{"id":326139,"date":"2026-08-16T16:17:21","date_gmt":"2026-08-16T16:17:21","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/326139\/"},"modified":"2026-08-16T16:17:21","modified_gmt":"2026-08-16T16:17:21","slug":"wacken-perjantain-tapahtumat-yhteenvetona-kaaoszine","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/326139\/","title":{"rendered":"Wacken: perjantain tapahtumat yhteenvetona – KaaosZine"},"content":{"rendered":"

Kirjoittanut Petri Suhonen<\/strong> – 15.8.2026<\/p>\n

L\u00e4ht\u00f6kohtaisesti t\u00e4m\u00e4n vuoden Wackenin perjantai oli omalla kohdallani haastavin p\u00e4iv\u00e4, ja raakoja valintoja n\u00e4ht\u00e4vien b\u00e4ndien suhteen oli teht\u00e4v\u00e4 paljon. Onneksi s\u00e4\u00e4 sent\u00e4\u00e4n oli tehnyt y\u00f6n aikana U-k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen ja painostava helle muuttunut ihanan puolipilviseksi ja sopivan l\u00e4mpim\u00e4ksi kes\u00e4s\u00e4\u00e4ksi.<\/p>\n

K\u00e4ymme j\u00e4lleen l\u00e4pi p\u00e4iv\u00e4n annin rullaamalla p\u00e4iv\u00e4n tapahtumat l\u00e4pi ja pureutumalla tarkemmin kolmeen b\u00e4ndinostoon, jotka her\u00e4ttiv\u00e4t eniten ajatuksia.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Koska olemme kohteliaita suomalaisia, en nosta tuohon kolmikkoon El\u00e4kel\u00e4isi\u00e4<\/strong>. Me kaikki varmasti ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 kyseinen humppapartio on kaiken arvostelun yl\u00e4puolella, joten vertailu muihin artisteihin olisi vain noloa. Soittoslottihan oli mielenkiintoinen, koska samaan aikaan Wackingerin \u201dkyl\u00e4lavaa\u201d isommilla lavoilla soittivat vaatimattomasti vain Saxon<\/strong>, Hatebreed<\/strong> ja Animals as Leaders<\/strong>.<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen
\nMainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

Porukkaa riitti silti todellakin tungokseksi asti, samoin kuivasta maasta irtoavaa p\u00f6ly\u00e4. Itsekin letkajenkkapitiss\u00e4 py\u00f6riess\u00e4ni huomasin, ett\u00e4 lavalle oli mahdotonta n\u00e4hd\u00e4, vaikka se sijaitsi ihan muutaman metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ja kyll\u00e4, El\u00e4kel\u00e4isten<\/strong> kokeminen Saksassa oli yksi niit\u00e4 juttuja, joita odotin koko festareilta eniten, eik\u00e4 se j\u00e4tt\u00e4nyt kylm\u00e4ksi. Soittivatko ne sitten \u201dPoltetun Humpan\u201d? Tietenkin soittivat. Tiet\u00e4j\u00e4t tiet\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4matinea Paradise Lostin ja Danko Jonesin johdolla<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4 alkoi Gutalaxin<\/strong> matalaotsaisella kakkahuumorilla. Tuntuu aivan hurjalta, kuinka pitk\u00e4lle voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 keskittyen kakkaan ja vaakkuen kuin ruttoinen ankka. Eik\u00e4 b\u00e4ndi\u00e4 tietysti kannata alkaa analysoida tai varsinkaan ottaa vakavasti. Sen lis\u00e4ksi sen musiikin kutsuminen paskaksi toimii, harvinaista kyll\u00e4, kehuna b\u00e4ndi\u00e4 kohtaan. Kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 livekokemus l\u00e4henteli yleis\u00f6n suhteen jonkinlaista psykoosia. Taivas oli valkoisenaan vessapaperia, vessaharjat heiluivat eik\u00e4 muunkaan h\u00e4r\u00f6n rekvisiitan m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tuntunut olevan mit\u00e4\u00e4n rajaa. Niinh\u00e4n sit\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 10 000 k\u00e4rp\u00e4st\u00e4 ei voi olla v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4\u2026<\/p>\n

