T\u00e4m\u00e4n vuosituhannen kulttuuri ei ole niin kiinnostavaa kuin se on ollut joskus aiemmin. Kulttuuri on pys\u00e4htynytt\u00e4, varman p\u00e4\u00e4lle pelaavaa ja siksi merkitykselt\u00e4\u00e4n tyhj\u00e4\u00e4. N\u00e4in kirjoittaa W. David Marx teoksessaan Blank Space. Se on yksi vuodenvaihteen puhutuimmista kulttuuria k\u00e4sittelevist\u00e4 kirjoista.\u00a0<\/p>\n
Blank Spacess\u00e4 on paljon hyv\u00e4\u00e4 ja useita kiinnostavia tulkintoja, mutta kaikkea, kuten popkulttuurin stagnaatiota, en voi sellaisenaan allekirjoittaa. Marx nimitt\u00e4in n\u00e4kee pys\u00e4htyneisyyden p\u00e4\u00e4syiksi poptimismin ja digitalisaation.\u00a0<\/p>\n
Marxin mukaan poptimismi on sit\u00e4, ett\u00e4 jos jokin on tarpeeksi suosittua, sen on oltava hyv\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tulkinta on yleistynyt, ja sen toisti muun muassa Oskari Onninen Uuden Jutun mainiossa Kerma-podcastissa.\u00a0<\/p>\n
Minun kirjoissani termin etymologiaa on kirjoitettu revisionistisesti uusiksi. Voin olla naiivi, mutta minulle poptimismi meinaa musiikkitoimittaja Kelefa Sannehin kuvailemaa ideaalia siit\u00e4, ett\u00e4 perinteisen rocklehdist\u00f6n ylenkatsomaan popmusiikkiin \u2013 jopa kaikkein suosituimpaan sellaiseen \u2013 on mahdollista suhtautua yht\u00e4 \u00e4lykk\u00e4\u00e4sti ja analyyttisesti kuin (yleens\u00e4) valkoisten miesten itse s\u00e4velt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja soittamaan rockmusiikkiin.\u00a0<\/p>\n
Se, onko t\u00e4ss\u00e4 onnistuttu, on validi kysymys. Digitalisaatio, sosiaalinen media ja applikaatiomaailman algoritmit ovat demokratisoineet mediakentt\u00e4\u00e4 n\u00e4enn\u00e4isesti. Ne ovat my\u00f6s antaneet medialle ty\u00f6kalun sen seuraamiseen, mit\u00e4 \u201dkannattaa\u201d tehd\u00e4. Portinvartijat ovat yritt\u00e4neet asemoida itsens\u00e4 \u201dtarpeellisiksi\u201d ajattelemalla kritiikki\u00e4 ja journalismia palvelun n\u00e4k\u00f6kulmasta supert\u00e4htiin keskittyen, yleis\u00f6\u00e4 my\u00f6t\u00e4illen ja ajattelemaan haastamista varoen. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n Marxin ja Onnisen koulukuntaa.\u00a0<\/p>\n
Varsin USA-sentrisest\u00e4 perspektiivist\u00e4 laukova Marx k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Hollywood-elokuvien jatko-osien loputonta kimaraa osuvana esimerkkin\u00e4 varman p\u00e4\u00e4lle pelaamisesta ja vanhojen ideoiden laimeasta l\u00e4mmityksest\u00e4. Arvio pit\u00e4\u00e4 osin paikkansa my\u00f6s pop- ja miksei rockmusiikissakin. Suoratoistopalveluiden algoritmit suosivat mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4, mahdollisimman tutunkuuloista musiikkia, joka solahtaa huomaamattomasti osaksi fiilissoittolistoja. T\u00e4st\u00e4 mielikuvituksettomasta \u00e4\u00e4nitapetista olen kirjoittanut t\u00e4ll\u00e4 palstalla aiemminkin.\u00a0<\/p>\n
Marx tunnustaa, ett\u00e4 valtaosa h\u00e4nenkin mielenkiintoisiksi kokemistaan kulttuuri-ilmi\u00f6ist\u00e4 ja liikehdinn\u00f6ist\u00e4 on syntynyt alakulttuureissa ja monesti v\u00e4hemmist\u00f6iss\u00e4. H\u00e4n ei kuitenkaan kykene tunnistamaan parin edellisen vuosikymmenen vaikuttavia vaihtoehtovirtauksia. Itse toivon, ett\u00e4 kyse on vain siit\u00e4, ett\u00e4 historiaa kirjoittaessa on vaikea n\u00e4hd\u00e4 l\u00e4helle. Monen v\u00e4hemmist\u00f6l\u00e4ht\u00f6isen marginaalissa toimineen suuntauksen merkitys on osattu havaita vasta, kun aika on tuonut et\u00e4isyytt\u00e4 \u2013 ja esimerkiksi popin koneistot ovat ehtineet k\u00e4yd\u00e4 ry\u00f6st\u00f6kalastamassa omiin tarkoitusperiins\u00e4 sopivan saaliin.\u00a0<\/p>\n
