10 ikimuistoista neuvoa, jotka lukijamme ovat saaneet \u00e4ideilt\u00e4\u00e4n \u2013 \u00e4\u00e4nest\u00e4 kaikkien aikojen paras neuvo<\/a><\/p>\n\u00c4iti rakasti ruoalla<\/p>\n
Monet muistelivat, kuinka \u00e4iti h\u00e4\u00e4r\u00e4si keitti\u00f6ss\u00e4. Voileip\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 oli merkki rakkaudesta.<\/p>\n
\u201d\u2019P\u00e4iv\u00e4 kun paistaa pirttihin pieneen, ty\u00f6t\u00e4ni teen olen onnellinen\u2019, \u00e4iti lauloi. H\u00e4n oli karjalaistytt\u00f6 ja ty\u00f6t\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6n, ahkera pientalon em\u00e4nt\u00e4, joka huolehti paitsi karjatilan t\u00f6ist\u00e4 my\u00f6s rakkaasta puutarhastaan, kodistaan ja perheest\u00e4\u00e4n appivanhempineen. Lapsuudesta mieleen ovat erityisen l\u00e4mpimin\u00e4 muistoina j\u00e4\u00e4neet kirkkaat kes\u00e4aamut, jolloin sai her\u00e4t\u00e4 keitti\u00f6st\u00e4 kuuluvaan \u00e4idin lauleluun.\u201d Ain laulain ty\u00f6t\u00e4s tee<\/strong><\/p>\n\u201d\u00c4iti oli maatalon em\u00e4nt\u00e4, joten h\u00e4n oli aina kotona. Koulusta tullessamme oli ruoka valmiina, miten ihanalta se tuntuikaan. En oppinut laittamaan ruokaa, en ompelemaan, enk\u00e4 kutomaan. \u00c4iti kutoi koulussa tekem\u00e4\u00e4ni villasukkiinkin kantap\u00e4\u00e4t. H\u00e4n oli l\u00e4mminhenkinen, huolehtivainen ja rakastava.\u201d Airi S<\/strong><\/p>\n\u201dOlimme veljeni kanssa joululomalla ajelemassa kirkonkyl\u00e4ll\u00e4 korttelirallia ja tapaamassa tuttuja. Kun kotiuduimme puoleny\u00f6n j\u00e4lkeen, tuvan p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 odotti lautasellinen kinkkuvoileipi\u00e4 ja \u00e4idin kirjoittama lappu, jossa luki: \u2019Tulis joulu, niin sais y\u00f6ll\u00e4kin sy\u00f6d\u00e4.\u2019 Arvostimme elett\u00e4 erityisesti senkin vuoksi, ett\u00e4 \u00e4idin mielest\u00e4 kylill\u00e4 luuhaaminen oli t\u00e4ysin turhanaikaista puuhaa.\u201d Johanna 68<\/strong><\/p>\nPienet teot, suuri rakkaus<\/p>\n
Moni muistaa \u00e4idin, joka lohdutti, osasi sanoa oikeat sanat ja keksi keinon pirist\u00e4\u00e4 pienokaistaan.<\/p>\n
\u201dAlle kouluik\u00e4isen\u00e4 pahoitin mieleni vappujuhlissa, kun \u00e4idill\u00e4ni oli ylioppilaslakki, mutta minulla ei. Kotiin palattuamme \u00e4iti teki minulle oman lakin pahvista. H\u00e4n piirsi lyyran kultatussilla paperille ja kiinnitti sen valmiiseen lopputulokseen. Olin hyvin ylpe\u00e4 ylioppilas. My\u00f6hemmin kirjoitin \u00e4ll\u00e4n paperit ja sain painaa oikean valkolakin p\u00e4\u00e4h\u00e4ni.\u201d Riuriu<\/strong><\/p>\n\u201dKun makasin kovassa keuhkokuumeessa ja luulin kuolevani, vannotin \u00e4iti\u00e4ni, ett\u00e4 h\u00e4n antaisi minulle arkkuun mukaan rakkaan nalleni, jonka olin saanut yksivuotislahjaksi. \u00c4iti lupasi, ja nukahdin. Nalle oli niin kovasti rakastettu, ett\u00e4 se kului aivan karvattomaksi. \u00c4iti korjasi sit\u00e4 ompelemalla kiharaisia purkulanganp\u00e4tki\u00e4.