Vaaratkin ne vaani meit\u00e4 silloin kaikkialla<\/p>\n
Vaijerit vain vihelsi kun taakkaa siirrettiin<\/p>\n
P\u00e4\u00e4nkin piti py\u00f6ri\u00e4 kuin emohuuhkajalla<\/p>\n
Muuten huolimattomalta nuppi viilettiin<\/p>\n
(Juha Vainio: Siit\u00e4 on jo aikaa)<\/p>\n
N\u00e4in kuvaa satamaty\u00f6n vaarallisuutta Juha Vainion Siit\u00e4 on jo aikaa -kappale, joka julkaistiin Albatrossi-singlen b-puolella vuonna 1980. Albatrossissa satamaa ja el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 taaksep\u00e4in katsoo puhuja, joka pohtii, mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4 olisi voinut tarjota, jos h\u00e4n olisi yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 tavoin l\u00e4htenyt merille 15-vuotiaana. Haikeasta pienoisel\u00e4m\u00e4kerrasta tuli yksi Vainion rakastetuimmista kappaleista. Singlen k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolen Siit\u00e4 on jo aikaa katsoo sekin haikeasti el\u00e4m\u00e4\u00e4 taaksep\u00e4in, mutta er\u00e4\u00e4nlainen pilke silm\u00e4kulmassaan. Lyriikan \u201dmin\u00e4\u201d tunnistaa ja hyv\u00e4ksyy vanhenemisensa, sen n\u00e4kymisen miehess\u00e4 ja ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Kappaleen sanoittivat Veikko Lavi ja Vainio. Edell\u00e4 lainatulla muutamalla rivill\u00e4 tiivistyy se, millaisena ty\u00f6 satamassa on kuvattu muuallakin kertomataiteessa: satama tarjoaa elannon lis\u00e4ksi hurmaavia ja eksoottisia n\u00e4kyj\u00e4, mutta my\u00f6s vaarallisen ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6n.<\/p>\n
Runsaat viisikymment\u00e4 vuotta ennen Vainion laulua sataman vaarallisuutta sanoitti Toivo Pekkanen novellikokoelmansa Satama ja meri niminovellissa. Novelli kuvaa vieraantumista, joka seuraa, kun mies on kiert\u00e4nyt vuosikausia merill\u00e4 ja palaa kotisatamaan. Satama ja kohtaamiset ihmisten kanssa eiv\u00e4t vastaakaan odotuksia. Novellissa sataman vaarallisuus on monimerkityksellist\u00e4. Henkinen vieraantuminen, sataman tuhoava vaikutus ihmismieleen ja satamaty\u00f6ntekij\u00e4n kohtaamat fyysiset uhat kietoutuvat yhteen. Satama voi vied\u00e4, jopa tuhota, ihmisen niin henkisesti kuin fyysisesti:<\/p>\n
Joka vuosi, joka viikko, melkeinp\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4 tapahtuu siell\u00e4 murhen\u00e4ytelm\u00e4. Joskus saamme lukea sanomalehdist\u00e4 murskatuista, ruhjoontuneista j\u00e4senist\u00e4, tapaturmista, itsemurhista, kuolemasta. Mutta se ei ole pahinta. Pahin on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Pahimmin k\u00e4y niille, jotka satama nielee el\u00e4v\u00e4n\u00e4, sulkee ikuisesti ja l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti piiriins\u00e4. Ehk\u00e4 se ei ole sataman syy, mutta kaikki m\u00e4t\u00e4 ja haiseva hylkytavara maalta ja merelt\u00e4 ker\u00e4\u00e4ntyy aina satamiin ja myrkytt\u00e4\u00e4 ilman.<\/p>\n
(Toivo Pekkanen: Satama ja meri)<\/p>\n
