{"id":286062,"date":"2026-06-25T21:15:33","date_gmt":"2026-06-25T21:15:33","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/286062\/"},"modified":"2026-06-25T21:15:33","modified_gmt":"2026-06-25T21:15:33","slug":"nummirock-40v-torstain-festivaaliraportti-kaaoszine","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/286062\/","title":{"rendered":"Nummirock 40v: Torstain Festivaaliraportti – KaaosZine"},"content":{"rendered":"

Kirjoittanut Selma Savolainen<\/strong> – 24.6.2026<\/p>\n

Torstaiaamuna viile\u00e4n y\u00f6n j\u00e4lkeen Nummirockin festivaalialueelle p\u00e4\u00e4si k\u00f6mpim\u00e4\u00e4n vasta kello kahden j\u00e4lkeen p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. K\u00e4velless\u00e4ni kohti portteja eilisen muistot<\/a> ja musiikki vilisiv\u00e4t viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni, samalla kun ruokakojujen houkutteleva tuoksu leijui ilmassa. Alueelle raahautuminen oli kuitenkin sen arvoista, sill\u00e4 \u2026And Oceans<\/strong> avasi torstain p\u00e4\u00e4lavan kuin tykill\u00e4 naamaan ampuen. Yhtyeen viime vuonna julkaisema t\u00e4yspitk\u00e4 \u201cThe Regeneration Itinerary\u201d -albumi kuului Nummirockin settilistassa tasapainoisesti nelj\u00e4n kappaleen verran, joista yksi oli \u201cThe Terminal Filter\u201d. Uusien kappaleiden joukkoon oli ripoteltu my\u00f6s vanhaa tuotantoa kuten ys\u00e4rin puolella julkaistu \u201cTrollfan\u201d. Pidin esityksess\u00e4 eniten futuristisilta kuulostavien syntesisaattoreiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, jotka muistuttivat scifi-elokuvista tuttuja laseraseita. \u2026And Oceansin <\/strong>keikalla modernimmat elementit yhdistyiv\u00e4t kauniisti tuttuun suomalaiseen doomahtavaan death metal -poljentaan.<\/p>\n

\"\"\u2026And Oceans \/ Kuva: Outi Puhakka<\/p>\n

Musiikki jatkui Kaaos Klubilla death metallia soittavan Thyrargon<\/strong> toimesta. B\u00e4ndiss\u00e4 vaikuttava Alexander Kuoppala muistetaan parhaiten ajastaan kitaristina Children Of Bodomin <\/strong>riveiss\u00e4. En kerennyt todistamaan kyseist\u00e4 yhtyett\u00e4, mutta uteliaille voin kertoa sen, ett\u00e4 muusikot n\u00e4hd\u00e4\u00e4n t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 my\u00f6s Kaaos Festivaalilla<\/a> Vaasassa.\u00a0<\/p>\n

Puoli viiden aikaan oli aika siirty\u00e4 kokeellisen musiikin pariin, kun Los Angelesista saapunut DeathbyRomy<\/strong> nousi rantalavalle. Puolipilvinen s\u00e4\u00e4 ei haitannut lainkaan menoa, kun kalifornialaiset alternative metalli -muusikot kapusivat lavalle. Kapinallinen s\u00e4\u00e4 toimii hyvin kapinallisen kuuloiseen musiikkiin. Yleis\u00f6\u00e4 oli paikalla ujosti, mutta se on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 sill\u00e4 kaikki kokeelliset artistivalinnat eiv\u00e4t heti Nummiyleis\u00f6\u00e4 ved\u00e4. Kuitenkin he jotka olivat paikalla eturiviss\u00e4 tai baarikarsinan aidassa kiinni hyppiv\u00e4t hymyillen mukana. DeathbyRomy <\/strong>saikin aina biisien lopuksi innostuneet aplodit. Artistin soundia voisi kuvailla yhdistelm\u00e4ksi nu-metallia, modernia metallia ja groovaava pop-metallia. Romy Maxine Floresin \u201cbreathy\u201d eli heng\u00e4styneelt\u00e4 kuulostava laulutyyli on ominaista jenkkien suosimaan pop-metalliin, mutta ei aina vetoa kaikkiin kuuntelijoihin. Meno oli rouhean alavireist\u00e4 ja kantoi itse\u00e4\u00e4n omalla tyylill\u00e4\u00e4n, sek\u00e4 parani viel\u00e4 loppua kohden.\u00a0<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/p>\n

Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

\"\"Death By Romy \/ Kuva: Outi Puhakka<\/p>\n

V\u00e4kev\u00e4\u00e4 menoa pienell\u00e4 huumorilla h\u00f6ystettyn\u00e4\u00a0 \u2013 Grave<\/strong><\/p>\n

Seuraava artisti oli p\u00e4\u00e4lavalla riehunut ruotsalainen death metal \u2013 legenda Grave<\/strong>. Yhtye on viime aikoina heitt\u00e4nyt keikkaa parillakin kokoonpanolla teemana \u201dold school\u201d \u2013 settilista enk\u00e4 ollut lainkaan varma, ett\u00e4 miss\u00e4 muodossa yhtye lavalle nousisi. Itse asiassa minulla ei oikein viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ole varmuutta, ett\u00e4 ket\u00e4 b\u00e4ndiin virallisesti t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kuuluu. Jotenkin oletin, ett\u00e4 paikalla olisi kvartetti, johon kuuluu muun muassa Entombedinkin<\/strong> riveiss\u00e4 vaikuttanut alkuper\u00e4inen vokalisti J\u00f6rgen Sandstr\u00f6m. N\u00e4in ei kuitenkaan ollut, vaan yll\u00e4tyksekseni b\u00e4ndi nousi lavalle triona ja mukana oli basistina pari vuotta sitten b\u00e4ndin j\u00e4tt\u00e4nyt Tobias Cristiansson. Ainoana alkuper\u00e4isj\u00e4senen\u00e4 l\u00e4pi b\u00e4ndin olemassaolon toiminut Ola Lindgren toimi kitaristi \u2013 laulajana.<\/p>\n

Se, ett\u00e4 b\u00e4ndi oli trio, oli oikeastaan ainoa yll\u00e4tys, sill\u00e4 muuten b\u00e4ndi jyr\u00e4si vakuuttavasti yhdell\u00e4kin kitaralla ja tunnetusti Lindgrenin murina on my\u00f6s syv\u00e4\u00e4 sek\u00e4 tuntuvaa. Keikan avaavasta \u201dInto The Grave\u201d \u2013 biisist\u00e4 l\u00e4htien vanhan liiton l\u00f6yhk\u00e4n henki oli vahvasti l\u00e4sn\u00e4 ja kyll\u00e4h\u00e4n b\u00e4ndi soi hiton hienosti. Lindgren ei ikin\u00e4 ole ollut mik\u00e4\u00e4n erityinen hymypoika, mutta ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n mitenk\u00e4\u00e4n pahalla p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuntunut olevan. V\u00e4lispiikkej\u00e4 hoidettiin kolmelle kielell\u00e4 ja v\u00e4lill\u00e4 tuntui, ett\u00e4 muistikohan h\u00e4n varmasti, ett\u00e4 miss\u00e4 maassa h\u00e4n oli. V\u00e4lill\u00e4 h\u00e4n puhui ruotsiksi, v\u00e4lill\u00e4 englanniksi, mutta l\u00f6ytyih\u00e4n sielt\u00e4 ihan selv\u00e4ll\u00e4 h\u00e4rm\u00e4ll\u00e4 lausuttu \u201donko jano?\u201d. <\/p>\n

