{"id":245190,"date":"2026-05-11T22:12:11","date_gmt":"2026-05-11T22:12:11","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/245190\/"},"modified":"2026-05-11T22:12:11","modified_gmt":"2026-05-11T22:12:11","slug":"et-voi-tietaa-kuka-on-ihminen-nain-syntyi-yksi-kaikkien-aikojen-tieteiselokuvista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/245190\/","title":{"rendered":"”Et voi tiet\u00e4\u00e4, kuka on ihminen” \u2013 N\u00e4in syntyi yksi kaikkien aikojen tieteiselokuvista"},"content":{"rendered":"

Nyky\u00e4\u00e4n kulttiklassikon asemaa nauttiva John Carpenterin<\/strong> The Thing \u2013 \u2019se\u2019 jostakin (1982) perustuu John W. Campbellin<\/strong> novelliin Olento (Who Goes There?, 1938) ja Christian Nybyn<\/strong> siit\u00e4 vuonna 1951 ohjaamaan \u2013 ja tuottaja Howard Hawksin<\/strong> valvomaan ja osin my\u00f6s ohjaamaan \u2013 ensimm\u00e4iseen filmatisointiin \u2019Se\u2019 toisesta maailmasta.\u00a0<\/p>\n

Carpenter oli tuolloin viel\u00e4 tuore elokuvantekij\u00e4 Halloweenin (1978) ja Usvan (1980) j\u00e4lkeen, mutta The Thing merkitsi h\u00e4nelle siirtym\u00e4\u00e4 synkemp\u00e4\u00e4n ja henkil\u00f6kohtaisempaan ilmaisuun \u2013 teokseen, joka rikkoi tietoisesti yleis\u00f6n odotukset. Elokuvaa on tulkittu my\u00f6s kylm\u00e4n sodan vertauskuvana, jossa n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n uhka ja jatkuva ep\u00e4luottamus heijastavat aikakauden geopoliittista ilmapiiri\u00e4.<\/p>\n

Klassinen tutkielma vainoharhasta<\/p>\n

John Carpenterin ohjaama The Thing on armoton ja klaustrofobinen kauhutarina, joka sijoittuu eristyksiss\u00e4 Etel\u00e4mantereella sijaitsevalle amerikkalaiselle Outpost 31 -tutkimusasemalle. Tarina k\u00e4ynnistyy, kun norjalainen helikopteriryhm\u00e4 jahtaa tappoaikeissa alaskanmalamuuttia j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4.\u00a0<\/p>\n

Koira p\u00e4\u00e4tyy amerikkalaisten tukikohtaan. Pian paljastuu, ettei kyse ole tavallisesta el\u00e4imest\u00e4, vaan tuntemattomasta ulkoavaruuden organismista: olennosta, joka kykenee t\u00e4ydellisesti j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tahansa el\u00e4v\u00e4\u00e4 muotoa. Se ei ainoastaan tapa, vaan assimiloi uhrinsa solutasolla ja kopioi t\u00e4m\u00e4n t\u00e4ydellisesti.\u00a0<\/p>\n

Helikopteriretki tuhottuun norjalaisten tukikohtaan lis\u00e4\u00e4 entisest\u00e4\u00e4n ahdistusta ja pelkoa. 100 000 vuotta aikaisemmin ikij\u00e4\u00e4h\u00e4n hautautuneen muukalaisaluksen hylky lis\u00e4\u00e4 ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4 kysymyksi\u00e4.\u00a0<\/p>\n

Kurt Russellin<\/strong> helikopteripilotti R.J. MacReady ja muu henkil\u00f6kunta joutuvat kasvotusten kylm\u00e4n totuuden kanssa: vihollinen voi olla kuka tahansa heist\u00e4. Vainoharha kasvaa l\u00e4hes kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, ja miesten keskin\u00e4inen luottamus alkaa murentua. Jokainen katse ja ele muuttuu ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4ksi. Eristys, kylmyys ja kommunikaation katkeaminen ulkomaailmaan tekev\u00e4t tilanteesta toivottoman.<\/p>\n

Elokuvan ydin ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hirvi\u00f6, vaan ep\u00e4varmuus identiteetist\u00e4 ja todellisuudesta. Yksi keskeisist\u00e4 hetkist\u00e4 on kuuluisa verikoe, jossa MacReady yritt\u00e4\u00e4 paljastaa, kuka on viel\u00e4 ihminen. Jopa tieteellinen varmuus tuntuu vain hetkelliselt\u00e4 turvalta maailmassa, jossa biologia itsess\u00e4\u00e4n on petollinen.<\/p>\n