Satama voi tarjota kaunokirjallisen ymp\u00e4rist\u00f6n my\u00f6s toimintakirjallisuuden tapahtumille. Eik\u00e4 niiss\u00e4k\u00e4\u00e4n vaaroja p\u00e4\u00e4se pakoon. Jari J\u00e4rvel\u00e4n Kotkaan sijoittuva dekkari Tytt\u00f6 ja pommi kuvaa sataman ratapihan junavaunuihin graffiteja maalaavia nuoria, min\u00e4kertoja Metroa ja h\u00e4nen poikayst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 Rustia, sek\u00e4 n\u00e4it\u00e4 j\u00e4ljitt\u00e4vi\u00e4 vartijoita. Meri ja satama eiv\u00e4t ole p\u00e4\u00e4osassa, mutta tarinan liikkeelle sys\u00e4\u00e4v\u00e4 ja henkil\u00f6iden kohtaloihin vaikuttava tapahtumaketju n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Kotkan satamassa. Ei tosin laivojen ja vieraiden kielten t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 satamassa vaan hiljenneess\u00e4 satamassa, jonka vieress\u00e4 on ratapiha ja toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n on noussut merimuseo.<\/p>\n
Soudin Hiililaiturin k\u00e4rjen ymp\u00e4ri. Merensel\u00e4n yli puhalsi kalvas tuuli, silti lapojani valui hiki. P\u00e4\u00e4sin Vellamon p\u00e4\u00e4dyn puolelle, kohtaan miss\u00e4 rakennuksen murtuva hy\u00f6kyaalto nousi l\u00e4hes kolmekymmenmetrisen\u00e4 jyrk\u00e4nviistosti yl\u00f6sp\u00e4in. Rust eteni siluettina kontillaan, hitaasti pitkin aallonharjaa. Se pys\u00e4htyi. Sitten se l\u00e4hti laskeutumaan rakennuksen viistoa p\u00e4\u00e4ty\u00e4 alas sovitellen jalkojaan metallilistojen reunoihin.<\/p>\n
(Jari J\u00e4rvel\u00e4: Tytt\u00f6 ja pommi)<\/p>\n
Satamakohtaus k\u00e4\u00e4ntyy tragediaksi, jonka seuraukset laajenevat tarinan edetess\u00e4. Vellamon ymp\u00e4rist\u00f6n lis\u00e4ksi J\u00e4rvel\u00e4 kuvaa my\u00f6s muut romaanin tapahtumapaikat tarkasti: tarinassa liikutaan muilla Kotkan rannoilla, Karhulassa, Mussalossa, Jylpyll\u00e4\u2026<\/p>\n
Tarkkaa paikallisuutta on my\u00f6s Erkki Lindgrenin romaanissa Satama j\u00e4\u00e4tyy, joka kuvaa ahtaajan ty\u00f6t\u00e4 ja ty\u00f6l\u00e4ishahmoja Kotkan satamassa l\u00e4helt\u00e4 ja el\u00e4ytyen \u2013 Kotkan murretta my\u00f6ten. Romaania voisi kutsua psykologiseksi ty\u00f6l\u00e4iskirjallisuudeksi: se kuvaa perusteellisesti ja useasta n\u00e4k\u00f6kulmasta ty\u00f6tt\u00f6myyden pelon vaikutusta ihmismieleen. Ajatus sataman j\u00e4\u00e4tymisest\u00e4 ja sit\u00e4 my\u00f6t\u00e4 hiipuvasta elannosta piinaa romaanin henkil\u00f6it\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, heti ensimm\u00e4isist\u00e4 syksyn merkeist\u00e4 l\u00e4htien.<\/p>\n
Satama j\u00e4\u00e4tyy kuvaa my\u00f6s ahtaajien joukon moninaisuutta. Osa on ty\u00f6ss\u00e4 pakon edess\u00e4 asuntolainan vuoksi, osa rahoittaa yliopisto-opiskelujaan \u2013 ja osalle satama on el\u00e4m\u00e4n ydint\u00e4. J\u00e4lkimm\u00e4isiin kuuluu romaanin hahmo Armas Kuorsamo, joka ihmettelee ahtaajatoveria, kun t\u00e4m\u00e4 my\u00f6nt\u00e4\u00e4 olevansa satamassa vain ty\u00f6n tuoman leiv\u00e4n takia. Armaalle vilkas satama on elannon tuojan lis\u00e4ksi el\u00e4m\u00e4n vakauttaja.<\/p>\n
Ellei paatit huua nii mit\u00e4 sitte kaverit? Seh\u00e4\u00e4 olis el\u00e4m\u00e4n loppu. [\u2014] Mie tykk\u00e4\u00e4n ku laivat ulvoo, Armas sanoi. Mie en maha sille mit\u00e4\u00e4, minust laivat on mukavii, ja niien huuot tuo mukanaa semmost nii ku turvallisuutta.<\/p>\n
