\u201dEn lapsena ajatellut, ett\u00e4 vanhempani olisivat erityisen nuoria. He olivat vain minun vanhempani.\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n
Vuotta vanhemman naapurinpojan kanssa poljimme polkutraktoreilla ja keksimme konnuuksia.<\/p>\n
Olin jo pienen\u00e4 hyvin kiinnostunut kirjaimista. Alle kouluik\u00e4isen\u00e4 pyysin \u00e4iti\u00e4ni kirjoittamaan kirjeit\u00e4 l\u00e4heiselle t\u00e4dilleni sit\u00e4 mukaa, kun min\u00e4 sanelin kirjeeseen kysymyksi\u00e4 sek\u00e4 kertomuksia p\u00e4iv\u00e4st\u00e4ni.<\/p>\n
Kun aloitin koulun, osasin jo lukea ja kirjoittaa. Ala-asteen lopulla minulla oli monia kirjekavereita.<\/p>\n
Kouluaikana oli v\u00e4h\u00e4n n\u00f6rtti\u00e4 sanoa, ett\u00e4 harrastaa kirjoittamista. Siksi tein sit\u00e4 salassa. \u00c4ik\u00e4n tunneilla kaikki kyll\u00e4 tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 olen se, joka kirjoittaa todella pitki\u00e4 aineita ja saa hyvi\u00e4 numeroita.<\/p>\n
En kuitenkaan kertonut kenellek\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kirjoitin my\u00f6s vapaa-ajalla tarinoita ruutuvihkooni. Kirjoitin ja kirjoitin ja jossain vaiheessa sitten mietin, ett\u00e4 tarinalle t\u00e4ytyy tulla lopetus.<\/p>\n
![\"<macro_upleft>](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/b882892356z.1_20250204142446_000gir777akk.10.jpg\"\/)
<\/p>\n
Nilla tuntee olonsa kotoisaksi my\u00f6s kirjailijapiireiss\u00e4. \u201dHaaveilen, ett\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olen myynyt miljoona kirjaa.\u201d<\/p>\n
T\u00e4tini tutustutti minut Neiti Etsiv\u00e4\u00e4n ja Viisikkoon. My\u00f6hemmin tulivat ruotsalaisdekkaristit Camilla L\u00e4ckberg<\/strong> ja Liza Marklund<\/strong>.<\/p>\n Koska perheeni ei ollut kovin lukeva, ajattelin, ett\u00e4 kirjailijuus on jotain, mit\u00e4 ihmiset vain ovat. \u00adYl\u00e4asteen \u00e4idinkielen tunnilla tajusin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, ett\u00e4 kirjailijaksi voi oikeasti my\u00f6s tulla. Kirjoittamista voi opetella ja opiskella.<\/p>\n Silloin aloin haaveilla, ett\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kirjoittaisin kirjan. Silti minusta tuntui, ett\u00e4 se oli liian kaukainen unelma. Ajattelin, ett\u00e4 tulin v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 paikasta. Minulla oli v\u00e4\u00e4r\u00e4 tausta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4 sukunimi. Mieless\u00e4ni kirjailijat tulivat kaupungeista ja lukevista suvuista. Min\u00e4 en tullut kummastakaan.<\/p>\n Vartijan t\u00f6it\u00e4 ja poliisihaaveita<\/p>\n Aloitin vartijan ty\u00f6t alle parikymppisen\u00e4. Olin haaveillut my\u00f6s poliisin ammatista ja ajattelin vartijan teht\u00e4v\u00e4n olevan hyv\u00e4 ensimm\u00e4inen askel. En viel\u00e4 osannut tarttua kirjailijaunelmaani niin, ett\u00e4 olisin kirjoittanut muuta kuin itselleni.<\/p>\n Muutin mieheni kanssa yhdess\u00e4 Oravaisiin, lapsuudenkyl\u00e4ni naapuriin. Melko pian saimme kaksi lasta.<\/p>\n Olin jo lapsena rakastanut ajaa traktorilla ja peltoautolla, tehd\u00e4 tilan hommia ja olla sormet mullassa. Siksi ammatinvalinnat tuntuivat minulle luonnollisilta.<\/p>\n Ratin takana koin itseni vapaaksi ja viihdyin ty\u00f6ss\u00e4 hyvin. En kuitenkaan osannut n\u00e4hd\u00e4 tulevaisuuttani rekan ratissa.<\/p>\n Autorahat kirjaan<\/p>\n Kirjoitin blogiini kaikenlaista lapsiperheen el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Kerran julkaisin bucket listin eli listan asioista, joita haluaisin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni tehd\u00e4. Yksi kohdista oli pitk\u00e4\u00e4n el\u00e4nyt haaveeni: jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kirjoitan kirjan.<\/p>\n Pari tuntia postauksen j\u00e4lkeen sain s\u00e4hk\u00f6postia. Viesti oli naapurissa asuvalta toimittajalta.<\/p>\n \u2019Luin blogitekstisi ja unelmastasi kirjoittaa kirja. Sinun pit\u00e4\u00e4 tarttua siihen, sill\u00e4 sinulla on kaunis ja el\u00e4v\u00e4 kieli.\u2019<\/p>\n Viestin h\u00e4n lopetti sanoin:<\/p>\n \u2019Olet syntynyt kirjoittamaan.\u2019<\/p>\n Koska kotona on aina puhuttu ruotsia, Nilla kirjoittaa kirjansa ruotsiksi. H\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kuitenkin my\u00f6s suomea.