{"id":26042,"date":"2025-09-05T03:54:18","date_gmt":"2025-09-05T03:54:18","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/26042\/"},"modified":"2025-09-05T03:54:18","modified_gmt":"2025-09-05T03:54:18","slug":"texas-flood-stevie-ray-vaughanin-tarina","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/26042\/","title":{"rendered":"Texas Flood \u2013 Stevie Ray Vaughanin tarina"},"content":{"rendered":"<p><strong>Alan Paulin<\/strong>\u00a0ja\u00a0<strong>Andy Aledortin<\/strong>\u00a0muusikkoel\u00e4m\u00e4kerta\u00a0Texas Flood \u2013 Stevie Ray Vaughanin tarina\u00a0ilmestyi suomeksi Aviadorin kustantamana. Kirja avartaa n\u00e4kemyksi\u00e4 \u201dbluesin uuden aallon\u201d l\u00e4hes tarunhohtoisesta sankarista. Blues-rock-kitaristi, laulaja ja biisintekij\u00e4 ponnahti l\u00e4pimurtoon levyll\u00e4\u00e4n Texas Flood 1983, nuoresta i\u00e4st\u00e4 huolimatta takana oli jo monta vuotta hikist\u00e4 v\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 ja h\u00e4n kasvoi b\u00e4ndins\u00e4 kanssa savuisten klubien sankarista stadionkonserttien vetonaulaksi. L\u00e4pimurron ja viel\u00e4 ennenaikaisen kuolemansa j\u00e4lkeen mainetta yhten\u00e4 aikansa merkitt\u00e4vimmist\u00e4 kitaristeista niitt\u00e4nyt Vaughan nautti ammattipiireiss\u00e4 suurta arvostusta kitaristina. Austinin pieni suuri mies ei koskaan enn\u00e4tt\u00e4nyt memoaarin tekoon:\u00a0<strong>Stevie Ray<\/strong>\u00a0menehtyi helikopterionnettomuudessa Visconsissa 1990, vain 36-vuotiaana.<\/p>\n<p>SRV-tarina on p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n jo melko tuttu ja amerikkalaiselle show bisnekselle surullisen tavanomainen. Ankeista oloista l\u00e4ht\u00f6, satumainen l\u00e4pimurto ja paljon rahaa, jonka kanssa ei kerta kaikkiaan osata olla, eik\u00e4 aikaakaan, kun manna jo katosi parempiin suihin. Bluesin armoitetut kuninkaat,\u00a0<strong>B.B<\/strong>. ja\u00a0<strong>Albert King<\/strong>, kuulivat nuorenmiehen soitossa ideaa ja jammailivat mielell\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kanssaan \u2013 kuten monet muutkin huippumuusikot.<\/p>\n<p>Texas Flood \u2013\u00a0Stevie Ray Vaughanin tarina on b\u00e4ndikaveri\u00a0<strong>Tommy Shannonin<\/strong>\u00a0mukaan paras artistista tehty kirja. Kai Stevie Ray jollain lailla nuorallak\u00e4velij\u00e4ksi itsens\u00e4 tunsikin show bisneksen py\u00f6rteiss\u00e4, kuten er\u00e4s h\u00e4nen hittins\u00e4 lausuu.<\/p>\n<p>Todella hyv\u00e4, ett\u00e4 lukijoiden saatavilla on aikalaisn\u00e4kemys kitaramestarin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja tuotannosta. Kirja kertoo paitsi Stevie Rayn urasta muusikkona ja my\u00f6s ihmisen\u00e4 \u2013 kiusallisiakaan asioita unohtamatta. Laajan ammattilaispiirin ja l\u00e4heisten lausunnot ovat suorasukaisia ja tarvittaessa my\u00f6s kaunistelemattomia. Toinen vanha b\u00e4ndikaveri, <strong>Chris Layton<\/strong>, huomauttaa artistin postuumista ikonisoinnista, eli h\u00e4net kuvattiin jonkinlaisena pyhimyksen\u00e4, l\u00e4hinn\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisen perusluonteen ansiosta.<\/p>\n<p>-H\u00e4n oli kuitenkin ihminen, ja joskus h\u00e4nen kanssaan ei ollut helppo olla, Layton toteaa.