{"id":244978,"date":"2026-05-11T16:58:12","date_gmt":"2026-05-11T16:58:12","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/244978\/"},"modified":"2026-05-11T16:58:12","modified_gmt":"2026-05-11T16:58:12","slug":"laitoimme-metallican-albumit-parhausjarjestykseen-kaaoszine","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/244978\/","title":{"rendered":"Laitoimme Metallican albumit parhausj\u00e4rjestykseen – KaaosZine"},"content":{"rendered":"

Kirjoittanut Samuel J\u00e4rvinen<\/strong> – 11.5.2026<\/p>\n

Harva yhtye on muokannut metallimusiikin historiaa yht\u00e4 voimakkaasti kuin yhdysvaltalainen Metallica<\/strong>. 1980-luvulla yhtye m\u00e4\u00e4ritteli thrash metalin suuntaa nousten yhdeksi genren nelj\u00e4st\u00e4 suuresta, ja 1990-luvulla se nousi maailman suurimmaksi metallib\u00e4ndiksi jatkaen siin\u00e4 roolissa yh\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Yhtye on onnistunut s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n metallimaailman kruunun p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n l\u00e4pi vuosien, eik\u00e4 se n\u00e4yt\u00e4 viitteit\u00e4 lopettamisesta.<\/p>\n

Metallican diskografia on kaikkea muuta kuin tasainen. B\u00e4ndi on julkaissuit joitakin parhaimmista metallialbumeista ikin\u00e4, mutta samalla sen tuotannosta l\u00f6ytyy sellaisiakin levytyksi\u00e4, joita moni pit\u00e4\u00e4 pilkkanaan. Vaikka b\u00e4ndi ei ole onnistunut julkaisemaan en\u00e4\u00e4 uransa alkup\u00e4\u00e4h\u00e4n verrattavia levyj\u00e4, on Metallica jatkanut uuden musiikin julkaisemista yh\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4timme laittaa Metallican studioalbumit parhausj\u00e4rjestykseen heikoimmasta vahvimpaan. <\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen
\nMainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

12.\u00a0Lulu (2011)<\/strong><\/p>\n

Legendaarisen Lou Reedin <\/strong>kanssa tehty yhteisty\u00f6albumi \u201dLulu\u201d on v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin mielenkiintoinen keitos. Albumilla kuullaan 2010-luvun hivenen laiska Metallica, jonka soiton p\u00e4\u00e4lle Lou Reed lausuu tekstej\u00e4\u00e4n James Hetfieldin v\u00e4lill\u00e4 karjuessa v\u00e4liin. Vaikka albumi onkin monen mielest\u00e4 t\u00e4ysi pohjanoteeraus, voidaan sen ansioiksi lukea uskalias kokeilunhalu ja mielenkiintoinen yhteisty\u00f6.<\/p>\n

11.\u00a0Reload (1997)<\/strong><\/p>\n

\u201dReload\u201d\u00a0jatkaa siit\u00e4, mihin\u00a0\u201dLoad\u201d\u00a0j\u00e4i. Se, ett\u00e4 onko kyseess\u00e4 hyv\u00e4 asia, riippuu t\u00e4ysin siit\u00e4, mit\u00e4 mielt\u00e4 olet \u201dLoadista\u201d. Albumikaksikko ei ole Metallican parhaimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta ne ovat b\u00e4ndin kenties musiikillisesti monipuolisimpia tuotoksia, ja useat kaksikon biiseist\u00e4 ovat j\u00e4\u00e4neet el\u00e4m\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

10.\u00a0Load (1996)<\/strong><\/p>\n

\u201dLoad\u201d\u00a0oli shokki monille faneille. Pitk\u00e4t hiukset katosivat, thrash vaihtui laajempaan ilmaisuun ja vaikutteet tulivat enemm\u00e4n southern rockista kuin metallista. \u201dLoadilta\u201d l\u00f6ytyy kuitenkin paljon my\u00f6s raikkaita tuulahduksia, ja yhtyeelle on nostettava hattua kokeilunhalusta. <\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/a>Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

9.\u00a0St. Anger (2003)<\/strong><\/p>\n

\u201dSt. Anger\u201d\u00a0on varmasti Metallican uran kiistanalaisin levy \u2013 eik\u00e4 syytt\u00e4. Se syntyi kriisien keskell\u00e4 hajanaisen yhtyeen toimesta. B\u00e4ndin ja levyn tekemisen kamppailuista voi katsoa lis\u00e4\u00e4 mainiolta \u201dSome Kind Of Monster\u201d -dokumentista. Albumin on karu ja tarkoituksella raaka. Erityisesti levyn virvelisoundi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 yht\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 leuan loksauttelua ymp\u00e4ri internetti\u00e4. Kaikesta huolimatta \u201dSt. Anger\u201d on kuitenkin kaikessa rujoudessaan omaper\u00e4inen kokonaisuus, joka her\u00e4tt\u00e4\u00e4 mielipiteit\u00e4.<\/p>\n

8.\u00a072 Seasons (2023)<\/strong><\/p>\n

\u201d72 Seasons\u201d\u00a0edustaa b\u00e4ndin my\u00f6h\u00e4istuotantoa sek\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 pahassa. Levyll\u00e4 on b\u00e4ndille ominaista riffisalaattia, ja se todistaa yhtyeen kykenem\u00e4tt\u00f6myyden tiivist\u00e4\u00e4 kappaleitaan. Levylt\u00e4 ei juuri l\u00f6ydy yll\u00e4tyksi\u00e4, mutta osoittaa b\u00e4ndin kuitenkin soittavan hyvin yhteen viel\u00e4 vanhallakin i\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