Seuraavaksi viereisell\u00e4 Harder-lavalla mentiin viile\u00e4mpiin tunnelmiin, kun soittovuoron sai Hellsinki Metal Festivalillekin saapuva Vreid<\/strong>. Tuntui l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti erikoiselta, ett\u00e4 n\u00e4in tummaa musiikkia soittavat norjalaiset oli nostettu p\u00e4\u00e4lavalle asti. Valitettavasti mik\u00e4\u00e4n yleis\u00f6rynt\u00e4ys keikka ei ollutkaan. Mutta kyll\u00e4p\u00e4 b\u00e4ndi soi upean tyylikk\u00e4\u00e4sti ja vei syd\u00e4meni menness\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeenMainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

Ainoa miinus tulee Jackass-mies Chris Pontiuksen raahaamisesta lavalle, vaikka h\u00e4n onkin mukana biisiss\u00e4 \u201dLoving the Dead\u201d. N\u00e4in tyylik\u00e4s musiikki ei kaipaisi \u201dParty Boyta\u201d hyppim\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4mielisesti punaisissa stringeiss\u00e4\u00e4n. Kerrassaan hiton outo ja tyylit\u00f6n s\u00e4r\u00f6 hienoon keikkaan. Sen sijaan Djervin<\/strong> Agnete Kj\u00f8lsrudin vierailu osui naulan kantaan tuoden kokonaisuuteen lis\u00e4\u00e4 syvyytt\u00e4. Toisaalta mihinp\u00e4 Kj\u00f8lsrud ei sopisi, onhan kyseess\u00e4 uskomaton metallikuningatar.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Tummilla s\u00e4vyill\u00e4 jatkettiin niin ik\u00e4\u00e4n Hellsinki Metalliin saapuvan artistin toimesta, kun Paradise Lost<\/strong> saapui esittelem\u00e4\u00e4n eri puolia itsest\u00e4\u00e4n. Ja niit\u00e4h\u00e4n on konkarien uran aikana riitt\u00e4nyt. B\u00e4ndin ammattitaitoa kuvastaakin hyvin se, miten t\u00e4ytel\u00e4isen kudelman eri tyylilajeista se yleis\u00f6lleen toi. Settiin kuului klassikko-osastolta muun muassa jo vuonna 1995 julkaistulta \u201dDraconian Timesilta\u201d l\u00f6ytyv\u00e4 \u201dHallowed Land\u201d sek\u00e4 fanien suosioon noussut Bronski Beat<\/strong> -cover \u201dSmalltown Boy\u201d vuodelta 2002. Tuoreimmalta \u201dAscension\u201d-levylt\u00e4 mukana olivat keikan avannut \u201dSerpent on the Cross\u201d sek\u00e4 vastaavasti viimeisen\u00e4 biisin\u00e4 kuultu \u201dSilence Like the Grave\u201d.<\/p>\n

Erityismaininta menee laulaja Nick Holmesille siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n uskalsi kritisoida sarkastisesti sit\u00e4, ettei saksalaisella festivaalilla ole tarjolla saksalaista olutta, vaan ainoastaan jenkkil\u00e4ist\u00e4. Eip\u00e4 alueelta kyll\u00e4 saanut sit\u00e4 hirvilogostaan tunnettua herkkuakaan, eli kauas on saksalaisista perinteist\u00e4 livetty monikansallisen omistajan johdolla. Musiikillisesti Paradise Lost<\/strong> toimii liven\u00e4 upean melankolisissa s\u00e4vyiss\u00e4\u00e4n vaikka kirkkaan kes\u00e4taivaan alla, ja b\u00e4ndi tuntuu olevan t\u00e4ysin sinut musiikkinsa kanssa. Eip\u00e4 kannata j\u00e4tt\u00e4\u00e4 v\u00e4list\u00e4, jos kohdalle osuu.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Seuraavaksi mentiinkin ihan rock-vaihde silm\u00e4ss\u00e4, kun kanadalainen Danko Jones<\/strong> revitteli oman settins\u00e4 l\u00e4pi. B\u00e4ndi ei ole koskaan kuulunut omiin suosikkeihini, mutta kummasti huomasin tuntevani kaikki biisit. Suoraviivainen rock toimii aina kes\u00e4festareilla, ja Dankon kokemuksella homma ei varmasti j\u00e4t\u00e4 kylm\u00e4ksi. Jokin piru j\u00e4i silti kuiskimaan olkap\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 onko se suurin raivokkuus, joka teki pumpusta aivan huikean liveaktin, v\u00e4h\u00e4n tasoittunut?<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen
\nMainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

