Petter Br\u00f8nnin<\/strong>. Heid\u00e4n kaikkien t\u00f6it\u00e4\u00e4n n\u00e4hd\u00e4\u00e4n nyt Ylen teksti-tv-museossa.<\/p>\nAlla olevalla videolla h\u00e4n kertoo, miksi teksti-tv-taide on taidetta:<\/p>\n
Arild Boman antoi haastattelun kodistaan Oslosta.Mutta oliko kyse taiteesta?<\/p>\n
Bomanin mukaan kolmikon varhaiset kokeilut tanssivat taiteen ja tutkimuksen rajapinnalla. Ne her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t yh\u00e4 ajankohtaisia filosofisia peruskysymyksi\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4 taide on, kun kehitet\u00e4\u00e4n uutta mediaa.<\/p>\n
\u2013 Jos teet jotain, jossa aikomuksella ja lopputuloksella on yhteys, se ei viel\u00e4 tarkoita, ett\u00e4 se mit\u00e4 teet on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 taidetta. Tai edes kommunikaatiota, Boman pohtii.<\/p>\n
H\u00e4n ottaa esimerkiksi teoksensa The point of teletext (1979), jossa ruudulla vilkkuu punainen piste.<\/p>\n
\u2013 Onko sill\u00e4 jokin erityinen merkitys sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 se on piste? Min\u00e4 uskoisin niin, mutta se on avoin kysymys, Boman pohtii.<\/p>\n
![\"Kuvassa](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/06\/1781517384.jpeg\")
<\/p>\n
Avaa kuvien katselu<\/p>\n
Teletext \u2013 open medium?, Arild Boman, 1979 (rekonstruktio: Mai van Ingen). Kuva: Museum of Teletext Art<\/p>\n
Bomanille kuva her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyksen taiteen luonteesta.<\/p>\n
\u2013 Kun ruutua katsoo hetken aikaa, niin huomaa, ett\u00e4 pisteet ovat siell\u00e4 tietyll\u00e4 lailla. Se tarkoittaa, ett\u00e4 joku on tehnyt sen. Se on tehty. Joten kenties taustalla on jotakin enemm\u00e4n kuin pelkk\u00e4 piste ruudulla.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 on taiteilijan mukaan ensimm\u00e4inen askel kohti kommunikaatiota.<\/p>\n
\u2013 Vasta seuraava kysymys olisi onko se taidetta. Minulle se oli askel uuteen v\u00e4lineeseen. Br\u00f8nnin ja Juvetin teokset puolestaan suuntasivat heti enemm\u00e4n taiteelliseen ilmaisuun esimerkiksi luonnon ilmi\u00f6ist\u00e4, sanoo Boman.<\/p>\n
![\"Kuvassa](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/06\/1781517528.jpeg\")
<\/p>\n
Avaa kuvien katselu<\/p>\n
Regen, Petter Br\u00f8nn, 1979 (rekonstruktio: Mai van Ingen). Kuva: Museum of Teletext Art<\/p>\n
Boman kumppaneineen kokeili erilaisia kuvia, tekstitaidetta ja jopa teksti-tv:n keinoin musiikin \u201dnuotittamista\u201d teksti-tv-partituuriksi. Kokeet olivat ensimm\u00e4inen kerta, kun elektronista visuaalista taidetta v\u00e4litettiin kansallisesti suoraan ihmisten koteihin.<\/p>\n
Vuoden 1979 kokeet eteniv\u00e4t lopulta pisteeseen, jossa NRK lanseerasi oman teksti-tv:ns\u00e4 kansalaisille vuonna 1983, kaksi vuotta Suomen j\u00e4lkeen.<\/p>\n
1980- ja 1990-luvuilta ei l\u00f6ydy juurikaan dokumentoitua teksti-tv-taidetta. Taidemuoto koki er\u00e4\u00e4nlaisen renessanssin vuoden 2012 Teletext Art Festival -festivaalista l\u00e4htien. Sen pohjalta syntyi my\u00f6s teksti-tv-taiteen museo MUTA.<\/p>\n
Samalla teknologia on pala palalta katoamassa.<\/p>\n
Irlannissa teksti-tv:st\u00e4 luovuttiin vuonna 2023, Norjassa NRK ajoi oman teksti-tv-toimintansa alas viime vuonna.<\/p>\n
Se on yh\u00e4 aktiivik\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 Suomen lis\u00e4ksi lukuisissa maissa Ruotsista Saksaan, It\u00e4vallasta Espanjaan ja Hollannista Italiaan, muun muassa.<\/p>\n
![\"Kuvassa](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/06\/1781512057.jpeg\")
<\/p>\n
Avaa kuvien katselu<\/p>\n
Teletext figure, Arild Boman, 1979 (rekonstruktio: Mai van Ingen 2026). Kuva: Museum of Teletext Art<\/p>\n
MUTA:a py\u00f6ritt\u00e4v\u00e4n Juha van Ingenin mukaan teksti-tv-taide on poikkeuksellisen demokraattista, koska se on tarkoitettu televisiosta katsottavaksi. Taide tulee n\u00e4ht\u00e4ville kotisohvalle, jossa teokset voi kokea aidossa muodossaan.<\/p>\n
\u2013 Se on aika hauska asia, kun sen vaan hoksaa, van Ingen toteaa.<\/p>\n
Pitk\u00e4n akateemisen uran tehneelle Bomanille olennaista on ollut mahdollisuus yhdist\u00e4\u00e4 taidetta ja tutkimusta. Taidekokeilut toimivat pohjana uusille tutkimusmalleille ja viestinn\u00e4n teorioille. Teksti-tv tarjosi etuoikeuden hyp\u00e4t\u00e4 kohti tutkimatonta.<\/p>\n
