{"id":271707,"date":"2026-06-09T10:45:15","date_gmt":"2026-06-09T10:45:15","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/271707\/"},"modified":"2026-06-09T10:45:15","modified_gmt":"2026-06-09T10:45:15","slug":"suomenlinnan-kesanaytelma-kattaa-patkan-suomen-historiaa-arviossa-missa-kuljimme-kerran","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/271707\/","title":{"rendered":"Suomenlinnan kes\u00e4n\u00e4ytelm\u00e4 kattaa p\u00e4tk\u00e4n Suomen historiaa \u2013 arviossa Miss\u00e4 kuljimme kerran"},"content":{"rendered":"

Kjell West\u00f6<\/b> on yksi parhaita Helsingin ja sen historian kuvaajia. H\u00e4nen kykyns\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 historia henkil\u00f6hahmojen l\u00e4pi tuotti Suomen alkutaipaleen vuoden 1905 yleislakosta talvisodan alle kolmen eri perheen kautta kuvattuna teoksen Miss\u00e4 kuljimme kerran (2005). Se toi kirjoittajalleen Finlandia-palkinnon ja on filmattu elokuvaksi ja televisiosarjaksi sek\u00e4 esitetty Helsingin kaupunginteatterissa. Nyt Ryhm\u00e4teatteri tuo sen Suomenlinnan kes\u00e4teatteriin. <\/p>\n

Riikka Oksasen<\/b> Ryhm\u00e4teatterille tekem\u00e4 sovitus<\/a> Kjell West\u00f6n laajasta romaanista, joka tarkastelee Suomen ja erityisesti Helsingin historiaa kronikkamaisesti yksityisten henkil\u00f6iden ja sukujen kautta, on haastava. Oksasen ratkaisu on antaa henkil\u00f6hahmojen itsens\u00e4 kertoa omasta taustastaan ja kohtaloistaan kolmannessa persoonassa alun esittelyiss\u00e4, useiden vuosien aikahypp\u00e4yksiss\u00e4, ja lopussa paljastaa epilogimaisesti, mit\u00e4 kullekin sodan aikana tapahtuu. <\/p>\n

* *<\/p>\n

Tarinan henkil\u00f6t ovat ty\u00f6v\u00e4enluokkainen Pitk\u00e4nsillan tuonpuoleinen poika Allu Kajander (Ville Hilska<\/b>) ja h\u00e4nen my\u00f6hemmin Punakaartiin liittyv\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 Enok (Juha Kukkonen<\/b>). Toista puolta, porvarillista suomenruotsalaista parempaa v\u00e4ke\u00e4 edustavat Lilllehjelmin sisarukset Cedi (Miiko Toiviainen<\/b>) ja Lucie (Satu Tuuli Karhu<\/b>) ja heid\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Eccu Widing (Santtu Karvonen<\/b>). Pitk\u00e4nsillan erottaminakin n\u00e4iden eri yhteiskuntaluokkien kohtalot limittyv\u00e4t useaan kertaan. Yli luokkarajojen roihahtava mutta ep\u00e4onnistumaan tuomittu Allun ja Lucien romanssikin on yksi n\u00e4ist\u00e4 kohtaamisista.<\/p>\n

Esitys havainnollistaa sen nuoren kansakunnan kahtia repeytymisen, mik\u00e4 johti sis\u00e4llissotaan, sen j\u00e4lkeiseen kostoon ja kaunaan ja 1930-luvun Lapuanliikkeen nousuun. Paitsi punaiset ja valkoiset, voi kummallakin puolella olla erilaisia asemia. Miiko Toiviainen Cedin roolissa esitt\u00e4\u00e4 sen tien, mik\u00e4 vie h\u00e4net ensin sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeisiin valkoisten<\/b> kostoteloitusjoukkoihin ja my\u00f6hemmin fasististen aatteiden kannattajaksi. Santtu Karvonen esitt\u00e4\u00e4 Eccun miehen\u00e4, joka nuoresta saakka ajautuu tahdottomasti muiden, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa Cedin mukana tekem\u00e4\u00e4n hirmut\u00f6it\u00e4, jotka my\u00f6hemmin johtavat jatkuviin painajaisiin ja mielenterveyden romahtamiseen. <\/p>\n

Lucien suhtautuminen uusiin aikoihin on valtava kokemuksen- ja el\u00e4m\u00e4njano. 1920-luvun iloinen jazzin ja kieltolain aikaisen ter\u00e4stetyn teen siivitt\u00e4m\u00e4 uusi aika on kuin luotu h\u00e4nelle. Ilman kolhuja ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n selvi\u00e4 tarinan loppuun saakka, eik\u00e4 ep\u00e4toivoisen n\u00e4ytelm\u00e4n j\u00e4lkipuoliskon aloittava sinnik\u00e4s juhliminen peit\u00e4 alleen sen alle k\u00e4tkeytyv\u00e4\u00e4 v\u00e4kivaltaa ja ep\u00e4oikeudenmukaisuutta.<\/p>\n

\"55307121729<\/p>\n

Henning (Robert Kock), Lucie (Satu Tuuli Karhu) ja Cedi (Miiko Toiviainen).<\/p>\n