<\/p>\n Viesti sai minussa aikaan jotain. Samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 istuin alas ja aloin kirjoittaa rikostutkija Mija Wad\u00f6sta. Hahmo oli el\u00e4nyt mieless\u00e4ni jo vuosia. Olin tiennyt, ett\u00e4 sitten kun teen kirjan, siit\u00e4 syntyy dekkarisarja Mijasta. Luen itse vain dekkareita.<\/p>\n Kirjoitin esikoisteostani noin viisi vuotta. Kirjoittamisprosessin loppupuolella aloin ty\u00f6skennell\u00e4 my\u00f6s asianajotoimistossa sihteerin\u00e4.<\/p>\n Ajattelin, ett\u00e4 Suomessa ruotsinkielisill\u00e4 kirjoilla ei ole kovin suurta yleis\u00f6\u00e4. Miksi ihmeess\u00e4 en siis t\u00e4ht\u00e4isi suoraan Ruotsiin?<\/p>\n Ensimm\u00e4inen kirjani I r\u00e4ttvisans blod julkaistiin \u00e4\u00e4nikirjana Ruotsissa vuonna 2020. Olin iloinen.<\/p>\n \u201dMin\u00e4 ajattelin, ett\u00e4 okei, jos joku on painanut 800 kirjaa, min\u00e4 painan 1000.\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n Halusin kuitenkin pit\u00e4\u00e4 kirjaa my\u00f6s fyysisesti k\u00e4dess\u00e4ni. P\u00e4\u00e4tin kustantaa itse saman kirjan painettuna versiona.<\/p>\n Painotalosta kerrottiin, ett\u00e4 500 on tavallinen tilausm\u00e4\u00e4r\u00e4, mutta joku oli painanut 800 kirjaa. Min\u00e4 ajattelin, ett\u00e4 okei, jos joku on painanut 800, min\u00e4 painan 1000.<\/p>\n Ehdotin miehelleni, ett\u00e4 kustantaisin kirjani \u00adautoa varten s\u00e4\u00e4stetyill\u00e4 rahoilla. Ajattelin, ett\u00e4 saisimme rahat takaisin ja lis\u00e4\u00e4 tuottoa kirjan myynnist\u00e4. Miehest\u00e4ni n\u00e4ki, mit\u00e4 h\u00e4n mietti: heippa rahat, voimme ostaa vanhan Fiatin. H\u00e4n ei kuitenkaan sanonut mit\u00e4\u00e4n, vaan tuki minua.<\/p>\n Kun kirja ilmestyi, nelj\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 puolet oli myyty. P\u00e4\u00e4tin painaa 1500 kirjaa lis\u00e4\u00e4, ja kaikki meniv\u00e4t.<\/p>\n Silloin aloin mietti\u00e4, ett\u00e4 ehk\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kirjoittamisesta voisi tulla jotain.<\/p>\n Mit\u00e4 ihmett\u00e4 tapahtuu?<\/p>\n Kukaan ei halua julkaista toista kirjaani. N\u00e4in pelk\u00e4sin. Se oli mielest\u00e4ni niin erilainen kuin ensimm\u00e4inen.<\/p>\n Pohdin kuitenkin, ettei minulla ole mit\u00e4\u00e4n menetett\u00e4v\u00e4\u00e4, ja uskalsin lopulta l\u00e4hett\u00e4\u00e4 k\u00e4sikirjoituksen isoon ruotsalaiseen Norstedts-kustantamoon.<\/p>\n Viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 sain viestin, jossa kustantamo kertoi olevansa kiinnostunut kirjastani. En voinut uskoa lukemaani. My\u00f6s nelj\u00e4 muuta kustantamoa halusi julkaista kirjani. Se oli ihan hullua.<\/p>\n Kirjastani k\u00e4ytiin kustantajien kesken huutokauppa. Mietin joka hetki vain huutokauppaa, eik\u00e4 unikaan tullut. Mietin, mit\u00e4 ihmett\u00e4 oikein tapahtuu. He oikeasti uskovat kirjaani!\u201d<\/p>\n Miten huutokaupassa k\u00e4vi? Miten Nilla p\u00e4\u00e4tyi Camilla L\u00e4ckbergin juhliin? Mihin Nillan lapsi sairastui, ja miten sairauden kanssa on opittu el\u00e4m\u00e4\u00e4n? Mit\u00e4 Nilla miettii el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n nyt avioeronsa j\u00e4lkeen?\u00a0Koko jutun p\u00e4\u00e4set lukemaan Kodin Kuvalehdest\u00e4 22\/2024 tai tilaajana\u00a0t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.\u00a0Jos et viel\u00e4 ole tilaaja, kokeile\u00a0Digilehdet.fi<\/a>-palvelua.<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"\u201dKasvoin 350 asukkaan kyl\u00e4ss\u00e4 Pensalassa Pohjanmaalla. Kyl\u00e4ss\u00e4 oli koulu, pankki, nuorisotalo ja kaksi kauppaa. Asukkaat olivat maanviljelij\u00f6it\u00e4, turkistarhaajia…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":2073,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,31,30,378,32,109],"class_list":{"0":"post-2072","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-kirjat","14":"tag-suomi","15":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2072","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2072"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2072\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2073"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2072"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2072"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2072"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"Koska](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/b882892356z.1_20250204142446_000gir777ake.10.jpg\"\/)
<\/p>\n\n