Shirley Manson on asunut Los Angelesissa yli kolmekymment\u00e4 vuotta. H\u00e4nell\u00e4 on koti my\u00f6s lapsuutensa maisemissa Skotlannissa, jossa h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 edelleen asustaa. Edinburghista tavoitettu muusikko kertoo, ett\u00e4 k\u00e4visi kotimaassaan mielell\u00e4\u00e4n useamminkin, vaan kun mannertenv\u00e4linen matkustaminen on niin pirun kallista.\u00a0<\/p>\n
Se on hauskasti sanottu, kun puhujana on miljoonia levyj\u00e4 myyneen Garbagen laulaja. Sit\u00e4h\u00e4n sanotaan, ett\u00e4 skotit ovat saitoja, mutta ehkei ole fiksua tehd\u00e4 oletuksia vieraan ihmisen rahatilanteesta.\u00a0<\/p>\n
Se ainakin on varmaa, ett\u00e4 Garbagen musiikki kertoo Shirley Mansonin sielunel\u00e4m\u00e4st\u00e4. Viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana b\u00e4ndi on painunut syv\u00e4lle pimeyteen. Nyt se on muuttanut suuntaa. K\u00e4\u00e4ntynyt kohti valoa.\u00a0<\/p>\n
Strange Little Birds (2016) oli Garbagen aiempia albumeja pime\u00e4mpi ja elokuvallisempi teos. Varsinainen k\u00e4\u00e4nne tapahtui kuitenkin vasta sen j\u00e4lkeen. No Gods No Masters (2021) oli synkk\u00e4 ja poliittinen levy, jolla Manson purki turhautumistaan kaikkeen siihen, mik\u00e4 maailmassa oli pieless\u00e4: naisvihaan, rasismiin, vallan ep\u00e4tasapainoon ja kapitalismin sis\u00e4\u00e4nrakennettuihin sortomekanismeihin.\u00a0<\/p>\n
Toukokuun lopussa julkaistu Let All that We Imagine Be the Light (2025) on toista maata. Se hehkuu toivoa ja valoa.\u00a0<\/p>\n
Manson sanoo, ett\u00e4 kaikki l\u00e4htee aina siit\u00e4, mit\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 tapahtuu. Ja kun katsoo ymp\u00e4rilleen juuri nyt, vain vainaja voisi olla reagoimatta siihen mitenk\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Olen sill\u00e4 tavalla ihmeellisess\u00e4 ja etuoikeutetussa asemassa, ett\u00e4 olen ammatiltani muusikko, joka saa kiert\u00e4\u00e4 maailmaa. Matkustaessa huomaa kaikenlaisia pieni\u00e4 kulttuurisia muutoksia. Kun kiersimme Strange Little Birds -levyn tiimoilta, aloin huomata eri puolilla huolestuttavia juttuja. Oikeistolaiset ideologiat n\u00e4yttiv\u00e4t olevan nousussa paikoissa, joissa en olisi ikin\u00e4 olettanut niin k\u00e4yv\u00e4n. Juttelin havainnoistani perheeni ja yst\u00e4vieni sek\u00e4 toimittajien kanssa, ja kaikki muutkin olivat huomanneet saman kehityksen. Se tyrmistytti minua entisest\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>\n
George Floydin murha toukokuussa 2020 oli Shirley Mansonille henkil\u00f6kohtaisesti merkitt\u00e4v\u00e4 tapaus. Floyd oli 46-vuotias afroamerikkalainen mies, jonka konstaapeli Derek Chauvin tukehdutti hitaasti hengilt\u00e4. Poliisi painoi apua anelevan Floydin kaulaa polvellaan yli yhdeks\u00e4n minuutin ajan.\u00a0<\/p>\n
\u2013 George Floydin tapaus sai minut katsomaan maailmaa eri tavalla. Tulin yht\u00e4kki\u00e4 eritt\u00e4in tietoiseksi voimista, joita kaltaiseni etuoikeutettu valkoinen nainen ei ollut aiemmin juuri noteerannut. Siihen saakka olin n\u00e4hnyt el\u00e4m\u00e4st\u00e4 vain sen siivun, jota valtaapit\u00e4v\u00e4t ja media olivat katseltavakseni tarjonneet. Aloin kyseenalaistaa kaikkea.\u00a0<\/p>\n
Maailman pime\u00e4n puolen tiedostaminen voi lamauttaa tai inspiroida. Garbagen onneksi Manson pystyi kanavoimaan j\u00e4rkytyksens\u00e4 musiikkiin.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Kun teimme No Gods No Mastersia, olin todella levottomassa ja rauhattomassa mielentilassa. Ne biisit syntyiv\u00e4t niist\u00e4 tunteista. Se on poliittisesti ladattu albumi, tyrmistyneen ihmisen huutoa tyhjyyteen. Kuin h\u00e4lytyskellojen sointia.\u00a0<\/p>\n
