\u201dAnteeksi, pakko katsoa t\u00e4m\u00e4 viesti. On yksi kriisi p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d, h\u00e4n sanoo ja naputtelee vastauksen.<\/p>\n
Annastiina tuli tunnetuksi Yleisradion Pariisin-kirjeenvaihtajana. Kymmenen Ranskan-vuotensa aikana h\u00e4n raportoi meille Pariisin terrori-iskut ja keltaliivien liikehdinn\u00e4t. T\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 h\u00e4n vaihtoi ty\u00f6paikkaa toisenlaisten kriisien \u00e4\u00e4relle. Annastiinasta tuli kriisiviestinn\u00e4n ammattilainen konsulttitalo Milttonille. <\/p>\n
\u201dOlen ollut vasta hetken uudessa ty\u00f6ss\u00e4, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riitt\u00e4nyt.\u201d<\/p>\n
Juuri nyt yksi asiakkaista tarvitsi Annastiinan kommenttia tilanteeseensa. Asiakkaiden kriisit voivat olla millaisia tahansa, mutta Annastiina tulee puikkoihin, kun niist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kertoa suurelle yleis\u00f6lle.<\/p>\n
\u201dJos asia p\u00e4\u00e4tyy mediaan, kriisit eskaloituvat nopeasti.\u201d<\/p>\n
Uusi ty\u00f6 on ik\u00e4ns\u00e4 toimittajana ty\u00f6skenneelle Annastiinalle vain yksi muutos myllerryksess\u00e4, joka h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n on k\u00e4ynyt muutaman viime vuoden aikana. Muutokset kietoutuvat toisiinsa, ja t\u00e4ss\u00e4 jutussa kerrotaan, miten. Myllerrys on tuonut mukanaan suuren menetyksen, mutta my\u00f6s jotain pysyv\u00e4\u00e4: uuden identiteetin kirjailijana. Sen hedelm\u00e4n\u00e4 on juuri ilmestynyt toinen romaani Rakkaus ja armo.<\/p>\n
Lue my\u00f6s<\/strong>:\u00a0Annastiina Heikkil\u00e4 paljastaa Pariisista l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 5 helmikohdetta \u2013 jokaisesta et taatusti viel\u00e4 kuullut<\/a><\/p>\n Pariisista tuli Annastiina Heikkil\u00e4n oma paikka maailmassa<\/p>\n \u201dInkeri<\/strong>-mummini istutti minuun Ranska-rakkauden jo lapsena. H\u00e4n oli Karjalan evakkoja, musiikin ja \u00e4idinkielen opettaja. H\u00e4n koki, ett\u00e4 h\u00e4nen kuuluisi asua jossain muualla kuin Suomessa, vaikka Italiassa. Mummilla ei kuitenkaan ollut varaa juuri matkailla, joten h\u00e4n luki valtavasti ja matkasi mielikuvituksessaan. En valitettavasti koskaan ehtinyt p\u00e4\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen kanssaan Ranskaan tai Italiaan.<\/p>\n Aloitin koulunk\u00e4yntini Englantilaisessa koulussa Helsingiss\u00e4, mutta olin liian villi sinne. Yl\u00e4asteelle vaihdoin tavalliseen kouluun, ja silloin my\u00f6s aloitin ranskan opinnot.<\/p>\n Juuri ennen lukiota vietin siskon kanssa kuukauden Etel\u00e4-Ranskassa kielikurssilla. Matkalla p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 opiskelen kielen niin hyvin, ett\u00e4 voin jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muuttaa Ranskaan. Lukion j\u00e4lkeen hakeuduin au pairiksi Pariisiin. Pestin loputtua puhuin itselleni majoituksen legendaarisesta Shakespeare and Company -kirjakaupasta Pariisin latinalaiskortteleissa. Se oli paitsi kirjakauppa, my\u00f6s englanninkielinen boheemi kirjasto, joka toimi samalla nuorten kirjailijoiden residenssin\u00e4.