Syv\u00e4sti pessimistinen tutkielma<\/p>\n

Lopulta tukikohta ajautuu v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kohti tuhoa. Selviytyminen ei en\u00e4\u00e4 tarkoita pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hengiss\u00e4 pysymist\u00e4 vaan my\u00f6s sen est\u00e4mist\u00e4, ettei olento p\u00e4\u00e4sisi levi\u00e4m\u00e4\u00e4n muualle maailmaan. Elokuva huipentuu hyyt\u00e4v\u00e4\u00e4n ja ristiriitaiseen loppukohtaukseen, jossa kaksi mahdollista selviytyj\u00e4\u00e4 istuu tukikohdan palavien raunioiden keskell\u00e4 \u2013 eik\u00e4 kumpikaan voi olla varma toisen ihmisyydest\u00e4.<\/p>\n

The Thing ammentaa perimm\u00e4isen voimansa syv\u00e4st\u00e4 pessimismist\u00e4, luottamuksen ja identiteetin menetyksest\u00e4 sek\u00e4 pitk\u00e4aikaisen eristyksen aiheuttamasta psykologisesta vaikutuksesta. Sen todellinen kauhu ei synny muotoaan muuttavasta avaruushirvi\u00f6st\u00e4 vaan ajatuksesta, ett\u00e4 et voi koskaan todella tiet\u00e4\u00e4, kuka vieress\u00e4si on. Tai oletko en\u00e4\u00e4 oma itsesi.<\/p>\n

Vuonna 1982 juuri tuo vainoharhainen pohjavire teki slokuvasta ongelmallisen. Pohjoisamerikkalaise valtakriitikot pitk\u00e4lti teilasivat The Thingin kylm\u00e4n\u00e4, nihilistisen\u00e4 ja vastenmielisen\u00e4. Vasta nyt, yli 40 vuotta my\u00f6hemmin elokuva n\u00e4hd\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 lajityyppins\u00e4 suurimmista saavutuksista. Meill\u00e4 Suomessa The Thing ei selvinnyt ilman elokuvasensuurin ter\u00e4v\u00e4\u00e4 saksimista. Elokuvan kauhistuttavia muodonmuutoksia saksittiin merkitt\u00e4v\u00e4sti sek\u00e4 teatteri- ett\u00e4 videoversioissa.\u00a0<\/p>\n

Avok\u00e4mmenell\u00e4 katsojaa kasvoihin<\/strong><\/p>\n

Brittil\u00e4inen elokuvatoimittaja ja kirjailija Ian Nathan<\/strong> palaa elokuvan ristiriitaiseen vastaanottoon joukkorahoitteisena tuotetussa viisituntisessa The Thing Expanded -dokumentissaan. Siin\u00e4 elokuvan kaikkia eri osatekij\u00f6it\u00e4 ja teemoja tarkastellaan monesta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta ja poikkeuksellisen perusteellisesti. Esimerkiksi jokainen The Thing -hirvi\u00f6n muodonmuutoskohtauksista analysoidaan uskomattomalla pieteetill\u00e4.\u00a0\u00a0<\/p>\n

Dokumentin moniin haastateltaviin lukeutuvat ohjaaja Carpenterin lis\u00e4ksi elokuvan elossa olevat n\u00e4yttelij\u00e4t sek\u00e4 Stephen Colbertin, Frank Darabontin, Issa Lopezin, Greg Nicoteron, Eli Rothin, Chuck Russellin <\/strong>ja Guillermo Del Toron <\/strong>kaltaiset intohimoiset elokuvantekij\u00e4t ja The Thing -fanit. My\u00f6s vuonna 2011 valmistuneen The Thing -esiosan hollantilaisohjaaja Matthijs van Heijningen Jr.<\/strong> jakaa ajatuksiaan.\u00a0<\/p>\n

Monet muistavat vuoden 1982 elokuvakes\u00e4n olleen yksi kaikkien aikojen parhaimmista: poikkeuksellinen paitsi eri lajityyppien tarjonnaltaan my\u00f6s monipuolisuudeltaan. Samoihin aikoihin julkaistiin joukko elokuvia, joista monet ovat sittemmin nousseet klassikoiksi: Ridley Scottin<\/strong> Blade Runner, Steven Lisbergerin<\/strong> Tron ja John Carpenterin The Thing.\u00a0<\/p>\n

