Kuolleet|Tor Arne oli kollegojen ja asiantuntijoiden korkealle arvostama, mutta suuren yleis\u00f6n keskuudessa v\u00e4h\u00e4n tunnettu taidemaalari.<\/p>\n
Taidemaalari Tor Arne<\/a> (oik. S\u00f6derblom<\/a>) kuoli \u00e4killisesti Helsingiss\u00e4 sunnuntaina 24. elokuuta. H\u00e4n oli syntynyt Turussa 16. maaliskuuta 1934 ja oli kuollessaan 91-vuotias.<\/p>\n Tor Arne opiskeli Vapaassa taidekoulussa Helsingiss\u00e4 1956\u201359 opettajinaan Unto Pusa<\/a> ja Sam Vanni<\/a>, kaksi kansainv\u00e4lisesti suuntautunutta modernistia, joiden vaikutus nuorempaan taiteilijapolveen oli tuohon aikaan valtava.<\/p>\n Kolme vuotta valmistumisensa j\u00e4lkeen Arnesta tuli Vapaan taidekoulun opettaja ja nelj\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin my\u00f6s koulun rehtori. H\u00e4n hoiti molempia toimia vuoteen 1988 saakka. H\u00e4n uudisti 1970-luvulla koulun opetusohjelman ja k\u00e4ynnisti sen ansiokkaan julkaisutoiminnan. Julkaisuista huomattavin oli Josef Albersin<\/a> monumentaalinen V\u00e4rien vuorovaikutus, jonka suomenkielinen laitos ilmestyi 1978. Sit\u00e4 seurasivat muun muassa Agnes Martinin<\/a> ja Ad Reinhardtin<\/a> kirjoituskokoelmat.<\/p>\n Taiteilijana Arne oli sukupolvensa merkitt\u00e4vimpi\u00e4. Kuten monesti on sanottu, h\u00e4n oli taiteilijoiden taiteilija, kollegojen ja asiantuntijoiden korkealle arvostama, mutta suuren yleis\u00f6n keskuudessa v\u00e4h\u00e4n tunnettu. Yksi syy oli ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Arnessa itsess\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei v\u00e4litt\u00e4nyt taidemaailman peleist\u00e4 eik\u00e4 parrasvaloista. H\u00e4n viihtyi ty\u00f6huoneessaan ja keskittyi syvent\u00e4m\u00e4\u00e4n maalauksiaan, joita h\u00e4n esitti etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 gallerian\u00e4yttelyiss\u00e4.<\/p>\n Arnen taiteen l\u00e4ht\u00f6kohdat olivat eurooppalaisessa modernismissa. H\u00e4n kuului Vapaan taidekoulun piiriss\u00e4 syntyneeseen ja 1960-luvun alussa aktiiviseen Ryhm\u00e4 4:\u00e4\u00e4n, joka oli ensimm\u00e4inen ohjelmallisesti konkretistinen taiteilijaryhm\u00e4 Suomessa.<\/p>\n My\u00f6hemmin h\u00e4n kuitenkin hylk\u00e4si sek\u00e4 konkretismin ett\u00e4 siihen liittyv\u00e4t ajatukset puhtaasta abstraktiosta ja virheett\u00f6m\u00e4st\u00e4 suorituksesta. H\u00e4n totesi, ett\u00e4 konkretistinen maalaus on taideteoksena mahdottomuus, sill\u00e4 maalauksella tuli olla suhde maailmaan, josta se nousee ja johon se viittaa. Keskeiseksi viitekehykseksi muodostui amerikkalainen taide, etenkin abstrakti ekspressionismi.<\/p>\n Tyypillinen Arnen teos on maalauksellinen, v\u00e4lj\u00e4sti geometrinen sommitelma, jonka symmetrinen rakenne antaa valolle ja jalokivien lailla s\u00e4dehtiville v\u00e4reille paljon tilaa. Vaikka h\u00e4nen teoksensa voivat tuoda mieleen viljapellot tai merimaisemat, ne eiv\u00e4t ole kuvia n\u00e4hdyst\u00e4 vaan tiivistymi\u00e4 muistoista. \u201dMinun teoksissani on aina pohjalla jotain, mit\u00e4 olen kokenut\u201d, Arne sanoi HS:n haastattelussa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2018. Teoksilla on kontakti maisemaan, mutta ei muodon vaan tunnetilan kautta.<\/p>\n Keskeist\u00e4 Arnen taiteessa oli maalausprosessi, jonka j\u00e4ljet n\u00e4kyv\u00e4t kankaan pinnassa. H\u00e4n ei suunnitellut teoksiaan etuk\u00e4teen, vaan kasasi erilaisia asioita yhteen, kunnes jokin her\u00e4tti aavistuksen mahdollisuudesta, muiston tai tunnetilan. \u201dMaalausprosessi on ainoa mahdollisuus menn\u00e4 johonkin tuntemattomaan. Se on minulle ainoa mahdollisuus olla luova\u201d, h\u00e4n sanoi.<\/p>\n Tor Arne on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia, joista tuoreimmat ovat Pro Finlandia -mitali 2019 ja ruotsalainen Prins Eugen -mitali 2020. H\u00e4nen teoksiaan on suurimpien suomalaisten museoiden ja s\u00e4\u00e4ti\u00f6iden kokoelmissa.<\/p>\n Arnen teoksia on ollut esill\u00e4 vuodesta 1959 l\u00e4htien yksityisn\u00e4yttelyiss\u00e4 Suomessa sek\u00e4 yhteisn\u00e4yttelyiss\u00e4 pohjoismaissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Espoon modernin taiteen museo Emma j\u00e4rjesti Arnen retrospektiivisen n\u00e4yttelyn 2011. Parhaillaan h\u00e4nen teoksiaan on esill\u00e4 Helsingin taidemuseon Vapaa 90 -n\u00e4yttelyss\u00e4 Tennispalatsissa.<\/p>\n Arnen julkisista teoksista merkitt\u00e4vin on vuonna 1974 valmistunut Valtionarkiston sein\u00e4maalaus Vastavaloa. Sit\u00e4 hallitsee suuri aamuauringon t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 kaarimuoto, sill\u00e4 juuri valo \u2013 taiteilijaa lainatakseni \u2013 \u201dliitt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t t\u00e4h\u00e4n, kaikkeen mik\u00e4 on\u201d.<\/p>\n Lue lis\u00e4\u00e4:<\/a> Kuvataiteilija Tor Arne on kansallisaarre, vaikka moni ei ole h\u00e4nest\u00e4 kuullutkaan \u2013 nyt h\u00e4n ep\u00e4ilee pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ehk\u00e4 viimeist\u00e4 n\u00e4yttely\u00e4\u00e4n<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kuolleet|Tor Arne oli kollegojen ja asiantuntijoiden korkealle arvostama, mutta suuren yleis\u00f6n keskuudessa v\u00e4h\u00e4n tunnettu taidemaalari. Taidemaalari Tor Arne…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":19524,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[135],"tags":[389,387,388,390,137,33,31,30,46,32,394,393,391,392,109],"class_list":{"0":"post-19523","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-taiteet-ja-suunnittelu","8":"tag-arts","9":"tag-arts-and-design","10":"tag-artsanddesign","11":"tag-design","12":"tag-entertainment","13":"tag-fi","14":"tag-finland","15":"tag-finnish","16":"tag-helsingin-sanomat","17":"tag-suomi","18":"tag-suunnittelu","19":"tag-taiteet","20":"tag-taiteet-ja-suunnittelu","21":"tag-taiteetsuunnittelu","22":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19523","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=19523"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19523\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/19524"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=19523"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=19523"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=19523"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}