(Erkki Lindgren: Satama j\u00e4\u00e4tyy)<\/p>\n
Satama j\u00e4\u00e4tyy -romaanissa ei ole selke\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00e4. P\u00e4\u00e4osassa on yhteis\u00f6. Yksil\u00f6llisist\u00e4 kokemuksista rakentuu synteesi, yhteinen, kirjava kokemus satamasta. Yhteis\u00f6llinen on my\u00f6s ymm\u00e4rrys siit\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6t voivat pian loppua.<\/p>\n
J\u00e4tk\u00e4t lykkiv\u00e4t kylkimyyry\u00e4 satamaan mielet apeina. He tuppaantuivat sillipurkkitiukkaan huutohuoneeseen kuuntelemaan kun kavereiden numeroita huudettiin. Omaa yh\u00e4 harvemmin. He katselivat ymm\u00e4ll\u00e4\u00e4n toisiaan, imiv\u00e4t savukkeitaan ja piippujaan, kotitekoisia s\u00e4tki\u00e4\u00e4n. He tunkkaannuttivat huoneen ilman, t\u00e4yttiv\u00e4t sen puheensorinalla ja kiukulla, syytt\u00e4vill\u00e4 katseilla. Meniv\u00e4t laitureille, vaikka laivaa ei ollut ty\u00f6n alla. Poiskaan ei voinut olla, t\u00e4ytyi edes jotain n\u00e4hd\u00e4. Silm\u00e4t haroivat ja etsiv\u00e4t, l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4: harvassa oli kelluvia ty\u00f6maita. Satama oli harmaa ja kolkko, ruma ja likainen vastenmielinen ensimm\u00e4isen kerran.<\/p>\n
(Erkki Lindgren: Satama j\u00e4\u00e4tyy)<\/p>\n
Satama voi olla tyly ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6<\/strong><\/p>\n Satama tuo elannon ja on bisnest\u00e4 eri tavoin erilaisessa asemassa oleville ihmisille. Sataman hurja, vaarallinenkin luonne johtuu kirjallisuuskuvauksen mukaan muun muassa ty\u00f6njohtajien kiireest\u00e4. Ylit\u00f6it\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n, riskej\u00e4 otetaan. Nykyajan yhteiskunnallisesta puheesta tuttu ty\u00f6n tehostamisen k\u00e4site on ollut kirjallisuuden perusteella arkea my\u00f6s satamassa kauan sitten.<\/p>\n Satama j\u00e4\u00e4tyy -romaanin kertojan mukaan satamassa kiire on \u201dsanakirjan t\u00e4rkein sana\u201d. \u201dEllet tunne tuota sanaa, on parasta ett\u00e4 kokoat kamppeesi kaikessa hiljaisuudessa ja h\u00e4ivyt satamasta v\u00e4hin \u00e4\u00e4nin\u201d, kertoja toteaa.<\/p>\n Lindgrenin romaanissa ahtaajien esimiehell\u00e4 on tapana \u201dsammuttaa\u201d uusi ty\u00f6ntekij\u00e4 usuttamalla t\u00e4m\u00e4 vaaralliseen ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4\u00e4n, vastaanottamaan sellupaali tavalla, joka on hengenvaarallinen. Uusi mies pelk\u00e4\u00e4, tajuaa ett\u00e4 j\u00e4rkevint\u00e4 olisi l\u00e4hte\u00e4 karkuun, h\u00e4n on kuullut koko p\u00e4iv\u00e4n kaikenlaisia varoituksia sataman vaarallisuudesta. Mutta luonto ei anna periksi. Karkuun l\u00e4htemisen sijasta h\u00e4n j\u00e4\u00e4 paikoilleen, suorittaa vaarallisen teht\u00e4v\u00e4n saaden pomon s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 \u201dsammutusyrityksess\u00e4\u201d vakavalta tapaturmalta v\u00e4ltyt\u00e4\u00e4n t\u00e4p\u00e4r\u00e4sti, mutta kun talviseen satamaan saapuu saksalainen laiva, sen henkil\u00f6kunnan huolimattomuus johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin er\u00e4\u00e4n vanhan ahtaajan kohdalla.