\u2013 Steven Spielbergin<\/strong> E.T. \u2013 The Extraterrestrial nousi salamannopeasti ilmi\u00f6ksi, joka m\u00e4\u00e4ritti koko tuon ikimuistoisen kes\u00e4n emotionaalisen ilmapiirin ja pulssin, Ian Nathan sanoo. \u2013 Se tarjosi katsojille heid\u00e4n kaipaamansa l\u00e4mp\u00f6\u00e4, yhteytt\u00e4 ja toivoa. E.T. antoi tunteen, josta valtayleis\u00f6 ei halunnut p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti. Juuri siksi ihmiset palasivat katsomaan sen uudelleen ja uudelleen.<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten Carpenterin teos n\u00e4ytt\u00e4ytyi vastakkaisena, anarkistisena kokemuksena. Nathan jatkaa:<\/p>\n

\u2013 Verrattuna Spielbergin kassamenestykseen The Thing saattoi tuntua kuin iskulta vasten kasvoja: se oli arktisen kylm\u00e4, kyyninen ja t\u00e4ysin armoton groteskien hirvi\u00f6tehosteidensa osalta. Se ei tarjonnut mink\u00e4\u00e4nlaista lohtua. The Thing pakotti meit\u00e4 kohtaamaan ep\u00e4varmuuden, joka ei purkautunut edes elokuvan lopussa.<\/p>\n

Ian Nathan on itsekin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 juuri elokuvan nihilistinen s\u00e4vy oli keskeinen syy sen alkuper\u00e4iseen ep\u00e4onnistumiseen Pohjois-Amerikan lippuluukuilla.<\/p>\n

\u2013 The Thing ei johdattanut katsojaa turvallisesti l\u00e4pi tarinan vaan j\u00e4tti h\u00e4net pysyv\u00e4\u00e4n ep\u00e4varmuuden tilaan. Omasta mielest\u00e4ni elokuva ei ep\u00e4onnistunut mill\u00e4\u00e4n osa-alueella. Suurin haaste oli yleis\u00f6, joka ei ollut suurelta osin lainkaan samalla aaltopituudella elokuvan kanssa vuonna 1982.<\/p>\n

John Carpenterin oma l\u00e4ht\u00f6kohta elokuvalle oli alun perin huomattavasti perinteisempi. Projekti alkoi klassisena hirvi\u00f6tarinana, mutta tuotannon aikana s\u00e4vy alkoi muuttua radikaalimmin.<\/p>\n

\u2013 John kertoi minulle, ett\u00e4 h\u00e4n ajatteli ensin tekev\u00e4ns\u00e4 klassisen hirvi\u00f6elokuvan kunnianosoituksena 1950-luvun filmatisoinnille. Projekti l\u00e4hti lopulta kehittym\u00e4\u00e4n paljon synkemp\u00e4\u00e4n suuntaan. Keskeinen teema ei ollutkaan lopulta itse hirvi\u00f6, vaan koko todellisuutta murentava vainoharhainen olomuoto. Ohjaajan mukaan t\u00e4m\u00e4 alkoi hiljalleen vaikuttaa my\u00f6s h\u00e4nen omaan mielentilaansa, Nathan paljastaa.\u00a0\u00a0<\/p>\n

Lapsuuden kauhumuistoja<\/p>\n

Muutos ei ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00f6llinen, vaan my\u00f6s rakenteellinen kerronnallisesti. The Thing luopui rohkeasti perinteisest\u00e4 dramaturgiasta, jossa uhka perinteisesti tunnistetaan ja voitetaan. Sen sijaan kaikkia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 uhmaten elokuva rakentaa loppuhuipentuman, jossa uhkaa ei voida koskaan varmuudella p\u00e4ihitt\u00e4\u00e4.\u00a0\u00a0<\/p>\n