7.\u00a0Hardwired\u2026 to Self-Destruct (2016)<\/strong><\/p>\n

Pitk\u00e4\u00e4n odotettu tupla-albumi oli toivottu lis\u00e4ys yhtyeen diskografiaan ja hyv\u00e4\u00e4 jatkoa \u201dDeath Magneticille\u201d. Levylt\u00e4 l\u00f6ytyy paljon tarttumapintaa ja energiaa, mutta se ei kuitenkaan yll\u00e4 yhtyeen klassikkolevyjen tai edes \u201dDeath Magneticin\u201d tasolle. <\/p>\n

6.\u00a0Death Magnetic (2008)<\/strong><\/p>\n

\u201dDeath Magnetic\u201d\u00a0oli Metallican toivottu yritys palata juurilleen. Yritys onnistui \u2013 ainakin kun verrataan edelt\u00e4viin albumeihin. Vaikka albumi onkin masteroitu melkoiseksi \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4ksi p\u00f6tk\u00f6ksi vailla suurempaa dynamiikan vaihtelua, l\u00f6ytyy silt\u00e4 monia kappaleita, joita voi jopa kutsua klassikoiksi n\u00e4in vuonna 2026. <\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen
\nMainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

5.\u00a0\u2026And Justice for All (1988)<\/strong><\/p>\n

Cliff Burtonin kuolema vuonna 1986 oli kova paikka Metallicalle. Yhtyeen j\u00e4senet vaipuivat vuosia kest\u00e4v\u00e4\u00e4n suruun, ja yhtyeen luova suunta tulisi kokemaan ison muutoksen. Vuoden 1988 \u201d\u2026And Justice for All\u201d on viimeinen puhtaasti thrash metalia edustava levy. Olemattomasta bassokitarasta ja turboahdetusta kappalemateriaalista huolimatta albumi on vahva osa yhtyeen alkup\u00e4\u00e4n tuotantoa ja er\u00e4\u00e4n aikakauden loppu. <\/p>\n

4.\u00a0Kill \u2019Em All (1983)<\/strong><\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 kaikki alkoi. B\u00e4ndin debyyttialbumi \u201dKill \u2019Em All\u201d edustaa nuoruudenvimmaa, jossa kuuluu nuottien v\u00e4list\u00e4 n\u00e4lk\u00e4 kohti jotain suurempaa. Kappaleet ovat tulevaa tuotantoa rosoisempia ja villimpi\u00e4, mutta juuri siin\u00e4 pielee albumin taika ja syy sille, miksi moni edelleen pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 yhten\u00e4 b\u00e4ndin parhaimmista.<\/p>\n

Metallica on paljon velkaa niin kutsutulle \u201dThe Black Albumille\u201d. Levy nostatti b\u00e4ndin hetkess\u00e4 metallit\u00e4hdest\u00e4 kansainv\u00e4liseksi stadiontason yhtyeeksi. Albumilta l\u00f6ytyy klassikoita klassikon per\u00e4\u00e4n joita ilman b\u00e4ndi ei voi nousta lavalle t\u00e4n\u00e4k\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Levyn tuotannosta otetaan edelleen paljon mallia, ja moni j\u00e4ljittelee levyn hittiter\u00e4\u00e4 \u2013 tuloksetta. <\/p>\n

2.\u00a0Ride The Lightning (1984)<\/strong><\/p>\n

Hyppy \u201dKill \u2019Em Allista\u201d vuoden 1984 \u201dRide The Lightningiin\u201d on merkitt\u00e4v\u00e4. Yhtyeen punk-asenteinen thrash muuttui huomattavasti monimutkaisemmaksi ja hienostuneemmaksi \u2013 ainakin Metallican mittapuulla. Mukaan astui entist\u00e4 vahvemmin barokkivaikutteita, pidempi\u00e4 s\u00e4vellyksi\u00e4 ja yh\u00e4 teknisempi\u00e4 kitarasooloja.<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen
\nMainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

1.\u00a0Master of Puppets (1986)<\/strong><\/p>\n

Mit\u00e4 \u201dMaster Of Puppetsista\u201d voisi sanoa, mit\u00e4 ei ole jo sanottu tuhanteen kertaan? Kyseess\u00e4 ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Metallican uran paras albumi, vaan mahdollisesti my\u00f6s thrash metallin kruununjalokivi. Klassikkokappaleita, upeita kitarasooloja, ihailtavaa dynamiikkaa ja joitakin b\u00e4ndin parhaista sanoituksista l\u00f6ytyy t\u00e4lt\u00e4 albumilta. Jos \u201dThe Black Album\u201d teki Metallicasta maailmanluokan yhtyeen, teki \u201dMaster Of Puppets\u201d b\u00e4ndist\u00e4 suurimman thrash metal -yhtyeen. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kirjoittanut Samuel J\u00e4rvinen – 11.5.2026 Harva yhtye on muokannut metallimusiikin historiaa yht\u00e4 voimakkaasti kuin yhdysvaltalainen Metallica. 1980-luvulla yhtye…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":244979,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[132],"tags":[137,33,31,30,12411,195,47,32,109],"class_list":{"0":"post-244978","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-musiikki","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-metallica","13":"tag-music","14":"tag-musiikki","15":"tag-suomi","16":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/116557008855222295","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/244978","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=244978"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/244978\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/244979"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=244978"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=244978"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=244978"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}