Aivom\u00e4t\u00e4algoritmien dominanssi pit\u00e4\u00e4 huolen siit\u00e4, ett\u00e4 ajatus esimerkiksi grungen kaltaisen liikehdinn\u00e4n muutaman vuoden mittaisesta kultakaudesta tuntuu utopistiselta. Sykleist\u00e4 ei ehdi edes puhua, kun pop on purskahduksia. Albumien elinkaari on lyhyempi kuin koskaan, striimijulkisuus viel\u00e4 katoavaisempaa. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, etteik\u00f6 ilmi\u00f6idenkin takana olisi n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 merkityksellisyytt\u00e4 \u2013 ilman poptimismin s\u00e4vytt\u00e4mi\u00e4 laseja. Brat Summer oli vaivaannuttavia piirteit\u00e4 saanut meemi, mutta my\u00f6s musiikillisesti rohkeaa ja n\u00e4kemyksellist\u00e4 poppia. Bad Bunnyn puoliaikashow Super Bowlissa oli turboahdettu potpuri, mutta v\u00e4kevint\u00e4 poliittista taidetta miesmuistiin.\u00a0<\/p>\n
Blank Space p\u00e4\u00e4ttyy Marxin teeseihin siit\u00e4, miten h\u00e4nen lanseeraamansa \u201dtyhj\u00e4n tilan\u201d voisi taas t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 merkityksellisell\u00e4 taiteella. Ne ovat varsin kirkasotsaisia ajatuksia DIY-kulttuurin merkityksest\u00e4 ja taiteen tekemisest\u00e4 muusta kuin palvelumuotoilun l\u00e4ht\u00f6kohdista. Ne eiv\u00e4t auta yht\u00e4k\u00e4\u00e4n taiteilijaa, joka tuskailee ahtaalle ajetun elinkeinonsa kanssa.\u00a0<\/p>\n
\u201dOn ihan validi kysymys, miksi kenenk\u00e4\u00e4n tulisi v\u00e4litt\u00e4\u00e4 syv\u00e4llisest\u00e4, haastavasta tai innovatiivisesta kulttuurista\u201d, Pietari Pyyk\u00f6nen pohtii tilaamisen arvoisessa Oui oui -uutiskirjeess\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>\n
Vastaukseni kysymykseen vaatii toisen kolumnin. Sit\u00e4 odotellessa haastan teid\u00e4t, rakkaat Soundin lukijat, pohtimaan asiaa. T\u00e4m\u00e4kin sivu oli tyhj\u00e4 ennen kuin aloin ajatella.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"T\u00e4m\u00e4n vuosituhannen kulttuuri ei ole niin kiinnostavaa kuin se on ollut joskus aiemmin. Kulttuuri on pys\u00e4htynytt\u00e4, varman p\u00e4\u00e4lle…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":193236,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_share_on_mastodon":"0"},"categories":[132],"tags":[137,33,31,30,777,195,47,32,109],"class_list":["post-193235","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","category-musiikki","tag-entertainment","tag-fi","tag-finland","tag-finnish","tag-kolumni","tag-music","tag-musiikki","tag-suomi","tag-viihde"],"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/116222118202296458","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/193235","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=193235"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/193235\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/193236"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=193235"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=193235"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=193235"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}