T\u00e4rkeiksi koetut asiat on hyv\u00e4 sanoa \u00e4\u00e4neen, mutta maailman paino on raskas kantaa. Siksi Let All that We Imagine Be the Light on edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4 valoisampi levy \u2013 sen on pakko olla.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Kun aloimme kirjoittaa uusia biisej\u00e4, tajusin, ett\u00e4 jos pysyisin siin\u00e4 samassa mielentilassa, se veisi minulta hengen, Manson sanoo.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Ellen oppisi uskomaan muutoksen mahdollisuuteen, minulle k\u00e4visi kehnosti. Levyst\u00e4 tuli minulle el\u00e4m\u00e4nlanka, pelastusk\u00f6ysi. Se on oma suunnitelmani siit\u00e4, miten jatkan t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in ihmisen\u00e4 maailmassa. Siin\u00e4 on rakkautta, toivoa ja luottamusta.<\/p>\n
Harjoittaminen on harjoittelua\u00a0<\/b>
Kasvutarinat ovat paperilla ihanan yksinkertaisia. Artisti tekee taidetta maailman pahuudesta, kunnes se alkaa ahdistaa liikaa. Niinp\u00e4 h\u00e4n ryhtyy katsomaan maailmaan kirkkaammin silmin inspiroituen ihmisen hyvyydest\u00e4 ja planeetan kauneudesta, jotka ovat aivan yht\u00e4 totta kuin kamalatkin asiat.\u00a0<\/p>\n
Oikeassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 asiat eiv\u00e4t muutu n\u00e4in helposti. Kun on vaipunut kerran synkkyyden juoksuhiekkaan, sielt\u00e4 ei nousta niin vain. Shirley Manson on puhunut viime aikoina positiivisen ajattelun t\u00e4rkeydest\u00e4. H\u00e4n uskoo, ett\u00e4 katsantokantaansa voi muuttaa.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Kun puhun positiivisen ajattelun harjoittamisesta, tarkoitan sen harjoittelemista. Treenaan itseni pelastamista joka p\u00e4iv\u00e4. Uskon ihmismielen \u00e4llistytt\u00e4v\u00e4\u00e4n voimaan ja siihen, ett\u00e4 ihmiset voivat tehd\u00e4 paljon kauniita asioita. Voin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaa mielt\u00e4ni jonkun toisen olon parantamiseen. Voin istuttaa puun tai pelastaa el\u00e4imen. Voin tuoda omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4ni kiltteytt\u00e4, kauneutta ja rakkautta. Ne ovat pieni\u00e4 asioita, mutta ne ovat minun vallassani.\u00a0<\/p>\n
Kyse ei ole maailman muuttamisesta vaan valon luomisesta ymp\u00e4rilleen ja huomion kiinnitt\u00e4misest\u00e4 hyvyyteen.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Joku voi pit\u00e4\u00e4 t\u00e4llaista ajattelua kornina, mutta minulle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 kiinni. Jos en tee niin, vajoan. Her\u00e4sin yhten\u00e4 aamuna uutiseen, ett\u00e4 pieni\u00e4 lapsia oli palanut el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 johonkin saatanan telttaan. Silloin mietin, ett\u00e4 herran-vitun-jumala, velvollisuuteni on tehd\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa jokainen kaikkein pieninkin hyv\u00e4 asia, johon vain pystyn. En salli rakastamani maailman olla pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tuollainen.\u00a0<\/p>\n
Manson kertoo, ett\u00e4 vietti vuodenvaihteen tienoilla vajaan kuukauden Egyptiss\u00e4. H\u00e4n toteaa menneens\u00e4 sinne \u201dkai etsim\u00e4\u00e4n jotakin\u201d ja my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4neens\u00e4 sen.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 seisoskelin kadunkulmassa Kairossa ja mietin, ett\u00e4 muinainen Egypti tuhoutui, mink\u00e4 j\u00e4lkeen maa jyr\u00e4ttiin ja alistettiin, ja paikassa vallitsi vuosisatojen ajan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n kaaos. Tajusin, ett\u00e4 siell\u00e4 min\u00e4 silti olin ja ymp\u00e4rill\u00e4ni kuhisi hymyilevi\u00e4 egyptil\u00e4isi\u00e4, joilla on upea kulttuuri.\u00a0<\/p>\n