<\/p>\n<p>Kirjassa on 26 lukua, joista alkuosa k\u00e4sittelee taustoja, kasvuvuosia, kehittymist\u00e4 kitaristina ja yleisempi\u00e4 asioita. Puoliv\u00e4list\u00e4 eteenp\u00e4in lukujen otsikot noudattavat p\u00e4\u00e4osin SRV:n hittej\u00e4 \u2013\u00a0Texas Flood, In Step, The Sky is crying, Walking the tightrope\u00a0\u2013 ja pohdinta siirtyy aikalaisn\u00e4kemysten my\u00f6t\u00e4 ja keskustelujen painopisteen muuttuessa mm. levyjen sis\u00e4lt\u00f6ihin.<\/p>\n<p>Kirjan tekij\u00e4t, musiikkijournalisti Alan Paul ja kitaristi Andy Aledort, ovat amerikkalaisia kumpikin; kulttuurituntemus siis kohdallaan, joskin heid\u00e4n oma n\u00e4kemyksens\u00e4 aihepiirist\u00e4 j\u00e4\u00e4 jokseenkin et\u00e4iseksi. Paulilta on aiemmin suomennettu suosittu kirja P\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n tie \u2013\u00a0Allman Brothers Bandin tarina, joka on arvioitu my\u00f6s Jazzrytmeiss\u00e4 2017. Kommentaattoreina on musiikin ammattilaisia ja muita SRV:n aikalaisia. Aledort on soittanut muun muassa Allman Brothersien kitaristin\u00a0<strong>Dickey Bettsin<\/strong>\u00a0yhtyeess\u00e4.<\/p>\n<p>Alkuteos on julkaistu 2019 ja korostaa otsikossaan tarinan sis\u00e4piirihenkisyytt\u00e4. Kirja pohjautuu runsaaseen haastatteluaineistoon, joita ei ole editoitu mitenk\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 tekee lukukokemuksesta kaavamaisen ja kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 hieman ty\u00f6l\u00e4\u00e4n. N\u00e4in menetellen Paul ei liioin p\u00e4\u00e4se kirjatoimittajana tuomaan vapaasti esiin omia n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n. Aledortin muusikon tausta ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 on auttanut ohjaamaan keskustelun tematiikan musiikillisesti merkitt\u00e4viin tekij\u00f6ihin.<\/p>\n<p><strong>Tenhoavia pointteja<\/strong><\/p>\n<p>Stevie Rayn musiikki oli t\u00e4ynn\u00e4\u00e4n kiehtovia oivalluksia ja jujuja, niin on my\u00f6s h\u00e4nen tarinansa. Joskus my\u00f6s hauskoja musiikillisia sukkeluuksia, kuten soulversio\u00a0<strong>Linda &amp; Paul McCarteneyn<\/strong>\u00a0n\u00e4kemyksest\u00e4 vanhasta lastenlorusta\u00a0Mary had a little Lamp\u00a0(erinomainen biisi oppia SRV-kitarakomppi!).<\/p>\n<p>Kiinnostavimpia pointteja Vaughanin taiteilijapersoonallisuuden ja musiikillisten tavoitteiden suhteen antavat Double Trouble -yhtyeen perusj\u00e4senet, rumpali Chris Layton ja basisti Tommy Shannon. \u201dMaailman parhaan rytmiryhm\u00e4n\u201d ryyditt\u00e4m\u00e4 trio kasvoi 1985 kvartetiksi, keyboardisti\u00a0<strong>Reese Wynansin<\/strong>\u00a0liitytty\u00e4 mukaan. H\u00e4nen panoksensa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kirjassa painottuvan eritoten ammatillisiin kysymyksiin. Kitaristi on itsekin \u00e4\u00e4ness\u00e4, kommentoiden mm. legendaarista \u2013 ja kiistelty\u00e4 \u2013 1959-mallin kitaraansa.<\/p>\n<p>Selvitys, miksi SRV j\u00e4tt\u00e4ytyi viime hetkell\u00e4 pois nyt jo edesmenneen\u00a0<strong>David Bowien<\/strong>\u00a0kiertueelta, tuntui ensin n\u00e4in kaukaa katsoen hiukan toisarvoiselta siihen n\u00e4hden, mit\u00e4 h\u00e4n oli muusikkona ja lauluntekij\u00e4n\u00e4. Mutta tietenkin sill\u00e4 on merkityst\u00e4 yleisemmin; ottaako vastaan hyv\u00e4palkkainen kiertuepaikka vai keskitty\u00e4 oman b\u00e4ndins\u00e4 tulevaisuuteen? Vierailu Let\u2019s dance-setiss\u00e4 teki Bowieen vaikutuksen, mutta asioilla on monta puolta.