{"id":197202,"date":"2026-03-18T02:12:19","date_gmt":"2026-03-18T02:12:19","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/197202\/"},"modified":"2026-03-18T02:12:19","modified_gmt":"2026-03-18T02:12:19","slug":"suomalaisen-rockin-todellinen-fab-four-keski-ikainen-absoluuttinen-nollapiste-naurattaa-ja-herkistaa-suvereeniudellaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/197202\/","title":{"rendered":"Suomalaisen rockin todellinen fab four \u2013 Keski-ik\u00e4inen Absoluuttinen nollapiste naurattaa ja herkist\u00e4\u00e4 suvereeniudellaan"},"content":{"rendered":"

Absoluuttinen nollapiste<\/strong>
Vaunusali, Korjaamo
13.03.2026
Teksti ja kuvat: Mikael Mattila<\/p>\n

Absoluuttinen nollapiste venytt\u00e4\u00e4 kummallisella tavalla aikaa.<\/p>\n

Yhtye t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonna \u201c200 vuotta\u201d, sill\u00e4 sen kukin j\u00e4sen tulee 50 vuoden ik\u00e4\u00e4n. (Siit\u00e4 se nappasi my\u00f6s maaliskuiselle kiertueelleen nimen. Aiempia kiertueitaan se on nimennyt muun muassa muotoon Oi, ottakaa korppua ja Emmie sulle puhunu.) Se ehti olla poissa kymmenisen vuotta, jos kes\u00e4ll\u00e4 2022 Aawastock-festarilla kuultua Nimi muutettu -albumin 20-vuotisuutta juhlistanutta pistokeikkaa ei lasketa.<\/p>\n

Kun keikalla ilahtuu majesteetillisen Piste ihmisess\u00e4 -kappaleen ensitahdeista ja ajattelee, miten kyseess\u00e4 on yksi my\u00f6h\u00e4iskauden hienoimmista teoksista, j\u00e4rkyttyy heti per\u00e4\u00e4n tajutessaan, ett\u00e4 tuosta \u201cmy\u00f6h\u00e4iskaudestakin\u201d on jo liki 20 vuotta. Kappale ilmestyi vuonna 2007. Nollapisteen j\u00e4tk\u00e4t olivat silloin yli 30-vuotiaita, ja tuntuivat jo silloin suomirockin l\u00e4pi nuohonneilta konkareilta.<\/p>\n

\"\" <\/p>\n

Sellaista se kai on, kun yhtye julkaisee ensilevyn ennen j\u00e4sentens\u00e4 lakkiaisia (Neulainen Jerkunen, 1994). Ja sellaistakin se kai on, kun jostakin pandemian alusta k\u00e4ynnistynyt, varmasti my\u00f6s kaikenlaisilla \u201ckontekstin romahtamisen\u201d kaltaisilla dosenttisanolla m\u00e4\u00e4ritelty, yht\u00e4 aikaa hypernopealla ja silti n\u00e4enn\u00e4isen muuttumattomalla, digitaalisella \u201cloputtomalla nykyisyydell\u00e4\u201d ryyditetty todellisuuskokemus sotkee ihmisaivojen k\u00e4sityksen ajan kulusta.<\/p>\n

N\u00e4in ollen, ja latteuden uhallakin, kutsun Absoluuttista nollapistett\u00e4 \u201cajattomaksi\u201d yhtyeeksi.<\/p>\n