<\/p>\n Jollain tavalla n\u00e4in itseni jo silloin kirjailijana, mutta kirjallisten n\u00e4ytt\u00f6jen puuttuessa esittelin kulttuurilehte\u00e4, jota olimme kaverini kanssa tehneet. Minut hyv\u00e4ksyttiin asukkaaksi. Majapaikan vastineeksi kuului p\u00e4ivitt\u00e4in lukea yksi kirja ja ty\u00f6skennell\u00e4 tunti kirjakaupassa. <\/p>\n Kirjaston hyllyjen lomassa oli s\u00e4nkyj\u00e4, joissa residenssil\u00e4iset nukkuivat y\u00f6ns\u00e4. Aamulla piti her\u00e4t\u00e4 aikaisin ja siivota kaikki el\u00e4misen j\u00e4ljet pois, kun paikka avattiin yleis\u00f6lle.<\/p>\n Vapaus oli totaalista, mutta ei se mit\u00e4\u00e4n luksusel\u00e4m\u00e4\u00e4 ollut. Rahaa ei ollut, mutta luteita riitti. J\u00e4\u00e4kaappi puuttui ja vessa oli reik\u00e4 lattiassa. Kiipeilin Pariisin katoilla yst\u00e4v\u00e4ni, ranskalais-japanilais-brittil\u00e4isen taiteilijamiehen kanssa. Ei ollut kuolemanpelkoa viel\u00e4 silloin.\u201d<\/p>\n Ranskassa \u2019ei\u2019 ei tarkoittanut ei<\/p>\n \u201dOpintojen ja muutamien ty\u00f6paikkojen j\u00e4lkeen muutin Ranskaan Ylen kirjeenvaihtajaksi vuonna 2013. Tarkoitus oli asua suomalaisen valokuvaajapuolisoni kanssa Pariisissa kolme vuotta, mutta kirjeenvaihtajavuosia kertyi kymmenen.<\/p>\n Aika pian Pariisiin asetuttuani siell\u00e4 alkoi rytist\u00e4. Tuli terrori-iskujen sarja, Brexit ja vuoden 2017 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4t presidentinvaalit, joissa Ranskan poliittinen kentt\u00e4 laitettiin uusiksi. Etenkin terrori-iskut olivat niin j\u00e4rkytt\u00e4vi\u00e4, ett\u00e4 kaupunkiin syntyi vahva tunnelataus. Kaikki pariisilaiset tunsivat jonkun, joka oli paikalla tai menehtyi iskuissa. En halunnut l\u00e4hte\u00e4 kaupungista pois. <\/p>\n J\u00e4\u00e4minen tavallista kirjeenvaihtajan pesti\u00e4 pidemm\u00e4ksi ajaksi oli hyv\u00e4 asia, koska kontaktiverkoston luominen vei aikaa. Pariisissa pit\u00e4\u00e4 olla hyv\u00e4t verkostot, ett\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n saa haastatteluja.<\/p>\n Ranskassa asioiden aikaansaaminen vaatii sitkeytt\u00e4. Aluksi vastaus kaikkeen on \u2019ei\u2019, mutta se merkitsee oikeastaan vain neuvottelun alkua. Ranskalaiset tykk\u00e4\u00e4v\u00e4t v\u00e4itell\u00e4 eik\u00e4 siell\u00e4 erimielisyys ole sellainen tabu kuin meill\u00e4.<\/p>\n Ajatus paluusta kypsyi vasta, kun siskoni sairastui. Halusin olla h\u00e4nen l\u00e4hell\u00e4\u00e4n viimeiset ajat.