Kirja<\/p>\n
\u00c9douard Louis: Monique pakenee<\/p>\n
Tammi 2025. 99 s.<\/p>\n
Omael\u00e4m\u00e4kerrallisista romaaneistaan tunnetuksi tullut \u00c9douard Louis<\/strong> kirjoittaa t\u00e4ll\u00e4 kertaa \u00e4itins\u00e4 uudesta muodonmuutoksesta, toisesta paosta.<\/p>\n Kirja on jatkoa Naisen el\u00e4m\u00e4 ja muodonmuutokset -teokselle, joka kertoi Louis\u2019n \u00e4idin, Moniquen<\/strong>, ensimm\u00e4isest\u00e4 paosta v\u00e4kivaltaisen aviomiehens\u00e4 luota. T\u00e4ll\u00e4 kertaa Monique pakenee talonmiest\u00e4, jonka per\u00e4ss\u00e4 muutti Pariisiin ja joka kohteli my\u00f6s h\u00e4nt\u00e4 kaltoin.<\/p>\n Monique pakenee on \u2013 toisin kuin Louis\u2019n kirjat yleens\u00e4 \u2013 l\u00e4mmin ja sympaattinen. Louis muodostaa \u00e4itiins\u00e4 vahvemman siteen auttaessaan t\u00e4t\u00e4 paossa ja j\u00e4rjestelless\u00e4\u00e4n t\u00e4lle uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4. \u00c4iti oli ollut ilke\u00e4, koska h\u00e4nen aviomiehens\u00e4 l\u00e4pitunkeva inhottavuus oli tarttunut h\u00e4neen. Nyt h\u00e4n syttyy uuteen kukoistukseen ja voi nauttia el\u00e4m\u00e4st\u00e4, ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa yksin.<\/p>\n Louis kirjoittaa <\/strong>maanl\u00e4heisesti. Kirjan j\u00e4nnitteet ovat siin\u00e4, kuinka \u00e4iti mahtaa saada aikansa kulumaan paossa Louis\u2019n asunnossa t\u00e4m\u00e4n ollessa kirjailijaresidenssiss\u00e4 Ateenassa, miten h\u00e4n opettelee k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tietokonetta tai kokee lent\u00e4misen ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Vaikka Louis on k\u00e4sitellyt k\u00f6yhyyden ja v\u00e4kivallan kaltaisia aiheita, h\u00e4n ei koskaan ole ollut varsinaisesti kovin akateeminen tai vaikeaselkoinen, ja uskoisin ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n h\u00e4nen suosionsakin perustuu. Vaikka h\u00e4n puhuu esimerkiksi George Simmelist\u00e4<\/strong> ja Virginia Woolfista<\/strong>, h\u00e4n pysyy koko ajan suoraviivaisena ja helppotajuisena.<\/p>\n Monique pakenee tuntuu melkein liiankin kansantajuiselta. Yksityinen nousee kyll\u00e4 yleiseksi, mutta kovin syv\u00e4lle ilmi\u00f6ihin ei menn\u00e4. Se tuntuu melkein kuin kirjeelt\u00e4 \u00e4idille, tai luonnokselta, josta ei ikin\u00e4 ollut tarkoituskaan tulla t\u00e4ysin valmista kirjaa.<\/p>\n Louis\u2019n tyyli <\/strong>on kovin pelkistetty, kieli ei ole j\u00e4rin rikasta eik\u00e4 sivupoluille juuri eksyt\u00e4; kerrotaan vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja ehdottoman olennainen.<\/p>\n Joitakin t\u00f6keryyksi\u00e4kin mahtuu sekaan. En ole varma, onko kyse suomennoksesta vai alkuper\u00e4isest\u00e4 k\u00e4sikirjoituksesta, mutta sama sana toistuu usein kaksi kertaa per\u00e4kk\u00e4in lyhyen ajan sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Kummalliselta tuntuu my\u00f6skin, ett\u00e4 Louis ei k\u00e4yt\u00e4 \u201dt\u00e4m\u00e4\u201d-sanaa viittaamaan viimeksi mainittuun, vaan kirjoittaa esimerkiksi \u201dh\u00e4n, eli \u00e4itini\u201d.<\/p>\n Hyvin miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 on kuitenkin Louis\u2019n aito ja syv\u00e4 v\u00e4litt\u00e4minen \u00e4iti\u00e4\u00e4n kohtaan. Louis kirjoittaa: \u201dTied\u00e4n vain, ett\u00e4 minun oli pakko auttaa \u00e4iti\u00e4 kaikin tavoin ja ett\u00e4 tuo pakko ajoi minut itkun partaalle.\u201d<\/p>\n Monique oli loukkaantunut j\u00e4ttimenestykseksi nousseesta Louis\u2019n esikoiskirjasta Ei en\u00e4\u00e4 Eddy, koska piti sit\u00e4 ep\u00e4rehellisen\u00e4 ja loukkaavana, mutta nyt, vuosia my\u00f6hemmin, \u00e4iti ja poika ovat selv\u00e4sti rauhan ja lopullisen sovun tilassa.<\/p>\n Monique pakenee on vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 pieni teos, jossa on vilpit\u00f6nt\u00e4 rakkautta ja auttamisenhalua ja jonka loppu varsinkin on perin syd\u00e4nt\u00e4 l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4, mutta siltik\u00e4\u00e4n se ei ehk\u00e4 tunnu enemm\u00e4lt\u00e4 kuin vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 pienelt\u00e4 teokselta, vaikka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 aihetta k\u00e4sitteleekin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kirja \u00c9douard Louis: Monique pakenee Tammi 2025. 99 s. Omael\u00e4m\u00e4kerrallisista romaaneistaan tunnetuksi tullut \u00c9douard Louis kirjoittaa t\u00e4ll\u00e4 kertaa…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":32070,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,31,30,101,2001,379,378,108,99,100,98,32,109],"class_list":{"0":"post-32069","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-ihmissuhteet","14":"tag-kirjailijat","15":"tag-kirjallisuus","16":"tag-kirjat","17":"tag-kulttuuri","18":"tag-lapset","19":"tag-lapset-ja-nuoret","20":"tag-perhe","21":"tag-suomi","22":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/32069","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=32069"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/32069\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/32070"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=32069"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=32069"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=32069"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}