Perustelen:<\/p>\n

Vaikka b\u00e4ndi syntyi alun alkaen uhmakkaan antimodernina kannanottona \u201cklassisen rockin\u201d puolesta 1990-luvun trendej\u00e4 vastaan, se tapahtui aikana ennen nykyp\u00e4iv\u00e4n nostalgiateollisuuksia. Se syntyi my\u00f6s irrallaan Suomen suuremmista rock-kaupungeista, vailla \u201cskene\u00e4\u201d, jonka ideaaleja tavoitella. 1960-70-lukulaisista roolimalleistaan huolimatta sen ei ole tarvinnut edustaa jotakin tietty\u00e4 genre\u00e4. Se on aina katsonut tekemist\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n antropologisesti: ulkoa sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Samalla Absoluuttinen nollapiste on ottanut musiikin tekemisen aina poikkeuksellisen tosissaan. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, ett\u00e4 musiikki olisi totista, huumorintajutonta tai jotenkin \u201ctekem\u00e4ll\u00e4 tehty\u00e4\u201d. Ei, kyse on metodissa. Etenkin, kun on lukenut Tommi Liimatan <\/strong>muistelmaj\u00e4rk\u00e4leisiin kirjaamiaan, toisinaan hyvinkin turhautuneita jakeita levynteon piinallisuudesta, on huomannut, miten j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 on ollut b\u00e4ndin usko siihen, ett\u00e4 n\u00e4inkin huolellisesti tehdyll\u00e4 ja sis\u00e4ll\u00f6llisesti rikkaalla rockmusiikilla voisi Suomen kokoisessa taloudessa ainakin jotenkin el\u00e4tt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4.<\/p>\n

\"\" <\/p>\n

Tietenk\u00e4\u00e4n n\u00e4in ei lopulta k\u00e4ynyt, ja mukana oli runsaasti ulkomusiikillista ep\u00e4onneakin, mutta kovemmin tuskin kukaan on yritt\u00e4nyt.<\/p>\n

Periaatteen jonkinlainen huoneentaulu lienee Tommi Liimatan Ensimm\u00e4isen kiven (Liimatan Pan Alley, 1996) -kappaleen rivi \u201ckun ideat loppuvat \/ usein aletaan rokkaamaan.\u201d<\/p>\n

Nollapiste ei ole koskaan rokannut muuten vain; aina on pit\u00e4nyt olla jokin syy.<\/p>\n

T\u00e4lt\u00e4 osin yhtye on ollut itselleen varmasti rehellisempi kuin monet esikuvansa. Se on tietenkin mahdollista vain Suomen kaltaisessa popin er\u00e4maassa, miss\u00e4 taiteellisen vision t\u00e4rvelev\u00e4\u00e4n isojen levy-yhti\u00f6iden bisnesruuvipenkkiin puristetaan vain murto-osa artisteista ulkomaisiin kollegoihin verrattuna. (Aihe, josta on voinut lukea vaikkapa Samuli Putron<\/strong> ja Samae Koskisen<\/strong> kirjoista.) Toisaalta indie-tinkim\u00e4tt\u00f6myys on tuomittu ikuiseen k\u00f6yhyyteen, kun keskisuuretkaan b\u00e4ndit eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 el\u00e4t\u00e4.<\/p>\n

Yht\u00e4 kaikki, Absoluuttinen nollapiste vuonna 2026 ei tunnu \u201cnostalgialta\u201d \u2013 yritykselt\u00e4 \u201dfiilistell\u00e4 mennytt\u00e4\u201d. Sanoihan basisti Aake Otsalakin<\/strong> Helsingin Sanomissa vuosi sitten (https:\/\/www.hs.fi\/kulttuuri\/art-2000010995247.html<\/a>) halunneensa aina, ett\u00e4 \u201cb\u00e4ndi katsoo eteenp\u00e4in\u201d. Kun se ei en\u00e4\u00e4 katsonut, se j\u00e4i tauolle.<\/p>\n

Jos yleis\u00f6 pyrkii vanhojen muisteluun, se on heid\u00e4n asiansa. Ja se sallittakoon: Korjaamon Vaunusalin keski-i\u00e4lt\u00e4\u00e4n tanakasti nelikymppinen yleis\u00f6 huuteli keikan aikana otsikoita v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 20 vuoden takaa. Eturiviin parkkeerannut, hieman Kingston Wall<\/strong> -basisti Jukka Jylli\u00e4 <\/strong>muistuttanut ja varmasti samaa ik\u00e4luokkaa oleva mies p\u00e4\u00e4steli kummallisia falsetti\u00e4\u00e4ni\u00e4, ja niillekin oli syyns\u00e4: J\u00e4lkivaatimus-kappale (Muovi antaa periksi, 1995) alkaa samanlaisella, hieman ehk\u00e4 vinyylilevyn skr\u00e4ts\u00e4yst\u00e4 suullisesti imitoivalla m\u00f6lin\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