\u201d Outi<\/strong><\/p>\n\u201dOli vuosi 1958. Sairastin seitsem\u00e4nvuotiaana aasialaisen j\u00e4lkitauteja ja olin kes\u00e4ll\u00e4 yli 2 kuukautta sairaalassa. Kotiuduttuani oli mustikka-aika. \u00c4iti k\u00e4vi marjastamassa ja toi kimpun mustikan varpuja marjoineen. Tuntui silt\u00e4 kuin olisin p\u00e4\u00e4ssyt m\u00e4tt\u00e4ilt\u00e4 marjoja napsimaan. \u00c4idill\u00e4 oli ollut minusta suuri huoli, eiv\u00e4tk\u00e4 sairauteni siihen loppuneet. My\u00f6hemmin minulle tehtiin syd\u00e4nleikkaus, ja sain terveen aikuisuuden.\u201d Tilsu<\/strong><\/p>\n\u201d\u00c4iti oli aina tukena ja turvana. Lapsenlapset olivat h\u00e4nelle tosi rakkaita, monena kes\u00e4n\u00e4 he viettiv\u00e4t mummolassa pitki\u00e4kin aikoja. Kun aviopuoliso kuoli ja ik\u00e4\u00e4 karttui, h\u00e4n tarvitsikin hoivaa. Muistan aina \u00e4idin sanat: \u2019Ilman teit\u00e4 ei minulla olisi el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.\u2019\u201d Mummo 70<\/strong><\/p>\nNaurua ei s\u00e4\u00e4stelty<\/p>\n
\u00c4idit taitavat my\u00f6s sanan s\u00e4il\u00e4t. Kotilieden lukijat kertovat, kuinka huumori hersyi niin saunan lauteilla kuin my\u00f6hemmin rollaattoriin tukeutuessakin.<\/p>\n
\u201dNuorena tytt\u00f6n\u00e4 istuessani saunan lauteilla tuskailin karvaisia k\u00e4sivarsiani, jolloin \u00e4itini vastasi: \u2019Karvaiset naiset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t rikkaisiin naimisiin. Ja sit\u00e4 paitsi karvaiset naiset ovat onnellisia.\u2019 Tarinan totuus selvisi vasta, kun olin t\u00e4ytt\u00e4nyt 50 vuotta. \u00c4itini kertoi, ett\u00e4 pakkohan h\u00e4nen oli jotain keksi\u00e4, kun olin niin surullinen karvaisista k\u00e4sivarsistani.\u201d Karvaiset k\u00e4sivarret<\/strong><\/p>\n\u201dOli ehk\u00e4 vuosi 1973, kun olimme \u00e4idin kanssa k\u00e4velyll\u00e4 ja n\u00e4imme vauvanvaunut. Karjalais\u00e4itini tokaisi siihen, ett\u00e4 niin sin\u00e4kin joskus norsunpoikastasi kuljetat. Vastasin: \u2019Ihmiset sanoisivat, ett\u00e4 mummoansa muistuttaa.\u2019 Purskahdimme nauramaan. Olimme molemmat pullukoita.\u201d KVY<\/strong><\/p>\n\u201d\u00c4itini oli el\u00e4m\u00e4niloinen ihminen, joka otti usein vastoink\u00e4ymisetkin huumorilla. Kun jalkojen kunto heikkeni ja piti turvautua rollaattoriin sis\u00e4tiloissakin, h\u00e4n totesi: \u2019On se hyv\u00e4, ett\u00e4 on tuo rollaattori, kun kontata ei saata ja ry\u00f6mi\u00e4k\u00e4\u00e4n ei viitsi.\u2019 \u00c4idin esimerkist\u00e4 opin, ett\u00e4 tosiasioiden edess\u00e4 ei auta valittaminen, ja ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n pienist\u00e4 iloista on pidett\u00e4v\u00e4 kiinni.\u201d P\u00e4iv\u00e4nkakkara<\/strong><\/p>\n\u201d\u00c4itini oli aina toivonut poikaa, mutta sai kolme tytt\u00f6\u00e4. H\u00e4n oli 43-vuotias ja innoissaan, kun poikani syntyi. T\u00f6ist\u00e4 kotiin py\u00f6r\u00e4illess\u00e4\u00e4n h\u00e4n n\u00e4ki perhetuttunsa ja huusi: \u2019Pois alta, mummo tulee!\u2019\u201d Mummi61<\/strong><\/p>\n\u00c4iti kehotti hankkimaan omat rahat<\/p>\n
\u00c4iti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tytt\u00e4relleen esimerkki\u00e4 naisena olemisesta. Osa tytt\u00e4rist\u00e4 vaalii \u00e4idin mallia, toiset j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t vanhempansa opit tietoisesti omaksumatta.<\/p>\n
