Johdanto<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa pohdin kristinuskon ja populaarimusiikin suhdetta. Erilaiset korvamadot ja hinkuraidat soivat marketeissamme, autoissamme ja taukotiloissamme. Silti harvoin pys\u00e4hdymme miettim\u00e4\u00e4n kuulemaamme. Keskityn etenkin populaarimusiikin lyriikoiden sanomaan. Aiemmin olen tutkaillut samaa suhdetta\u00a0ylt\u00e4kyll\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n<\/a>\u00a0sek\u00e4\u00a0pelastuksen<\/a>\u00a0n\u00e4k\u00f6kulmista.<\/p>\n Hy\u00f6dynn\u00e4n arvioinnissani kahta kristillist\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4 muista uskonnoista ja maailmankatsomuksista. Ensimm\u00e4inen n\u00e4kemys korostaa Jumalan luomista, luomakunnan hyvyytt\u00e4 ja ihmisen luontaista kaipuuta kohti Jumalaa. Toinen tulokulma muistuttaa lankeemuksesta sek\u00e4 ihmisen kyvytt\u00f6myydest\u00e4 ja haluttomuudesta etsi\u00e4 Jumalaa. N\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemykset ovat vastakkaiset, jopa toisensa poissulkevat. Voisivatko ne toisaalta t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 toisiaan?<\/p>\n Tekstini on ekumeeninen. Roomalaiskatolinen kirkko on tavannut etenkin Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen (1965) j\u00e4lkeen korostaa ensimm\u00e4ist\u00e4, luterilainen maailmanselitys j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4.<\/p>\n Kaksi n\u00e4kemyst\u00e4 toisista katsomuksista laajenee yleisluontoiseksi, my\u00f6nteiseksi ja kriittiseksi palautteeksi.<\/p>\n Tarkastelen kristinuskon ja populaarimusiikin suhdetta viiden musiikkikappaleen kautta. Laulujen valintakriteereit\u00e4 olivat tunnettavuus, ajankohtaisuus sek\u00e4 aiheeseen sopivuus. Otan huomioon yksitt\u00e4isten laulujen kontekstin osana albumikokonaisuuksia sek\u00e4 yhtyeiden tuotantoa.<\/p>\n Tuure Kilpel\u00e4inen ja Kaihon karavaani \u2013 Lumous (2021)<\/p>\n Ihmisi\u00e4 kes\u00e4y\u00f6ss\u00e4 Kes\u00e4n uni joka laskeutuu Lahden poukamasta Ja kes\u00e4n uni joka laskeutuu\u2026<\/p>\n My\u00f6nteisesti<\/p>\n Lumous on laulu, miss\u00e4 kauneus etsii alkuper\u00e4\u00e4ns\u00e4 niin kuin Laulujen laulun neito rakastaan y\u00f6n pimeydest\u00e4. N\u00e4ky on arkinen ja arkaainen, suomalainen, mutta universaali. Kuvaus on platoninen ja hengellinen: ihmisess\u00e4 palaa hengen tuli, joka kohoaa liekkien lailla kohti taivasta. N\u00e4in Augustinuskin opetti. Luonto, paljaus ja alastomuus viittaavat paratiisiin, mit\u00e4 pyhiinvaeltaja etsii Kaihon karavaanin lauluissa.<\/p>\n Kilpel\u00e4isen y\u00f6 ei ole pahojen henkien temmellyskentt\u00e4, vaan shakespearelainen keijujen valtakunta, miss\u00e4 Romeon Julia riippuu y\u00f6n poskella kuin timantti maurin korvassa. Arkiset murheet ovat vaihtuneet huolettomuuteen \u2013 kosmiseen rauhaan ja iloon, miss\u00e4 opetuslapset p\u00e4ihtyv\u00e4t t\u00e4htien tuikkeesta kuin hienoimmasta ehtoollisviinist\u00e4 Luojan suuressa temppeliss\u00e4. Lumous on Beethovenin Kuutamosonaatin ja Chopinin nocturneiden tavoin osa sit\u00e4 runouden, taiteiden ja musiikin siltaa, mik\u00e4 johdattaa meid\u00e4t ajasta ikuisuuteen.