Ian Nathan korostaa, ett\u00e4 The Thingin todellinen voima ei ole sen visuaalisessa kauhussa, vaan sen tavassa k\u00e4sitell\u00e4 ep\u00e4luottamusta. \u201cKyse ei ole niink\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 henkil\u00f6hahmot pelk\u00e4isiv\u00e4t jotakin ulkoista uhkaa. Vaan siit\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 voi tunnistaa toisiaan. Ja kun et voi en\u00e4\u00e4 tunnistaa toista ihmist\u00e4 ihmiseksi, oma mielenterveytesi alkaa hajota.\u201d\u00a0<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 ominaispiirre tekee elokuvasta huomattavasti syvemm\u00e4n kuin pelk\u00e4n kauhutarinan. Nathan jatkaa: \u201cSe toimii ik\u00e4\u00e4n kuin pienoismallina yhteiskunnasta, jossa ep\u00e4luottamus levi\u00e4\u00e4 ja alkaa nakertaa kaikkea sis\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin. Juuri t\u00e4m\u00e4 Carpenterin kyyninen n\u00e4k\u00f6kulma tekee The Thingist\u00e4 ajankohtaisemman kuin koskaan, ajatellen mit\u00e4 kaoottisessa maailmassamme tapahtuu juuri nyt.\u201d<\/p>\n

Ian Nathanin oma ensikohtaaminen elokuvan kanssa tarjoaa konkreettisen esimerkin siit\u00e4, miten The Thing toimii katsojan tasolla.<\/p>\n

\u2013 Lintsasimme 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 koulun urheilup\u00e4iv\u00e4n ja menimme kaverin luo katsomaan elokuvia. H\u00e4nen is\u00e4ll\u00e4\u00e4n oli videonauhuri, joka tuntui meille silloin l\u00e4hes taianomaiselta laitteelta. Hyllyst\u00e4 pilkisti kaksi vhs-elokuvaa: The Thing ja Alien \u2013 kahdeksas matkustaja.\u00a0<\/p>\n

\u2013 Katsoimme ensin The Thingin, ja se r\u00e4j\u00e4ytti tajuntamme t\u00e4ysin. Emme tosin kyenneet viel\u00e4 tuolloin t\u00e4ysin analysoimaan elokuvaa. Se kuitenkin j\u00e4i mieleen tavalla, joka pakotti meid\u00e4t palaamaan siihen yh\u00e4 uudelleen.<\/p>\n

\"\" Kurt Russell ja John Carpenter.<\/p>\n

Erityisesti elokuvan loppuratkaisu kummitteli nuoren Ian Nathanin mielt\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Halusin raivoisasti tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 todella tapahtui ja kumpi miehist\u00e4, Kurt Russell tai Keith David<\/strong> oli Thing-olennon kopioima. Juuri se, etten saanut kipe\u00e4sti kaipaamaani vastausta, teki siit\u00e4 niin voimakkaan katsomiskokemuksen. Jos olisin saanut selke\u00e4n vastauksen, elokuva olisi p\u00e4\u00e4ttynyt siihen, mutta nyt se j\u00e4i el\u00e4m\u00e4\u00e4n vuosikymmeniksi mieleeni.\u201d\u00a0\u00a0<\/p>\n

Tehostevelhon katoamistemppu<\/p>\n

Rob Bottinin<\/strong> loihtimat erikoistehosteet muodostavat yhden elokuvan tunnetuimmista osa-alueista, mutta Ian Nathan tarkastelee niit\u00e4 syvemm\u00e4ll\u00e4 tasolla.<\/p>\n

\u2013 Se, mit\u00e4 The Thingiss\u00e4 tapahtuu, ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n iljett\u00e4v\u00e4\u00e4 ja pelottavaa, vaan jotenkin my\u00f6s kehotabuja rikkovaa. Bottinin toteuttamat groteskit muodonmuutokset mullistavat k\u00e4sityksemme siit\u00e4, miten ihmiskehoa voi v\u00e4kivaltaisesti rikkoa, runnoa ja silpoa.<\/p>\n

Nathan tuo esiin my\u00f6s keskeisen filosofisen n\u00e4k\u00f6kulman:<\/p>\n

\u2013 Olento ei ole itsess\u00e4\u00e4n paha. Se tekee vain sit\u00e4, mit\u00e4 organismit tekev\u00e4t \u2013 se on liki t\u00e4ydellinen selviytyj\u00e4. Kuten John Carpenter itsekin sanoo dokumentissa, The Thingin supervoima on sen kyky piiloutua.<\/p>\n

