{"id":21005,"date":"2025-08-30T20:07:07","date_gmt":"2025-08-30T20:07:07","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/21005\/"},"modified":"2025-08-30T20:07:07","modified_gmt":"2025-08-30T20:07:07","slug":"kappaleet-ovat-kuin-pienia-novelleja-joiden-juonenkaanteita-ei-voi-ennustaa-klassikkoarviossa-opeth","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/21005\/","title":{"rendered":"”Kappaleet ovat kuin pieni\u00e4 novelleja, joiden juonenk\u00e4\u00e4nteit\u00e4 ei voi ennustaa” -klassikkoarviossa Opeth"},"content":{"rendered":"

Kaikesta on kulunut aikaa 20 vuotta. Siis ihan kaikesta. T\u00e4t\u00e4k\u00f6 on keski-ik\u00e4? Kun albumin ilmestymisest\u00e4 tuntuu kuluneen vuosikymmen, mutta niit\u00e4 onkin jo mennyt pari. T\u00e4h\u00e4n ajatukseen havahduin t\u00e4n\u00e4\u00e4n, kun huomasin Opethin<\/strong> Ghost Reveries<\/strong> -albumin t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n py\u00f6reit\u00e4. Vastahan se ilmestyi? Syksyll\u00e4 2005, kun olin itse vasta 20-vuotias.<\/p>\n

Olen aina mielt\u00e4nyt Opethin varhaisten albumien jaottuneen erilaisiin aikakausiin, tai paremminkin albumeihin, jotka ovat sukulaisia kesken\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 kietoutuu vahvasti my\u00f6s siihen, miss\u00e4 ja kenen kanssa levyt on tehty. Orchid (1995)<\/strong> ja Morningrise (1996) <\/strong>olivat varhaista \u201dmets\u00e4-Opethia\u201d, jotka \u00e4\u00e4nitettiin Dan Swan\u00f6n<\/strong> kera. T\u00e4t\u00e4 seurasivat Studio Fredmanin<\/strong> muhkeamman tuotannon ajat levyill\u00e4 My Arms, Your Hearse (1998)<\/strong> ja Still Life (1999)<\/strong>. Pian Opeth l\u00f6ysikin itsens\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisen albumitrilogian \u00e4\u00e4relt\u00e4, kun yhteisty\u00f6kumppaniksi valikoitui Steven Wilson<\/strong> ja ruotsalaiset \u00e4\u00e4nittiv\u00e4t Blackwater Parkin (2000)<\/strong>, Deliverancen (2002)<\/strong> ja Damnationin (2003)<\/strong>.\u00a0<\/p>\n

2000-luvun alussa l\u00f6ysin itse Opethin. Se ei ollut ihan t\u00e4ytt\u00e4 rakkautta ensikuulemalla. Opethiin kesti tovi jos toinenkin p\u00e4\u00e4st\u00e4 sis\u00e4lle. Varsinkin kun olin tuolloin kokematon kaikenlaisen progen ja varsinkin progemetallin suhteen. Nyt oikeaa k\u00e4tt\u00e4ni koristaa Opeth-logon O-kirjain tatuointina, jollainen l\u00f6ytyy muuten aika monen muunkin ihmisen ihosta, joten t\u00e4m\u00e4 tatuointi ei todellakaan ole mik\u00e4\u00e4n ainutlaatuinen lumihiutale. Se kuitenkin osoittaa itselleni sen, miten merkitt\u00e4v\u00e4 b\u00e4ndi Opeth itselleni on ollut. Mikael \u00c5kerfeldtin<\/strong> johdattamaan yhtyeeseen liittyy itsell\u00e4ni kymmeni\u00e4 tai jopa satoja t\u00e4rkeit\u00e4 muistoja, joista kourallinen liittyy juurikin siihen aikaan, kun Ghost Reveries julkaistiin.<\/p>\n

Tuolloin vuonna 2005 Opeth-fanitukseni oli jonkinlaisessa ensimm\u00e4isess\u00e4 lakipisteess\u00e4\u00e4n. Ahmin b\u00e4ndin tuotantoa kaikkialla ja koko ajan. Kaikki levyt l\u00f6ytyiv\u00e4t hyllyst\u00e4 monessa formaatissa, olin n\u00e4hnyt b\u00e4ndin kahdesti liven\u00e4, kaikki live-tallenteetkin oli tullut katsottua monta kertaa ja Lamentations<\/strong>-tallenteen olin itse asiassa ripannut monen mutkan ja ison vaivan kautta DVD:lta \u00e4\u00e4nimuotoon vain sit\u00e4 varten, ett\u00e4 sit\u00e4 pystyi kuuntelemaan muuallakin kuin kuvatallenteen kera. Lienee siis sanomattakin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Ghost Reveriesia odoteltiin kuin kuuta nousevaa.<\/p>\n