<\/p>\n Kriittisesti<\/p>\n Tuure Kilpel\u00e4isen esteettisi\u00e4 ansioita ei tarvitse v\u00e4h\u00e4tell\u00e4, mutta hengellisell\u00e4 kent\u00e4ll\u00e4 vet\u00e4\u00e4 \u00f6veriksi: Bonsaipuu (2011) julistaa feuerbachilaista ateismia, Jumala on nainen -kappaleen (2020) k\u00f6mpel\u00f6 feminismi aiheuttaa facepalmauksia ja Lumous tarjoaa suorastaan kliseisen kuvan nuotion ymp\u00e4rill\u00e4 tanssivasta pakanuudesta. Yhteys Jumalaan vaihtuu shamanistisiin henkioppaisiin. Laulun uushengellisyys kanavoituu jumalanpalveluksen, sanan ja sakramenttien, ohi.<\/p>\n Lumous on tyypillinen romantiikan tuotos: tunne voittaa j\u00e4rjen, luonto teollistuneen kaupungin. Kaipaus katoavaisuuden tuolle puolen paljastuu petolliseksi. Lumous ei kanna Jumalan luo. Se ylt\u00e4\u00e4 vain avaruuteen, jonka henkivallat sokaisevat meid\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n viattomuutta itsest\u00e4mme, rauhaa jumalallisesta luomakunnasta maailmasta erillisen Jumalan sijaan.<\/p>\n Ellinoora \u2013 Leijonakuningas (2016) levylt\u00e4 Villi lapsi<\/p>\n Yy, kaa, yy, kaa, koo, nee<\/p>\n Koulussa kun kysyttiin, mik\u00e4 musta tulee isona En koskaan vastannut teht\u00e4v\u00e4nantoon Me lauletaan kovempaa ku pit\u00e4s olla hiljaa T\u00e4n\u00e4\u00e4n ihmisen puolikas Aiemmin m\u00e4 pelk\u00e4sin Puhukaa vaan pahaa pizzerioissa Me lauletaan kovempaa ku pit\u00e4s olla hiljaa\u2026<\/p>\n My\u00f6nteisesti<\/p>\n Leijonakuninkaan hahmon voi tulkita kristityksi. Risti yhdist\u00e4\u00e4 levyn tekij\u00e4kaksikkoa ja puolisoita, Ellinooraa ja tuottaja Samuli Sirvi\u00f6t\u00e4. Piispa Eino Sormunen kirjoitti aikoinaan kristittyjen matkalaisuudesta sek\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 maailman halki matkaava Jumalan kansa on valtavin ajatus, mit\u00e4 l\u00e4nsimainen uskonajatus on luonut. Ellinooran kappale liittyy t\u00e4h\u00e4n tarinaan ja kristilliseen vierauteen maailmasta v\u00e4hint\u00e4\u00e4n samansuuntaisena tuntona.<\/p>\n Laulu liittyy kristillisyyteen my\u00f6s leijonakuningastarinan kautta. Elokuva kertoo symbolisella tasolla uhrautuvasta Jumalasta sek\u00e4 kristityn vaelluksesta kasteen ja suruttomuuden, kiusausten ja pyhityksen kautta takaisin Jumalan lapseksi. Kappale my\u00f6t\u00e4ilee luterilaista ristin teologiaa: Surkeuden ahjossa taotaan siipi\u00e4. Ne nostavat meid\u00e4t pikkumaisuuden ja kostomentaliteetin yl\u00e4puolelle. Toisaalta pyh\u00e4n etsij\u00e4 ei pakene maailmaa luostariin, vaan el\u00e4\u00e4 muiden ihmisten keskell\u00e4 uskon, toivon ja rakkauden tulkkina.<\/p>\n Kriittisesti<\/p>\n Villi lapsi kuhisee populaarimusiikin helmasyntej\u00e4: itseens\u00e4 k\u00e4pertyv\u00e4\u00e4 hautomista, bilett\u00e4misen ihannointia, oman kurjuutensa rakastamista, eskapismia\u2026 Kappaleen avaruuteen projisoidut ihanteet ovat surullinen todistus popin tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isyydest\u00e4 kauniiden sanojen takana. N\u00e4iss\u00e4 lauluissa huokuu voimattomuus kantaa el\u00e4m\u00e4n k\u00e4rsimyksi\u00e4, saati sitten iloita niist\u00e4. Levoton halu nojaa hetken unohdukseen, tulevaan festarikes\u00e4\u00e4n tai senhetkiseen seurustelukumppaniin.