<\/p>\n<p>Bowien kaltaisten t\u00e4htien maailmankiertueet voivat kest\u00e4\u00e4 vuoden \u2013 sielt\u00e4 paluun j\u00e4lkeen oman uran luominen on ehk\u00e4 aloitettava l\u00e4hes alusta. Kaikkein uskollisimpia faneja lukuun ottamatta ihmiset ovat saattaneet jo unohtaa vierailukeikalle l\u00e4hteneen muusikon.<\/p>\n<p>Monet jazzmuusikotkin ovat liittyneet menestyksellisesti rockb\u00e4ndien sessioihin tai kiertueb\u00e4ndeihin. Lista on loputon:\u00a0<strong>Wayne Shorter &amp; Phil Woods<\/strong>\u00a0(Steely Dan),\u00a0<strong>Stan Getz\u00a0<\/strong>(Everything But The Girl),\u00a0<strong>Curtis Amy<\/strong>\u00a0(The Doors) tai\u00a0<strong>Bill Frisell\u00a0&amp; John Scofield<\/strong>\u00a0(lukuisia rocksessioita). Itse\u00a0<strong>Miles Daviskin<\/strong>\u00a0soitti brittil\u00e4isen uuden aallon yhtyeen,\u00a0Scritti Politin\u00a0kanssa. T\u00e4ss\u00e4 vain joitain esimerkkej\u00e4, ja my\u00f6s\u00a0<strong>Elton Johnin<\/strong>\u00a0elinaikainen yst\u00e4v\u00e4, rumpali\u00a0<strong>Nigel Olsson<\/strong>\u00a0oli mukana useilla artistin sessioilla.<\/p>\n<p>Ja laadukasta musiikkiahan kaikki mainitut ovat tehneet, my\u00f6s Bowie. Ehk\u00e4 helppouskin houkuttaa: henkil\u00f6kunta huolehtii kaikesta, roudarit kasaavat rumpusetin ja musiikki on jazzmuusikolle useimmiten varsin helppoa omaksuttavaksi. Ihan kiva tietysti nostaa esiin vierailupointti, jos kohta musiikillisesti t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4kin kirjasta l\u00f6ytyy. Suomen kokoisessa lilliputtimaassa ratkaisu on helppo, koska artistien kiertueet kest\u00e4v\u00e4t maksimissaan kuukauden ja sen aikaa oma b\u00e4ndi voi vaikka pit\u00e4\u00e4 lomaa.<\/p>\n<p><strong>Lukijan auttaminen<\/strong><\/p>\n<p>Hyv\u00e4n tietokirjan pit\u00e4isi auttaa lukijaa l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n tietoa, my\u00f6s detaljeja ja ytimi\u00e4. Haastateltavien nimien paljoudessa lukija j\u00e4\u00e4 kiihke\u00e4sti kaipaamaan nimi- ja asialuetteloa; puute on my\u00f6s omiaan v\u00e4hent\u00e4m\u00e4\u00e4n kirjan arvoa jatkossa, esimerkiksi media- ja opetusk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Itsekin entisen\u00e4 opettajana laittaisin kirjan empim\u00e4tt\u00e4 pakolliseksi kurssivaatimukseksi \u2013 tosin tied\u00e4n my\u00f6s jo, mink\u00e4 palautteen siit\u00e4 saisi, eik\u00e4 v\u00e4hiten juuri mainituista syist\u00e4.<\/p>\n<p>Koska luku- ja kappalerakenne on viel\u00e4 melko omalaatuinen, jonkin yksitt\u00e4isen tiedon etsiminen on ty\u00f6l\u00e4st\u00e4, poimittava yksitt\u00e4isist\u00e4 haastattelukommenteista. K\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6 olisi my\u00f6s saanut olla huolellisempaa. Kiireellisen ty\u00f6n leima n\u00e4kyy mm. mielivaltaisissa kappalejaoissa tai kielioppivirheiss\u00e4, kuten kahden alistuskonjunktion k\u00e4ytt\u00f6n\u00e4 samassa virkkeess\u00e4 (\u201dja\/sill\u00e4\u201d) jne.<\/p>\n<p>Texas Flood-albumin menestyst\u00e4 arvioidaan monelta taholta, kuten intensiivinen ja suoraviivainen, \u201dlive in the studio\u201d-asetelma (hiukan problemaattista tosin sekin), suoran otoksen soundi, kitaristin persoonallinen ote bluesiin jne. N\u00e4ill\u00e4 kaikilla on tietenkin merkityst\u00e4, jos kohta itse painottaisin my\u00f6s tuottajan (tuottajaguru\u00a0<strong>John Hammond<\/strong>) roolia, jota olisi voinut nostaa enemm\u00e4nkin esiin. On paljon hyvi\u00e4 bluesrock-b\u00e4ndej\u00e4, mutta tuottaja on se taikuri, joka erottaa jyv\u00e4t akanoista. Tuottajan sormenj\u00e4lki on helppo l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mm. studiolevyn laulun miksauksessa (Stevie Rayn melko kapean \u00e4\u00e4nen lavennus), rumpujen kaikuefektin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 yms.