\"\"Grave \/ Kuva: Sami Hinkkanen<\/p>\n

Basisti Cristiansson sen sijaan n\u00e4ytti nauttivan b\u00e4ndiss\u00e4 takaisin olemisesta ja esiintyminen oli sen mukaista. H\u00e4n jaksoi hymyill\u00e4, m\u00f6rist\u00e4 taustoja mukana ja yritt\u00e4\u00e4 saada yleis\u00f6\u00e4 mukaan. Paikalle saapuneita ei tosin hirve\u00e4sti tarvinnut houkutella ja jo toisen biisin aikana pitti alkoi py\u00f6rim\u00e4\u00e4n. Keikalla kuulluista muun muassa \u201dMorbid Ways To Die\u201d, \u201dYou*ll Never See\u201d ja \u201dDeformed\u201d loivat itselleni sellaisen l\u00e4mpim\u00e4n olon, ett\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin olisin palannut siihen aikaan, kun death metal ensimm\u00e4isen kerran iski syd\u00e4meen ja lujaa. Ei mit\u00e4\u00e4n modernia, ei mit\u00e4\u00e4n kaunista, vaan puhdasta m\u00f6yrimist\u00e4 ja silloin visuaalinen n\u00e4ytt\u00e4vyys ynn\u00e4 muut ulkomusiikilliset tekij\u00e4t ovat t\u00e4ysin merkityksett\u00f6mi\u00e4. Olipa omalla tavallaan varsin s\u00e4v\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 kokemus. <\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/a>Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

Kaaos Klubilla soitti itselleni tuntemattomia nimi\u00e4, mutta seh\u00e4n on tiedossa, ett\u00e4 jonakin vuonna ne voivat olla p\u00e4\u00e4lavan b\u00e4ndej\u00e4.\u00a0<\/p>\n

Tiukempaa tykityst\u00e4 ja totista synkistely\u00e4 \u2013 Slow Fall, Asagraum ja Kneel Before Death<\/p>\n

Graven<\/strong> j\u00e4lkeen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti soittanut Slow Fall<\/strong> riepotteli rankalla k\u00e4dell\u00e4 death metaliaan ja b\u00e4ndill\u00e4 oli kyll\u00e4 musiikkiinsa eritt\u00e4in hyv\u00e4 ote. Biiseiss\u00e4 oli \u00e4rh\u00e4kkyyden lis\u00e4ksi vaihtelevuutta, melodioita ja varsinkin kitaristit osasivat loihtia tarttuvia juttuja, mutta toisaalta kyseess\u00e4 on kymmenen vuotta vanha b\u00e4ndikin, joten ihan mit\u00e4\u00e4n aloittelijoita b\u00e4ndi ei ole. Kateeksi ei k\u00e4ynyt nahkatakki p\u00e4\u00e4ll\u00e4 vet\u00e4nytt\u00e4 laulajaa, kun itse l\u00e4k\u00e4hdyin jo pelk\u00e4st\u00e4 ajatuksesta. Hyvin h\u00e4n jaksoi ja \u00e4\u00e4ness\u00e4 oli hyv\u00e4\u00e4 rohinaa.\u00a0<\/p>\n

\"\"Slow Fall \/ Kuva: Sami Hinkkanen<\/p>\n

Sitten mik\u00e4li eilinen Barathrum <\/strong>ei napannut, niin nyt bl\u00e4kkiksen n\u00e4lk\u00e4sille oli herkkua tarjolla. Nummirockin keikkansa peruneen<\/a> Uadan<\/strong> korvaajiksi saatiin hollantilaisyhtye Asagraum<\/strong>, joka piti yll\u00e4 tasaisen vakavaa ja synkk\u00e4\u00e4 soittoa koko esityksens\u00e4 ajan. T\u00e4ss\u00e4 on mainio esimerkki laadukkaasta perinteiseen black metal -tyyliin nojaavasta yhtyeest\u00e4. On my\u00f6s pakko mainita se, ett\u00e4 miesvaltaisella musiikkialalla on sek\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 katarttista n\u00e4hd\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n naisista koostuva yhtye. Monelle t\u00e4m\u00e4 saattaa olla sivuseikka, mutta se ei poista sit\u00e4 faktaa, ett\u00e4 naisten tekem\u00e4n raskaamman musiikin, etenkin black metallin kuuleminen festarilavoilla on viel\u00e4 marginaalissa. Aiemmin Suomessa Hellsinki Metal festivaaleilla 2023<\/a> soittanut Asagraum<\/strong> saa nimens\u00e4 Asag-demonista. Demonien maailma olikin esityksess\u00e4 l\u00e4sn\u00e4, sill\u00e4 kappaleiden v\u00e4liss\u00e4 kuultiin karmivia ulinoita, jotka tekiv\u00e4t osansa pit\u00e4\u00e4kseen tunnelmaa yll\u00e4. Keikan aikana Nummij\u00e4rvell\u00e4 s\u00e4\u00e4 jatkoi viilenemist\u00e4\u00e4n kun nahkarotseja vedettiin ylle ja tuuli se kun vain yltyi Asagraumin<\/strong> uhkaavan ja ajoittain mystisen musiikin tahtiin.<\/p>\n