In Flames<\/p>\n

El\u00e4kel\u00e4isi\u00e4<\/strong> odotellessa p\u00e4\u00e4tin ottaa sivuaskeleen p\u00e4\u00e4lavameiningeist\u00e4 ja k\u00e4yd\u00e4 tsekkaamassa Headbangers-lavojen alueella v\u00e4h\u00e4n vaihtoehtoisempaa kamaa. Kohteeksi osuivat per\u00e4kk\u00e4in esiintyneet jenkkiaktit Deafheaven<\/strong> ja Pig Destroyer<\/strong>. Ensin mainittu veivaa varsin mielenkiintoista black metaliin nojaavaa m\u00e4tt\u00f6\u00e4. Keikka ei t\u00e4ysin imaissut mukaansa, mutta pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jotain erityist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 b\u00e4ndiss\u00e4 on, ja jos mahdollisuuksia tulee, aion jatkaa tutkimuksia sen suhteen, miksi se tuntuu pit\u00e4v\u00e4n liven\u00e4 niin hyvin otteessaan.<\/p>\n

Pig Destroyer<\/strong> puolestaan on todella pitk\u00e4n linjan grindcore-pumppu. B\u00e4ndi\u00e4 katsellessa tuli mieleen, ett\u00e4 jos Kublai Khan TX<\/strong> hommasta ottaisi pois kaikki tehosteet ja elementit, joilla pyrit\u00e4\u00e4n miellytt\u00e4m\u00e4\u00e4n yleis\u00f6\u00e4, j\u00e4isi j\u00e4ljelle hyvinkin pitk\u00e4lti Pig Destroyerin<\/strong> tyyppinen b\u00e4ndi. Eik\u00e4 v\u00e4hiten kitaristi Scott Hullin Kublai Khan -paidasta johtuen. Juuri t\u00e4st\u00e4 ehdottomuudesta on pakko nostaa b\u00e4ndille hattua, vaikka omaan makuun musiikki j\u00e4ikin v\u00e4h\u00e4n tasapaksuksi m\u00e4tt\u00e4miseksi. Hauskaa silti p\u00e4\u00e4st\u00e4 vilkaisemaan n\u00e4in ison festivaalin kautta hieman sit\u00e4, millaista kamaa USA todellisessa marginaalissa py\u00f6rii. Seuraavaksi olikin El\u00e4kel\u00e4isten<\/strong> vuoro, jonka jo ylemp\u00e4n\u00e4 k\u00e4sittelinkin.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

In Flamesilla<\/strong> oli kova paikka vakuuttaa ainakin El\u00e4kel\u00e4isten<\/strong> keikalta hieman j\u00e4lkijunassa paikalle saapuneet massat. Alku oli todella vahva, kun p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ly\u00f6tiin sumeilematta \u201dColony\u201d, \u201dDeliver Us\u201d ja \u201dIn the Dark\u201d. Juuri sit\u00e4 kylke\u00e4 b\u00e4ndin tuotannossa, jossa se tuntuu h\u00e4peilem\u00e4tt\u00f6mimmin k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n melodisen puolen osaamistaan. Jo pidemp\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 b\u00e4ndiss\u00e4 on ollut omiin silmiini joku kummallinen j\u00e4m\u00e4ht\u00e4neisyyden fiilis. Tied\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ep\u00e4suosittu mielipide, mutta tuntuu kuin b\u00e4ndi hapuilisi jopa progen suuntaan ik\u00e4\u00e4n kuin kavahtaen juuri n\u00e4it\u00e4 melodeath-juuriaan.<\/p>\n