<\/p>\n<p>Samalla taas kerran tulee ik\u00e4\u00e4n kuin rivien v\u00e4list\u00e4 muistutus, miten vaikeaa levyjen arviointi on. Lopputulos kun saattaa olla, ja huippub\u00e4ndeill\u00e4 usein onkin, monen osan summa. Kitarasoolo saattaa olla \u00e4\u00e4nitetty New Yorkin keikalla, rummut studiossa ja live-levyn yleis\u00f6reaktiot Los Angelesissa. Analyysi \u201dyleis\u00f6n haltioitumisesta\u201d voi siis menn\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin ohi maalin, edustaen ehk\u00e4 vain 20 % tuotoksesta.<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>El\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppupuolella Vaughan osoitti pyrkimyst\u00e4 laventaa ilmaisuun bluesskaalojen lis\u00e4ksi, hieman\u00a0<strong>Jeff Beckin<\/strong>\u00a0tavoin. My\u00f6s h\u00e4nen tapansa tulkita\u00a0<strong>Jimi Hendrixi\u00e4<\/strong>\u00a0on hyvin mielenkiintoinen. Kitaristin tapa vet\u00e4\u00e4 rytmi\u00e4 ja melodiaa simultaanisesti on edelleen ly\u00f6m\u00e4t\u00f6n, ja soittotyylin ja -tatsin osalta h\u00e4n j\u00e4tti pysyv\u00e4n merkin bluesin ja bluesrockin historiaan.<\/p>\n<p>Suomessa Stevie Ray Vaughan ei ole saanut osakseen aivan Hendrixin kaltaista maanvy\u00f6rykiinnostusta, mutta sit\u00e4kin enemm\u00e4n piiloteltua j\u00e4ljittely\u00e4 ammattilaisilta ja harrastelijoilta. Bluesv\u00e4en innostus on ollut aitoa. Esimerkiksi kitaristi\u00a0<strong>Sameli Rajala<\/strong>\u00a0Sein\u00e4joelta on jo aikoja sitten saanut arvonimen \u201dLakeuksien Stevie Ray\u201d ja muitakin inspiroituneita l\u00f6ytyy.<\/p>\n<p>PAUL, ALAN &amp; ALEDORT, ANDY:\u00a0Texas Flood \u2013 Stevie Ray Vaughanin tarina<\/p>\n<p>Alkuteos:\u00a0Texas Flood; The Inside Strory of Stevie Ray Vauhan<\/p>\n<p>K\u00e4\u00e4nn\u00f6s:\u00a0<strong>Torsti Lakari<\/strong><\/p>\n<p>Kansi:\u00a0<strong>Jari Mattila<\/strong><br \/>Aviador 2025, 333 s<\/p>\n<p>ISBN 9789523813328<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Alan Paulin\u00a0ja\u00a0Andy Aledortin\u00a0muusikkoel\u00e4m\u00e4kerta\u00a0Texas Flood \u2013 Stevie Ray Vaughanin tarina\u00a0ilmestyi suomeksi Aviadorin kustantamana. Kirja avartaa n\u00e4kemyksi\u00e4 \u201dbluesin uuden aallon\u201d&hellip;\n","protected":false},"author":2,"featured_media":26043,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,31,30,378,32,109],"class_list":{"0":"post-26042","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-kirjat","14":"tag-suomi","15":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/26042","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=26042"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/26042\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/26043"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=26042"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=26042"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=26042"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}