<\/p>\n
Puolisoni kertoi minulle kerran tilanteesta, jota h\u00e4n oli todistanut ravintolassa. Kyseess\u00e4 oli vain ohimenev\u00e4 hetki, mutta se oli j\u00e4\u00e4nyt h\u00e4nen mieleens\u00e4.<\/p>\n
Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4tteeksi, ennen kotiin l\u00e4ht\u00f6\u00e4, ravintolan nuori asiakaspalvelija oli sanonut ty\u00f6kaverilleen: \u201dKiitos p\u00e4iv\u00e4st\u00e4.\u201d<\/p>\n
Kiitos p\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Kaksi pient\u00e4 suurta sanaa, joita ei varmaan ihan joka p\u00e4iv\u00e4 ty\u00f6paikoilla kuulla. Sanat, jotka antavat molemmille osapuolille hyv\u00e4n mielen.<\/p>\n
J\u00e4in miettim\u00e4\u00e4n, millainen vaikutus organisaatioiden ja ty\u00f6yhteis\u00f6jen ilmapiiriin olisi sill\u00e4, jos kollegat sanoisivat toisilleen useammin t\u00e4m\u00e4nkaltaisia asioita. Ehk\u00e4 asialla olisi jonkinlainen yhteys my\u00f6s ty\u00f6ntekij\u00f6iden motivaatioon ja yrityksen menestymiseen. Onhan paljon mukavampaa menn\u00e4 aamulla sellaiseen ty\u00f6paikkaan, jossa ihmiset ovat huomaavaisia ja v\u00e4litt\u00e4vi\u00e4 kuin sellaiseen, jossa kauniita sanoja kuulee v\u00e4hemm\u00e4n.<\/p>\n
Bongasin hiljattain kirjakaupassa el\u00e4m\u00e4ntaito-oppaiden klassikon, Dale Carnegien teoksen How to Win Friends and Influence People, jonka alkuper\u00e4inen versio on ilmestynyt kirjan esipuheen mukaan jo vuonna 1937. Selasin pokkaria pikaisesti sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja minulle tuli heti tunne, ett\u00e4 haluan sen omakseni.<\/p>\n
Kirjassa on monia mielenkiintoisia neuvoja liittyen ihmisten kanssa toimimiseen. Oikeastaan Carnegien ajatuksia ja ohjeita voi soveltaa hyvin monenlaisiin ihmissuhteisiin niin t\u00f6iss\u00e4 kuin yksityisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin.<\/p>\n
Kirjan ensimm\u00e4isen osan toisessa luvussa Carnegie viittaa Sigmund Freudiin, jonka mukaan ihmisen tekojen taustalla vaikuttaa kaksi motiivia: seksuaalivietti sek\u00e4 halu olla mahtava (\u201dthe desire to be great\u201d).<\/p>\n
Carnegie jatkaa, ett\u00e4 amerikkalaisen filosofin John Deweyn mukaan ihmisluonteessa vaikuttava voimakkain vietti on halu olla t\u00e4rke\u00e4 (\u201dthe desire to be important\u201d). Carnegie toteaa, ett\u00e4 se, mik\u00e4 saa ihmisen tuntemaan olonsa t\u00e4rke\u00e4ksi, on h\u00e4ness\u00e4 kaikkein merkityksellisint\u00e4; se m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen luonteensa.<\/p>\n
Totta. Min\u00e4 esimerkiksi tunnen oloni t\u00e4rke\u00e4ksi, jos onnistun kirjoittamaan tekstin (kuten romaanin, n\u00e4ytelm\u00e4n tai blogipostauksen), joka merkitsee jotakin toiselle ihmiselle: koskettaa, naurattaa, inspiroi tai saa ajattelemaan asioita syv\u00e4llisesti.<\/p>\n
Luovuus on suuri osa minun persoonaani, sit\u00e4 kuka min\u00e4 olen.<\/p>\n
Ja tietysti tunnen oloni t\u00e4rke\u00e4ksi my\u00f6s silloin, kun hoidan lastani tai seurustelen l\u00e4heisten ihmisten kanssa. Tai sellaisina hetkin\u00e4, kun joku sanoo jotakin sellaista, mist\u00e4 tulee hyv\u00e4 mieli. Taannoin esimerkiksi v\u00e4h\u00e4n yli kolme- ja puolivuotias poikani sanoi aivan yht\u00e4kki\u00e4, puuhatessaan omia juttujaan: \u201dIhana \u00e4iti!\u201d<\/p>\n
Tuo hetki sai koko olemukseni hymyilem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n