<\/p>\n Ahtaajaty\u00f6n kiirett\u00e4, pomojen tylyytt\u00e4 ja vaarallisia tilanteita kuvaa my\u00f6s Timo Pusa romaanissa Tuomas ja poika. Yksinhuoltajais\u00e4 Tuomas yritt\u00e4\u00e4 pysy\u00e4 mukana el\u00e4m\u00e4n rytmiss\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 arjen kasassa. H\u00e4n haalii markkoja sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4, p\u00e4\u00e4tyy satamaty\u00f6h\u00f6n, tekee ylit\u00f6it\u00e4 jotta lapsen kanssa voisi viett\u00e4\u00e4 kunnollista joulua, ensimm\u00e4ist\u00e4 perheen \u00e4idin kuoleman j\u00e4lkeen. Tuomas kokee tylyt ty\u00f6njohtajat ja n\u00e4kee l\u00e4helt\u00e4 ahtaajakaverin vakavan tapaturman ep\u00e4selv\u00e4n ty\u00f6njohtamisen seurauksena. Kuolema laivassa on tuttu my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 romaanissa: Tuomaan is\u00e4 on kuollut laivan ruumaan pudottuaan.<\/p>\n Timo Pusa kirjoitti merest\u00e4 ja Kotkasta l\u00e4pi tuotantonsa. Tuomas ja poika -romaanin tavoin Taivas heiluu on Pusan tuotannolle tyypillinen tummavireinen kuvaus pienen ihmisen yrityksist\u00e4 saada el\u00e4m\u00e4st\u00e4 otetta. Taivas heiluu \u2013romaani kuvaa parikymppist\u00e4 Susannaa, joka harhailee niin laivatytt\u00f6n\u00e4 Kotkan satamissa kuin eksyksiss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Nuorena merille l\u00e4hteneen Pusan proosassa meri- ja laivasanaston tuntemus yhdistyv\u00e4t runoilijan kieleen: kerronta on yksityiskohtaisen tarkkaa ja el\u00e4v\u00e4\u00e4, sanavalinnat toisinaan yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4. Satamaymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 kuvataan kaikkien aistien kautta: \u201dLaiva tuoksui \u00f6ljylle ja savulle ja maalille ja kahville ja leiv\u00e4lle ja votkalle. Laiva tuoksui hyv\u00e4lle.\u201d<\/p>\n Susanna k\u00e4y laivoissa my\u00f6s vanhassa \u00f6ljysatamassa, nykyisen Katariinan meripuiston alueella. Romaanissa mainitaan nimelt\u00e4 Kotkan satamat ja rannat, kapakat ja kaupat. Meri heijastaa mielenliikkeit\u00e4, tarjoaa mahdollisuuden peilata el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja mietti\u00e4, milt\u00e4 peilikuva n\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Susanna seisoi seiskakuurin kulmalla valomaston takana. Laiva oli jo ohittanut sellutehtaan. Satoi pitki\u00e4 pisaroita. Mies oli keulassa t\u00f6ij\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Poosu heitti kastliinan maihin, se oli taitava heitto. Susanna ajatteli, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on virhe, kukaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei v\u00e4lit\u00e4 kuin itsest\u00e4\u00e4n. Springivaijeri valitti ja veti laivaa laituriin, kirskui ilke\u00e4sti kun ter\u00e4s raiskasi betonia. Mies koilasi kastliinan ja etsi Susannaa. H\u00e4n n\u00e4ki vain kuurit ja m\u00f6lj\u00e4n, raanat ja junanvaunut, muutaman ahtaajan ja tullin.