Hollywoodin taakseen j\u00e4tt\u00e4neen meikkaustehostevelho Rob Bottinin<\/strong> henki on l\u00e4sn\u00e4 dokumentissa, kun k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n syv\u00e4luotaavasti vieraan olennon muodonmuutoksia, vaikka h\u00e4n itse ei siihen osallistu. The Thing on vain yksi projekti Bottinin uskomattomalla uralla, joihin lukeutuvat my\u00f6s muun muassa Joe Danten<\/strong> Ulvonta (1981), Ridley Scottin<\/strong> Legenda (1985) sek\u00e4 Paul Verhoevenin<\/strong> RoboCop (1987) ja Total Recall (1990). The Thingin aikoihin vasta 22-vuotias tehosteguru poltti itsens\u00e4 loppuun johtuen liian isoista paineista ja murskaavasta tuotantoaikataulusta.<\/p>\n

Lue my\u00f6s: Poliisikaksikko haastoi Ben Affleckin ja Matt Damonin oikeuteen \u2013 v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t elokuvan aiheuttaneen heille mainehaitan<\/a><\/p>\n

\u2013 Teimme aivan kaikkemme \u2013 ja itse asiassa v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4nkin \u2013 saadaksemme Rob Bottinin haastattelun t\u00e4h\u00e4n dokumenttiin, Ian Nathan kertoo. \u2013 J\u00e4ljitin h\u00e4nen kotiosoitteensa, lis\u00e4ksi l\u00e4hetin h\u00e4nelle useita kirjattuja kirjeit\u00e4. Emme saaneet mihink\u00e4\u00e4n niist\u00e4 koskaan vastausta. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n dokumentissa esiintyv\u00e4t Bottinin l\u00e4heiset erikoistehostekollegat kuten Margaret Beserra<\/strong>, Ken Diaz <\/strong>ja Erik Jensen<\/strong> eiv\u00e4t saaneet h\u00e4nt\u00e4 suostumaan tulemaan t\u00e4h\u00e4n dokumenttiin. Olen kuitenkin kuullut, ett\u00e4 Rob Bottin tiet\u00e4\u00e4 projektistamme. Tosi s\u00e4\u00e4li ettei h\u00e4n p\u00e4\u00e4ssyt mukaan, mutta kunnioitamme h\u00e4nen tahtoaan.<\/p>\n

Elokuvan vaativat tuotanto-olosuhteet vaikuttivat ratkaisevasti sen lopulliseen tunnelmaan, Nathan korostaa.<\/p>\n

\u2013 Se, milt\u00e4 elokuvan tekeminen tuntui, n\u00e4kyy lopputuloksessa. Kylmyys, eristyneisyys ja paine eiv\u00e4t ole vain teemoja vaan kokemuksia.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 autenttisuus tekee elokuvasta uskottavan ja lis\u00e4\u00e4 sen intensiteetti\u00e4. The Thing Expanded -dokumentissa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n elokuvan\u00e4yttelij\u00f6iden yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin suorapuheisia haastatteluita, joiden perusteella he k\u00e4yttiv\u00e4t toisinaan my\u00f6s alkoholia ja huumeita kuvausten tauolla. Siit\u00e4 seurasi omia kommelluksiaan, joilla olisi voinut olla karujakin seurauksia.<\/p>\n

Morricone vai Carpenter?<\/p>\n

Edesmenneen Ennio Morriconen<\/strong> s\u00e4velt\u00e4m\u00e4, vuoroin syntetisaattorilla sykkiv\u00e4, toisinaan atonaalisuutta hipova orkesterimusiikki toimii elokuvassa loistavasti henkien synkk\u00e4\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 uhkaa poikkeuksellisen tehokkaasti. Nathan kuvailee omia tuntemuksiaan:<\/p>\n

\u2013 Musiikki ottaa The Thingiss\u00e4 vallan heti alkuteksteist\u00e4 l\u00e4htien. Se alkaa salakavalasti m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 katsojan koko audiovisuaalista kokemusta. Musiikkiraita ei johdata katsojaa vaan rakentaa jatkuvaa alitajuntaista painetta ja nakertavaa lohduttomuuden tunnetta, joka ei koskaan purkaudu t\u00e4ysin.<\/p>\n

The Thing Expanded -dokumentissa kerrotaan, miten John Carpenter ei saanut Universal-studiolta lupaa itse s\u00e4velt\u00e4\u00e4 ja soittaa musiikkia The Thing -elokuvaansa, kuten niin useasti aikaisemmin. Carpenter ja Morricone tapasivat Roomassa, mutta kielimuuri herrojen v\u00e4lill\u00e4 loi heid\u00e4n v\u00e4lilleen kommunikaatioesteit\u00e4.\u00a0<\/p>\n

