin katselisi t\u00e4ysin ylipitk\u00e4\u00e4, puhuvien p\u00e4iden joukosta koostuvaa ja fanipojan tekem\u00e4\u00e4 b\u00e4ndidokkaria.<\/p>\n
* *<\/p>\n
Haukuista huolimatta kirja on merkitt\u00e4v\u00e4 ja loppujen lopuksi riitt\u00e4v\u00e4n laadukas puolustamaan paikkaansa. Se on nopea, vaivaton luettava. Se tarjoilee paljon tietoa ja asettuu hyvin osaksi suomalaisen musiikki- ja kulttuurihistorian kirjoitusta. <\/p>\n
Kirja onnistuu asettelemaan Children of Bodomin suomalaisen raskaan musiikin jatkumoon. B\u00e4ndille suurena vaikuttajana oli esimerkiksi suomalaisen thrashin uranuurtaja, vuonna 1985 perustettu Stone. Stone-kitaristi Roope Latvalahan<\/b> soitti pitk\u00e4\u00e4n my\u00f6s Children of Bodomissa alkuper\u00e4isen kitaristin Alexander Kuoppalan<\/b> l\u00e4hdetty\u00e4, mutta sai lopulta kenk\u00e4\u00e4. Ja esimerkiksi vuonna 2010 perustettu, thrashista groove metalin ja metalcoren suuntaan laventanut Lost Society on saanut valtavasti inspiraatiota Bodomin musiikista.<\/p>\n
Hauskoja knoppeja on siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. K\u00e4y ilmi, ett\u00e4 esimerkiksi Sixpounderin videota oli taannoin tekem\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s er\u00e4\u00e4st\u00e4 Lordi-yhtyeest\u00e4 tunnettu Tomi Putaansuu<\/b>. Enk\u00e4 ollut tiennyt sit\u00e4k\u00e4\u00e4n, miten kova Bodom-fani yhdysvaltalaisen Triviumin laulaja-kitaristi Matt Heafy<\/b> on.<\/p>\n
Monelle aloittelevalle b\u00e4ndille ovat levy-yhti\u00f6iden tarjoamat riistosopimukset tulleet tutuiksi. On avartavaa lukea, kuinka Children of Bodom luikerteli sellaisesta kuiville. Esimerkiksi toinen merkitt\u00e4v\u00e4 suomalainen metallib\u00e4ndi Amorphis oli riistosopimuksessaan kiinni ties kuinka pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
* *<\/p>\n
Kirjan perusvire on surullinen. On turhauttavaa lukea kuinka n\u00e4in upeaa musiikkia tekev\u00e4n yhtyeen p\u00e4\u00e4jehu tunaroi p\u00e4iss\u00e4\u00e4n ja lopulta juo sek\u00e4 itsens\u00e4 ett\u00e4 b\u00e4ndin hengilt\u00e4. Toinenkin juopottelee itselleen potkut orkesterista. P\u00e4ihteet eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n ole mik\u00e4\u00e4n yksiselitteisesti tai aukottomasti ongelmia selitt\u00e4v\u00e4 asia, mutta suuri vaikuttaja joka tapauksessa. <\/p>\n
41-vuotiaana kuolleen Laihon kohtalo on yht\u00e4 ankea ja surullinen kuin toisen suomalaisen metallin virtuoosin, vuonna 2009 vain 35-vuotiaana kuolleen Sentenced-muusikko Miika Tenkulan<\/b>.<\/p>\n
Surullista ja haikeaa kirjan lukeminen on siksikin, ett\u00e4 en\u00e4\u00e4 koskaan ei tule mahdollisuutta n\u00e4hd\u00e4 Children of Bodomia lavalla. Ei lukeminen kuitenkaan sill\u00e4 tavalla surullista ole, etteik\u00f6 kirjaa olisi kaikkine puutteineenkin tehnyt mieli lukea melkeinp\u00e4 yhdelt\u00e4 istumalta alusta loppuun.<\/p>\n
Pasi Huttunen<\/p>\n
* *<\/p>\n
\u2666\ufe0f\u00a0PIENI TUKI, ISO APU\u00a0\u2666\ufe0f<\/p>\n
Tilaatko joskus kirjan tai \u00e4\u00e4nikirjan verkosta? L\u00f6yd\u00e4t ostoslinkkej\u00e4 jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikist\u00e4. Niist\u00e4 tehdyist\u00e4 ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sivustoa.\u00a0<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Joulukuussa 2020 surulliseen, itsens\u00e4 hengilt\u00e4 juoneiden taiteilijoiden kerhoon liittynyt Alexi Laiho \u00e4\u00e4nestettiin jossakin v\u00e4liss\u00e4 maailman parhaaksi kitaristiksi ja…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":19236,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[130],"tags":[6883,6884,6885,137,33,31,30,6886,6887,32,2550,6888,109],"class_list":{"0":"post-19235","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-viihde","8":"tag-alexi-laiho","9":"tag-bandihistoriikki","10":"tag-children-of-bodom","11":"tag-entertainment","12":"tag-fi","13":"tag-finland","14":"tag-finnish","15":"tag-metallimusiikki","16":"tag-musiikkikirjat","17":"tag-suomi","18":"tag-tietokirjat","19":"tag-timo-isoaho","20":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19235","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=19235"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19235\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/19236"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=19235"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=19235"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=19235"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}