{"id":266934,"date":"2026-06-04T15:03:13","date_gmt":"2026-06-04T15:03:13","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/266934\/"},"modified":"2026-06-04T15:03:13","modified_gmt":"2026-06-04T15:03:13","slug":"metallica-ei-ole-koskaan-pelannyt-kehittya-ja-muuttua-tarkistelussa-30-vuotta-tayttava-levy-joka-jakaa-fanien-mielipiteet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/266934\/","title":{"rendered":"&#8221;Metallica ei ole koskaan pel\u00e4nnyt kehitty\u00e4 ja muuttua&#8221; &#8211; tarkistelussa 30 vuotta t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 levy, joka jakaa fanien mielipiteet"},"content":{"rendered":"<p>Kun <strong>Metallica<\/strong> vuonna 1991 julkaisi tuttujen kesken Black Albumina tunnetun Metallica-klassikkolevyns\u00e4, albumin helpommin l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4 ja suoraviivaisempi tyyli sek\u00e4 hiottu tuotanto her\u00e4ttiv\u00e4t n\u00e4r\u00e4styst\u00e4 puristisimmissa, kasarin thrash-albumien nimeen vannovien fanien keskuudessa. Vaan kun yhtye 4. kes\u00e4kuuta 1996 julkaisi kuudennen pitk\u00e4soittonsa, meni monilta lopullisesti kuppi nurin, monesta eri syyst\u00e4.<\/p>\n<p>Ensinn\u00e4kin yhtye oli hyl\u00e4nnyt vanhan tutun logonsa ja tilalla oli, noh, tylsempi ja geneerisempi versio. H\u00e4mmennyst\u00e4 her\u00e4tti my\u00f6s itse kansikuva, sill\u00e4 edellislevyjen tyylikk\u00e4\u00e4t ja kantaaottavatkin piirrokset olivat vaihtuneet abstraktiin, ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iseen m\u00f6nj\u00e4\u00e4n (joka on sekoitus h\u00e4r\u00e4n verta ja taiteilija <strong>Andres Serranon<\/strong> siemennestett\u00e4). Kaiken t\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi albumin promokuvissa kollektiivisesti tukkansa lyhyiksi leikannut yhtye poseeraa \u2013 ja paino sanalla poseeraa \u2013 meikattuina ja nahka-asuissa kuin jossain r\u00e4v\u00e4k\u00e4n ja \u201dedgyn\u201d muotitalon mainoksessa.<\/p>\n<p>Joillekin jo yksin n\u00e4m\u00e4 ulkomusiikilliset seikat olivat aivan liikaa, mutta itse musiikkikin jakoi vahvasti mielipiteit\u00e4. Jos Metallica oli kaukana thrash metalista, niin 79 minuuttia kellottava Load sit\u00e4 vasta olikin: kappaleissa oli vahvasti kaikuja rockin vaihtoehtoisemmalta laidalta, bluesista, southern rockista ja jopa kantrista. <strong>Diamond Headin<\/strong>, <strong>Mercyful Faten<\/strong> ja <strong>Mot\u00f6rheadin<\/strong> sijaan Metallica ammensi nyt vaikutteita <strong>Alice in Chainsin<\/strong>, <strong>Soundgardenin<\/strong>, <strong>Nick Caven<\/strong>, <strong>Leonard Cohenin<\/strong> ja <strong>Lynyrd Skynyrdin<\/strong> kaltaisilta artisteilta ja b\u00e4ndeilt\u00e4. Ja jos edellislevy oli tuotannollisesti huipputasoa, Load oli kuin Metallica turboahdettuna ja steroideilla.<\/p>\n<p>Vaikka Load karkottikin puristisimpia faneja, se toi b\u00e4ndille my\u00f6s paljon uusia. Albumi on my\u00f6s vuosien saatossa avautunut monelle sen tuoreeltaan hyl\u00e4nneelle ja noussut hiljalleen uuteen arvostukseen. Singlelohkaisut King Nothing ja Until it Sleeps l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t tiens\u00e4 keikkojen settilistoille yh\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja esimerkiksi eeppinen p\u00e4\u00e4t\u00f6sraita The Outlaw Torn lukeutuu monien kirjoissa b\u00e4ndin parhaimpien, mutta aliarvostetuimpien kappaleiden joukkoon.<\/p>\n<p>Vaikka muuten vuodet, kes\u00e4t, talvet, syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4t, nimip\u00e4iv\u00e4t, juhannukset, joulut ja muut menev\u00e4t allekirjoittaneella t\u00e4ss\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 jo iloisesti sekaisin ja niit\u00e4 joutuu todella kaivelemaan syv\u00e4lt\u00e4 muistin sopukoista, ensikosketukseni Loadiin on kuitenkin eritt\u00e4in hyv\u00e4ss\u00e4 muistissa. Koska minulle se oli portti ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 Metallican maailmaan.<\/p>\n<p>Kasarin puoliv\u00e4liss\u00e4 syntyneen\u00e4 b\u00e4ndin thrash-klassikot ehtiv\u00e4t menn\u00e4 ohi ja 90-luvun alussa kuuntelin vain ja ainoastaan <strong>Queeni\u00e4<\/strong> ja <strong>Guns N\u2019 Rosesia<\/strong>. Ensimm\u00e4inen muistikuvani Metallicasta ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 on esiintyminen <strong>Freddie Mercuryn<\/strong> muistokonsertissa ja muistan silloin tuoreeltaan l\u00e4hinn\u00e4 nauraneeni <strong>James Hetfieldin<\/strong> viiksille (!).