* *<\/p>\n

Paikoitellen ulkoap\u00e4in henkil\u00f6ihin porautuva kerrontapa tuo my\u00f6s ratkaisun esitt\u00e4v\u00e4n taiteen ikuisuusongelmaan, raiskauksen esitt\u00e4miseen. Niin Metoo-liike kuin Anna Paavilaisen<\/b> monologin\u00e4yelm\u00e4 Play Rape kritisoivat n\u00e4ytelmien ikuista tapaa esitt\u00e4\u00e4 ja valita esitett\u00e4v\u00e4ksi n\u00e4m\u00e4 kohtaukset. Nyt ei naisen, Eccun puolison, tarvitse maata miehen alla vaan mies ja nainen seisovat selk\u00e4 toisiaan vasten kahden muun n\u00e4yttelij\u00e4n kommentoidessa laulaen tapahtumaa kuin kreikkalainen kuoro. Raaka kohtaus havainnollistetaan, ei n\u00e4ytet\u00e4.<\/p>\n

Lavastus on my\u00f6s oivaltava. Py\u00f6re\u00e4\u00e4 lavaa py\u00f6ritt\u00e4v\u00e4t kahvoista n\u00e4ytelm\u00e4n alkupuolella palvelijat valkoisine hilkkoineen ja esiliinoineen, ne yl\u00e4luokan huolettoman el\u00e4m\u00e4n mahdollistavat n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t puurtajat. 1930-luvulle p\u00e4\u00e4stess\u00e4 lavaa py\u00f6ritt\u00e4v\u00e4t lapuanliikkeen fasistit \u2013 oivaltava tapa kuvata sit\u00e4 miten perinteinen porvaristo p\u00e4\u00e4tyi fasistien vuodekumppaniksi ymp\u00e4ri Eurooppaa. Lavan kahvat toimivat my\u00f6hemmin astaloina. <\/p>\n

Taustan alkupuolen parvekkeinen rakennelma toimii tarvittaessa vaikkapa sin\u00e4 ty\u00f6v\u00e4entalon tornina, jonka punainen lyhtyvalo aloitti sis\u00e4llissodan. V\u00e4liajan j\u00e4lkeen takasein\u00e4 kimmelt\u00e4\u00e4 koristenauhaverhona. <\/p>\n

\"55306887671<\/p>\n

Cedi (Miiko Toiviainen) ja Eccu (Santtu Karvonen).<\/p>\n

* *<\/p>\n

Esitys ei ole ainoastaan historiallinen katsaus. Katsoja huomaa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 joidenkin tilanteiden ja dialogien yht\u00e4l\u00e4isyydet t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Kun nyt v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4vinneeksi v\u00e4itetty luokkayhteiskunta on palaamassa todellisuudeksi ja v\u00e4kivaltainen retoriikka rehottaa, antaa Ryhm\u00e4teatterin n\u00e4ytelm\u00e4 ajattelemisen aihetta.<\/p>\n

Esityksess\u00e4 on yhten\u00e4 kantavana voimana Antti Aution<\/b> musiikki, joka kattaa tyylilajeja herkist\u00e4 lauluista jazzinrytkytykseen, mink\u00e4 aikana osa n\u00e4yttelij\u00e4kaartia tanssii itsens\u00e4 henkihieveriin ja lopussa traagisempiin s\u00e4vyihin. Iloisen 1920-luvun aloittaa luonnollisesti Harmony Sisters -tyylinen naistrio. <\/p>\n

Ensimm\u00e4inen puoliaika kattaa vuodet 1905\u20131918 ja toinen kuljettaa 1920-luvulta sodan alle. Vaikka j\u00e4nnite pysyy hyvin, tuntuu se useiden n\u00e4ytelmien tapaan hieman lopahtavan jossain kohtaa toista puoliskoa, mutta loppu sidotaan yhteen j\u00e4lleen laululla. Muutamassa kohtaa yleis\u00f6 saa h\u00f6ristell\u00e4 korviaan saadakseen selv\u00e4\u00e4 huutavimpien kohtien dialogista, mutta viikoittain kahdessa esityksess\u00e4 tarjotaan samanaikainen selkosuomenkielinen (ja englanninkielinen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s) puhelimeen.<\/p>\n

Kes\u00e4teatteriesityksiss\u00e4 on totuttu saamaan aina v\u00e4lill\u00e4 kunnon naurut. Vaikka Miss\u00e4 kuljimme kerran tarjoaakin pari paikkaa yleis\u00f6n h\u00f6r\u00e4ht\u00e4\u00e4, on Ryhm\u00e4teatteri viisaasti luottanut n\u00e4ytelm\u00e4n ja aiheen vakavuuteen eik\u00e4 turhannaurata yleis\u00f6\u00e4. <\/p>\n

Eija Niskanen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kjell West\u00f6 on yksi parhaita Helsingin ja sen historian kuvaajia. H\u00e4nen kykyns\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 historia henkil\u00f6hahmojen l\u00e4pi tuotti Suomen…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":271708,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_share_on_mastodon":"0"},"categories":[130],"tags":[137,33,31,30,36940,36941,27305,27306,36942,36943,32,109],"class_list":["post-271707","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","category-viihde","tag-entertainment","tag-fi","tag-finland","tag-finnish","tag-kjell-westo","tag-missa-kuljimme-kerran","tag-riikka-oksanen","tag-ryhmateatteri","tag-sisallissota","tag-suomenlinnan-kesateatteri","tag-suomi","tag-viihde"],"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/116719748882017133","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/271707","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=271707"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/271707\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/271708"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=271707"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=271707"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=271707"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}