Se \u201djokin\u201d kuulostaa ihan perspektiivilt\u00e4.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Tuon tiedostaminen oli kuin joku olisi sytytt\u00e4nyt valot p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4lle. Historiassa on ollut hyvin monenlaisia kriisej\u00e4, joista on p\u00e4\u00e4sty yli. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 vaikka auto olisi matkalla tiettyyn suuntaan, sen voi ohjata toisaalle. Tuo kuulostaa kliseiselt\u00e4, mutta kliseet ovat kliseit\u00e4 siksi, ett\u00e4 ne ovat totta.\u00a0<\/p>\n
Erilaisia valaistumisia\u00a0<\/b>
Kun Manson kirjoitti osuuksiaan Let All that We Imagine Be the Light -levylle, h\u00e4nell\u00e4 oli haasteita paitsi maailman my\u00f6s terveytens\u00e4 kanssa. H\u00e4n oli rikkonut lonkkansa pudottuaan lavalta vuonna 2016. Sitten toinen lonkka s\u00e4rkyi omia aikojaan.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Minulle tehtiin lonkkaleikkaus, ja k\u00e4rsin kovista kivuista kolmen vuoden ajan. V\u00e4lill\u00e4 en pystynyt k\u00e4velem\u00e4\u00e4n tai edes seisomaan viitt\u00e4 minuuttia kauempaa, joten olin vuoteenomana. Sellaisessa tilassa katsoo el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 eri kulmasta. Toipuminen teki biisien kirjoittamisesta aivan erilaista. Siin\u00e4 vasta olikin tarvetta positiiviselle ajattelulle.\u00a0<\/p>\n
Nyt Manson on fyysisesti hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa. Laulaja kertoo kokemuksen my\u00f6s antaneen h\u00e4nelle jotakin.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Toipuminen opetti k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, jota minulla ei ole koskaan juurikaan ollut. Kun aikuinen ihminen joutuu opettelemaan k\u00e4velem\u00e4\u00e4n uudelleen, se on mielet\u00f6n pitk\u00e4mielisyyden oppitunti. Ensin sit\u00e4 vain katsoo jalkaansa, joka ei suostu liikkumaan, vaikka fysioterapeutti k\u00e4skee liikuttaa sit\u00e4.<\/p>\n
Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jalkaa pystyy liikuttamaan ihan v\u00e4h\u00e4n. Ja seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 taas hiukan enemm\u00e4n. Mutta niiden pienten askelten v\u00e4liss\u00e4 on t\u00e4ysin varma, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4ss\u00e4, terveyteni on lopullisesti mennytt\u00e4. Se oli uskomattoman j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 ja tarpeellinen kokemus.\u00a0<\/p>\n
Samalla, kun laulaja yritti saada jalkansa toimimaan entiseen malliin, h\u00e4n kirjoitti uusia biisej\u00e4 b\u00e4ndikaveriensa kanssa.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Garbage toimii niin, ett\u00e4 muut l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t minulle biisien instrumentaalipohjia, sellaisia elokuvallisilta kuulostavia \u00e4\u00e4niraitoja, joiden p\u00e4\u00e4lle hahmottelen tekstej\u00e4 ja melodioita. T\u00e4ll\u00e4 kertaa tein sit\u00e4 samalla, kun yritin saada jalkani toimimaan polkemalla sen helvetin kuntoilulaitteen pedaaleja. Sisyphus oli ensimm\u00e4inen biisi, jota ty\u00f6stin.\u00a0<\/p>\n
Seh\u00e4n oli sitten ihan henkil\u00f6kohtainen Sisyfos-kokemus. Tuo kreikkalaisen mytologian hahmohan joutui manalaan ja tuomittiin ikuisiksi ajoiksi puskemaan kivenlohkaretta yl\u00f6s jyrkk\u00e4\u00e4 rinnett\u00e4.\u00a0<\/p>\n
