\n 26.08.
\n
\n
\n Aamuset
\n <\/p>\n
Ajan viett\u00e4minen luontoymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 auttaa ihmisi\u00e4 tunnistamaan, mik\u00e4 heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n on merkityksellist\u00e4, osoittaa Turun yliopiston tutkimus.<\/p>\n
Turun yliopiston maantieteen tutkijat tarkastelivat monimenetelm\u00e4isess\u00e4 tutkimuksessa, millainen rooli luonnolla on ihmisen pitk\u00e4n aikav\u00e4lin arvopohjaisessa eli eudaimonisessa hyvinvoinnissa. Kyselytutkimukseen osallistui 158 turkulaista ja sit\u00e4 seuranneeseen luovan kirjoittamisen ty\u00f6pajoihin 20 turkulaista. Tutkijat selvittiv\u00e4t luonnon ja hyvinvoinnin v\u00e4list\u00e4 suhdetta n\u00e4iden aineistojen pohjalta.<\/p>\n
\u2013 Halusimme tarkastella, miten luonto tukee ihmisen itsehyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4, el\u00e4m\u00e4n merkityksellisyytt\u00e4, positiivisia suhteita, autonomiaa, henkil\u00f6kohtaista kasvua ja toimijuutta sek\u00e4 el\u00e4m\u00e4nhallintaa. T\u00e4t\u00e4 kutsutaan eudaimoniseksi hyvinvoinniksi, ja sit\u00e4 voidaan ajatella hedonian vastinparina: siin\u00e4 miss\u00e4 hedonia keskittyy lyhyen aikav\u00e4lin hyvinvointihy\u00f6tyihin, eudaimonia katsoo pidemm\u00e4lle ja syvemm\u00e4lle, kertoo v\u00e4it\u00f6skirjatutkija Joha J\u00e4rekari Turun yliopistosta tiedotteessa.<\/p>\n
Tutkimuksessa verrattiin 15\u201324-vuotiaiden nuorten ja yli 60-vuotiaiden vastauksia.<\/p>\n
\u2013 Vaikka eri ik\u00e4ryhmien v\u00e4lill\u00e4 oli joitakin eroja siin\u00e4, miten he viettiv\u00e4t aikaa luonnossa ja millaisissa paikoissa, heill\u00e4 oli my\u00f6s paljon jaettuja kokemuksia. Yhteist\u00e4 molemmille ik\u00e4ryhmille oli muun muassa tunne siit\u00e4, ettei luonto tuomitse tai arvostele, mik\u00e4 vaikutti my\u00f6nteisesti osallistujien itsehyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4n, J\u00e4rekari kertoo.<\/p>\n
Tutkimus osoitti, ett\u00e4 yhteyden tunne ja siit\u00e4 seurannut merkityksellisyys olivat t\u00e4rkeit\u00e4 molemmille ik\u00e4ryhmille. Luontoymp\u00e4rist\u00f6 helpotti osallistujia saamaan yhteyden omiin arvoihinsa.<\/p>\n
\u2013 Luonnossa oleilu ja tekeminen ik\u00e4\u00e4n kuin nosti pinnalle sen, mik\u00e4 oli heille todella merkityksellist\u00e4 heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 lis\u00e4si ihmisten toimijuutta ja autonomiaa sek\u00e4 vaikutti positiivisesti henkil\u00f6kohtaiseen kasvuun. Yhteyden saaminen helpottui niin itseen, kanssaihmisiin kuin muihin lajeihin, J\u00e4rekari kuvaa.<\/p>\n
Erityisesti yli 60-vuotiaat osallistujat kokivat merkityksellisen\u00e4 vahvistaa ylisukupolvisia yhteyksi\u00e4 luonnossa olemalla ja asioita luonnossa tekem\u00e4ll\u00e4. Heille oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 viett\u00e4\u00e4 luonnossa aikaa esimerkiksi lastenlasten kanssa ja ilman teknisi\u00e4 laitteita. Luonto oli heille t\u00e4rke\u00e4 tekemisen ja toimijuuden paikka.<\/p>\n
I\u00e4kk\u00e4\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 osallistujaryhm\u00e4ss\u00e4 hengellisyys nousi esiin enemm\u00e4n kuin nuorilla. He saattoivat esimerkiksi kokea olevansa luonnossa osa suurempaa kokonaisuutta. T\u00e4ll\u00f6in he tunsivat itsens\u00e4 samaan aikaan merkityksellisiksi ett\u00e4 positiivisesti merkityksett\u00f6miksi, huomion k\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 itsen sijaan ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan, mik\u00e4 lis\u00e4si osallistujien itsehyv\u00e4ksynn\u00e4n tunnetta.<\/p>\n
Nuorille luonto tarjosi t\u00e4rke\u00e4n paikan yksin olemiseen. Heille luonto n\u00e4ytt\u00e4ytyi paikkana, jossa saa olla vapaasti oma itsens\u00e4 ja ilmaista tunteitaan. Luonto tarjosi heille aikaa ja tilaa, henkisesti ja fyysisesti. Nuoret kokivat my\u00f6s helpommaksi olla yhdess\u00e4 muiden kanssa luonnossa, jossa saattoi olla vaikka vain hiljaa.<\/p>\n
Tutkimukseen osallistuneet kokivat luonnossa lohdullista pysyvyyden ja jatkuvuuden tunnetta. Vaikka ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 maailma muuttuisi vauhdilla, l\u00e4heinen kallio pysyy paikallaan.<\/p>\n
\u2013 T\u00e4t\u00e4 tunnetta kuitenkin v\u00e4hensiv\u00e4t ekokriisin n\u00e4kyv\u00e4t vaikutukset ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja etenkin nuoret tunsivat my\u00f6s h\u00e4pe\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n liittyen. He tuntuivat tiedostavan vahvasti olevansa niin sanotusti osa ongelmaa olemalla osa ihmiskuntaa, mik\u00e4 haastoi heid\u00e4n itsehyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4ns\u00e4, J\u00e4rekari kertoo.<\/p>\n
Huoli tulevasta yhdisti tutkimuksessa molempia ik\u00e4ryhmi\u00e4. My\u00f6s mahdollisuus menett\u00e4\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 luontopaikkoja vaikutti negatiivisesti osallistujien tunteeseen el\u00e4m\u00e4n merkityksellisyydest\u00e4.<\/p>\n
\u2013 Tutkimuksemme avaa luonnon vaikutusta ihmisen hyvinvoinnille syvemm\u00e4ll\u00e4 tasolla kuin stressinlievitys tai positiiviset tunteet. Luontoyhteys on meille ihmisille t\u00e4rke\u00e4 my\u00f6s identiteetin tasolla ja kannattelee el\u00e4m\u00e4\u00e4 usein tavoilla, joita on vaikea hahmottaa, ellei asiaan syvenny tarkemmin ja ajan kanssa, J\u00e4rekari painottaa.<\/p>\n
\u2013 On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 vaalia syvemp\u00e4\u00e4 keskustelua luonnon merkityksist\u00e4 ihmisille. Siten n\u00e4m\u00e4kin asiat voidaan ottaa huomioon p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 tehdess\u00e4 sek\u00e4 esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa, jossa luonto usein valitettavasti edelleen joutuu v\u00e4istym\u00e4\u00e4n rakennetun ymp\u00e4rist\u00f6n tielt\u00e4, lis\u00e4\u00e4 tutkijatohtori Salla Eilola Turun yliopistosta.<\/p>\n