{"id":247906,"date":"2026-05-14T18:05:13","date_gmt":"2026-05-14T18:05:13","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/247906\/"},"modified":"2026-05-14T18:05:13","modified_gmt":"2026-05-14T18:05:13","slug":"eeva-leena-pokela-kuuli-isansa-salaisuuden-taman-viimeisina-hetkina","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/247906\/","title":{"rendered":"Eeva-Leena Pokela kuuli is\u00e4ns\u00e4 salaisuuden t\u00e4m\u00e4n viimeisin\u00e4 hetkin\u00e4"},"content":{"rendered":"

Eeva-Leena<\/strong> Pokela<\/strong>, 72, k\u00e4vi l\u00e4pi sukunsa historiaa, kun Antti Heikkinen<\/strong> ty\u00f6sti Pokelat \u2013 Soiva suku (Otava<\/a>) -kirjaa. Sen kansien v\u00e4liss\u00e4 on Eeva-Leenan is\u00e4n ja \u00e4idin el\u00e4m\u00e4 sek\u00e4 lukemattomia omiakin kokemuksia, iloja ja murheita, menestyst\u00e4 ja onnea, rakkautta ja pettymyksi\u00e4. Vivan haastattelussa <\/a>Eeva-Leena Pokela kertoo, ett\u00e4 kirjaan p\u00e4\u00e4tyi my\u00f6s salaisuuksia.<\/p>\n

Eeva-Leena sai tiet\u00e4\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 Martti Pokelan<\/strong> salaisuudesta vasta v\u00e4h\u00e4n ennen t\u00e4m\u00e4n kuolemaa. Tyt\u00e4r ei koskaan ehtinyt puhua aiheesta is\u00e4n kanssa. <\/p>\n

T\u00e4din kohtalosta vaiettiin<\/p>\n

Eeva-Leena sai kuulla, ett\u00e4 is\u00e4n Eeva<\/strong>-sisko oli sodan aikana rakastunut saksalaiseen sotilaaseen ja muuttanut miehen mukana Saksaan. Kun sotilas kuoli, t\u00e4ti olisi halunnut palata heid\u00e4n yhteisen poikansa kanssa Suomeen. Eevalle kuitenkin oli ilmoitettu, ett\u00e4 h\u00e4n olisi tervetullut mutta poika ei. Kohtuuton vaatimus oli ollut Eevalle liian kova. H\u00e4n j\u00e4i Saksaan ja p\u00e4\u00e4tti p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 siell\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4din poika p\u00e4\u00e4si my\u00f6hemmin Suomeen, ja h\u00e4n kasvoi Martin vanhempien perheess\u00e4. Suvussa pojan \u00e4idin kohtalosta vaiettiin.<\/p>\n

Martti ei koskaan puhunut lapsilleen siskostaan, ja Eeva-Leenakin sai tiet\u00e4\u00e4 t\u00e4tins\u00e4 kohtalosta vasta is\u00e4ns\u00e4 viime hetkin\u00e4. <\/p>\n

\u201dT\u00e4m\u00e4 kertomus olisi yksinkin ainakin yhden kirjan arvoinen selviytymistarina\u201d, Eeva-Leena Pokela kuvailee Vivan haastattelussa<\/a>.<\/p>\n

Syrj\u00e4hypyt paljastuivat p\u00e4iv\u00e4kirjoista<\/p>\n

Kirjaa ty\u00f6st\u00e4ess\u00e4\u00e4n Eeva-Leena Pokela k\u00e4vi l\u00e4pi my\u00f6s Marjatta-\u00e4idin p\u00e4iv\u00e4kirjoja. Niit\u00e4 oli ennen tyt\u00e4rt\u00e4 k\u00e4ynyt l\u00e4pi viimeisin\u00e4 vuosinaan Martti-is\u00e4, joka oli j\u00e4tt\u00e4nyt sivuille my\u00f6s omia merkint\u00f6j\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Martti ei ollut malttanut olla kirjoittamatta kipakoitakin v\u00e4lihuomautuksia kiistanalaisiin asioihin, kuten vaimonsa syrj\u00e4hyppyihin. Toisaalta puoliso oli my\u00f6s liikuttunut siit\u00e4, kuinka paljon vaimo h\u00e4nt\u00e4 oli rakastanut.<\/p>\n