\u2013 No todellakin! Siihen oli ker\u00e4tt\u00e4v\u00e4 jokainen voimanripe pienest\u00e4 kehostani. Siin\u00e4 prosessissa Sisyphus oli kuin loitsu, taika tai rukouskynttil\u00e4. Kutsuin sill\u00e4 luokseni voimia, jotka auttoivat minua kokoamaan itseni uudelleen. Ne voimat olivat kaikkea sit\u00e4, mist\u00e4 v\u00e4lit\u00e4n ja mik\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minut rakkaudella ja positiivisuudella. T\u00e4m\u00e4n vuoksi Sisyphus on hyvin l\u00e4hell\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4ni.\u00a0<\/p>\n
Toinen Mansonille erityisen l\u00e4heinen uusi Garbage-kappale on Let All that We Imagine Be the Lightin viimeinen biisi The Day I Met God.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Olin taas siin\u00e4 juoksulaitteessa ja kuuntelin b\u00e4ndin l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4 instrumentaalia. Se kuulosti minusta todella kauniilta ja aloin k\u00e4vell\u00e4 sen tahtiin. Astuin pois laitteelta ja ilmoitin miehelleni, joka on ammatiltaan \u00e4\u00e4nitt\u00e4j\u00e4 ja tuottaja, ett\u00e4 h\u00e4nen on viritett\u00e4v\u00e4 minulle mikrofoni, jotta voin laulaa.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Kohta istuin s\u00e4ngynlaidalla pyjama p\u00e4\u00e4ll\u00e4, meikitt\u00e4 ja r\u00e4hj\u00e4isen\u00e4, ja lauloin sen, mit\u00e4 mieless\u00e4ni oli. Sitten k\u00e4\u00e4nnyin katsomaan miest\u00e4ni ja nauroin, koska tilanne oli jotenkin niin kaheli. Kysyin, milt\u00e4 kuulosti. Mieheni sanoi, ett\u00e4 otto oli tosi hieno. Se s\u00e4ngyn laidalla pyjama p\u00e4\u00e4ll\u00e4 laulettu liidilauluraita p\u00e4\u00e4tyi levylle.\u00a0<\/p>\n
Kyseess\u00e4 ei ollut vain teknisesti hyv\u00e4 otto vaan my\u00f6s oivallustason onnistuminen. V\u00e4h\u00e4n niin kuin se hetki kairolaisessa kadunkulmassa, kun mielen valot syttyiv\u00e4t ja h\u00e4lyn takaa pilkahti totuus.\u00a0<\/p>\n
\u2013 The Day I Met Godia laulaessani tajusin, ett\u00e4 jokainen, jota olen rakastanut tai joka on rakastanut minua, opettanut minulle jotakin tai pit\u00e4nyt minua k\u00e4dest\u00e4, on uskontoni. Siihen min\u00e4 uskon t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Se oli kuin valaistuminen.\u00a0<\/p>\n
Seuraa pieni hiljaisuus. Tuntuu kuin laulaja huomaisi puhuvansa Los Angelesissa asuvan Shirleyn pehmeydell\u00e4, jossa on aivan liian v\u00e4h\u00e4n skotlantilaista ronskiutta.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Olin silloin niin kovassa kipul\u00e4\u00e4kep\u00f6llyss\u00e4, ett\u00e4 en tied\u00e4, l\u00f6yd\u00e4nk\u00f6 sit\u00e4 valoa en\u00e4\u00e4 koskaan uudelleen, h\u00e4n h\u00f6r\u00e4ht\u00e4\u00e4. \u2013 Toivottavasti l\u00f6yd\u00e4n.\u00a0<\/p>\n
Menestyksest\u00e4 ja itsetunnosta\u00a0<\/b>
Rumpali Butch Vig, kitaristi-kosketinsoittaja Steve Marker ja basisti-kitaristi-kosketinsoittaja Duke Erikson perustivat Garbagen Yhdysvaltain Wisconsinissa vuonna 1993. Skotlantilainen Shirley Manson liittyi b\u00e4ndiin seuraavana vuonna. S\u00e4rmikk\u00e4\u00e4n\u00e4 keulakuvana ja persoonallisena laulajana h\u00e4n oli juuri se puuttuva palanen, jonka kasvottomien keski-ik\u00e4isten yhtye tarvitsi menesty\u00e4kseen.\u00a0<\/p>\n
Garbagen levyj\u00e4 on myyty kaikkiaan yli 17 miljoonaa kappaletta. Puolet m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 on b\u00e4ndin kahden ensimm\u00e4isen albumin saldoa. Nimet\u00f6n debyyttialbumi (1995) ja sen singlet Stupid Girl ja Only Happy When It Rains ovat sit\u00e4 klassisinta Garbagea. Kakkoslevy Version 2.0 (1998) saateltiin maailmalle kuuden singlen \u2013 tunnetuimpina Push It ja I Think I\u2019m Paranoid \u2013 tuella, ja suksee sen kuin jatkui.\u00a0<\/p>\n
Shirley Mansonin muistoissa menestysvuodet eiv\u00e4t kuitenkaan ole erityisen mukavia aikoja.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Moni muu alalla osasi pelata kuuluisuuden kanssa. Se n\u00e4ytti minusta tosi vaivattomalta. Minulle se ei todellakaan ollut sit\u00e4. En nauttinut urani alkuvaiheista, koska en uskonut olevani saavuttamieni asioiden arvoinen.\u00a0<\/p>\n
