Talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 oli kulunut vain runsas vuosi, kun \u00adsotatoimet leimahtivat Suomen it\u00e4rajalla juhannuksen j\u00e4lkeen 1941. Saksa iski it\u00e4mahtia vastaan Suomen maaper\u00e4lt\u00e4, ja Neuvostoliitto vastasi. Suomen ja Neuvostoliiton v\u00e4linen jatkosota k\u00e4ynnistyi virallisesti 25. kes\u00e4kuuta 85 vuotta sitten.<\/p>\n
Se tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 suomalaismiesten oli taas pukeuduttava harmaisiin ja marssittava it\u00e4\u00e4n. Kaikki eiv\u00e4t tosin liittyneet joukkoon. Sodan alussa 1\u2009545 miest\u00e4 j\u00e4tti saapumatta asepalvelukseen. He pakenivat kutsuntoja metsiin tai piileksiv\u00e4t kotonaan. <\/p>\n
Moni ajatteli, ett\u00e4 kahakka olisi pian ohi.<\/p>\n
Toisin k\u00e4vi. Syksyn 1941 kylmentyess\u00e4 moni karkuri palasi ihmisten ilmoille ja ilmoittautui viranomaisille. Osa j\u00e4i karkuteille \u2013 ja sai lis\u00e4\u00e4 seuraa.<\/p>\n
Talvisodassa karkureita oli vain satakunta, mutta jatkosodan ja Lapin sodan aikana tuomioistuimet k\u00e4sitteliv\u00e4t lopulta 32\u2009186 karkuruustapausta. Varsinkin jatkosodan luonne hy\u00f6kk\u00e4yssotana ja aseveljeys Saksan kanssa ylitti monen miehen sietokynnyksen, samoin rintaman romahtaminen jatkosodan loppuvaiheissa.<\/p>\n
Sota p\u00e4\u00e4ttyi syksyll\u00e4 1944, ja my\u00f6hemmin, kun karkurit saivat hakea korvauksia, 173 miest\u00e4 ilmoitti piileskelleens\u00e4 koko kolmen vuoden ajan.<\/p>\n
Lue my\u00f6s: \u201dOliko Simo H\u00e4yh\u00e4 edes ihminen?\u201d \u2013 Talvisota ja sen sankarit ovat ranskalaiskirjailija Olivier Norekin menestyskirjan aihe<\/a><\/p>\n Moni ummisti silm\u00e4ns\u00e4<\/p>\n Sotilaskarkuruutta on tutkittu Suomessa paljon, mutta varsinaiset piilopaikat ovat j\u00e4\u00e4neet v\u00e4h\u00e4lle huomiolle. Puutetta korjataan nyt, kun arkeologi ja folkloristi Riku Kauhanen<\/strong> tekee aiheesta v\u00e4it\u00f6skirjaa.<\/p>\n \u201dSuuri yleis\u00f6 ei todenn\u00e4k\u00f6isesti tied\u00e4, miten valtavasti n\u00e4it\u00e4 piiloja oli. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 niit\u00e4 oli melkein jokaisessa Suomen kunnassa. Moni on tuhoutunut, mutta suullista perim\u00e4tietoa on j\u00e4ljell\u00e4\u201d, Kauhanen sanoo.<\/p>\n Yhdell\u00e4 karkulaisella t\u00e4ytyi olla kiinnij\u00e4\u00e4misriskin vuoksi monta suojaa. Karkuri tarvitsi my\u00f6s tukijoukkoja selvit\u00e4kseen mets\u00e4ss\u00e4, joten koko kyl\u00e4 saattoi tiet\u00e4\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ja auttoi. V\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin asialta ummistettiin silm\u00e4t.<\/p>\n Jatkosodan piilokojut ilmestyiv\u00e4t yleens\u00e4 l\u00e4helle asutusta. Piileksij\u00e4t eiv\u00e4t aloittaneet el\u00e4m\u00e4\u00e4 alusta muualla vaan tukeutuivat tuttuun kotiyhteis\u00f6\u00f6n. Samasta syyst\u00e4 karkuri tarvitsi apujoukkoja, jotta ei olisi kuollut n\u00e4lk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n \u201dEi kukaan uskonut jatkosodan kest\u00e4v\u00e4n kolmea vuotta, joten j\u00e4rjestelyt tehtiin tilap\u00e4isiksi. T\u00e4ss\u00e4 suomalainen mets\u00e4kaarti eroaa esimerkiksi Virosta. Siell\u00e4 mets\u00e4veljien vastarintaliike oli organisoidumpi ja varustautui pitk\u00e4\u00e4n sissisodank\u00e4yntiin.\u201d<\/p>\n Korsussa ei seisty suorana<\/p>\n Suomessa mets\u00e4kaartilaiset rakensivat jatkosodan aikana maan sis\u00e4\u00e4n pieni\u00e4, 2\u2009\u00d7\u20092 metrin kokoisia korsuja. Paikaksi valittiin syrj\u00e4inen alue, jossa oli saatavilla vett\u00e4.<\/p>\n \u201dKaivettiin kuoppa, ja kaivetusta maasta tuli vallit korsun ymp\u00e4rille. Hirsiksi purettiin jokin vanha lato tai kuskattiin muualle aiotut hirret mets\u00e4\u00e4n\u201d, Kauhanen sanoo.<\/p>\n Paikka naamioitiin istuttamalla kuusia korsun p\u00e4\u00e4lle ja ymp\u00e4rille.