\u201d\u00c4itini oli ammatiltaan ompelija ja teki ihania mekkoja itselleen. Muistan silmiss\u00e4ni viel\u00e4 sen n\u00e4yn, kun h\u00e4n juoksi kellariin leve\u00e4helmaisessa, 50-luvun mustapohjaisessa ja valkopalloisessa mekossa. Ihanat helmat hulmusivat. \u00c4itini oli muutenkin kaunis, yli 80-vuotiaanakin h\u00e4n meikkasi silm\u00e4ns\u00e4 ja maalasi kulmansa. Jopa sairaalassa piti olla meikkipussi mukana. Kunnon lady! Min\u00e4 en jaksa samaa ollenkaan.\u201d Kikkara<\/strong><\/p>\n\u201dKun olin teini-ik\u00e4inen, \u00e4itini neuvoi, ett\u00e4 naisella pit\u00e4\u00e4 olla omat rahat. Luulen, ett\u00e4 h\u00e4n kehotti minua opiskelemaan sen verran, ett\u00e4 saisin ty\u00f6paikan ja palkkaa. \u00c4itini oli tehnyt ty\u00f6t\u00e4 nuoresta asti ja ollut kotona kymmenisen vuotta, kun me kolme lasta synnyimme. \u00c4iti meni takaisin t\u00f6ihin, kun min\u00e4 aloitin kansakoulun. Oletan, ett\u00e4 kotonaolo ei ollut \u00e4idille mukavaa, kun talousrahat piti pyyt\u00e4\u00e4 is\u00e4lt\u00e4ni, vaikka is\u00e4 ei saita ollutkaan.\u201d Vanha vinti\u00f6<\/strong><\/p>\nYhteys s\u00e4ilyi loppuun asti<\/p>\n
Useita kertomuksia yhdisti maininta suhteesta, joka s\u00e4ilyi l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 loppuun asti. N\u00e4in Kotilieden lukijat muistelevat \u00e4itiens\u00e4 viimeisi\u00e4 hetki\u00e4.<\/p>\n
\u201d\u00c4itini luki el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n paljon ja rakasti muun muassa Jukka Parkkisen <\/strong>Suvi Kinos -kirjoja. Luin niit\u00e4 \u00e4\u00e4neen h\u00e4nelle viel\u00e4 h\u00e4nen viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4\u00e4n. \u00c4idin muistisairaus oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, ja ajatus kulki joskus omia polkujaan. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana luulin \u00e4idin jo nukahtaneen, kun h\u00e4n yht\u00e4kki\u00e4 nosti sormensa pystyyn ja huudahti: \u2019Se mies on nero!\u2019 <\/p>\nArvelin muistin taas karanneen omille teilleen ja kysyin: \u2019Kuka mies?\u2019 <\/p>\n
\u2019No se Parkkinen tietysti! Sit\u00e4h\u00e4n sin\u00e4 juuri luet!\u201d \u00e4iti vastasi. <\/p>\n
Se oli totta. Parkkisen kirjat ovat silkkaa neroutta. Rouheiden veljesten joskus hieman k\u00f6mpel\u00f6t kiintymyksenosoitukset sisarentyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n kohtaan sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t kaiken olennaisen perheenj\u00e4senien rakkaudesta ja sen merkityksest\u00e4 lapsen kehittymiselle. \u00c4iti osasi aina ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, lohduttaa ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 viisaita sanoja kaikille. Ovi h\u00e4nen syd\u00e4meens\u00e4 oli aina auki.\u201d Artemisia<\/strong><\/p>\n\u201dOlin \u00e4idin luona h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viimeisen viikon. \u00c4iti toi minulle joka aamu rollaattorilla mustan kahvin ja kaksi palaa sokeria, vaikka en ole k\u00e4ytt\u00e4nyt sokeria kahvissa yli 40 vuoteen. Viimeisen\u00e4 aamuna h\u00e4n toi kolme palaa sokeria. Olisiko siit\u00e4 pit\u00e4nyt aavistaa, ett\u00e4 h\u00e4nen maanp\u00e4\u00e4llinen taipaleensa loppuu tulevana y\u00f6n\u00e4? Kaunis, ihana muisto j\u00e4i. H\u00e4n lauloi aina, kun toi kahvin: \u2019Miten olis Punahilkka, maistuisiko kahvitilkka?\u2019\u201d Eveliina T.<\/strong><\/p>\nKaikki muistot eiv\u00e4t ole l\u00e4mpimi\u00e4<\/p>\n