Se on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuulla. Muistan ajatelleeni, ett\u00e4 vaikutit tosi coolilta.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Kiitos kohteliaisuudesta, mutta olen tosi kaukana coolista. Olin aivan toista maata kuin vaikkapa Madonna. Ihailen h\u00e4nt\u00e4 ja olen kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on muuttanut maailmaa paremmaksi naisille, mutta h\u00e4n tekee kaiken hyvin suunnitellusti ja miettii tarkkaan, miten tuo mink\u00e4kin asian esille. Min\u00e4 taas olin t\u00e4ysin lonkalta vedetty hahmo. Olin vaihtoehtorokkari, joka pukeutui klubivaatteisiin. En tiedostanut t\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n silloin lainkaan.\u00a0<\/p>\n
Sit\u00e4kin selke\u00e4mmin Manson tiedosti sen, mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 kirjoitettiin. Monille Vig, Marker ja Erikson olivat\u00a0<\/p>\n
Garbagen syd\u00e4n, sielu ja luova voima. Manson oli pelkk\u00e4\u00e4 pintaa, kasvot.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Ajattelin, etten ole kovin lahjakas. Monet my\u00f6s sanoivat minulle, etten ollut. Minua verrattiin lehdiss\u00e4 b\u00e4ndikavereihini ja todettiin, ett\u00e4 Garbagen miehet olivat neroja, mutta min\u00e4 en osannut muuta kuin olla kuuluisa. Tunsin olevani pelkk\u00e4 huijari. Mietin, ett\u00e4 niin moni muu ansaitsisi paljon enemm\u00e4n sen, mit\u00e4 minulle oli annettu.\u00a0<\/p>\n
Mansonin kipuillessa kohtelunsa ja huijarisyndroomansa kanssa Garbage puki musiikiksi vuosituhannen viime hetkien j\u00e4nnitteen. Yhtyeen uudesta teknologiasta inspiroitunut kitararock oli samassa vireess\u00e4 zeitgeistin kanssa. Se p\u00e4ivitti rockin tuotantoa millenniumin tasalle, ja suosiosta p\u00e4\u00e4tellen sellainen puhutteli maailmaa.\u00a0<\/p>\n
Mutta kun Garbagen laulaja luki kriitikoiden n\u00e4kemyksi\u00e4, h\u00e4n uskoi eniten siihen, mit\u00e4 pahaa h\u00e4nest\u00e4 sanottiin.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Ajattelin, etten ole kovin hyv\u00e4 laulaja enk\u00e4 osaa tehd\u00e4 biisej\u00e4. Ett\u00e4 en ole sit\u00e4 enk\u00e4 t\u00e4t\u00e4. Annoin muiden m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 itseni ja median nielaista minut. Olin t\u00e4ysin maassa sen vuoksi. Mutta enh\u00e4n min\u00e4 tajunnut, mist\u00e4 siin\u00e4 oli kyse. Tein vain kovasti t\u00f6it\u00e4 ja yritin todistella, ett\u00e4 minusta oli johonkin. Ja tulin hulluksi siin\u00e4 sivussa.\u00a0<\/p>\n
Ehk\u00e4 se johtui sukupuolestasi. Vanhoista musiikkilehdist\u00e4 n\u00e4kee, miten asenteet naisia kohtaan ovat muuttuneet. Ennen vanhaan sanavalinnat olivat v\u00e4lill\u00e4 todella erikoisia, ulkon\u00e4\u00f6n kautta alentavia, vaikka kyseess\u00e4 olisi ollut Kate Bushin kaltainen arvostettu muusikko. Kulttuuri on kehittynyt, mutta eip\u00e4 maailma taida olla viel\u00e4k\u00e4\u00e4n valmis.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Harvoin kuulee, ett\u00e4 miespuolinen toimittaja on edes ajatellut tuota asiaa. Puhuin aiheesta jo 1990-luvulla, ja minua pidettiin mielipuolena. Olin kuitenkin t\u00e4ysin oikeassa silloin ja olen edelleen. Naisia arvostellaan edelleen ulkon\u00e4\u00f6n perusteella, seksikkyyden pohjalta ja pukeutumisen kautta. Heit\u00e4 fetisoidaan ja esineellistet\u00e4\u00e4n. Mies voi tulla samaan tilanteeseen tukka takussa ja yll\u00e4\u00e4n samat vaatteet, joita h\u00e4n on pit\u00e4nyt viimeiset 20 vuotta, eik\u00e4 kukaan paheksu. Se on raivostuttavaa, v\u00e4synytt\u00e4, turhauttavaa ja ep\u00e4oikeudenmukaista. Toivottavasti sellaista ei en\u00e4\u00e4 ole my\u00f6hemmin t\u00e4ll\u00e4 vuosituhannella.\u00a0<\/p>\n