<\/p>\n Leijonakuninkaaksi kasvaminen ei tarkoita pyhittymist\u00e4, vaan omien unelmien toteuttamista ja maallista menestyst\u00e4. Laulun lyyrinen min\u00e4 samaistuu parikymppiseen, keskinkertaisia s\u00e4keit\u00e4 viljelev\u00e4\u00e4n artistiin itseens\u00e4. Leijonakuningas on h\u00e4nen kruunajaislaulunsa. Kovin hyveellisen\u00e4 ei \u201dtransformaatiota\u201d voi pit\u00e4\u00e4, sill\u00e4 kuninkuus ilmenee ylpeydensekaisena uhmana, traumoissa vellomisena sek\u00e4 huonosti peitettyn\u00e4 ylemmyydentuntona. Mik\u00e4li gospel kiinnostaisi, tulisi palata perusasioihin, kuten siihen, ettei rakkaus k\u00e4ytt\u00e4ydy sopimattomasti. Valitettavasti en l\u00f6yd\u00e4 Villi lapsi levylt\u00e4 t\u00e4llaista tahtoa.<\/p>\n Haloo Helsinki! \u2013 Kerran kuussa (2021) levylt\u00e4 \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4<\/p>\n On lehm\u00e4t lent\u00e4neet lautasilta taivaaseen Jos kerran kuussa joku k\u00e4ynyt on On naiset itkeneet, kaiken vihan kitkeneet Jos kerran kuussa joku k\u00e4ynyt on\u2026<\/p>\n My\u00f6nteisesti<\/p>\n Aina kun kuulen t\u00e4m\u00e4n kappaleen viulut, muistan ett\u00e4 Haloo Helsinki! on Suomen parhaimpia yhtyeit\u00e4. Radiohittien j\u00e4lkeenkin b\u00e4ndin albumeilta lohkeaa huikean suuria ja luovan erilaisia jalokivi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 rauhanhymni on U2 -yhtyeen klassikon Sunday Bloody Sundayn (1983) sukulainen. Laulu on hienon globaali sitoen Vietnamin sodan vastustamisen, miehitetyn Tiibetin sek\u00e4 sodissa raskautetun is\u00e4nmaamme koko luomakunnan vaikeroimiin synnytystuskiin.<\/p>\n Haloo Helsingin laulu sanoittaa vuoropuhelua rauhaa kaipaavan ihmisen ja rauhan lahjoittavan Jumalan v\u00e4lill\u00e4. Rauhanruhtinas on syntynyt maailmaan. Kristityt ovat rauhantekij\u00f6it\u00e4. Laulussa ei tuudittauduta v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n rauhaan. T\u00e4ss\u00e4 her\u00e4tell\u00e4\u00e4n profeetallisesti silm\u00e4ns\u00e4 ummistaneita, k\u00e4yd\u00e4\u00e4n jaakobinpainia sis\u00e4ist\u00e4 ja ulkoista vihollista sek\u00e4 menneisyyden haamuja ja t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n lohduttomia otsikkoja vastaan. Laulun meri viittaa Ilmestyskirjassa mainittuun taivaan kristallimereen. Ihmisen askel alttarille on suurempi kuin ihmisen askel kuun pinnalle, sill\u00e4 vain Jumalan edess\u00e4 ihmisluontomme langenneeseen kiv\u00e4\u00e4rinpiippuun istutetaan ikuisen el\u00e4m\u00e4n kukka.