Hein\u00e4kuussa 2005 se tapahtui. Albumista ei ollut saapunut tuolloiselle webzinelleni lainkaan promokopiota, koska Opeth julkaisi albumin Roadrunnerin <\/strong>kautta. T\u00e4ten sorruin syntiin. Huomasin ett\u00e4 joku oli laittanut levyn jakoon internetin ihmeelliseen torrent-maailmaan. Jakajia oli tasan yksi. Kappaleet latautuivat tuskallisen hitaasti. Kesti puoli tuntia, tunnin, ennen kuin yksi 10-minuuttinen kappale oli latautunut. Vihdoin Ghost of Perdition<\/strong> -aloitusraita oli kuultavana. Ehdin kuunnella sen varmasti 4-5 kertaa ennen kuin seuraava kappale oli valmis. T\u00e4t\u00e4 jatkui kirjaimellisesti aamuun asti. Valvoin koko y\u00f6n ja kuuntelin sin\u00e4 aikana koko Ghost Reveriesin kuusi tai kahdeksan kertaa. Hekuma oli mielipuolisella tasolla. V\u00e4synyt mieli pysyi virke\u00e4n\u00e4. Nyt oltiin mestarillisen albumin \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n

Ghost Reveriesin kohdalla Opethin kirjassa alkoi j\u00e4lleen uusi luku. Levy oli \u00e4\u00e4nitetty Fascination Streetilla<\/strong> Ruotsissa er\u00e4\u00e4n Jens Bogrenin <\/strong>kanssa. Nyky\u00e4\u00e4n kaikki tiet\u00e4v\u00e4t Bogrenin. Osa on jopa kyll\u00e4stynyt h\u00e4nen tapaansa tuottaa levyj\u00e4. Mutta tuolloin Bogren oli melko tuore nimi n\u00e4iss\u00e4 hommissa. Bogrenin ja Opethin yhteisty\u00f6 toi kuitenkin Opethiin ihan uudenlaisia s\u00e4vyj\u00e4. Nimens\u00e4 mukaisesti aavemainen Ghost Reveries oli tunnelmaltaan kummallinen albumi, jonka soundissa oli jotain ihan uutta ja erilaista. Opethin progemetalliin ujuttautui sekaan yh\u00e4 enemm\u00e4n 60- ja 70-lukulaista progerockia ja jopa jazzia, mik\u00e4 oli varmasti enemm\u00e4n kuin mieleen muun muassa b\u00e4ndin huikealle rumpalille, Martin Lopezille<\/strong>. Ironista kyll\u00e4, Ghost Reveries oli Lopezin viimeinen albumi Opethin riveiss\u00e4, mutta se on toinen tarina se.<\/p>\n

Huomasin vuosia my\u00f6hemmin, ett\u00e4 Ghost Reveries oli todellinen porttialbumi monelle niille, jotka eiv\u00e4t olleet aiemmin niin Opethille l\u00e4mmenneet. T\u00e4m\u00e4 on sik\u00e4li kummallista, ett\u00e4 albumi on tavallaan viel\u00e4 haastavampaa kuultavaa kuin b\u00e4ndin vanha tuotanto. Kiemuraa ja k\u00e4\u00e4nnett\u00e4 l\u00f6ytyy jos jonkinlaista, 10-minuuttiset kappaleet sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t paljon nousuja ja suvantoja, eik\u00e4 Opeth todellakaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuulijaa helpolla. Olenkin itsekseni todennut, ett\u00e4 jollain tavalla Opeth vain kykeni t\u00e4ll\u00e4 albumilla tekem\u00e4\u00e4n niin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n loistavia, iskevi\u00e4, periksiantamattomia, tunnelmallisia ja ehdottomia s\u00e4vellyksi\u00e4, ettei se antanut nihkeilij\u00f6illek\u00e4\u00e4n vaihtoehtoja. Kaikki Ghost Reveriesin kappaleet ovat kuin pieni\u00e4 novelleja, joiden juonenk\u00e4\u00e4nteit\u00e4 ei voi ennustaa. Siksi kuulija haluaa uteliaasti vaellella Opethin kartanon pimeill\u00e4 k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4 yh\u00e4 pidemm\u00e4lle ja pidemm\u00e4lle, vaikkei tied\u00e4, mit\u00e4 seuraavan kulman takana v\u00e4ijyy. T\u00e4st\u00e4 albumista on otettava kaikki selv\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n tarinan loppu on pakko kokea. Ghost Reveries ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 otteestaan.<\/p>\n