Wackenin keikka j\u00e4tti kokonaisuudessaan ristiriitaisen fiiliksen. Sen vahvimmat hetket olivat upeaa raskaan musiikin juhlaa, mutta jo seuraavassa hetkess\u00e4 tuntui, ett\u00e4 b\u00e4ndi olisi j\u00e4lleen halunnut olla jotain hienompaa kuin suosituimmat kappaleensa. Toki taitavasti rakennetussa setiss\u00e4 on tempon ja teeman vaihdoksia. Kuitenkin kun ollaan kes\u00e4festivaaleilla eik\u00e4 j\u00e4\u00e4hallissa, on yleis\u00f6n hallintaan eri keinot. Vahvan alun j\u00e4lkeen kansalle saatettiin koukeroisempia biisej\u00e4, kuten \u201dParalyzed\u201d ja \u201dThe Quiet Place\u201d, jolloin yleis\u00f6n r\u00e4j\u00e4hdysm\u00e4isen hurmion partaalle kohonnut tunnelma p\u00e4\u00e4si hieman l\u00e4ss\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4lt\u00e4 ainakin tuntui lavan edustan kiivaimman fanialueen ulkopuolella, johon my\u00f6h\u00e4isest\u00e4 saapumisestani johtuen j\u00e4m\u00e4hdin. Korostan, ett\u00e4 kokemus on voinut olla kovasti erilainen lavan edustan kent\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen
\nMainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen keikka palasi raiteilleen, ja valtavan ihmismassan yhteinen mielipide tuntui olevan, ett\u00e4 \u201dMeet Your Maker\u201d toimi mahtavasti. Seuraavan nurkan takana oli j\u00e4lleen uusi lerpahdus, kun vuoroon tuli \u201dThe Chosen Pessimist\u201d. Kyseess\u00e4 on hieno biisi, mutta festarilavalla esitettyn\u00e4 se levi\u00e4\u00e4 pahasti, kun pelkk\u00e4 intro voidaan pituutensa suhteen mitata mieluummin kalenterilla kuin kellolla. N\u00e4iss\u00e4 hetkiss\u00e4 festivaaleilla tapahtuu ilmi\u00f6, jossa ihmiset alkavat k\u00e4\u00e4ntyill\u00e4 ja juttelu sek\u00e4 naureskelu kavereiden kanssa alkaa, kun virikkeit\u00e4 ei ole tarjolla. Intensiteetti b\u00e4ndin ja yleis\u00f6n v\u00e4lilt\u00e4 h\u00e4vi\u00e4\u00e4 taivaan tuuliin.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Ehk\u00e4 h\u00e4kellytt\u00e4vin hetki oli silti laulaja Anders Frid\u00e9nin spiikatessa \u201dArtifacts of the Black Rainia\u201d. Onko sen julkaisusta t\u00e4n\u00e4 vuonna todellakin jo 30 vuotta? T\u00e4m\u00e4 jos mik\u00e4 on hyv\u00e4 muistutus In Flamesin<\/strong> asemasta koko G\u00f6teborg-soundin l\u00e4pily\u00f6misess\u00e4. Keikka saatettiin p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen perusvarmasti \u201dI Am Abovella\u201d ja \u201dTake This Lifella\u201d. Eik\u00e4 t\u00e4t\u00e4 huonoksi keikaksi voi miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 kutsua, mutta silti pieni \u00e4rsytys pyrki pintaan sen suhteen, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 oli kaikki ainekset tajunnan r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4n kokemukseen, johon se ei kuitenkaan lopulta t\u00e4ysin ylt\u00e4nyt.<\/p>\n