\"\"Asagraum \/ Kuva: Outi Puhakka <\/p>\n

T\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olen ilmeisesti el\u00e4nyt jossain kuopassa, sill\u00e4 seuraavana n\u00e4kem\u00e4ni Kneel Before<\/strong> The<\/strong> Death<\/strong> on sekin jo pitk\u00e4lti toista vuosikymment\u00e4 k\u00e4yv\u00e4 yhtye. Savun keskelt\u00e4 piesseest\u00e4 yhtyeest\u00e4 kyll\u00e4 kuului taito, mutta itselleni yhtyeen ulosanti edusti sit\u00e4 modernimpaa laitaa, jonka kanssa en ole viel\u00e4 niin kovin sinut, vaikka b\u00e4ndill\u00e4 oli my\u00f6s tarttuvaa melodisuutta mukana. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n ei tokikaan tarkoita, ett\u00e4 yhtyeess\u00e4 olisi mit\u00e4\u00e4n vikaa. P\u00e4invastoin, he roiskivat hyvin sek\u00e4 taidokkaasti ja varsinkin vokalistin \u00e4\u00e4ness\u00e4 yhdistyi koko \u00e4\u00e4rimetalliin \u00e4\u00e4niskaala. Jos laittoi silm\u00e4t kiinni, niin saattoi kuvitella Dani Filthin ja David Vincentin heitt\u00e4v\u00e4n duo \u2013 laulua.<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/a>Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

Melankoliaa ja varjoja \u2013 Swallow The Sun ja Gaerea <\/p>\n

Hieman omituisesti valittu soittoajankohta melankolian mestarille Swallow The Sunille<\/strong> oli puoli yhdeks\u00e4n aikaan illalla, jolloin oli viel\u00e4 valoisa taivas. Onneksi kuitenkin pilvinen s\u00e4\u00e4 salli yhtyeelle sopivan harmaan ja painostavan tunnelman. Intron k\u00e4ynnistyess\u00e4 pystyi tuntemaan ensimm\u00e4iset vesipisarat kasvoillaan, mik\u00e4 nosti ihon kananlihalle. Sadekin alkoi kuin k\u00e4skyst\u00e4, pilvien nielaistessa keikan alkuvaiheilla viimeisetkin auringon rippeet. Swallow The Sunin<\/strong> kappalelista keskittyi vahvasti uusimpaan \u201cShining\u201d-albumiin. Kuultiin klassikoita kuten vuoden 2009 \u201cNew Moon\u201d, mutta yll\u00e4tt\u00e4vin kappalevalinta oli \u201cGhosts of Loss\u201d -albumilta soitettu \u201cDescending Winters\u201d -kappale, joka on yhtyeen raskaampaa tuotantoa. Konsertti p\u00e4\u00e4ttyi kauniisti \u201cSwallow (Horror Pt.1)\u201d -kappaleeseen, jonka tahtiin oli tutun turvallista huojua yhdess\u00e4 tuhatp\u00e4isen yleis\u00f6n kanssa.<\/p>\n