<\/p>\n Kriittisesti<\/p>\n Haloo Helsinki! todistaa, ett\u00e4 rockmusiikki kyll\u00e4 v\u00e4litt\u00e4\u00e4 surua, valitusta ja protestia, mutta on varsin kyvyt\u00f6n rakentamaan, vaikuttamaan juuri mihink\u00e4\u00e4n tai l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n rauhaa manifestoimalleen maailmantuskalle. Pahimmillaan Elli Haloon maailmanparannuslaulut tuudittavat meid\u00e4t harhaluuloon esteettisen tunnelmoinnin eettisest\u00e4 erinomaisuudesta sek\u00e4 historian oikealla puolella olemisesta. Meh\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 heilumme kaupallisen viihteen tahdissa.<\/p>\n Laulu asettaa toivomme valistuksen ja positivismin tavoin tieteelliseen tietoon. Kuuretki oli kuitenkin osa Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton v\u00e4list\u00e4 kylm\u00e4\u00e4 sotaa, miss\u00e4 me ihmiset rakensimme kilpaa ydinaseita. Laulussa v\u00e4littyy eksyminen: Jumalan valtakunta on korvattu edistysuskolla. T\u00e4m\u00e4 on nyt t\u00f6rm\u00e4nnyt ihmisluonnon putinismiin ja trumpismiin. Jumalan sijaan kiivet\u00e4\u00e4n Himalajan selk\u00e4\u00e4n \u2013 kenties Dalai-laman rauhan tyyssijaan. Kuun tyhjyys sopiikin yhteen esimerkiksi kirjailija Yuval Noah Hararin edustaman buddhalaisen materialismin kanssa. Totta, lapset vastaavat isien pahoista teoista aina nelj\u00e4nteen polveen, mutta kristityt ovat syntyneet Jumalasta, vedest\u00e4 ja Hengest\u00e4, vapautuakseen t\u00e4st\u00e4 synnin kierteest\u00e4 ikuiseen rauhaan.<\/p>\n Litku Klemetti \u2013 Jos olisin koira (2024) levylt\u00e4 Funny Girl<\/p>\n Koira on v\u00e4h\u00e4st\u00e4 onnellinen Olen maailmassa rikkoutunut Jos olisin koira Jos olisin koira Jos olisin koira<\/p>\n Koirallakin on persoonallisuus Se saa syd\u00e4meni raiteiltaan Jos olisin koira Jos olisit koira<\/p>\n My\u00f6nteisesti<\/p>\n Kun kuuntelee Sumun j\u00e4lkeen kappaleen vintage-Yamahan soundeja, lusijoiden kanssa lusivaa Lusijaneitoa tai Seis, nimeen rakkauden! energiapommia ei tarvitse ihmetell\u00e4, miksi Soundi julisti levyn vuoden parhaaksi kotimaiseksi. Litku on saanut taakseen h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n omaper\u00e4isen ja hauskan proge\u00e4\u00e4nimaailman, mik\u00e4 murentaa konservatiivisiksi kalkkiutuneet korvak\u00e4yt\u00e4v\u00e4mme.<\/p>\n Koiralaulumme nerokkuus perustuu ristiriitaan: laulu on humoristinen ja melankolinen, lapsenmielinen ja vakava. Laulun viehkeys juontuu oivalluksesta: ihminen ei ole ihmiselle koira. Koirana el\u00e4m\u00e4 olisi helpompaa. Kohtelemme koiriamme hellemmin kuin l\u00e4heisi\u00e4mme! Kuten koirafilosofi Eero Ojanen todistaa, hauvat tekev\u00e4t meist\u00e4 inhimillisempi\u00e4, rauhallisempia, huolehtivampia. Tulkitsen laulun kaipuuksi paratiisiin, hyv\u00e4n ja pahan tuolle puolen \u2013 semminkin kun levyll\u00e4 koputetaan muutenkin ikuisen toukokuun ovea. Sama ajatus ihmisen ja el\u00e4imen alkuper\u00e4isest\u00e4 harmoniasta l\u00f6ytyy niin Jesajan profetioista kuin kristillisist\u00e4 traditiosta.<\/p>\n Me kristityt saamme olla koiria, jotka odottavat is\u00e4nt\u00e4mme p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 putoilevia palasia.