\u201d<\/p>\n Sisaruus ei loppunut kuolemaan<\/p>\n \u201dKes\u00e4ll\u00e4 2020 siskoni Sohvi <\/strong>oli k\u00e4ynyt terveyskeskuksessa kertomassa kummallisista v\u00e4symysoireistaan, mutta h\u00e4nt\u00e4 ei otettu vakavasti, ja oireet laitettiin pikkulapsiarjen piikkiin. Maksa-arvoja ei tutkittu. Lopulta Sohvi pyysi l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4idilt\u00e4mme l\u00e4hetteen kuvauksiin yksityiselle l\u00e4\u00e4k\u00e4rille, ja lohduton tilanne alkoi hahmottua.<\/p>\n Diagnoosi oli pahin mahdollinen: \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n harvinainen sy\u00f6p\u00e4, ennusteena muutama kuukausi elinaikaa. Virallisia hoitosuosituksia oli vain yksi, ja kun se oli k\u00e4yty l\u00e4pi, jatkohoito piti selvitt\u00e4\u00e4 ja maksaa itse.<\/p>\n Pitk\u00e4lti oman sinnikkyytens\u00e4 ansiosta Sohvi sai pari vuotta lis\u00e4aikaa. H\u00e4n otti toimijan roolin ja asenteen. Se on piirre, jonka tunnistan meiss\u00e4 molemmissa. Miss\u00e4\u00e4n vaiheessa meill\u00e4 ei ollut illuusiota siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n paranisi, mutta lis\u00e4aika oli todella merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 Sohvin yksivuotiaan Vivian<\/strong>-tytt\u00e4ren takia.<\/p>\n Yritin tukea sisartani, vaikka olin aluksi ihan romuna. Tuntui, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ei voi olla iloa en\u00e4\u00e4 koskaan.<\/p>\n Sohvi itse oli aluksi ennen kaikkea helpottunut, koska vihdoin h\u00e4net otettiin tosissaan ja h\u00e4n sai vastauksia. Se oli j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n surullista, koska se kuvaa h\u00e4nen ep\u00e4toivonsa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, kun terveyskeskuksesta ei p\u00e4\u00e4ssyt eteenp\u00e4in. Ep\u00e4onnisesti h\u00e4n oli hoitovapaalla eik\u00e4 siin\u00e4 kohtaa ty\u00f6terveyshuollon piiriss\u00e4. Se kertoo Suomen terveydenhuollon haasteista, ett\u00e4 ilman \u00e4idin l\u00e4hetett\u00e4 yksityiselle h\u00e4n olisi p\u00e4\u00e4ssyt hoitoon ties koska.\u201d<\/p>\n Annastiina Heikkil\u00e4n el\u00e4m\u00e4nkatsomus muuttui<\/p>\n \u201dMeill\u00e4 oli Sohvin kanssa vain vuoden ik\u00e4ero. Pikkuveljemme on kuusi vuotta nuorempi. Olimme lapsena tiivis kaksikko, min\u00e4 selke\u00e4 isosisko, jota Sohvi seurasi, kunnes l\u00e4hti parikymppisen\u00e4 ihan omille teilleen ja loi kansainv\u00e4lisen uran kaupallisella alalla.<\/p>\n Silti isosisko-pikkusisko dynamiikka s\u00e4ilyi v\u00e4lill\u00e4mme. Yst\u00e4vien kanssa ei riitele samalla tavalla kuin siskon, eik\u00e4 sisaruudessa ole samanlaista koodistoa kuin vanhemman ja lapsen v\u00e4lill\u00e4 tai parisuhteessa. Sisaruus voi olla villi\u00e4 l\u00e4ntt\u00e4. Meill\u00e4kin oli vaiheita, jolloin olimme et\u00e4isempi\u00e4.<\/p>\n Mutta kun Sohvi sairastui, halusin olla h\u00e4nen l\u00e4hell\u00e4\u00e4n ja tein t\u00f6it\u00e4 Suomesta k\u00e4sin. Dramaattisessa sairaudessa oli monta l\u00e4helt\u00e4 piti -tilannetta. Ranskassa tuijotin jatkuvasti puhelinta, jos siskon tilanteessa olisi tapahtunut jotain.