\"\"Swallow The Sun \/ Kuva: Outi Puhakka<\/p>\n

Torstain artistikattaus oli varsinainen aarrearkku black- ja death-metallin eri tyylisuuntauksille. Portugalilainen post-black ja blackened metalcorea ammentava Gaerea<\/strong> oli torstain, sek\u00e4 koko Nummirockin yksi odotetuimpia artisteja. Varjohahmoja muistuttuvat muusikot liikkuivat lavalla kuin he olisivat nukkeja narujen p\u00e4ist\u00e4 ohjailtuina. Valehtelematta en ole ikin\u00e4 n\u00e4hnyt muusikoiden liikkuvan niin r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kehonkielell\u00e4, joka samanaikaisesti oli eritt\u00e4in hallittua. Soitto alkoi \u201cLBRNTH\u201d-kappaleella, jonka vedenalaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 m\u00f6ngert\u00e4v\u00e4 intro puhkeaa hentoon ja kirkkaaseen nais\u00e4\u00e4neen. Sit\u00e4 seurasi r\u00e4j\u00e4hdyksell\u00e4 alkava \u201cNomad\u201d, joka on jatkoa \u201cLBRNTH\u201d:in s\u00e4velille. Puolessa v\u00e4liss\u00e4 keikkaa kuultiin suosittu \u201cSubmerged\u201d-kappale pidemm\u00e4ll\u00e4 introlla venytettyn\u00e4. Aurinkokin saapui takaisin Swallow The Sun<\/strong> -synkistelyn j\u00e4lkeen, ja melankolia muuttui v\u00e4keviksi varjoiksi. Yhtyeen vokalisti huusi hurmioituneelle yleis\u00f6lle:<\/p>\n

\n

\u201cT\u00e4m\u00e4 on se Suomi, jota me rakastamme!\u201d \u201d(This is the Finland we love!)\u201d\n<\/p>\n<\/blockquote>\n

\"\"Gaerea \/ Kuva: Sami Hinkkanen<\/p>\n

Y\u00f6n kuningas valtasi p\u00e4\u00e4lavan \u2013 Satyricon <\/p>\n

Koko p\u00e4iv\u00e4n odotettu Satyricon<\/strong> saapui lavalle vihdoin hieman ennen keskiy\u00f6t\u00e4. Muusikoiden \u201cSatyr\u201d eli Sigurd Wongraven ja \u201cFrost\u201d eli Kjetil Haraldstad black metallin raameja rikkova legendaprojekti otettiin Nummirockissa raivokkaalla innolla vastaan. Suomessa usein vieraileva yhtye ei taivu oman painonsa alla, vaan hallitsee yleis\u00f6\u00e4 yksinkertaisen voimakkaasti. Wongravenin \u00e4\u00e4ni on tuonpuoleisen kuuloinen, eik\u00e4 h\u00e4nen tarvitse paljon muuta tehd\u00e4 kuin laulaa, ja yleis\u00f6 on h\u00e4nen pauloissaan. Huvittavan yksinkertaisesti pukeutuva b\u00e4ndi long-sleeve paidoissaan ja farkuissaan on niit\u00e4 harvoja black metal -kokoonpanoja, joiden esitys ei k\u00e4rsi arkisen n\u00e4k\u00f6isest\u00e4 vaatetuksesta. T\u00e4m\u00e4 kertookin jotain musiikin laadusta liven\u00e4, sill\u00e4 jopa teatraalisuuden suurena fanina en koe kaipaavani Satyriconilta<\/strong> lis\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kikkoja. Wongraven on karismaattinen, sill\u00e4 h\u00e4n ottaa hyvin kontaktia yleis\u00f6\u00f6n vitsailemalla muun muassa Nummirockin p\u00e4\u00e4lavan yleis\u00f6\u00e4 jakavasta vihre\u00e4st\u00e4 puomista. H\u00e4n yllyttikin ihmisi\u00e4 aloittamaan pitin molemmin puolin puomia, siin\u00e4 kuitenkin ep\u00e4onnistuen.<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/a>Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

\n

\u201cOnko t\u00e4m\u00e4 joku \u2019woke\u2019-puomi, tai jotain?\u201d (\u201dWhat is this, some woke barrier or something?\u201d)\n<\/p>\n<\/blockquote>\n