\u2013 Koko urani on ollut tasapainoilua aluksi merkityksett\u00f6milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4vien asioiden ja sen valtavan tyydytyksen v\u00e4lill\u00e4, mink\u00e4 saan kun tutkin jotain tuntematonta ja l\u00f6yd\u00e4n asioista merkityst\u00e4.<\/p>\n
Tutustu kiinnostaviin teoksiin teksti-tv-taiteen matkan varrelta:<\/p>\n
Max Capacity: Brain (2013)<\/strong><\/p>\n![\"Kuvassa](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/06\/1781517792.jpeg\")
<\/p>\n
Avaa kuvien katselu<\/p>\n
Brain, Max Capacity, 2013. Kuva: Museum of Teletext Art<\/p>\n
Max Capacity<\/strong> on yhdysvaltalainen taiteilija, jonka taiteen keski\u00f6ss\u00e4 on glitch, digitaaliset ja analogiset h\u00e4iri\u00f6t sek\u00e4 lohkoketjut.<\/p>\nLIA: Untitled-5 (2014)<\/strong><\/p>\n![\"Kuvassa](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/06\/1781517911.jpeg\")
<\/p>\n
Avaa kuvien katselu<\/p>\n
Untitled-5, LIA, 2014. Kuva: Museum of Teletext Art<\/p>\n
It\u00e4valtalainen, Wieniss\u00e4 vaikuttava LIA<\/strong> on koodia ja ohjelmistoja ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 mediataiteilija. LIA:n t\u00f6it\u00e4 on ollut n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4 niin Euroopassa, Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 kuin Yhdysvalloissa.<\/p>\nRaquel Meyers: Monster Girl (2015)<\/strong><\/p>\n![\"Kuvassa](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/06\/1781518079.jpeg\")
<\/p>\n
Avaa kuvien katselu<\/p>\n
Monster Girl, Raquel Meyers, 2015. Kuva: Museum of Teletext Art<\/p>\n
Raquel Meyers<\/strong> on yksi keskeisimpi\u00e4 nykyisi\u00e4 teksti-tv-taiteen tekij\u00f6it\u00e4 maailmassa. Espanjalainen Meyers ty\u00f6skentelee vanhan teknologian parissa hy\u00f6dynt\u00e4en vanhoja tietokoneita, faksia, teksti-tv:t\u00e4, kirjoituskoneita ynn\u00e4 muita. Meyersin teoksia on esitetty ymp\u00e4ri maailmaa ja h\u00e4n kutsuu praktiikkaansa termill\u00e4 KYBDsl\u00f6jd [mecanografia expandida].<\/p>\nMeyersin retrospektiivi oli esill\u00e4 MUTA:ssa t\u00e4m\u00e4n vuoden alkupuolelle saakka.<\/p>\n
Karin Ferrari: Darktxt (2024)<\/strong><\/p>\nDarktxt, Karin Ferrari, 2024. Kuva: Museum of Teletext Art.<\/p>\n
Karin Ferrari<\/strong> on it\u00e4valtalainen taiteilija. Eri medioita yhdistelev\u00e4 Ferrari on kiinnostunut roskamystiikasta (trash mysticism), internetiss\u00e4 levi\u00e4v\u00e4st\u00e4 taikauskosta ja henkisyydest\u00e4 sek\u00e4 salaliittoteorioista.<\/p>\nMUTA:n ensi vuonna avautuva n\u00e4yttely on Karin Ferrarin soolon\u00e4yttely.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Avaa televisio. Siirry teksti-tv:n puolelle. N\u00e4pp\u00e4ile kaukos\u00e4\u00e4timeen sivu 805. Olet astunut TAIDEMUSEOON! Kyll\u00e4. Luit oikein. Taidemuseo. Televisiossa. Museum…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":278297,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_share_on_mastodon":"0"},"categories":[133],"tags":[7425,37572,37573,137,33,31,30,108,1013,14953,37571,966,385,1399,1258,32,397,484,92,10225,37570,13310,206,2466,1072,156,109],"class_list":["post-278296","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","category-televisiot","tag-1970-luku","tag-analogiatekniikka","tag-avantgarde","tag-entertainment","tag-fi","tag-finland","tag-finnish","tag-kulttuuri","tag-kuvataide","tag-mediataide","tag-mediataiteilijat","tag-museot","tag-norja","tag-pohjoismaat","tag-radio-ja-televisiotoiminta","tag-suomi","tag-taide","tag-taiteellinen-ilmaisu-ja-mediat","tag-teknologia","tag-teksti-tv","tag-tekstitelevisio","tag-televisio-joukkoviestimet","tag-televisiot","tag-tietokoneet","tag-tietotekniikka","tag-tv","tag-viihde"],"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/116759385441001786","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/278296","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=278296"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/278296\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/278297"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=278296"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=278296"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=278296"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
![\"Kuvassa](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/06\/1781512222.jpeg\")
<\/p>\n![\"Kuvassa](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/06\/1781518540.jpeg\")
<\/p>\n