Ik\u00e4\u00e4ntyminen heikent\u00e4\u00e4 v\u00e4hitellen veren ja immuunij\u00e4rjestelm\u00e4n yll\u00e4pidosta vastaavien kantasolujen toimintaa. Tarkat syyt ilmi\u00f6n taustalla ovat olleet pitk\u00e4\u00e4n ep\u00e4selvi\u00e4, mutta nyt tutkijat ovat l\u00f6yt\u00e4neet yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n ik\u00e4\u00e4ntymiseen vaikuttavan tekij\u00e4n.<\/p>\n
Nyt japanilaisten ja yhdysvaltalaisten tutkijoiden tuore tutkimus nostaa esiin MLKL-proteiinin, joka on aiemmin yhdistetty solukuolemaan.\u00a0Tutkimus julkaistiin\u00a0Nature Communications<\/a>\u00a0-lehdess\u00e4.<\/p>\n Tutkijat selvittiv\u00e4t, miksi veren kantasolut menett\u00e4v\u00e4t tehoaan<\/p>\n Veren kantasolut\u00a0eli hematopoieettiset kantasolut vastaavat kaikkien verisolujen tuotannosta. Normaalisti ne pystyv\u00e4t uusiutumaan ja tuottamaan tasapainoisesti eri solutyyppej\u00e4, mutta ik\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 solutuotanto v\u00e4henee.<\/p>\n Samalla ne alkavat suosia tiettyj\u00e4 solulinjoja, kuten myeloidisia soluja, ja immuunivaste heikkenee. Ilmi\u00f6n taustalla on useita tekij\u00f6it\u00e4, kuten soluvauriot, muutokset geenien toiminnassa, krooninen matala-asteinen tulehdus ja muutokset luuytimess\u00e4, mutta yhteist\u00e4 mekanismia ei ole tunnettu.<\/p>\n Tutkijat Tokion yliopistosta ja yhdysvaltalaisesta St. Jude Children\u2019s Research Hospital -tutkimussairaalasta selvittiv\u00e4t, miten ik\u00e4\u00e4ntymiseen liittyv\u00e4t stressitekij\u00e4t heikent\u00e4v\u00e4t\u00a0hematopoieettisten kantasolujen toimintaa. Tutkimuksessa keskityttiin niin sanottuun RIPK3\u2013MLKL-signaalireittiin, joka tunnetaan erityisesti nekroptoosista eli ohjelmoituneesta solukuolemasta.<\/p>\n \u201dL\u00f6ysimme hsc-soluista odottamattoman fenotyypin hiirill\u00e4, joilta on poistettu MLKL-geeni ja joita on toistuvasti hoidettu 5-fluorourasiililla, joissa ik\u00e4\u00e4ntymiseen liittyv\u00e4t toiminnalliset muutokset olivat merkitt\u00e4v\u00e4sti vaimentuneet, vaikka hematopoieettisten kantasolujen kuolemassa ei ollut havaittavaa eroa. T\u00e4m\u00e4 sai meid\u00e4t tutkimaan, voisiko t\u00e4m\u00e4 reitti aiheuttaa muitakin toiminnallisia muutoksia solukuoleman lis\u00e4ksi\u201d, kertoo tutkimusta johtanut\u00a0Masayuki Yamashita<\/strong>\u00a0tiedotteessa<\/a>.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 havainto sai tutkijat tutkimaan MLKL:n ei-tappavaa roolia. He k\u00e4yttiv\u00e4t useita hiirimalleja ja altistivat ne ik\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 j\u00e4ljitteleville stressitekij\u00f6ille, kuten tulehdukselle, dna:n kopiointiin liittyv\u00e4lle stressille sek\u00e4 sy\u00f6p\u00e4geeneihin liittyv\u00e4lle onkogeeniselle stressille. Kantasolujen toimintaa arvioitiin erityisesti luuydinsiirroilla, joilla mitataan niiden kyky\u00e4 uudistaa verenkiertoelimist\u00f6\u00e4.<\/p>\n L\u00f6yd\u00f6s voi avata tien uusiin hoitoihin<\/p>\n Tulokset osoittivat<\/strong>, ett\u00e4 MLKL-proteiini vaikuttaa kantasolujen ik\u00e4\u00e4ntymiseen ilman, ett\u00e4 se lis\u00e4\u00e4 solukuolemaa. Sen aktivoituminen oli lyhytaikaista ja kohdistui mitokondrioihin, joissa se aiheutti vaurioita: solujen energiantuotanto heikkeni, mitokondrioiden rakenne muuttui ja niiden kalvoj\u00e4nnite laski.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 muutokset johtivat tyypillisiin ik\u00e4\u00e4ntymisen piirteisiin kantasoluissa, kuten heikentyneeseen uusiutumiskykyyn ja immuunisolujen tuotannon vinoutumiseen.<\/p>\n MLKL:n poistaminen tai est\u00e4minen lievensi n\u00e4it\u00e4 haittavaikutuksia. Kantasolut s\u00e4ilyttiv\u00e4t paremmin toimintakykyns\u00e4, tuottivat terveempi\u00e4 immuunisoluja, ja niiden dna-vauriot sek\u00e4 mitokondrioiden toimintah\u00e4iri\u00f6t v\u00e4heniv\u00e4t, vaikka solut altistettiin stressille tai ne olivat per\u00e4isin i\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 el\u00e4imist\u00e4.<\/p>\n \u201dPidemm\u00e4ll\u00e4<\/strong>\u00a0aikav\u00e4lill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tutkimus voi johtaa hoitoihin, jotka s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t hematopoieettisten kantasolujen toiminnan ja parantavat siten esimerkiksi solunsalpaaja- ja s\u00e4dehoitojen tai elinsiirtojen j\u00e4lkeist\u00e4 toipumista. Kun ymm\u00e4rr\u00e4mme, miten solukuolemareittien ei-tappava aktivaatio kiihdytt\u00e4\u00e4 kantasolujen ik\u00e4\u00e4ntymist\u00e4, voidaan kehitt\u00e4\u00e4 uusia mitokondrioita suojaavia tai ohjelmoitunutta solukuolemaa s\u00e4\u00e4televi\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4.\u201d<\/p>\n Tutkimus muuttaa k\u00e4sityst\u00e4 MLKL-proteiinin roolista. Sen sijaan, ett\u00e4 se toimisi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n solukuoleman k\u00e4ynnist\u00e4j\u00e4n\u00e4, se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 toimivan stressiin reagoivana tekij\u00e4n\u00e4, joka vaurioittaa solujen energiakeskuksia ja heikent\u00e4\u00e4 kantasolujen toimintaa. L\u00f6yd\u00f6s avaa uusia mahdollisuuksia ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 verenmuodostuksen ik\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 ja kehitt\u00e4\u00e4 siihen kohdistuvia hoitoja.<\/p>\n Artikkeli on julkaistu alun perin Tekniikan Maailmassa<\/a>.<\/p>\n