Klassikkoraitaahan albumilta l\u00f6ytyy kannesta kanteen. Mainittu Ghost of Perdition on Opeth-historian hienoimpia s\u00e4vellyksi\u00e4, eik\u00e4 singlen\u00e4kin julkaistu hiljalleen hypnoottisesti kasvava The Grand Conjuration kauaksi j\u00e4\u00e4. Er\u00e4\u00e4nlainen klassikko on my\u00f6s The Baying of the Hounds<\/strong>. Ei ainoastaan sen takia, ett\u00e4 se on hivelev\u00e4n erinomainen s\u00e4vellys, vaan koska se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s tunnetuimman Opethin \u201dmisheard lyrics\u201d -klassikoista. Kappaleessahan lauletaan \u201dBest made tacos of the Earth.\u201d Oudompaa on se, miten v\u00e4h\u00e4n progerockahtavasta Beneath the Miresta<\/strong>, sit\u00e4 seuraavasta Atonementista<\/strong> ja levyn p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4st\u00e4 Isolation Yearsista <\/strong>puhutaan. Liek\u00f6 b\u00e4ndi niit\u00e4 kovin monesti liven\u00e4k\u00e4\u00e4n soittanut. Mestarillista materiaalia, kaikki tyyni. Onneksi sent\u00e4\u00e4n Reverie \/ Harlequin Forest<\/strong> on saanut usein suitsutusta, vaikka se onkin yksi Opethin progeimmista kappaleista. Kaikkea t\u00e4t\u00e4 siivitt\u00e4v\u00e4t Opethin klassikkokoonpanon s\u00e4vyk\u00e4s soitto ja Mikael \u00c5kerfeldtin laulusuoritukset, jotka ovat ehdottomasti yhdet miehen parhaista mill\u00e4\u00e4n Opeth-albumilla.<\/p>\n

Opeth-huuma vuonna 2005 ei muuten j\u00e4\u00e4nyt pelkk\u00e4\u00e4n Ghost Reveriesiin. B\u00e4ndi n\u00e4htiin samana syksyn\u00e4 Suomessa per\u00e4ti kolmella keikalla ja kaikki n\u00e4m\u00e4 tapahtuivat samana viikonloppuna. Tavastia, Tavastia, Nosturi. Melkoinen tripla, joista tuli koettua molemmat Tavastiat. Nyt 20 vuotta my\u00f6hemmin tuntuu aika herkulliselta ajatukselta n\u00e4hd\u00e4 j\u00e4\u00e4halliluokkaan kasvanut Opeth Tavastialla, mutta tuolloin se oli Opethin kokoluokka, josta se oli jo vuonna 2005 kasvamassa ulos. Tuon j\u00e4lkeen b\u00e4ndi kasvoi Suomessakin Kaapelitehdas- ja J\u00e4\u00e4halli-mittaan. Saimme siis nauttia niist\u00e4 viimeisist\u00e4 hetkist\u00e4, kun Opeth oli vain keskikokoinen b\u00e4ndi my\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Suomessa. Sen sijaan Martin Lopezista emme saaneet noilla keikoilla nauttia. Miehen ja Opethin tiet erosivat jo Amerikan kiertueen p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 paikkasi Gene Hoglan<\/strong>. H\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4n emme Suomeen saaneet, kun Martin Axenrot<\/strong> oli jo hyp\u00e4nnyt pannuihin.<\/p>\n