<\/p>\n Kriittisesti<\/p>\n Katson levynkannen koirankuonolaista ja mietin, onko n\u00e4ill\u00e4 ihmisill\u00e4 kaikki hyvin. Levyn aloittava Olit huumeissa huokuu itsesuojeluvaiston kadottamista, h\u00e4iriintynyt Kis kis beibi lapsellista samaistumista kissanpentuun, kun taas p\u00e4\u00e4t\u00f6skappaleessa Kuolemanharjoitus kieriskell\u00e4\u00e4n m\u00e4enrinteess\u00e4. Koiralaulussa therian-ilmi\u00f6 l\u00e4htee laukalle kennelin identiteetinvaihtamiskuopimisissa. Suotakoon lapsille leikkins\u00e4, mutta t\u00e4ss\u00e4 on kyse jostain muustakin \u2013 h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4. T\u00e4st\u00e4 Tuure Kilpel\u00e4inenkin pit\u00e4\u00e4 meteli\u00e4. My\u00f6s teologi Ella Luoma n\u00e4ytt\u00e4isi kutsuvan meit\u00e4 h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen, kun ei keksi\u00a0kolumnissaan<\/a>\u00a0mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 h\u00e4pe\u00e4lle. No, meille langenneille h\u00e4pe\u00e4 on syyllisyyden tavoin terve tunne osana varoittavaa ja suojelevaa moraalisuuttamme.<\/p>\n Raamatussa koira edustaa ahnasta petomaisuutta. Ilmestyskirjassa kerrotaan kuinka koirat ja noidat \u2013 joihin Litku my\u00f6s samaistuu \u2013 eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se sis\u00e4\u00e4n kultaisen Jerusalemin porteista. Kaniineista mallia ottavan Ellinooran ja koiruuksia harrastavan Litkun vastapainoksi muistutan varhaiskristillisest\u00e4 antropologiasta: ihminen on el\u00e4imellisyyden ja enkelinkaltaisuuden v\u00e4limuoto. Ensimm\u00e4inen edustaa katoavaa maallisuuttamme, seksuaalista himoa sek\u00e4 j\u00e4rjett\u00f6mi\u00e4 viettej\u00e4mme, j\u00e4lkimm\u00e4inen pyh\u00e4\u00e4, puhdasta ja hillitty\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Voisivatko laulut kallistua my\u00f6s j\u00e4lkimm\u00e4isen kannalle?<\/p>\n Juha Tapio \u2013 Sitke\u00e4 syd\u00e4n (2011) levylt\u00e4 Hyv\u00e4 voittaa<\/p>\n Her\u00e4tys on nyt uni h\u00e4vi\u00e4\u00e4 Asemalta \u00e4\u00e4ni\u00e4 junan l\u00e4htev\u00e4n Sinussa on valo sinussa on y\u00f6 Yl\u00e4kerta kauan on ollut tyhjill\u00e4\u00e4n Sinussa on valo sinussa on y\u00f6 Sade tuli tulvana yli pys\u00e4kin My\u00f6nteisesti<\/p>\n Juha Tapion levy on kaunis ja ihana. Laulut ovat vahvan my\u00f6nteisi\u00e4 \u2013 jopa eskatologisia \u2013 ja sellaisina korvaamattomia meille pime\u00e4ss\u00e4 ja kylm\u00e4ss\u00e4 pohjolassa asuville suomalaisille. Ilmaisu on juurevan ja raikkaan luterilaista. Luther kirjoitti: \u201dJ\u00e4rki ei kykene laulamaan Jumalan lahjoista. Herran laupeuden tajuaminen on pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Hengen teht\u00e4v\u00e4; se alkaa kiitt\u00e4\u00e4 ja ylist\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tiet\u00e4ess\u00e4\u00e4n. J\u00e4rki ei itsest\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n pysty, vaan se tarkkailee Jumalan uhkaa ja kauhistavuutta ja maailman jumalattomuutta, mist\u00e4 johtuen se alkaa mukista ja rienata.