\u201cMelkein noin\u201d, Aake Otsala reagoi nauraen. \u201cT\u00e4ysin noin\u201d, Tommi Liimatta t\u00e4ydensi.<\/p>\n

Jokaisella b\u00e4ndill\u00e4 on omalaatuiset fanikuntansa. Absoluuttisella nollapisteell\u00e4 se on esimerkiksi t\u00e4llainen.<\/p>\n

Keikka avattiin uudella materiaalilla. Nelj\u00e4n tuulen risteys toi mieleen vuoden 2000 kepe\u00e4mm\u00e4n Olos-albumin, jonka avaraa soundia b\u00e4ndi kutsui aikoinaan \u201ctunturiprogeksi\u201d. Uutuusbiisi menee kategoriaan jo nimens\u00e4kin puolesta.<\/p>\n

Muu setti olikin sitten p\u00e4\u00e4osin askartelua vanhan tuotannon parissa. \u201cOtteita uran varrelta.\u201d<\/p>\n

Kakkosbiisin\u00e4 l\u00e4hti juurikin Oloksen menev\u00e4 hittibiisi Kotiinpaluu, jotenkin, per\u00e4\u00e4n Simpukka-amppelin (1998) avaava kuulas merimaisema Silti. Surrealistisempaa laitaa edusti yhtyeen mainetta \u201coudon musiikin b\u00e4ndin\u00e4\u201d aikoinaan varmasti p\u00f6nkitt\u00e4nyt Savu meihin pihalla liekehtivine oravineen (Muovi antaa periksi, 1995). El\u00e4inteemaa jatkettiin pastoraalisella Ipswichill\u00e4 (Nimi muutettu, 2002), jonka v\u00e4liosassa rumpali Tomi Krutsin<\/strong> hoki legendaarista lausetta \u201cannoin lampaalle tekohengityst\u00e4 Ipswichiss\u00e4\u201d.<\/p>\n

Usein tekstitt\u00e4j\u00e4 Liimatan kryptisimmill\u00e4kin lauseilla on j\u00e4rkiselitys, ja niin t\u00e4ss\u00e4kin: folklegenda Roy Harper <\/strong>v\u00e4itti aikoinaan saaneensa parasiittitauti toksoplasmoosin yritetty\u00e4\u00e4n elvytt\u00e4\u00e4 lammasta farmillaan.<\/p>\n

Vaunusalin taustakankaalle heijastettiin my\u00f6s triptyykkin\u00e4 videomontaaseja, joille lienee koottu leijonanosa kaikesta b\u00e4ndi\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4st\u00e4 videomateriaalista musiikkivideoista keikkabussih\u00f6lm\u00f6ilyyn. Osa siit\u00e4 oli tuttua niin Arkistokuvaa-dvd:lt\u00e4 kuin Youtubesta.<\/p>\n

Ne, kuten my\u00f6s Ipswichin obskuuri Roy Harper -viittaus, ovat osa Nollapisteen historiatietoista kokonaistaideteosta: menneisyys on inspiraatio, jota ei mukailla vaan muovataan. Jonkun rockhistoriallisen tyylikeinon imitoinnin sijaan musiikkihistoriasta kaivetaan kummallinen anekdootti, ja siit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n biisin koukku. Ne tunnistavat, jotka tunnistavat.<\/p>\n