\"\"Satyricon \/ Kuva: Outi Puhakka<\/p>\n

Hurmiota her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n\u00e4 yll\u00e4tyksen\u00e4 kuultiin \u201cThe Shadowthrone\u201d-albumilta kappale \u201cHvite Krists D\u00f8d\u201d. Oli enemm\u00e4n kuin nautinnollista kuunnella Satyriconin<\/strong> vanhempaa norjankielist\u00e4 tuotantoa, vaikka yhtye onkin vakiinnuttanut tyylins\u00e4 englanninkielisten sanoituksien parissa. Konsertti p\u00e4\u00e4ttyi klassikkoihin \u201cMother North\u201d ja \u201cK.I.N.G\u201d j\u00e4tt\u00e4en minut kaipaamaan jo seuraavaa keikkaa, sek\u00e4 ujosti my\u00f6s uutta tuotantoa, mik\u00e4li sit\u00e4 joskus tulisi.<\/p>\n

Illan viimeiset \u2013 Wolfheart ja The Great Southern Ostrobothnian<\/strong> Trendkillers<\/strong><\/p>\n

Inferno-lavalla illan p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt Wolfheart<\/strong> pistikin sitten pystyyn sellaiset kinkerit, ett\u00e4 ei paremmasta v\u00e4li\u00e4. En ollut aikaisemmin n\u00e4hnyt b\u00e4ndi\u00e4 liven\u00e4, mutta parempi my\u00f6h\u00e4\u00e4n kuin liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Multilahjakkuus Tuomas Saukkosen johtama ryhm\u00e4 on kuulemma ollut ensimm\u00e4inen eurooppalainen Saudi-Arabiassa soittanut raskaan musiikin ryhm\u00e4, enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 ihmettele laisinkaan, ett\u00e4 miksi. Aina ensisinglest\u00e4 \u201dThe Hunt\u201d l\u00e4htien koko uransa ajalta materiaalia soittanut yhtye sai tuo vimman tartutettua oitis my\u00f6s yleis\u00f6\u00f6n ja pimeentyneess\u00e4 Nummirockin y\u00f6ss\u00e4 letit heiluivat niin yleis\u00f6ss\u00e4 kuin lavalla. Huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 soittoaika oli yhdelt\u00e4 y\u00f6ll\u00e4, niin kyll\u00e4 jengi jaksoi juosta ympyr\u00e4\u00e4 ja el\u00e4\u00e4 keikan mukana. Kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 illassa my\u00f6s valojen my\u00f6t\u00e4 visuaalinen puoli sai uudenlaista n\u00e4ytt\u00e4vyytt\u00e4. Eritt\u00e4in oiva p\u00e4\u00e4t\u00f6s p\u00e4iv\u00e4lle isompien lavojen kohdalta.<\/p>\n

\"\"Wolfheart \/ Kuva: Outi Puhakka<\/p>\n

Kellon riipiess\u00e4 kahta y\u00f6ll\u00e4 Kaaos Klubilla paiskoi viel\u00e4 nimihirvi\u00f6 The Great Southern Ostrobothnian<\/strong> Trendkillers<\/strong> ja pienell\u00e4 matikalla saattoi laskea nimen liittyv\u00e4n kahteen hienoon asiaan eli Etel\u00e4-Pohjanmaahan ja Panteraan<\/strong>. No niinh\u00e4n se oli ja piru vie, ett\u00e4 Pantera<\/strong> soikin heid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4\u00e4n komeasti. Jopa yleisesti v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n sivuun j\u00e4\u00e4neet biisit kuten \u201dRevolution Is My Name\u201d ja \u201dYesterday Don\u2019t Mean Shit\u201d vetiv\u00e4t haulit himaan. Valitettavasti pitk\u00e4 kuuma p\u00e4iv\u00e4 matkustuksineen alkoi verottaa, mutta jos t\u00e4m\u00e4 proggis kohdalle osuu, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4 missatko. <\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/a>Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

Kaaoszine raportoi Nummirockin jokaisen festivaalip\u00e4iv\u00e4n. Voit lukea keskiviikon festariraportin t\u00e4st\u00e4:<\/p>\n

Katso koko Nummirock-torstain kuvagalleria t\u00e4\u00e4lt\u00e4:<\/p>\n

Teksti: Selma Savolainen ja Nikki J\u00e4\u00e4salmi<\/p>\n