Hautajaisia, fiasko ja paluu\u00a0<\/b>
Kun kalenteri k\u00e4\u00e4nnettiin 2000-luvun puolelle, Garbagen momentum alkoi olla ohi. Kolmas albumi Beautifulgarbage (2001) laajensi palettia ja Bleed Like Me (2005) l\u00e4hestyi b\u00e4ndin livesoundia, mutta kahden ensimm\u00e4isen levyn menestyst\u00e4 ei tavoitettu. Eik\u00e4 se olisi ollut mahdollistakaan, sill\u00e4 nettiteknologian tuoma piratismi kriisiytti musiikkibisneksen ja k\u00e4\u00e4nsi \u00e4\u00e4nitteiden myynnin laskuun.\u00a0<\/p>\n
Bleed Like Me\u2019n j\u00e4lkeen b\u00e4ndin henki oli niin huono, ett\u00e4 jotakin oli teht\u00e4v\u00e4. Syksyll\u00e4 2005 yhtye ilmoitti j\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n mittaiselle tauolle.\u00a0<\/p>\n
Kun Garbage nostettiin telakalle, Shirley Manson ei juurikaan ajatellut koko b\u00e4ndi\u00e4. H\u00e4nen l\u00e4heisilleen tapahtui niin paljon surullisia asioita, ettei rokkaaminen ollut mieless\u00e4 p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Vaikeinta oli \u00e4itini menett\u00e4minen. H\u00e4n menehtyi aggressiivisesti edenneeseen dementiaan. Se oli \u00e4idin tyt\u00f6lle musertavaa. \u00c4itini kuoleman aikoihin yksi parhaista yst\u00e4vist\u00e4ni j\u00e4i t\u00e4ysin odottamatta leskeksi. Parilla oli kuusi lasta, ja se oli ihan hirve\u00e4\u00e4. Sitten er\u00e4iden toisten yst\u00e4vieni kuusivuotiaalla lapsella todettiin aggressiivinen sy\u00f6p\u00e4. Pari vuotta meni niin, ett\u00e4 hyppelin hautajaisista toisiin ja yritin pit\u00e4\u00e4 itseni kasassa.\u00a0<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 ei ole aivan koko totuus: Garbagen ollessa tauolla Manson ryhtyi tekem\u00e4\u00e4n sooloalbumia, joka ei koskaan ilmestynyt.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Ai niin, se soololevy! Seh\u00e4n se vasta fiasko olikin, laulaja naurahtaa.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Homma meni niin, ett\u00e4 Interscope heivasi Garbagen mutta halusi jatkaa yhteisty\u00f6t\u00e4 kanssani. \u201dUskomme, ett\u00e4 voisit olla kansainv\u00e4linen popt\u00e4hti\u201d, minulle sanottiin. Mietin, etten edes halua olla sellainen, mutta vastasin, ett\u00e4 okei, tehd\u00e4\u00e4n jotakin.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Tein levy\u00e4 Greg Kurstinin kanssa. H\u00e4n on eritt\u00e4in menestynyt amerikkalainen tuottaja ja hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni. Mukana oli muitakin, kuten Grant Lee Buffalon tyyppej\u00e4 ja The Blue Nilen Paul Buchanan, jota palvon. Kun sitten soitin soolomusiikkiani levy-yhti\u00f6lle, sain kuulla, ett\u00e4 se oli liian synkk\u00e4\u00e4. Sielt\u00e4 sanottiin, ett\u00e4 minun pit\u00e4isi tehd\u00e4 poplevy. Vastasin, ett\u00e4 painukaa helvettiin. L\u00e4hdin kotiin ja sanoin miehelleni, ett\u00e4 min\u00e4h\u00e4n en tee mit\u00e4 k\u00e4sket\u00e4\u00e4n vaan mit\u00e4 haluan.\u00a0<\/p>\n
Seuraavaksi Manson halusi olla tuhoutumaton robotti \u2013 h\u00e4n sai roolin televisiosarjasta Terminator: The Sarah Connor Chronicles.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Joo, minusta tuli telkkarisarjan terminaattori. Sarja oli tosi suosittu ja kaikkivoipaisen koneen n\u00e4ytteleminen tosi j\u00e4nn\u00e4\u00e4. Tein sit\u00e4 seuraavat pari vuotta.\u00a0<\/p>\n