<\/p>\n (Timo Pusa: Taivas heiluu)<\/p>\n Satama tuo hellyyden mieleen<\/strong><\/p>\n Vaikka satama on vaarallinen ja hurja paikka, on se my\u00f6s mielikuvitusta kiihottava, kiinnostava, hellyytt\u00e4kin her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 paikka.<\/p>\n Toivo Pekkasen Lapsuuteni-romaanin alussa kuvataan pienen pojan haltioitumista h\u00e4nelle ennest\u00e4\u00e4n tuntemattomasta satamasta. Sen el\u00e4vyys ja ihmeet \u2013 ihmisten paljous ja liike, veneiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja laivojen mahtavuus sek\u00e4 meren ihmeellisyys \u2013 tekev\u00e4t ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa satamaa tarkkailevaan lapseen voimakkaan vaikutuksen.<\/p>\n N\u00e4imme tuulessa pullistelevien purjeitten valkoista v\u00e4lkett\u00e4. N\u00e4imme kaksi uhkaavasti paukkuvaa mustaa laivaa, jotka lis\u00e4ksi p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t hurjan k\u00e4he\u00e4t huutonsa ihmisten kuultavaksi. Ja n\u00e4iden lis\u00e4ksi n\u00e4imme viel\u00e4 kaukana olevat suuren meren laivat. Miten ihmeellist\u00e4 katsottavaa! Mik\u00e4 riemu!<\/p>\n (Toivo Pekkanen: Lapsuuteni)<\/p>\n Hieman samanlainen on katse Pusan Tuomas ja poika -romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tarkkaillessa n\u00e4kym\u00e4\u00e4 Palotorninvuorelta ja lastin siirt\u00e4mist\u00e4 laivan ruumasta junaan. Haastavasta el\u00e4m\u00e4ntilanteesta ja harmaasta ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 huolimatta hellyys kuplii p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n mieleen:<\/p>\n Tuomas seurasi kun raanakuski k\u00e4\u00e4nsi suuressa kaaressa uutta rautanippua neuvostovaunua kohti. Ahtaajat hollasivat taakkaa, ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 vuorelta n\u00e4ki rautojen nipin napin mahtuvan sis\u00e4\u00e4n. Miehill\u00e4 luki ahtausfirman nimi haalarien selk\u00e4myksiss\u00e4 kuin yksiv\u00e4rinen linnatatuointi. Armeijan kuljetusvene lipui ohi, salossa retkotti Suomen lippu harmaana riepuna. T\u00e4m\u00e4 kaupunki on huutolaislapsi, ja kyll\u00e4 t\u00e4t\u00e4 rakastaa, Tuomas mietti.<\/p>\n (Timo Pusa: Tuomas ja poika)<\/p>\n Hellyys tulvii lopulta my\u00f6s Siit\u00e4 on jo aikaa -laulun puhujan mieleen satamaa ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 sen ymp\u00e4rill\u00e4 miettiess\u00e4. El\u00e4m\u00e4n kovuudesta ja satamaty\u00f6n vaativuudesta huolimatta satama on koti paitsi laivoille my\u00f6s ihmisille.<\/p>\n Enp\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt sent\u00e4\u00e4n siell\u00e4 koskaan taakan alle <\/p>\n Vaikka oli el\u00e4m\u00e4ni muuten vaikeaa <\/p>\n Kohottaisin hurraahuudon Kotkan satamalle<\/p>\n Koska mulla paikkaa ollut ei sen parempaa<\/p>\n (Juha Vainio: Siit\u00e4 on jo aikaa)<\/p>\n Kertomataide luo siis usein satamasta romanttisen, haikeankin kuvan, sataman vaarallisuudesta, karkeudesta ja arvaamattomuudesta huolimatta \u2013 tai ehk\u00e4 juuri noiden ominaisuuksien vuoksi. Nykykirjallisuudesta satamakuvausta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 harvemmin. Kenties lukija haluaakin s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n juuri sen romanttisen kuvan, jonka