Lis\u00e4ksi Tommi Liimatta tuntuu aina olleen jokseenkin sinut menneens\u00e4 kanssa ainakin silt\u00e4 osin, ett\u00e4 h\u00e4n on kirjoittanut el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 tuhansien sivujen verran ala-asteelta kolmekymppiseksi asti. Vaikka h\u00e4n esiintyy lavalla yhtyeen ylivoimaisesti kivikasvoisimpana ja j\u00e4yhimp\u00e4n\u00e4 hahmona, on itse tekemisest\u00e4 v\u00e4littynyt aina tietty lapsekas leikkisyys. B\u00e4nditouhutkin alkoivat leikkimisell\u00e4, ja sit\u00e4 meininki kaikkine interteksuaalisine viittauksineen on edelleen: kun yhtye esiintyi kes\u00e4ll\u00e4, se sotki Silti-kappaleen loppuun r\u00f6yhke\u00e4sti Stairway to Heavenin lopputahdit, t\u00e4ll\u00e4 kertaa puolestaan Sylvian joululaulun. Toisaalle kitaristi Aki L\u00e4\u00e4kk\u00f6l\u00e4<\/strong> ehti iskem\u00e4\u00e4n Pink Floydin Shine On You Crazy Diamondin legendaarisen nelj\u00e4n s\u00e4velen teeman. Liimatan valkoinen pellavapaita taasen toi mieleen Beatlesin Intia-seikkailut.<\/p>\n

Telineet Nollapiste on pit\u00e4nyt aina esill\u00e4 \u2013 kuin osoittaakseen, ett\u00e4 rockhistoria on t\u00e4ynn\u00e4 lainaamista.<\/p>\n

Samalla Liimatan j\u00e4yhyys ja liki japanilaiselta n\u014d-teatterilta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen s\u00e4\u00e4steli\u00e4s lavaliikehdint\u00e4 antaa tilaa muulle b\u00e4ndille starailla. Niin paljon kuin yhtye solistinsa tekstien ymp\u00e4rille kiertyykin, ei sill\u00e4 ole koskaan ollut \u201ckeulakuvaa\u201d. T\u00e4m\u00e4n b\u00e4ndi pyrki tekem\u00e4\u00e4n selv\u00e4ksi jo aktiivisimpina aikoinaan. Nyt se n\u00e4ytt\u00e4ytyi esimerkiksi niin, ett\u00e4 Aki L\u00e4\u00e4kk\u00f6l\u00e4 heilui stratocasterinsa kanssa kauluspaita rete\u00e4sti puoliksi auki, kaulakorut helisten ja saunailme naamalla vimmatusti tiluttaen. Tomi Krutsin taasen paineli leve\u00e4sti virnuillen yleis\u00f6n sekaan soittamaan shaker-soolon Tungos on lavaste (Suljettu, 1999) -kappaleen suvannossa. Kes\u00e4n keikoilla sama ohjelmanumero tapahtui Voiko l\u00e4mmin kes\u00e4y\u00f6 olla muuta kuin levoton? -kappaleen (Musta hiekka, 2009) aikana. Sit\u00e4 ei nyt kultu.<\/p>\n

Moinen hevostelu on osa samaa leikki\u00e4. Onhan hilpe\u00e4\u00e4, kun itsepintaisesta n\u00f6rttiolemuksestaan tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4t, nyttemmin jo viisikymppiset mutta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen nuorekkaat perheeis\u00e4t ottavat rokkit\u00e4hden roolin t\u00e4ysin syd\u00e4min omakseen.<\/p>\n

Kuten jokaisella rokkib\u00e4ndill\u00e4, my\u00f6s Absoluuttisella nollapisteell\u00e4 on yleis\u00f6nhuudatusbiisi. Se on my\u00f6s sen suurin hitti, vallankumouslaulu Er\u00e4\u00e4t tulevat juosten (Nimi muutettu, 2002). Jo kes\u00e4ll\u00e4 Tampereen Tavara-asemalla nousi kylm\u00e4t v\u00e4reet, kun noin tuhatp\u00e4inen yleis\u00f6 lauloi \u201ckansa ei pelk\u00e4\u00e4, kansalla ei ole muistia, kansalaiset joudutaan tunnistamaan hampaista\u201d -codaa. Vaikka Vaunusali on loppuunmyytyn\u00e4kin kapasiteetiltaan muutaman sataa pienempi, tilanne oli silti yht\u00e4 vaikuttava.<\/p>\n