Judas Priest<\/p>\n

Pime\u00e4 laskeutui Wackenin pyh\u00e4n maan ylle sopivasti, kun sille oli aika toivottaa tervetulleeksi Englannin ikipet\u00e4j\u00e4m\u00e4iset pappismiehet, eli Judas Priest<\/strong>. Jos mietit\u00e4\u00e4n b\u00e4ndej\u00e4, jotka ovat arvostelun yl\u00e4puolella, niin paljon Priesti\u00e4 kauempaa ei tarvitse hakea. Etenkin kun heavy metalin aatelistossa on t\u00e4ss\u00e4 viime aikoina ollut korvaamatonta luonnollista poistumaa.<\/p>\n

\"\"Silvio Colombo<\/p>\n

Mit\u00e4 enteilee se, ett\u00e4 Rob Halford riisuu tavaramerkikseen muodostuneet mustat lasinsa jo ensimm\u00e4isen biisin \u201dYou\u2019ve Got Another Thing Comin\u2019\u201d aikana? Viime kes\u00e4n\u00e4 Rockfestiss\u00e4 ne kestiv\u00e4t nen\u00e4n varrella kuitenkin l\u00e4hes keikan puoleenv\u00e4liin asti. Vastaus oli selke\u00e4. Se tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 lavalla tultaisiin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tiukka versio Judas Priestist\u00e4<\/strong>.<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/p>\n

Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

\"\"Silvio Colombo<\/p>\n

Aloitusta seurasivat \u201dMetal Gods\u201d ja \u201dBreaking the Law\u201d, ja valtava yleis\u00f6meri oli napattu haltuun. En tied\u00e4, mill\u00e4 mystisill\u00e4 balsameilla Halford pit\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nihuulensa kunnossa, mutta kun vuonna 1951 syntyneen miehen yl\u00e4rekisteri on noin kirkas, niin joku viisasten kivi on eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 l\u00f6ydetty. Olo oli kerrassaan etuoikeutettu, kun p\u00e4\u00e4si j\u00e4lleen todistamaan t\u00e4ydess\u00e4 skaalassaan miehen lavamaneerit, jotka eiv\u00e4t ole muuttuneet mihink\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Eik\u00e4 Halford ole koskaan ollut maailman dynaamisin esiintyj\u00e4. Biisit vedet\u00e4\u00e4n silm\u00e4t kiinni, eik\u00e4 spiikkej\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ole, joilla yleis\u00f6 otettaisiin l\u00e4hemm\u00e4s b\u00e4ndi\u00e4. Priest<\/strong> on viel\u00e4 niit\u00e4 vanhan koulukunnan b\u00e4ndej\u00e4, joilla musiikki on kaiken tekemisen kova ydin, jossa on aivan kaikki. Tunnelma ei p\u00e4\u00e4se karkaamaan taivaalle miss\u00e4\u00e4n vaiheessa, kun b\u00e4ndi tuuttaa uutta biisi\u00e4 hetki edellisen loputtua. Yleis\u00f6n reaktioista oli luettavissa, ett\u00e4 juuri sit\u00e4 t\u00e4nne tultiin hakemaan: ei huulenheittoa, ei yleis\u00f6n laulatuksia tai k\u00e4sien ilmassa heilutteluja. B\u00e4ndi soittaa, yleis\u00f6 nauttii ja siin\u00e4 kaikki.<\/p>\n

\"\"Silvio Colombo<\/p>\n

Metallitaivaan ty\u00f6v\u00e4enluokan b\u00e4ndi kiert\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen heng\u00e4stytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tahdilla, mutta jokainen Halfordin mainion el\u00e4m\u00e4kerran lukenut tiet\u00e4\u00e4 miksi. Se on hauskaa ja se on el\u00e4m\u00e4ntapa. Niin tiukassa tikiss\u00e4 homma oli musiikillisesti, ett\u00e4 jopa tuotannon henkil\u00f6kohtainen inhokkini \u201dTurbo Lover\u201d kuulosti hyv\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

