Teksti: Timo Isoaho<\/p>\n
On taas se aika vuodesta. Nimitt\u00e4in se, kun reviiritietoiset sudet kaivautuvat ulos maaemon syliin kaivetuista pes\u00e4koloistaan, ja vaeltavat enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n vakain askelin kohti Hyvink\u00e4\u00e4n Villatehtaan uumenia. Nimitt\u00e4in mustaan pukeutuneet alamaailman sudet \u2013 ja niit\u00e4 todellakin saapuu jokaisesta maailmankolkasta.<\/p>\n
Aivan totta: Steelfest<\/a> on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 taas \u2013 jo reilusti yli kymmenett\u00e4 kertaa avoimena tapahtumana. N\u00e4iden vuosien aikana Steelfest on vakiinnuttanut paikkansa kansainv\u00e4lisell\u00e4 underground-festarikartalla, ja t\u00e4ss\u00e4 kohdassa todellakin alleviivataan termi\u00e4 underground. Jos Ari Koivunen<\/strong> palaa joskus heavy metalin kartalle, comeback-show\u2019ta ei n\u00e4hd\u00e4 Steelfestiss\u00e4.<\/p>\n Kuten jo monena aiempanakin vuonna, Steelfestin ohjelmisto tarjoaa suunnilleen jokaiselle jotakin \u2013 niin, mik\u00e4li extreme\/black metalin eri muodot maittavat. Mukana on taas nousevia uutuusnimi\u00e4 kuin jo 80-luvulla aloittaneita black metal -pioneereja \u2013 ja l\u00e4hes kaikkea mahdollista n\u00e4iden \u00e4\u00e4rip\u00e4iden v\u00e4lilt\u00e4.<\/p>\n Katsotaanpa sitten ohjelmistoa hieman tarkemmin.<\/p>\n Avausp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 torstaina lauteille astuu muun muassa White Death<\/strong>. Steelfestin \u201dvakkarib\u00e4ndi\u201d on tunnetusti tarjonnut musiikin ohella my\u00f6s silm\u00e4nruokaa, ja v\u00e4kevimp\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 toki mainita keikka loppukev\u00e4\u00e4lt\u00e4 2022, kun solisti Vritrahn<\/strong> naulattiin ristiin<\/a>. Siis ihan oikeasti \u2013 rautanaulat vain paukkuivat miehen k\u00e4mmenien l\u00e4pi. Mit\u00e4h\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 kerralla?<\/p>\n White Deathin j\u00e4lkeen ulkoestradille rynnii brasilialainen Holocausto<\/strong> \u2013 saapa ensinn\u00e4kin n\u00e4hd\u00e4, miten etel\u00e4amerikkalaiset p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t kev\u00e4isen Suomen luultavasti aavistuksen viile\u00e4ss\u00e4 ilmanalassa. Holocaustoon tuli aikoinaan t\u00f6rm\u00e4tty\u00e4 Sepulturan<\/strong> ja Sarc\u00f3fagon<\/strong> vanavedess\u00e4, mutta yhtye on pidemm\u00e4ss\u00e4 juoksussa j\u00e4\u00e4nyt et\u00e4isemm\u00e4ksi. Steelfestiss\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kuitenkin tutkia, miten er\u00e4s war metalin esitaistelijoista hutkii ja s\u00e4tkii spesiaalissa duokokoonpanossaan.<\/p>\n Takuuvarman \u201dkaoottista sotametallia\u201d on luvassa my\u00f6s y\u00f6n jo laskeuduttua, kun kanadalainen Revenge<\/strong> p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isen iltaman. Ei heikoille\u2026<\/p>\n Kakkosp\u00e4iv\u00e4n ulkolavan touhut avaa aiemminkin Hyvink\u00e4\u00e4n leveysasteille n\u00e4hty Deathchain<\/strong>. Uutta materiaalia ty\u00f6st\u00e4neet Kuopion death metal -hirmut ovat olleet julmetun kovassa ly\u00f6nniss\u00e4 viime aikojen keikoillaan, eik\u00e4 konserttia parane missata t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kerralla.<\/p>\n Alkuillasta sis\u00e4lavalle kipuaa amerikkalainen Akhlys<\/strong>. Saattoi hyvinkin olla albumi Melino\u00eb (2021), kun t\u00e4m\u00e4 pumppu osui omaan aistikentt\u00e4\u00e4n, ja seh\u00e4n olikin sitten menoa. Infernon arviossa todettiin<\/a> aikoinaan hyvinkin osuvasti: \u201dUhkeimmillaan jenkit toimittavat kuin Emperor<\/strong> konsanaan, mutta matka sinfonisesta pauhusta alkukantaisempaan raastoon ei ole pitk\u00e4. Yhdelle levylle onkin onnistuttu niputtamaan tyylill\u00e4 monet lajityypin musiikillisesti vieh\u00e4tt\u00e4vimmist\u00e4 puolista.\u201d<\/p>\n Perjantain p\u00e4\u00e4t\u00f6sb\u00e4ndi? Niinp\u00e4 niin: ihan saatanan\/jumalattoman v\u00e4kev\u00e4n paluun tehnyt Beherit<\/strong>. Juuri toimitetusta Tallinnan-keikasta enemm\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/a>.<\/p>\n Lauantai sitten? Jos perjantain iltap\u00e4iv\u00e4 k\u00e4ynnistyi ansiokkaalla suomalaisella death metalilla, niin lauantaina sit\u00e4 on puolestaan luvassa alkuillasta, kun estradille kapuaa keskitempoinen kuolomestari Torture Killer<\/strong>. B\u00e4ndi oli todella kovassa vedossa viime kes\u00e4n Helsingin Death Festiss\u00e4<\/a>, ja odotukset ovat sit\u00e4 ihte\u00e4\u00e4n nytkin.<\/p>\n Shape of Despair<\/strong> taas tuo kent\u00e4lle kaivatun (?) \u201dtunnelmanmuutoksen\u201d iltayhdeks\u00e4n haminoilla. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa Steelfesti\u00e4 on nimitt\u00e4in jo kuultu jokunen bassarin- ja virvelinisku, mutta Shape of Despairin funeral doom ei asu blast-maassa. Varmaa on joka tapauksessa se, ett\u00e4 b\u00e4ndin kohtalokas musiikki kaatuu p\u00e4\u00e4lle muutaman kivitalon kokoisena.<\/p>\n Loppuilta onkin sitten aikamoisen mielenkiintoinen. Uransa jo kertaalleen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ruotsalainen Lifelover<\/strong> on varsin omituinen ryhm\u00e4 (paikoin hyvinkin) h\u00e4iriintyneen ja depressiivisen materiaalinsa kanssa \u2013 ja metallista kattaustahan toki maustetaan niin postpunkilla, pops\u00e4vyill\u00e4, progella kuin vaikka ambientillakin.<\/p>\n