\u201d<\/p>\n Valkoinen kivi, kallis hunajan pisara\u2026 Tapion lauluista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kristillist\u00e4 symboliikkaa. Valon ja pimeyden voi tulkita luterilaiseksi ihmiskuvaksi tai el\u00e4m\u00e4n kukiksi ja ohdakkeiksi. Laulun syd\u00e4n tuo mieleen Hesekielin profetian: \u201dMin\u00e4 annan teille uuden syd\u00e4men ja teid\u00e4n sisimp\u00e4\u00e4nne uuden hengen. Min\u00e4 otan teid\u00e4n rinnastanne kivisyd\u00e4men pois ja annan tilalle el\u00e4v\u00e4n syd\u00e4men.\u201d Kyyhkynen on juuri Pyh\u00e4n Hengen attribuutti. N\u00e4in laulu valaa meihin rohkeutta ja uskoa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuoleman varjon laaksossa. Sitke\u00e4 syd\u00e4n on esimerkki Tapion sin\u00e4-keskeisist\u00e4 kappaleista. Saamme omistaa nuo Psalmin 139 sanat itsellemme. Kun laulamme t\u00e4t\u00e4 Nuoren seurakunnan veisukirjan kestosuosikkia toinen toisillemme, t\u00e4yt\u00e4mme Heprealaiskirjeen sanat: \u201dPit\u00e4k\u00e4\u00e4mme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin\u201d.<\/p>\n Kriittisesti<\/p>\n Sitke\u00e4 syd\u00e4n on lyriikoiltaan sekava. Laulun p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 katoaa yleiskuvaan. Tapiolle tyypillinen heikkous verbien k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 puhkeaa kukkeimmilleen. Tavoitteena on ilmeisesti ollut el\u00e4m\u00e4nmakuisuus sek\u00e4 jonkinlainen kollektiivinen kamppailu hyv\u00e4n ja pahan v\u00e4lill\u00e4. Kuvat pinoutuvista kirjeist\u00e4 ja sadetulvasta j\u00e4\u00e4v\u00e4t kuitenkin irrallisiksi.<\/p>\n
Varjokuvat vasten taivaan purppuraa
M\u00e4 tunnen asfaltti on l\u00e4mmin
Rantatiell\u00e4 tuoksuu leirinuotio
S\u00e4 tanssit villapaita auki
Tanssit silm\u00e4t kiinni paljain jaloin hiekalla<\/p>\n
S\u00e4 tanssit nuotion mukana
Ja voimael\u00e4imet ui vapaana kaislikon halki
Kes\u00e4n uni joka laskeutuu
S\u00e4 tanssit liekkien mukana
Sanot varjojen takana on toinen todellisuus
Lumous<\/p>\n
P\u00e4\u00e4see salaa uimaan, kukaan ei vahdi meit\u00e4
Hei soita nuotiokitaraa
Soita avaruuteen viesti joka kertoo, me ollaan elossa<\/p>\n
Laulaja tai l\u00e4tk\u00e4npelaaja
Ei lapsena h\u00e4pe\u00e4\u00e4 tunneta
Ennen ku joku luokas nauraa<\/p>\n
Mieli samos metsi\u00e4, raaputin pulpettia
Tutkin k\u00e4mmenen viivoja
Ja ne kertoi, ei musta mit\u00e4\u00e4n tuu
Unelmani t\u00e4yteen panee joku muu<\/p>\n
Ei paineta leukaa rintaan
Ennen ku kasvetaan viljaa
Nostetaan keskikaljamaljat ilmaan
T\u00e4n\u00e4\u00e4n ihmisen puolikas
On huomenna leijonakuningas<\/p>\n
On huomenna leijonakuningas<\/p>\n
Et muut mun ajatteli t\u00e4nne lent\u00e4neen ufolla
Ainakaan ulkoavaruudessa ei pahaa verta jaeta
Siel p\u00e4tee rock, rakkaus ja rauha<\/p>\n
Samaan aikaan rustaan n\u00e4it lauluja
Joita ens kes\u00e4n\u00e4, s\u00e4 hoilaat mukana
Usko tai \u00e4l\u00e4, toivon kaikille hyv\u00e4\u00e4
Kyl me el\u00e4m\u00e4st\u00e4 l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n jotain pyh\u00e4\u00e4
Jokainen on joskus luuseri
Toiset vaan peitt\u00e4\u00e4 sen paremmin<\/p>\n
Ei kukaan karsinassa huuda en\u00e4\u00e4
On kukat kukkineet, ei piipun suita tukkineet