kirjallisuus menneiden aikojen satamasta tarjoaa. Tosiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 rahtisatamat ovat muuttuneet tarkoin vartioiduiksi ja ne ovat siirtyneet kaupunkien laitamille. Jos ne ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4t kaupunkikuvassa, ne n\u00e4kyv\u00e4t et\u00e4isin\u00e4, kliinisin\u00e4 \u2013 ja taatusti turvallisempina kuin mennytt\u00e4 maailmaa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 kirjallisuuskuvauksessa. Modernin maailman realiteettien puristuksessa nostalgikko voi palata sataman rouheaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n kirjallisuuden kautta.<\/p>\n Min\u00e4kin vaalin mieless\u00e4ni lapsuudessa omaksumaani kirjallisuuden kuvaa menneiden aikojen Kotkan satamasta. Sellaisesta, jonka vilkasta ja eksoottistakin el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuka tahansa saattoi poiketa seuraamaan p\u00e4iv\u00e4k\u00e4velyll\u00e4 ja jossa pojat saattoivat ajaa per\u00e4moottorilla rahtilaivan kylkeen kahvia ja pullaa myym\u00e4\u00e4n; sellaisesta, jossa n\u00e4ki ja koki jotain mit\u00e4 ei voinut miss\u00e4\u00e4n muualla n\u00e4hd\u00e4 tai kokea. Satamasta, jossa saattoi p\u00e4\u00e4st\u00e4 mukaan seikkailuun.<\/p>\n Toisinaan tuo kuva vilahtaa mieless\u00e4, kun k\u00e4yn Kotkan Kantasatamassa, jossa rahtiliikenteen hiljenemisest\u00e4 huolimatta voi edelleen n\u00e4hd\u00e4 merenkulun menneisyytt\u00e4 ja nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Sellaisena hetken\u00e4 min\u00e4kin kohotan mieless\u00e4ni hurraahuudon Kotkan satamalle.<\/p>\n Ville Miettinen<\/p>\n L\u00e4hteet:<\/p>\n Jari J\u00e4rvel\u00e4: Tytt\u00f6 ja pommi. CrimeTime 2014<\/p>\n Veikko Lavi ja Juha Vainio: Siit\u00e4 on jo aikaa. 1980<\/p>\n Erkki Lindgren: Satama j\u00e4\u00e4tyy. Gummerus 1969<\/p>\n Toivo Pekkanen: Satama ja meri. WSOY 1929<\/p>\n Toivo Pekkanen: Lapsuuteni. WSOY 1953.<\/p>\n Timo Pusa: Tuomas ja poika. Kirjayhtym\u00e4 1986<\/p>\n Timo Pusa: Taivas heiluu. WSOY 1993<\/p>\n \u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Vaaratkin ne vaani meit\u00e4 silloin kaikkialla Vaijerit vain vihelsi kun taakkaa siirrettiin P\u00e4\u00e4nkin piti py\u00f6ri\u00e4 kuin emohuuhkajalla Muuten…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":296,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[113],"tags":[446,33,31,30,118,32,119,447],"class_list":{"0":"post-295","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ymparisto","8":"tag-environment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-science","13":"tag-suomi","14":"tag-tiede","15":"tag-ymparisto"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/295","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=295"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/295\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/296"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=295"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=295"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=295"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}