Kaikilla suhde \u00e4itiin ei kuitenkaan ole ollut l\u00e4mmin. Kipeimmiss\u00e4 tarinoissa lapsi koki olevansa vanhemmalleen taakka tai \u00e4iti katosi kokonaan.<\/p>\n
\u201dMinulla ei ole yht\u00e4\u00e4n rakasta tai hauskaa muistoa \u00e4idist\u00e4ni. Syd\u00e4nt\u00e4ni kouraisee joka kerta, kun t\u00e4t\u00e4 kysyt\u00e4\u00e4n, koska en keksi yht\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 muistoa. 12- tai 13-vuotiaana pyysin \u00e4idilt\u00e4ni jotain \u2013 se mit\u00e4 pyysin, on pyyhkiytynyt mielest\u00e4ni, mutta \u00e4idin vastauksen muistan aina. H\u00e4n sanoi: \u2019\u2026koska en ole halunnut sinua\u2026\u2019 Monen monta lapsuuden ja nuoruuden traumaa menee kanssani hautaan, koska en ole niist\u00e4 kovinkaan paljon kertonut kenellek\u00e4\u00e4n. Olen 76-vuotias.\u201d Ansku<\/strong><\/p>\n\u201dMieleenpainuva muisto? \u00c4iti j\u00e4tti minut vastasyntyneen\u00e4 synnytyslaitoksella is\u00e4lleni ja l\u00e4hti. Olen kasvanut is\u00e4n hoivissa enk\u00e4 ole ikin\u00e4 n\u00e4hnyt \u00e4iti\u00e4ni. Kumpikaan ei ole ottanut yhteytt\u00e4, ei h\u00e4n minuun, enk\u00e4 min\u00e4 h\u00e4neen. Se on varmasti vaikuttanut suhtautumiseeni verisiteisiin, en pid\u00e4 sukulaisuutta miss\u00e4\u00e4n arvossa.\u201d Hyl\u00e4tty<\/strong><\/p>\nLue my\u00f6s Anna.fi: <\/strong>Saako omaan \u00e4itiin tai siskoon katkaista v\u00e4lit? N\u00e4m\u00e4 kysymykset huippusuosittu terapeutti kysyisi itselt\u00e4\u00e4n vaikeassa tilanteessa<\/a><\/p>\nVastaukset on ker\u00e4tty Kotilieden lukijapaneeli Minunmedian kyselyst\u00e4, johon vastasi 30.4.\u20133.5.2026 v\u00e4lisen\u00e4 aikana 78 lukijaa.<\/p>\n
Toimitus suosittelee<\/p>\n
Kaupalliset yhteisty\u00f6t
\nSuosituimmat<\/p>\n
Kaupalliset yhteisty\u00f6t<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"N\u00e4it\u00e4 tarinoita ei voi lukea kuivin silmin! Kotilieden lukijat paljastavat mieleenpainuvimmat \u2013 ja kipeimm\u00e4t \u2013 muistot \u00e4idist\u00e4\u00e4n. Teksti…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":242984,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[165],"tags":[22036,2454,33,31,30,166,34338,32,167],"class_list":{"0":"post-242983","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-terveys","8":"tag-aitienpaiva","9":"tag-aitiys","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-health","14":"tag-kevaan-juhlat","15":"tag-suomi","16":"tag-terveys"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/116544193924413088","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/242983","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=242983"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/242983\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/242984"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=242983"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=242983"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=242983"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
![\"Vanhempi](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/05\/istock-1479710370.jpg\"\/)
<\/p>\n