Hartaimmillaan b\u00e4ndi oli setin lopussa. Encorena tullut, 20-minuuttisen Suvannossa ylpe\u00e4 ilme -laulusarjan viides osa p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 vuoden 1999 Suljettu-sukukronikan traagisesti, kun is\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 poikansa hukkuneena lossin vaijerista ja muistelee t\u00e4m\u00e4n lapsuusajan jarrusukkien t\u00e4hdenmuotoisia liukuesteit\u00e4. Syd\u00e4nt\u00e4s\u00e4rkev\u00e4 yksityiskohta sinet\u00f6id\u00e4\u00e4n sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n lakonisella toteamalla \u201cholhosinko\u201d niin mestarillisesti, ett\u00e4 se liikuttaa yh\u00e4 uudestaan.<\/p>\n

Muiksi encoreiksi Nollapiste s\u00e4\u00e4sti kaksi muuta siivua uudesta materiaalistaan: Rohkeus tuo mieleen aforistisine \u201cjos pelk\u00e4\u00e4 kaikkea, se on arkuutta \/ jos pelk\u00e4\u00e4 jotain, se on viisautta\u201d -sanoineen Nimi muutettu -levyn, ja K\u00e4\u00e4ntymisen j\u00e4ljet -kappaleen painostava pillurallikuvaus vie mielikuvat Suljetun Koillismaan sorateille. Ilahduttavan perusteltuja biisej\u00e4!<\/p>\n

\"\" <\/p>\n

Aivan lopuksi oli s\u00e4\u00e4stetty viel\u00e4 numero deadpan-huumoria. Viimeisen\u00e4 encorena kuultiin Muovi antaa periksi -levyn k\u00e4rkihitti Saatteeksi, jonka keskelle Liimatta improvisoi yleis\u00f6n antamista sanoista \u201chevonen\u201d ja \u201caavikko\u201d tarinan hevosesta ja aavikosta. V\u00e4lill\u00e4 improvisoituun proosarunoon iskettiin \u00e4nkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 dub-kaikua kuin mihinkin reggae-toastaukseen, ja Tomi Krutsin iski taustalle sykopoitua dembow-komppia \u2013 siis sit\u00e4, joka tunnetaan kansan kielell\u00e4 kenties ep\u00e4korrektilla sanalla \u201ckebab-komppi\u201d \u2013 niin villisti, ett\u00e4 Liimattakin riehaantui, jos ei muuten, niin ainakin kerronnassaan.<\/p>\n

Mit\u00e4p\u00e4 siihen enemp\u00e4\u00e4 sanomaan. 200-vuotias Absoluuttinen nollapiste naurattaa ja herkist\u00e4\u00e4, on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen musikaalinen ja tekemisest\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 eritt\u00e4in kiinnostunut. Suvereeni b\u00e4ndi. On ihanaa, ett\u00e4 he ovat taas keskuudessamme.<\/p>\n

Lue my\u00f6s: Tilaa Rumban uutiskirje ja tied\u00e4t mist\u00e4 kahvitauolla puhutaan! Nappaa ajankohtaiset musiikin uutiset ja puheenaiheet suoraan s\u00e4hk\u00f6postiin t\u00e4st\u00e4.<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Absoluuttinen nollapisteVaunusali, Korjaamo13.03.2026Teksti ja kuvat: Mikael Mattila Absoluuttinen nollapiste venytt\u00e4\u00e4 kummallisella tavalla aikaa. Yhtye t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonna \u201c200…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":197203,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_share_on_mastodon":"0"},"categories":[130],"tags":[137,33,31,30,7965,32,109],"class_list":["post-197202","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","category-viihde","tag-entertainment","tag-fi","tag-finland","tag-finnish","tag-live","tag-suomi","tag-viihde"],"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/116247759795153206","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/197202","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=197202"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/197202\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/197203"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=197202"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=197202"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=197202"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}