<\/p>\n Sairaus ei vie iloa kokonaan pois, vaikka aluksi silt\u00e4 tuntui. Kun toivetta paranemisesta ei ole, on toive seuraavasta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, viikosta tai kuukaudesta. Aika muuttuu merkitykselliseksi ja intensiiviseksi, hetket t\u00e4rkeiksi. Sairausajalta on kauniita muistoja, kuten viimeinen yhteinen reissumme Pariisiin. Kuljimme kev\u00e4ist\u00e4 Seinen rantaa ja istuimme suosikkikahviloissamme. <\/p>\n Sohvin sairastuminen laittoi intohimoisen ty\u00f6orientoituneen el\u00e4m\u00e4nkatsomukseni uusiksi. Piti valita, hoidanko unelmaty\u00f6ss\u00e4ni isoa uutistapahtumaa vai olenko t\u00e4rkeiss\u00e4 hetkiss\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 siskolle ja h\u00e4nen perheelleen. Valitsin j\u00e4lkimm\u00e4isen.<\/p>\n En halua sanoa, ett\u00e4 kuolemasta seuraa mit\u00e4\u00e4n positiivista, mutta se voi pist\u00e4\u00e4 asioita mittasuhteisiin ja nostaa esille sen, mill\u00e4 on oikeasti v\u00e4li\u00e4. Sohvi sanoi monta kertaa, ett\u00e4 kaikki muu on ratkaistavissa paitsi h\u00e4nen tilanteensa. Kun t\u00f6iss\u00e4 tulee tiukka tilanne, muistutan itse\u00e4ni h\u00e4nen sanoistaan.<\/p>\n Sohvin kuolemasta on kaksi vuotta, ja edelleen k\u00e4sittelen sen lopullisuutta. Sit\u00e4 on vaikeaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Taas muutama y\u00f6 sitten n\u00e4in unta, jossa h\u00e4n oli mukana. Unen ja valveen rajalla olen ihan varma, ett\u00e4 sisko el\u00e4\u00e4. Sitten her\u00e4\u00e4n todellisuuteen.<\/p>\n Sisaruutemme muokkasi minua niin vahvasti, ett\u00e4 en koe sisaruuden loppuneen kuolemaan. Vain meid\u00e4n vuorovaikutustamme ei en\u00e4\u00e4 ole. Olisi kiinnostavaa puhua h\u00e4nen kanssaan uudesta ty\u00f6st\u00e4ni, sill\u00e4 h\u00e4n oli t\u00f6iss\u00e4 joissain firmoissa, joiden kanssa teen nyt t\u00f6it\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 olisi hyvi\u00e4 neuvoja, ja osaan melkein kuvitella, mit\u00e4 ne olisivat. <\/p>\n Uskon Sohvin olevan yh\u00e4 jotenkin l\u00e4sn\u00e4. H\u00e4n my\u00f6s el\u00e4\u00e4 vahvasti muistoissani.\u201d<\/p>\n Kirjoittaminen tuntui Annastiina Heikkil\u00e4st\u00e4 kotiintulolta<\/p>\n \u201dHaaveilin runoilijuudesta lukiolaisena ja Pariisin kirjakaupassa asuessani luonnostelin romaania. Kirjeenvaihtajana kirjoitin runoja uutistapahtumista. En kuitenkaan pit\u00e4nyt kaunokirjailijaksi ryhtymist\u00e4 mahdollisena. <\/p>\n Siskon sairastuminen oli k\u00e4\u00e4nnekohta kirjoittamisen suhteen. Minulle kirkastui, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ei ole harjoituskierrosta. Jos jotain haluaa, kannattaa toimia t\u00e4ss\u00e4 ja nyt. <\/p>\n Koko juttu rys\u00e4hti liikkeelle vauhdilla. Siin\u00e4 oli jotain kohtalonomaista. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se tapahtui niin, ett\u00e4 kun siskon sairastuttua j\u00e4in Suomeen, en voinut tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4 sill\u00e4 tavoin kuin Ranskassa. Minulle j\u00e4i aikaa. Tapasin yhdess\u00e4 tilaisuudessa kustannustoimittajan, jolle esitin kirjan idean. H\u00e4n kiinnostui, l\u00e4hetin h\u00e4nelle pari lukua, jotka minulla oli valmiina. Solmimme kustannussopimuksen, ja aloin kirjoittaa. <\/p>\n Kirjoittaminen tuntui kotiintulolta. Se oli my\u00f6s turvasatama, koska fiktiossa sain p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaikesta. Kirjoitin keskittyneesti, ja olin tosi iloinen, kun siskokin ehti olla mukana esikoisen julkistusjuhlissa.<\/p>\n Toisen romaanin kirjoitusprosessissa on sitten tullut kaikki mahdolliset ep\u00e4varmuudet. Aloin kirjoittaa sit\u00e4 suurin piirtein niihin aikoihin, kun sisko eli viimeisi\u00e4 kuukausiaan. Sitten kun h\u00e4n kuoli, suru toi prosessiin sumuisia vaiheita. Samalla kirjoittaminen oli my\u00f6s tapa k\u00e4sitell\u00e4 surua.<\/p>\n Kirjoitin uutta kirjaa paljon Pariisissa, jossa minulla on edelleen pieni ullakkoasunto, ja Etel\u00e4-Ranskassa Aveyronissa, jonne sijoitin kirjan uskonnollisen lahkon. Siell\u00e4 meill\u00e4 on isomman porukan kanssa yhteisomisteinen huoneisto vanhassa linnassa. Uskon, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaksi ty\u00f6t\u00e4, kriisiviestij\u00e4n ja kirjailijan ty\u00f6t, ovat hyv\u00e4 yhdistelm\u00e4. Minulla on vilkas mielikuvitus ja maailmassa riitt\u00e4\u00e4 aiheita.\u201d <\/p>\n Lue my\u00f6s Suomen Kuvalehti.fi<\/strong>:\u00a0Viel\u00e4kin, kun puhelin soi, Pariisin-kirjeenvaihtajan ensimm\u00e4inen ajatus on: miss\u00e4 nyt on terrori-isku?<\/a><\/p>\n Annastiina Heikkil\u00e4, 43<\/p>\n Ty\u00f6<\/p>\n Kirjailija, johtava neuvonantaja konsulttitalo Milttonissa.<\/p>\n Perhe<\/p>\n Laajaan perheeseen kuuluu kumppani, kaksi kissaa, yst\u00e4vi\u00e4, l\u00e4heisten lapsia ja vauhdikas joukko sukulaisia.<\/p>\n Asuu<\/p>\n Helsingin kantakaupungissa meren rannalla ja pieness\u00e4 ullakkoasunnossa Pariisin kattojen yll\u00e4.<\/p>\n Harrastukset<\/p>\n Laulaa ranskankielist\u00e4 poppia Les Chouettes -b\u00e4ndiss\u00e4, joogaa, harrastaa pilatesta ja talviuintia.<\/p>\n Ajankohtaista<\/p>\n Uusi kirja Rakkaus ja armo ilmestyi juuri.<\/p>\n Juttu on julkaistu Annassa 19\/2025<\/p>\n Sinua voi kiinnostaa my\u00f6s:<\/p>\n Pariisin-kirjeenvaihtajana tuttu Annastiina Heikkil\u00e4 rakastui pohjolaan uudelleen: \u201dMinulle on syntynyt uusia rutiineja\u201d<\/a><\/p>\n<\/li>\n Herttuatar Catherine ja pikkusisko Pippa \u2013 vahva sisaruussuhde auttaa kest\u00e4m\u00e4\u00e4n julkisuuden paineet<\/a><\/p>\n<\/li>\n\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/5428977.jpeg\"\/)
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/Kate-ja-Pippa.jpg\"\/)
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/anna_oona_airola_21a0423_1_edit.jpg\"\/)