<\/p>\n<p>Mutta kun ensimm\u00e4isi\u00e4 maistiaisia (jo mainitut Until It Sleeps ja King Nothing) Loadilta alkoi tippua, mielenkiintoni her\u00e4si. Televisiossa Jyrki-ohjelma puolestaan valmistautui levyyn kaksiosaisella Metallica-spesiaalilla, joka sis\u00e4lsi paitsi lyhyit\u00e4 haastattelup\u00e4tki\u00e4 my\u00f6s musiikkivideoita. Koska yhtye ei siin\u00e4 vaiheessa ollut viel\u00e4 julkaissut kovin montaa virallista musiikkivideota, ohjelma-aikaa t\u00e4ytettiin Live Shit: Binge &amp; Purgelta napatuilla livevideoilla. Kun For Whom the Bell Tolls vuoden 1989 Seattlen-keikalta p\u00e4r\u00e4hti ruutuun t\u00e4ydess\u00e4 vimmassaan, olin myyty ja minusta tuli Metallica-fani.<\/p>\n<p>Hypp\u00e4sin Metallican py\u00f6rteeseen sik\u00e4li otolliseen aikaan, ett\u00e4 saatoin kuunnella Loadia tuorein korvin ilman aiempien klassikkolevyjen painoa. Ja kyll\u00e4h\u00e4n Load vaan maistui. R\u00e4yh\u00e4kk\u00e4 Ain\u2019t My Bitch, grungella tavalla tummas\u00e4vyinen The House Jack Built, tunnelmallinen Bleeding Me, rokkaava ja groovaava Wasting My Hate, raskassoutuinen Thorn Within, jopa monien kauhistelema country-biisi Mama Said sek\u00e4 jo mainitut Until it Sleeps, King Nothing ja ennen kaikkea The Outlaw Torn upposivat kaikki allekirjoittaneeseen kuin se kuuluisa kuuma veitsi voihin.<\/p>\n<p>Ei levy suinkaan t\u00e4ydellinen klassikkoteos ole. Sen suurin vaiva on se sama, joka koskee oikeastaan kaikkia muitakin b\u00e4ndin levyj\u00e4 juurikin Loadista eteenp\u00e4in \u2013 eli se on aivan liian pitk\u00e4. Tiivist\u00e4misen ja karsimisen varaa l\u00f6ytyy. Esimerkiksi <strong>Black Sabbathin<\/strong> groovaavammalle puolelle kumartava 2\u00d74, suoraviivaisesti eteenp\u00e4in junttaava Cure ja southern rock -klangilla rullaava Ronnie menev\u00e4t toisesta korvaan sis\u00e4\u00e4n ja toisesta ulos, ja Poor Twisted Me on yksinkertaisesti jo tyls\u00e4 jollotus.<\/p>\n<p>T\u00e4n\u00e4\u00e4n 30 vuotta t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 Load ei ole ehk\u00e4 en\u00e4\u00e4 ihan niin mielipiteit\u00e4 jakava kuin ilmestyess\u00e4\u00e4n, vaikka monille (yleens\u00e4 pitk\u00e4aikaisille) faneille yhtye ei ole julkaissut mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 sitten vuoden 1988 \u2026And Justice for Allin eik\u00e4 se ole miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 samanlainen klassikko kuin vaikkapa Master of Puppets (1986) tai edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 Black Album. Mutta se toimii vahvana esimerkkin\u00e4 siit\u00e4, miten Metallica ei ole koskaan pel\u00e4nnyt kehitty\u00e4 ja muuttua, heitt\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6kirjoilla vesilintua, kokeilla ja tutkia uusia alueita sek\u00e4 haastaa niin itse\u00e4\u00e4n kuin kuulijoitaan.<\/p>\n<p>Loadilla yhtye k\u00e4ytti oikeuttaan taiteelliseen vapauteen ja lopputulos on ainakin t\u00e4m\u00e4n kuuntelijan mielest\u00e4 reilusti voiton puolella.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kun Metallica vuonna 1991 julkaisi tuttujen kesken Black Albumina tunnetun Metallica-klassikkolevyns\u00e4, albumin helpommin l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4 ja suoraviivaisempi tyyli sek\u00e4&hellip;\n","protected":false},"author":2,"featured_media":266935,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_share_on_mastodon":"0"},"categories":[132],"tags":[137,33,31,30,5158,1898,10699,195,47,32,109],"class_list":["post-266934","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","category-musiikki","tag-entertainment","tag-fi","tag-finland","tag-finnish","tag-klassikkoarvio","tag-levyarvio","tag-merkkipaiva","tag-music","tag-musiikki","tag-suomi","tag-viihde"],"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/116692451836072694","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/266934","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=266934"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/266934\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/266935"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=266934"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=266934"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=266934"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}