\"\"Silvio Colombo<\/p>\n

Jykev\u00e4 \u201dHalls of Valhalla\u201d enteili lopun l\u00e4hestyv\u00e4n, ja intoutuipa Halford biisin lopussa jopa esittelem\u00e4\u00e4n rekisterins\u00e4 \u00f6rin\u00e4laulua. \u201dPainkillerilla\u201d r\u00e4j\u00e4ytettiin sitten homma maaliin, ennen kuin perinteit\u00e4 kunnioittaen oli Halfordin aika ajaa pr\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 takaisin lavalle ja vet\u00e4\u00e4 encoret. \u201dElectric Eye\u201d, \u201dHell Bent for Leather\u201d ja \u201dLiving After Midnight\u201d olivat juuri niin hurmiolliset encoret kuin n\u00e4in t\u00e4ydellinen Priest-keikka ansaitsi. Sen j\u00e4lkeen n\u00f6yr\u00e4t kiitokset yleis\u00f6lle, ja Juudas-pappi poistui paikalta halkaistuaan pyh\u00e4n maan.<\/p>\n

Running Wild<\/p>\n

Omalta kohdaltani illan saapui p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n b\u00e4ndi, jonka n\u00e4in kerralla kaksi kertaa, eli ensimm\u00e4isen ja viimeisen. Olihan kyseess\u00e4 keikka, jolla t\u00e4m\u00e4 piraattipursi ohjattiin viimeiseen satamaansa. Running Wild<\/strong> oli ohikiit\u00e4v\u00e4n hetken verran omassa CD-soittimessani todella kovassa kulutuksessa, kunnes isot pojat kertoivat, ettei kannata tuollaista musiikkia kuunnella. Kovat j\u00e4tk\u00e4t kun kuuntelevat Metallicaa<\/strong>, Panteraa<\/strong> ja Sepulturaa<\/strong>. Eiv\u00e4th\u00e4n ne pojat aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 olleet, mutta turhan totaalisesti saksalaispiraatit j\u00e4iv\u00e4t omalla kohdallani pysyv\u00e4sti unholaan.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Todellisuudessahan t\u00e4llaiset b\u00e4ndin historian viimeiset keikat eiv\u00e4t koskaan ole uran parhaita keikkoja, vaan tapa sulkea kirjan kannet tarinan ymp\u00e4rilt\u00e4. Kun alla oli viel\u00e4 hurjan kova Judas Priestin<\/strong> keikka, varauduin henkisesti pahimpaan. Harjoituksen puutteesta ei b\u00e4ndill\u00e4 homma tulisi kuitenkaan j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni, olihan j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iskeikka kuitenkin jo 17. veto t\u00e4lle vuodelle.<\/p>\n

Se my\u00f6s n\u00e4kyi ja tuntui. Paketti oli keikan aloittaneesta \u201dBad to the Bonesta\u201d asti hyvin kasassa. On my\u00f6s sanottava, ett\u00e4 jos Saksassa yleisestikin soitetaan paljon kovempaa kuin Suomessa, niin nyt volumekiekot oli k\u00e4\u00e4nnetty todella kaakkoon ja kehosta roikkuvat ruumiinosat kirjaimellisesti heiluivat bassorummun iskuista. Erikoisherkkuakin oli tarjolla, sill\u00e4 jo toisena biisin\u00e4 tykitetty \u201dGenghis Khan\u201d tulkittiin liven\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran yli kymmeneen vuoteen. Kolmas biisi \u201dMen in Black\u201d puolestaan soi ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa koskaan el\u00e4v\u00e4ss\u00e4 muodossa.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Ennen keikkaa mietin, ett\u00e4 mitenh\u00e4n Running Wildin<\/strong> materiaali riitt\u00e4\u00e4 kaksituntiseksi merkattuun soittoaikaan. N\u00e4m\u00e4 arkistojen aarteet olivat vastaus siihen, sill\u00e4 viidenten\u00e4 soinut \u201dDead Man\u2019s Road\u201d oli niin ik\u00e4\u00e4n ensiesitys ja heti per\u00e4\u00e4n vedetty \u201dSinister Eyes\u201d oli n\u00e4hnyt el\u00e4v\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4nvalon viimeksi vuonna 1996. Kohtalainen riski vet\u00e4\u00e4 keikan alkuun n\u00e4in iso m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei-niin-tunnettuja valintoja, jolloin \u201dRiding the Storm\u201d oli avausbiisin j\u00e4lkeen ainoa takuuvarma valinta koko ensimm\u00e4isell\u00e4 puolikkaalla.<\/p>\n