Ennen perjantaista Tavastian Opeth-keikkaa tein ihan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa haastattelun ulkomaalaisen muusikon kanssa naamatusten. Tai oikeastaan kaksi. Toisen spontaanisti. Minulle oli valikoitunut Opeth-haastatteluun b\u00e4ndin tuoreehko kitaristi Fredrik \u00c5kesson<\/strong>, joka vasta tuurasi Peter Lindgrenia<\/strong>. Lindgren l\u00e4hti Opethista seuraavana vuonna. Ennen \u00c5kessonia harhailin Tavastian aulassa, mist\u00e4 Mikael \u00c5kerfeldt huomasi minut. \u00c5kerfeldt oli sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 lihapullia ja perunamuusia, kuinkas muuten, ja vinkkasi ett\u00e4 tule juttelemaan. Aluksi \u00c5kerfeldt haastatteli minua, ett\u00e4 kuka olen, mist\u00e4 tulen, mit\u00e4 teen ja t\u00e4r\u00e4ytti sitten, ett\u00e4 mik\u00e4 on paras Goblin<\/strong>-albumi. Hetken \u00e4nkytyksen j\u00e4lkeen rohkenin kysy\u00e4, voinko pist\u00e4\u00e4 nauhurin p\u00e4\u00e4lle ja tehd\u00e4 pienen jutut. T\u00e4m\u00e4 ei \u00c5kerfeldtia haitannut. Siin\u00e4p\u00e4 sitten rupateltiin. 20-vuotias toimittajan alku olisi muuten voinut olla aika hermostunut, mutta maailman lungein musan\u00f6rtti \u00c5kerfeldt mursi kyll\u00e4 j\u00e4\u00e4n silkalla olemuksellaan niin t\u00e4ysin, ettei hermoiluja ehtinyt edes mietti\u00e4. Kokemus oli mahtava jo tuolloin, mutta kyll\u00e4 sit\u00e4 miettii usein j\u00e4lkik\u00e4teen, ett\u00e4 olipahan melko kova ensimm\u00e4inen naamatusten tehty haastattelu.<\/p>\n

Tavastian keikat olivat tietysti timanttisen huikeita. Niist\u00e4 voisi kirjoittaa ihan erilliset hehkuttelut, mutta sen sijaan noista keikoista tulee aina mieleen sattumus, joka ei tapahtunut edes itselleni. Er\u00e4s nettituttuni oli hankkinut liput molemmille Tavastian keikoille. Kova Opeth-innostus p\u00e4\u00e4ll\u00e4. H\u00e4n oli innokas keikoilla siman ottaja, ja t\u00e4ten etkoili huolella kotonaan. Niin huolella, ett\u00e4 Tavastialle p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n h\u00e4nen oli v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 vessan. Mies nukahti p\u00f6nt\u00f6lle l\u00e4mpp\u00e4rib\u00e4ndi Extolin<\/strong> aikana ja h\u00e4net tultiin her\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n vessasta Opethin lopetettua. Sain kuulla irkiss\u00e4 (huom. ei irc-galleriassa), miten paljon t\u00e4m\u00e4 tapaus h\u00e4nt\u00e4 vitutti. Hirve\u00e4t morkkikset ja itsens\u00e4 syyllist\u00e4miset p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Miten kunnon suomalainen musiikkifani t\u00e4h\u00e4n pettymykseen reagoi? H\u00e4n tietysti otti oikein huolelliset etkot, saapui Tavastialle, ensimm\u00e4isen\u00e4 oli pakko p\u00e4\u00e4st\u00e4 vessaan, h\u00e4n sammui pytylle Extolin aikana ja h\u00e4net tultiin her\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n Opethin keikan j\u00e4lkeen. Kaikenlaisista festari- ja keikkasankaruuksista olen kuullut el\u00e4m\u00e4ni aikana ja my\u00f6s sellaisia suorittanut, mutta t\u00e4m\u00e4 superkaksari menee jo ihan omaan luokkaansa. Olisi muuten vituttanut aikalailla, jos noin olisi k\u00e4ynyt itselle.<\/p>\n

Ghost Reveries syksyst\u00e4 on paljon ihania muistoja, mutta kaikkein parasta on tietenkin yh\u00e4 itse albumi. Ghost Reveries soi t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4 kuulokkeissa junamatkalla t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani, ja albumi on oikeastaan vain parantunut vuosien saatossa. Sit\u00e4 on tullut kuunneltua niin paljon, ett\u00e4 olen kirjaimellisesti kuunnellut sen kahdesti puhki. Sek\u00e4 vinyyli- ett\u00e4 CD-versioita on tullut hankittua kaksin kappalein. N\u00e4in ei tapahdu ihan jokaisen albumin kohdalla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kaikesta on kulunut aikaa 20 vuotta. Siis ihan kaikesta. T\u00e4t\u00e4k\u00f6 on keski-ik\u00e4? Kun albumin ilmestymisest\u00e4 tuntuu kuluneen vuosikymmen,…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":21006,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[132],"tags":[137,33,31,30,5158,195,47,5534,32,109],"class_list":{"0":"post-21005","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-musiikki","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-klassikkoarvio","13":"tag-music","14":"tag-musiikki","15":"tag-progressive-metal","16":"tag-suomi","17":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/21005","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=21005"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/21005\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/21006"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=21005"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=21005"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=21005"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}