{"id":27268,"date":"2025-09-06T10:48:07","date_gmt":"2025-09-06T10:48:07","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/27268\/"},"modified":"2025-09-06T10:48:07","modified_gmt":"2025-09-06T10:48:07","slug":"kirja-arvio-laura-gustafsson-lihakirja-satakunnan-kansa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/27268\/","title":{"rendered":"Kirja-arvio Laura Gustafsson Lihakirja – Satakunnan Kansa"},"content":{"rendered":"

Laura Gustafssonin uusi romaani sekoittaa myyttej\u00e4 ja karua arkirealismia.<\/p>\n

Laura Gustafsson: Lihakirja. WSOY 2025. 346 s.<\/p>\n

Teatterintekij\u00e4n\u00e4 ja kirjailijana tunnetun Laura Gustafssonin <\/a>(s. 1983) jos kenen kirjoitustyyli\u00e4 voi luonnehtia omaleimaiseksi. Laaja tuotanto k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 romaaneja ett\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4.<\/p>\n

Gustafssonin uutuusromaanin Lihakirja juoni keskittyy ihmisten v\u00e4lisiin suhteisiin ja valtapeliin, mutta teoksessa on my\u00f6s vahva el\u00e4inoikeusn\u00e4k\u00f6kulma. Kuinkas ollakaan, kun on kyse juuri Gustafssonista. H\u00e4nen ja kuvataiteilija Terike Haapojan<\/a> Toisten historia -hanke tutki 2010-luvulla historiaa el\u00e4inten n\u00e4k\u00f6kulmasta ja palkittiin Mediataiteen valtionpalkinnolla 2016.<\/p>\n

Lihakirjassa kaksi henkil\u00f6\u00e4, mies ja nainen, her\u00e4\u00e4v\u00e4t ristiriitaiseen muodonmuutostodellisuuteen kafkamaisessa hotellihuoneessa. Nainen kokee itselleen tehdyn v\u00e4kivaltaa. Lukijalle j\u00e4\u00e4 ratkaistavaksi, mit\u00e4 onkaan oikeasti tapahtunut.<\/p>\n

\u201dSinun teht\u00e4v\u00e4si on selvitt\u00e4\u00e4, mihin rakosiin v\u00e4kivalta on k\u00e4tketty, mihin l\u00e4piin se on tungettu ja kuinka syv\u00e4lle. Kaivamme sen sielt\u00e4 pihdeill\u00e4 ja kaapimilla. Tai sin\u00e4 kaivat, koska olet k\u00e4dellinen. Min\u00e4 olen rusakko.\u201d<\/p>\n

Gustafssonin kertoja on J\u00e4nis, joka on lainattu suoraan Lewis Carrollin<\/a> Ihmemaasta. Tuolle luonnonoikulle lihansy\u00f6minen on luonnotonta ja voikukan lehtien sy\u00f6minen taas luonnollista. Millainen \u201dkaninkolo\u201d odottaakaan Lihakirjassa tarkempaa l\u00e4hestymist\u00e4: onnelan vastine vai dantelainen Inferno, johon laskeutuva saa kaiken toivon heitt\u00e4\u00e4?<\/p>\n

Romaanin filosofinen tykitys ei ole helppoa luettavaa. Kertoja suojelee naista mutta sivaltaa miest\u00e4: t\u00e4m\u00e4h\u00e4n j\u00e4\u00e4 yksin, koska ei n\u00e4e vierell\u00e4\u00e4n olevaa naista tai kohtelee t\u00e4t\u00e4 v\u00e4\u00e4rin. H\u00e4p\u00e4isty nainen taas n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 miehest\u00e4 el\u00e4imelliselt\u00e4, mik\u00e4 on t\u00e4ydellinen n\u00e4k\u00f6harha.<\/p>\n

J\u00e4niskertoja ei kumartele sovinnaisuuksille. Kursailematon kerronta ly\u00f6 silmille kuin ruoska. Gustafssonin henkil\u00f6t ovat alastomia my\u00f6s puheissaan, joissa alatyyli on enemm\u00e4n kuin satunnaista.<\/p>\n

Laura Gustafsson ponnahti kirjailijana n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti esille jo naiseutta ja v\u00e4kivaltaa k\u00e4sittelev\u00e4ll\u00e4 hurjalla esikoisromaanillaan Huorasatu (2011), joka pokkasi Finlandia-ehdokkuuden. Samaan ylsi my\u00f6s kirjailijan edellinen romaani Mik\u00e4\u00e4n ei todella katoa (2023). Teoksen voimakkaat sanomat el\u00e4inten asemasta eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4neet vaille vastakaikua.<\/p>\n

Paitsi el\u00e4inaiheita, Gustafsson on k\u00e4sitellyt seitsem\u00e4ss\u00e4 romaanissaan toistuvasti my\u00f6s yhteiskunnallisia valtarakenteita, toiseuden n\u00e4k\u00f6kulmia ja ihmisen suhdetta luontoon. Tietoyhteiskunnan faktat, nykyihmisen mielikuvat ja vanhat myytit kulkevat usein rinnakkain tai sekoittuneina.<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4kin Gustafssonin teosta on hyvin vaikea luokitella johonkin tiettyyn lajityyppiin. H\u00e4n kirjoittaa v\u00e4lill\u00e4 vakavia, v\u00e4lill\u00e4 hauskoja juttuja. El\u00e4m\u00e4 ja kuolema ovat koko ajan l\u00e4sn\u00e4 persoonallisen kerronnan h\u00f6ystein\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Laura Gustafssonin uusi romaani sekoittaa myyttej\u00e4 ja karua arkirealismia. Laura Gustafsson: Lihakirja. WSOY 2025. 346 s. Teatterintekij\u00e4n\u00e4 ja…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":27269,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,31,30,378,80,32,109],"class_list":{"0":"post-27268","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-kirjat","14":"tag-satakunnan-kansa","15":"tag-suomi","16":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/27268","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=27268"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/27268\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/27269"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=27268"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=27268"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=27268"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}