Ei kukaan kyltin kanssa marssi en\u00e4\u00e4
Ja h\u00e4d\u00e4n keskell\u00e4 on helppo kiivet\u00e4, Jumalan selk\u00e4\u00e4n
Mut sel\u00e4n takana on aina hiljaista, mit\u00e4 nyt pelk\u00e4\u00e4n?<\/p>\n
Ei rauha maassa ole mahdoton
En tartu viel\u00e4 lippuun valkoiseen
Voi valo tulla maahan varjoiseen
Me rukoilemme, me turhaudumme
Me tahdomme rauhan, me ep\u00e4ilemme
Jos kerran kuussa joku k\u00e4ynyt on
Ei rauha maassakaan oo mahdoton
Ja otamme maailman suurimman askeleen
Rauhan mereen<\/p>\n
Mut kipu sis\u00e4lt\u00e4 ei poistu en\u00e4\u00e4
Ei miehet muuttuneet, kai historiaan juuttuneet
Is\u00e4lt\u00e4 pojalle nuo muistot el\u00e4\u00e4
Taistelut, tantereet, kaikki sulat mantereet
Pahinta kai pelk\u00e4\u00e4n
Ei jaksa sotia, rakennan kotia Himalajan selk\u00e4\u00e4n<\/p>\n
pit\u00e4\u00e4 olla koti turvallinen
ja t\u00e4rke\u00e4 ihminen
joka antaa huomionsa t\u00e4yden<\/p>\n
koira on minut korjannut
koira kysyy, joko l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n
vaikka on koiran s\u00e4\u00e4, \u00e4l\u00e4 j\u00e4\u00e4<\/p>\n
kaikki ois helpompaa
en miettis tulevaa
laukkaisin lujempaa
jos olisin koira
ravaisin taivaanrantaan
ja k\u00e4ytt\u00e4isin nahkapantaa<\/p>\n
haukkuisin: terve vaan
M\u00e4 olen vihassa kuin piikki lihassa
mut jos oisin koira
tottelisin sua ja oisin
turrukka suurenmoisin<\/p>\n
yksi alistuu, toinen stressaantuu
Murreakin joskus masentaa
milloin viimeksi leikitk\u00e4\u00e4n Murren kaa?<\/p>\n
kun mietin koiraa jota jossain potkitaan
miten koira on peloissaan
miten tuollaiseen roistoon vois luottaa?<\/p>\n
oisko t\u00e4\u00e4 helpompaa
Maailma on ep\u00e4reilu hurtallekin
jos ei h\u00e4nt\u00e4 heilu
Hurtan voi laittaa vaihtoon
kun m\u00e4ts\u00e4\u00e4 se ei sun mekkoon
Mik\u00e4\u00e4n ei voita
sit\u00e4 kun h\u00e4nn\u00e4np\u00e4\u00e4
niin iloisena vispaa
juostaan pihan halki kilpaa
En koskaan pukisi sua huumoripaitaan
Tai harjaisi vastakarvaan<\/p>\n
Uni jossa naurat et muista enemp\u00e4\u00e4
Sein\u00e4n takaa kuulet naisen kysyv\u00e4n
Kumpi meist\u00e4 tahtoi t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n<\/p>\n
Nelj\u00e4toista lamppua katuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4n
Portaikossa poika k\u00e4y \u00e4idin liepeisiin
Onko isi taivaassa niin kuin puhuttiin<\/p>\n
Sinulla on sitke\u00e4 syd\u00e4n joka ly\u00f6
V\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 kipin\u00f6it\u00e4 tuuleen
Valaisemaan tiet\u00e4 pime\u00e4\u00e4<\/p>\n
Pinoutuvat kirjeet p\u00f6lyyn h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n
Sis\u00e4pihan lasten huudot kohoaa
Rajuilmaa hautoo huohottava maa<\/p>\n
Sinulla on sitke\u00e4 syd\u00e4n joka ly\u00f6
V\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 kipin\u00f6it\u00e4 tuuleen
Valaisemaan tiet\u00e4 pime\u00e4\u00e4<\/p>\n
Sin\u00e4 olet ihme suuri sittenkin
Sinulla on ilma ja kyky hengitt\u00e4\u00e4
Olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4 kyyhkynen vaikket sit\u00e4 n\u00e4\u00e4<\/p>\n