<\/p>\n Asumukset olivat hyvin matalia, eik\u00e4 niiss\u00e4 yleens\u00e4 mahtunut seisomaan suorassa. Tulisijaksi improvisoitiin kamiina esimerkiksi tynnyrist\u00e4 tai muuraamalla kiuas kivist\u00e4 ja tiilist\u00e4. Ulos vedettiin savupiippu.<\/p>\n My\u00f6s sopivia luonnonkorsuja hy\u00f6dynnettiin: vaikkapa notkelmia saatiin naamioi\u00adtua oksilla.<\/p>\n \u201dEsimerkiksi Kokem\u00e4ell\u00e4 on hieno kymmenisen metri\u00e4 pitk\u00e4 kalliosola, jossa on parin metrin korkuiset kivet ymp\u00e4rill\u00e4. Sinne mahtui isokin porukka, eik\u00e4 sit\u00e4 huomaa ennen kuin on ihan vieress\u00e4. Paikasta ei ollut inventoinneissa tietoa ennen kuin ilmoitin Museovirastolle.\u201d<\/p>\n Vain harvoin korsuja l\u00f6ydettiin suoraan mets\u00e4st\u00e4.<\/p>\n \u201dPoliisi tai suojeluskunta osasi kyt\u00e4t\u00e4 karkulaisen kodin l\u00e4hell\u00e4 ja otti h\u00e4net kiinni ruuanhakureissulta. Kovia otteita ei kaihdettu, ja karkulainen paljasti piilopaikkansa.\u201d<\/p>\n Salahuone ullakolla<\/p>\n Kaikki eiv\u00e4t l\u00e4hteneet metsiin. Harvaan asutusta Suomesta l\u00f6ytyy sopivia ulkorakennuksia, kuten syrj\u00e4isi\u00e4 riihi\u00e4.<\/p>\n \u201dOsa asui kotona ihan tavallisesti. Seudun my\u00f6t\u00e4mielinen konstaapeli ilmoitti etsinn\u00f6ist\u00e4 etuk\u00e4teen, tai joku polki kylilt\u00e4 varoittamaan. Silloin juostiin mets\u00e4\u00e4n piiloon.\u201d<\/p>\n Joihinkin koteihin j\u00e4rjestettiin erillisi\u00e4 piilopaikkoja.<\/p>\n \u201dAika yleist\u00e4 oli, ett\u00e4 talon alle tehtiin korsu. Esimerkiksi tuvan alle rakennettiin tila, johon mies meni makaamaan kuin ruumisarkkuun\u201d, Kauhanen kertoo.<\/p>\n Porin maalaiskunnassa er\u00e4s vaatturi rakensi talonsa ullakolle salahuoneen, joka oli naamioitu sein\u00e4pahvilla. Turussa Piispanristill\u00e4 Arvo Heimovaaran<\/strong> kotitalon ullakolle oli tehty salahuone laudoista. Jos etsij\u00e4miehet tulivat, piileksij\u00f6it\u00e4 varoitettiin kiskomalla pellinnuoraa kaksi kertaa \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti.<\/p>\n Kauhanen l\u00f6ysi monia mainintoja my\u00f6s lantakasoihin tehdyist\u00e4 korsuista. Kasassa oli luukku, jota pitkin karkuri p\u00e4\u00e4si ry\u00f6mim\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n ja ulos.<\/p>\n Kauhasen tiedon mukaan kaikkein kehittynein korsu oli Pellervo Takatalolla<\/strong>, tamperelaisen kommunistisolun johtajalla. Kirvesmies Kalle Valkaman<\/strong> talon kellarin perunalaarista johti luukku piilopaikkaan.<\/p>\n \u201dSiell\u00e4 oli jopa sein\u00e4t tapetoitu. Lis\u00e4ksi siell\u00e4 oli radio ja s\u00e4hk\u00f6ll\u00e4 toimiva h\u00e4lytyslaite, jonka painonappula oli asuinkerroksen keitti\u00f6nkaapissa.\u201d<\/p>\n Paikalla syntyi lokakuussa 1942 tulitaistelu, jossa heitettiin k\u00e4sikranaatteja ja painittiin, mutta poliisi sai Takatalon elossa kiinni. H\u00e4n oli piileskellyt my\u00f6s Parkanossa mets\u00e4leiriss\u00e4.<\/p>\n Ruotsiin pakoon<\/p>\n Joillakin seuduilla py\u00f6ri isoja mets\u00e4kaarti\u00adryhmi\u00e4. Niill\u00e4 oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n ketju piilopaikkoja: tavallisesti yksi iso ja useita pieni\u00e4. <\/p>\n \u201dEsimerkiksi Turun seudulla oli pahamaineinen V\u00e4in\u00f6 Ketosen <\/strong>ryhm\u00e4. Vastaavia joukkoja liikkui my\u00f6s Karkkilassa, Helsingiss\u00e4, Tampereella ja Ruovedell\u00e4. Kolarissa oli poikkeuksellisen iso, 60 hengen joukko.\u201d<\/p>\n Ryhm\u00e4ss\u00e4 oli yleens\u00e4 muutama vakaumuksellinen kommunisti, joka py\u00f6ritti vastarintaliikett\u00e4. Kun ensimm\u00e4iset sabotaasit tehtiin, useimmat j\u00e4ttiv\u00e4t joukon tai poliisi sai tekij\u00e4t kiinni. Harva ryhm\u00e4 pysyi koossa pitki\u00e4 aikoja.<\/p>\n Osa karkulaisista pakeni ulkomaille, kuten 945 asevelvollista, jotka pakenivat velvollisuuksiaan Ruotsiin. Suomen ja Ruotsin v\u00e4linen rikollisten luovutussopimus ei koskenut sotilasrikoksia, joten p\u00e4\u00e4asiassa karkurit saivat j\u00e4\u00e4d\u00e4. <\/p>\n Sodan loputtua useimmat palasivat Suomeen vapaaehtoisesti.<\/p>\n