Pariskunta pysyi virallisesti yhdess\u00e4, kunnes kuolema heid\u00e4t erotti. Tosiasiassa he olivat asuneet pitki\u00e4kin aikoja erill\u00e4\u00e4n ja molemmilla oli my\u00f6s oma el\u00e4m\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

\u201dLaulava rappion perhe, mit\u00e4 sit\u00e4 turhaan hymistelem\u00e4\u00e4n\u201d, kuvailee Eeva-Leena vanhempiensa el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Julkisuus askarruttaa yh\u00e4<\/p>\n

Majatta ja Martti Pokela nuorin lapsi, taiteilijanimelt\u00e4\u00e4n Eveliina, puettiin jo pienen\u00e4 kansallispukuun ja otettiin mukaan keikalle. H\u00e4n n\u00e4ytti nauttivan esiintymisest\u00e4 ja oli jo alakoululaisena lapsit\u00e4hten\u00e4.<\/p>\n

Nyt Eeva-Leena toteaa, ett\u00e4 julkisuus askarruttaa yh\u00e4. Toisaalta h\u00e4n on tottunut siihen, toisaalta ei.<\/p>\n

\u201dSen asian kanssa t\u00e4ytyy el\u00e4\u00e4. Ajoittain esiintyminen tuntui vain kivalta, olihan mukavaa olla yhdess\u00e4 vanhempiensa kanssa. Ik\u00e4vint\u00e4 lapsen kannalta oli se, ett\u00e4 julkisuudessa altistuu koko ajan muiden arvostelulle.\u201d<\/p>\n

Eeva-Leenan mukaan lapsen pit\u00e4\u00e4 saada el\u00e4\u00e4 rauhassa, kasvaa perheess\u00e4 ja muokkautua omaksi persoonaksi.<\/p>\n

\u201dOikeastaan suurin julkisuus minulla oli 7\u201311-vuoden i\u00e4ss\u00e4, sitten kasvoin tavallaan roolista ulos. Mutta aina min\u00e4 luiskahdin julkisuuteen enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n\u201d, h\u00e4n sanoo Vivan haastattelussa.<\/a><\/p>\n

Murrosik\u00e4 oli vaikeaa aikaa ja koulu j\u00e4i aika v\u00e4hemm\u00e4lle.<\/p>\n

\u201dSen \u00e4iti ja is\u00e4 sent\u00e4\u00e4n \u00e4lysiv\u00e4t kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 en p\u00e4\u00e4ssyt Danny-show\u00b4n tanssijaksi alaik\u00e4isen\u00e4\u201d, Eeva-Leena muistelee.<\/p>\n

\u201dEhk\u00e4 minussa on jotakin samaa kuin is\u00e4ss\u00e4ni. Osaan ottaa asiat n\u00e4enn\u00e4isen kevyesti, en j\u00e4\u00e4 niit\u00e4 murehtimaan.\u201d<\/p>\n

Lue my\u00f6s: Eeva-Leena Pokela avautuu lapsit\u00e4hteydest\u00e4\u00e4n \u2013 \u201dVeljeni pitiv\u00e4t minut maan pinnalla\u201d<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a> <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Eeva-Leena Pokela, 72, k\u00e4vi l\u00e4pi sukunsa historiaa, kun Antti Heikkinen ty\u00f6sti Pokelat \u2013 Soiva suku (Otava) -kirjaa. Sen…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":247907,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[130],"tags":[34210,137,33,31,30,18462,5843,34726,1723,32,109],"class_list":{"0":"post-247906","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-viihde","8":"tag-eeva-leena-pokela","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-isa-tytar-suhde","14":"tag-muusikot","15":"tag-salaisuudet","16":"tag-suku","17":"tag-suomi","18":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/116574258970792175","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/247906","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=247906"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/247906\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/247907"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=247906"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=247906"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=247906"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}