Kuullessaan Morriconen aikaansaannoksen Carpenter ei lopulta voinut vastustaa lis\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 siihen omaa synteettist\u00e4 tavaramerkki\u00e4\u00e4n. Lopputulos oli t\u00e4ydellinen synteesi verhottua uhkaa, jossa Carpenterin ja Maestro Morriconen \u00e4\u00e4nimaailmalliset estetiikat kohtasivat saumattomasti.\u00a0<\/p>\n

Teilatusta flopista kulttiklassikoksi<\/p>\n

Julkaisunsa aikaan The Thing kohtasi voimakasta ja jopa s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ep\u00e4reilua kritiikki\u00e4. Nathan tiivist\u00e4\u00e4 tylyn vastaanoton:<\/p>\n

\u2013 Elokuva oli liikaa monille, jopa joillekin Carpenterin l\u00e4heisist\u00e4 yhteisty\u00f6kumppaneista. Sit\u00e4 pidettiin yksinkertaisesti liian synkk\u00e4n\u00e4, kylm\u00e4n\u00e4 ja armottomana.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 torjunta ei kuitenkaan ollut lopullinen. Nathan kuvaa elokuvan uudelleensyntym\u00e4\u00e4:<\/p>\n

\u2013 Se, ett\u00e4 elokuva ep\u00e4onnistui, teki siit\u00e4 tavallista arvokkaamman. Alkoi tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 The Thing kuuluu niille, jotka n\u00e4kiv\u00e4t tarpeeksi vaivaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen sen itse. Vhs-, LaserDisc- ja dvd-aikakaudet mahdollistivat my\u00f6s uudenlaisen ja aiempaa analyyttisemm\u00e4n katsomisen.<\/p>\n

Nathan k\u00e4sittelee my\u00f6s The Thing Expanded -dokumenttinsa rakennetta ja tarkoitusta.<\/p>\n

\"\" <\/p>\n

\u2013 Ajatus oli k\u00e4sitell\u00e4 yht\u00e4 elokuvaa samalla vakavuudella kuin kokonaisia aikakausia k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n dokumenteissa. Kun aloimme analysoida yksitt\u00e4ist\u00e4 kohtausta, huomasimme keskustelun sen ymp\u00e4rill\u00e4 kasvavan v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pitk\u00e4ksi. P\u00e4\u00e4dyimme lopulta tuottamaan Thing-faneja hemmottelevan ja ylt\u00e4kyll\u00e4isen dokumentin. Se antaa elokuvan eri osa-alueille tarpeeksi tilaa hengitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Elokuvan avoin ja synkk\u00e4n\u00e4 pidetty loppu nousee keskeiseksi tekij\u00e4ksi The Thingin kest\u00e4vyyden kannalta. Nathan toteaa:<\/p>\n

\u2013 Carpenter ei edelleenk\u00e4\u00e4n suostu antamaan vastauksia. H\u00e4n ei suostu kertomaan oliko Russellin McReady tai Davidin Childs vieras olento. H\u00e4n suosii katsojan omaa p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tekee The Thingist\u00e4 teoksen, jonka kohdalla keskustelu ei koskaan t\u00e4ysin p\u00e4\u00e4ty. P\u00e4\u00e4kuvaaja Dean Cundey<\/strong> antoi elokuvalle ikonisen visuaalisen ilmeen anamorfisella Panavision-kuvauksellaan, joka on sekin kest\u00e4nyt upeasti ajan hammasta.<\/p>\n

Nathan p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 analyysinsa pohtimalla elokuvan ajankohtaisuutta.<\/p>\n

\u2013 Eik\u00f6 ole suuren taiteen merkki, ett\u00e4 teos pysyy relevanttina vuosikymmenest\u00e4 toiseen? Ohjaajansa tavoin The Thing ei koskaan anna suoria vastauksia \u2013 ja juuri siksi se ei koskaan lakkaa vaivaamasta meit\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ansiosta The Thingin nauttima arvostus on vain noussut entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Teksti: Juhani Nurmi. Kuvat: Universal Pictures, CreatorVC.<\/p>\n

INFO<\/strong><\/p>\n