Helsingin Sanomissa on keskusteltu kev\u00e4\u00e4n aikana erityisesti lasten ja nuorten urheilun kilpailullisuudesta ja tuloshakuisuudesta. Vuosia kent\u00e4n laidalla kannustusjoukoissa olleena sek\u00e4 toimihenkil\u00f6teht\u00e4viss\u00e4 toimineena vanhempana n\u00e4en, ett\u00e4 kilpailullisuus itsess\u00e4\u00e4n ei ole ongelma.<\/p>\n
Ongelma on pikemminkin se, miten kilpailua toteutetaan: jos jokaisen kilpailullisuuteen taipuvaisen juniorin annettaisiin kokeilla, onnistua ja petty\u00e4 ilman liian varhain tehtyj\u00e4 valintoja, voitaisiin pit\u00e4\u00e4 mahdollisimman moni lapsi ja nuori tavoitteellisen urheilun parissa.<\/p>\n
Jos valinnat tehd\u00e4\u00e4n liian aikaisin ja katse k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n vain harvoihin, kilpailullisuus ei toteudu lasten tasa-arvoisia kehittymismahdollisuuksia kunnioittaen. Jyv\u00e4t ehdit\u00e4\u00e4n erotella akanoista teini-i\u00e4ss\u00e4kin, sill\u00e4 siihen menness\u00e4 my\u00f6s muut kiinnostuksen kohteet ja loukkaantumiset karsivat junioreja lajien parista. Siihen asti jokaisen kilpailemisesta kiinnostuneen potentiaali kannattaisi selvitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Samalla lapset ja nuoret oppisivat kilpailullisuuden lis\u00e4ksi yritt\u00e4misen, tasa-arvoisen kohtelun ja yhteisty\u00f6n t\u00e4rkeit\u00e4 lainalaisuuksia.<\/p>\n
Lapsen el\u00e4m\u00e4 ei ole pelkk\u00e4\u00e4 kilpaurheilua, vaikka toiminnasta ja valmennuksesta vastaavat aikuiset joskus n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ajattelevan niin. Kuka muistaisi kysy\u00e4 my\u00f6s lapsilta ja nuorilta itselt\u00e4\u00e4n?<\/p>\n
Raisa Saraniemi<\/p>\n
Helsinki<\/p>\n