Musiikki ei kuitenkaan unohtunut kokonaan.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Jonain vuonna k\u00e4vin Coachella-festivaalilla katsomassa b\u00e4ndej\u00e4. Ajattelin, ett\u00e4 min\u00e4kin voisin ihan hyvin laulaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 \u2013 miksi mahtava b\u00e4ndini ei tee mit\u00e4\u00e4n? Eiv\u00e4th\u00e4n monet n\u00e4ist\u00e4 b\u00e4ndeist\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n Garbagen rinnalla.\u00a0<\/p>\n
Tarvittiin viel\u00e4 yhdet hautajaiset, ennen kuin Garbagen paluu k\u00e4vi toteen.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Se sy\u00f6p\u00e4\u00e4n sairastunut lapsi, josta kerroin, kuoli puolessatoista vuodessa. Lauloin h\u00e4nen muistotilaisuudessaan David Bowien Life on Marsin. My\u00f6s Butch oli paikalla, ja me juttelimme. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 oli upeaa kuulla laulu\u00e4\u00e4nt\u00e4ni pitk\u00e4st\u00e4 aikaa. Kysyin, miksi emme tee musiikkia. Butch alkoi nauraa ja ehdotti, ett\u00e4 \u201dsoita sin\u00e4 Dukelle, niin min\u00e4 soitan Stevelle\u201d. Vastasin, ett\u00e4 selv\u00e4. Siihen loppui se telakalla oleminen.\u00a0<\/p>\n
Hyvi\u00e4 aikoja\u00a0<\/b>
Garbagen paluulevy Not Your Kind of People (jolla muuten soittaa sahaa suomalainen n\u00e4yttelij\u00e4 Irina Bj\u00f6rklund) ilmestyi vuonna 2012. Sen j\u00e4lkeen b\u00e4ndi on tehnyt uutta musiikkia ja kiert\u00e4nyt maailmaa itselleen sopivaan tahtiin.\u00a0<\/p>\n
\u2013 B\u00e4ndi on el\u00e4m\u00e4ni rakkaus, mutta eih\u00e4n t\u00e4m\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n huvipuistoajelua. Riitelemme kuten kaikki perheet. B\u00e4ndiss\u00e4 oleminen on haastavaa ja mutkikasta, mutta my\u00f6s todella palkitsevaa. Aika usein sit\u00e4 haluaisi tulittaa yhtyett\u00e4\u00e4n liekinheittimell\u00e4, mutta jo seuraavana aamuna tuntuu, ett\u00e4 kyll\u00e4 se siit\u00e4, Manson nauraa.\u00a0<\/p>\n
Garbagen ensimm\u00e4inen albumi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonna kolmekymment\u00e4, mutta b\u00e4ndi ei aio juhlia sen kummemmin. Loppuvuosi menee keikoilla uusia biisej\u00e4 soittaessa. Mansonin b\u00e4ndikaverit ovat seitsenkymppisi\u00e4, ja h\u00e4n itse t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 elokuussa 59. Kaikki ei ole niin kuin ennen, mist\u00e4 universumille kiitos.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Nykyisin en ajattele kovin paljon sit\u00e4, millaisen kuvan annan itsest\u00e4ni. Minusta on tullut sen suhteen oudon estoton. Jos joku tunnistaa minut kadulla, en mene siit\u00e4 tolaltani \u2013 mutta en kyll\u00e4 siit\u00e4k\u00e4\u00e4n, jos kukaan ei tied\u00e4, kuka olen. Minusta on hienoa n\u00e4hd\u00e4 keikoilla, miten syv\u00e4ll\u00e4 musiikissamme yleis\u00f6 on. Muuten en v\u00e4lit\u00e4 vittuakaan mist\u00e4\u00e4n tunnustuksista.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Katselen ihmetellen julkkiksia, joilla n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan pohjaton tarve saada osakseen huomiota ja ihailua. En ole cool, enk\u00e4 haluakaan olla. Maine ja vauraus eiv\u00e4t ole minusta erityisen houkuttelevia. Olen kohta kuudenkymmenen, ja huomaan, ett\u00e4 minulle tapahtuu kaikkein innostavimpia juttuja juuri nyt. Mietin, ett\u00e4 jestas, min\u00e4h\u00e4n olen artisti! Ei minun tarvitse olla suosittu tai lehden kannessa! Voin olla muusikko!\u00a0<\/p>\n