Homma kuitenkin toimi, ja n\u00e4m\u00e4 itsellekin tuntemattomammat biisit kuulostivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n raikkailta ja hyvin rullaavilta. \u201dRock \u2019n\u2019 Rolf\u201d Kasparekin \u00e4\u00e4ni oli hyv\u00e4ss\u00e4 vireess\u00e4, ja mies selv\u00e4sti my\u00f6s nautti esiintymisest\u00e4, vaikka suurin yleis\u00f6massa alueelta olikin Priestin j\u00e4lkeen purkautunut. Mieleen hiipi samalla ajatus, ett\u00e4 j\u00e4ik\u00f6 Kasparek aikanaan v\u00e4h\u00e4n oman merirosvolaivansa vangiksi kaventaen musiikillisen tuotantonsa menestyslevyjen huumassa liian kapeaksi suhteessa kykyihins\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

J\u00e4lkimm\u00e4inen puolikas piti sitten sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n kaikki perusvarmat biisit. Loppukiri p\u00e4\u00e4ttyi luonnollisesti \u201dUnder Jolly Rogeriin\u201d, ja encoreina kuultiin \u201dStick to Your Guns\u201d ja \u201dRaise Your Fist\u201d. Odotin jonkinlaista loppuherkistely\u00e4, videokollaasia b\u00e4ndin pitk\u00e4st\u00e4 matkasta tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n jotain yleis\u00f6lle suunnattua alleviivausta sille, miten ainutlaatuinen hetki faneille oli kyseess\u00e4. Sellaista ei kuitenkaan kuulunut. Ainoastaan kolmas encore \u201dConquistadores\u201d ja sitten pois. Toisaalta pit\u00e4\u00e4 arvostaa, ett\u00e4 homma lanataan pakettiin ilman turhia krumeluureja, mutta ei t\u00e4st\u00e4 nyt mink\u00e4\u00e4n loppuspektaakkelin tuntumaa j\u00e4\u00e4nyt, jota olin odottanut.<\/p>\n

Seuraavaksi olikin aika painella nukkumaan syd\u00e4n verta tihkuen, koska v\u00e4liin oli j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 Sepulturan<\/a><\/strong> keikka sen tolkuttoman my\u00f6h\u00e4isen, aamu\u00f6isen alkamisajan johdosta, jotta rahkeet riitt\u00e4isiv\u00e4t viel\u00e4 lauantain karkeloihin. Samalla tuli j\u00e4lleen todistettua se fakta, ett\u00e4 isoilla festareilla ei n\u00e4e enemp\u00e4\u00e4 b\u00e4ndej\u00e4 kuin keskikokoisilla, mutta enemm\u00e4n kyll\u00e4kin missaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kirjoittanut Petri Suhonen – 15.8.2026 L\u00e4ht\u00f6kohtaisesti t\u00e4m\u00e4n vuoden Wackenin perjantai oli omalla kohdallani haastavin p\u00e4iv\u00e4, ja raakoja valintoja…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":326140,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_share_on_mastodon":"0"},"categories":[132],"tags":[137,33,31,30,26919,19448,195,47,32,109,35198],"class_list":["post-326139","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","category-musiikki","tag-entertainment","tag-fi","tag-finland","tag-finnish","tag-in-flames","tag-judas-priest","tag-music","tag-musiikki","tag-suomi","tag-viihde","tag-wacken"],"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/117106092254227176","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/326139","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=326139"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/326139\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/326140"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=326139"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=326139"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=326139"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}