Shirley Manson on kuitenkin my\u00f6s vaikuttaja, varsinkin niille naisille, jotka l\u00f6ysiv\u00e4t Garbagen 1990-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Ja h\u00e4n kyll\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 sen.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Alussa olin todella erilainen kuin muut. Jonkinlainen raikas tuulahdus. Sain osakseni paljon huomiota, ja sanottiin, ett\u00e4 nuorten naisten sukupolvi saa minulta vaikutteita. Olin kauhuissani pelk\u00e4st\u00e4 ajatuksesta.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Nyt n\u00e4en asian toisin. Olen valinnut lapsettomuuden, ja pid\u00e4n n\u00e4it\u00e4 naisia er\u00e4\u00e4nlaisina lapsinani. Koen olevani valtavan etuoikeutettu, kun saan olla kulttuuristen lasteni palveluksessa. Ojensin heille k\u00e4teni ja sanoin, ett\u00e4 me ajattelemme samalla tavalla, l\u00e4htek\u00e4\u00e4 mukaani.\u00a0<\/p>\n
Nuorta artistia piinannut huijarisyndrooma ei en\u00e4\u00e4 h\u00e4iritse.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Jossain vaiheessa vain tajusin, ett\u00e4 hei kusip\u00e4\u00e4t, ved\u00e4n Garbage-k\u00e4rry\u00e4 eteenp\u00e4in ihan siin\u00e4 miss\u00e4 nuo teid\u00e4n \u201dneronnekin\u201d, laulaja r\u00e4k\u00e4tt\u00e4\u00e4.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Tied\u00e4n, ett\u00e4 olen p\u00e4\u00e4ssyt el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni t\u00e4h\u00e4n pisteeseen, koska olen tarpeeksi kova. Olen ottanut riitt\u00e4v\u00e4sti riskej\u00e4. Panin itseni peliin ja n\u00e4in vaivaa tullakseni paremmaksi laulajaksi, esiintyj\u00e4ksi, biisintekij\u00e4ksi ja tuottajaksi. Olen tehnyt tosi paljon t\u00f6it\u00e4.\u00a0<\/p>\n
Mutta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n se ei riit\u00e4, huomaa Skotti-Manson ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Amerikan- Shirleyn menestymisteorian aukkokohdat tuurilla.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Olen my\u00f6s ollut tarpeeksi onnekas. Onni on valtavan t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 alalla. Moni, joka olisi ansainnut ja voinut menesty\u00e4, ei ole menestynyt. Ei se ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n itsest\u00e4 kiinni. Jos Bob Dylanilla olisi ollut huono tuuri, h\u00e4n ei olisi saanut \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n kuuluville. Silloin kukaan ei tuntisi h\u00e4nt\u00e4, vaikka h\u00e4n on nero.\u00a0<\/p>\n
Menneen el\u00e4m\u00e4n ja nykyisyyden ajatteleminen synnytt\u00e4\u00e4 Shirley Mansonissa ep\u00e4uskoa.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Joskus ihmettelen, olenko min\u00e4 tosiaan yksi niist\u00e4, jotka ovat saaneet osakseen kaiken t\u00e4m\u00e4n. Samaan aikaan tied\u00e4n, ett\u00e4 olen ansainnut sen. Tied\u00e4n olevani hyv\u00e4 siin\u00e4 mit\u00e4 teen. Viimeinkin uskon sen, ja se t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minut ilolla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Shirley Manson on asunut Los Angelesissa yli kolmekymment\u00e4 vuotta. H\u00e4nell\u00e4 on koti my\u00f6s lapsuutensa maisemissa Skotlannissa, jossa h\u00e4nen…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":24420,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[132],"tags":[137,33,31,30,2382,195,47,32,109],"class_list":{"0":"post-24419","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-musiikki","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-haastattelu","13":"tag-music","14":"tag-musiikki","15":"tag-suomi","16":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/24419","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=24419"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/24419\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/24420"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=24419"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=24419"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=24419"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}