Yksi itselleni kaikkien aikojen t\u00e4rkeimmist\u00e4 albumeista, Pink Floydin ikoninen Wish You Were Here, t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n 50 vuotta.<\/p>\n
Wish You Were Here on albumi, jolta en t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4 muuttaisi mit\u00e4\u00e4n. Se on aika harvinaista, puhuttiinpa ihan mink\u00e4 tahansa genren musiikista tai levyst\u00e4. Asia ei ole kuitenkaan aina ollut n\u00e4in, sill\u00e4 levy vaati aikojen saatossa todella paljon kuuntelua erilaisissa olosuhteissa, ennen kuin se toden teolla avautui.<\/p>\n
Ensimm\u00e4isill\u00e4 kuunteluilla 2000-luvun alussa mieleen ei j\u00e4\u00e4nyt juuri muuta kuin mielenkiintoisella tavalla vetoava tunnelma, joka pikkuhiljaa houkutteli kuuntelemaan levy\u00e4 lis\u00e4\u00e4, mutta en voi parhaalla tahdollakaan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Wish You Were Here olisi jo tuolloin ollut itselleni jonkinlainen mestariteos. Ajatukset olivat l\u00e4hes p\u00e4invastaisia. Ihan ensimm\u00e4iset tuumailut lukioik\u00e4isen\u00e4 olivat ennemmin sit\u00e4 luokkaa, ett\u00e4 mit\u00e4 ihmeellist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 levyss\u00e4 nyt muka on, kun sit\u00e4 niin kovasti on hehkuteltu, ja isot pojat aina kertovat, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on t\u00e4ydellinen levytys. Seuraavat vuodet osoittivat, ett\u00e4 teos vaati er\u00e4\u00e4nlaisen pitk\u00e4aikaisen kumppanuuden ja omaa kypsymist\u00e4, ennen kuin kykenin t\u00e4ysin kommunikoimaan sill\u00e4 soivan musiikin kanssa.<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 alkoi lopulta sellainen aika, jonka my\u00f6t\u00e4 Wish You Were Here p\u00e4\u00e4tyi ik\u00e4\u00e4n kuin vahingossa jatkuvaan kuunteluun. Seuraavan vuosikymmenen varrella levyn pariin palasi aina hyvin erilaisissa tunnetiloissa. Se soi kotona ihan vain taustalla, tutustuin Pulsen (1994) kaltaisiin Pink Floyd -keikkatallenteisiin joilla levyn kappaleita oli mukana, levy toimi joskus illanistujaisten etkoilla fiilistelymusana, toisinaan se soi kotimatkalla laskuhumalan s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4n\u00e4, leppoisina kes\u00e4\u00f6in\u00e4 j\u00e4rvien rannoilla, ulkomailla reissatessa ensimm\u00e4isen\u00e4 levyn\u00e4 heti aamulla, festareilla y\u00f6n viileydess\u00e4 ja ihan vain luurit p\u00e4\u00e4ss\u00e4, keskittym\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ysin vain levyn antiin.<\/p>\n
Albumista tuli kuin varkain t\u00e4rke\u00e4 osa omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 musiikin suhteen, ja lopulta sit\u00e4 rupesi miettim\u00e4\u00e4n tarkemminkin, mik\u00e4 albumissa vetoaa niin paljon, ett\u00e4 se tuntuu synkimm\u00e4st\u00e4 toivottomuudesta ja nihilismist\u00e4 aina toiveikkaimpaan rakkaudellisuuteen ylt\u00e4v\u00e4st\u00e4 monikerroksisesta tunnelmastaan huolimatta sopivan melkeinp\u00e4 mihin tahansa mielentilaan.<\/p>\n
Wish You Were Heren 45 minuuttia tiivistyv\u00e4t muutamaan t\u00e4rkeimp\u00e4\u00e4n asiaan, jotka tekev\u00e4t itselleni parhaista levyist\u00e4 niit\u00e4 t\u00e4ydellisimpi\u00e4 kokemuksia: Albumi on tunnetiloiltaan mahdottoman inhimillinen, aito, v\u00e4lit\u00f6n, intohimoinen, ristiriitainen ja rehellinen. Avoimesti rumankaunis ja kauniinruma. Eli itse asiassa juuri sit\u00e4, mit\u00e4 arvostan ihmisiss\u00e4kin. Se ei ole vain \u201dprogea\u201d tai \u201drockia\u201d tai mit\u00e4\u00e4n muutakaan musiikin lajityyppi\u00e4. Se on aika monella tavalla irtaallaan ajasta ja kaavoista. Jos sen pist\u00e4isi ihan pieniin osasiin musiikin termein, voisi sielt\u00e4 seasta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ihan kaikkea aina popista rockiin ja elektronisuuksista bluesiin ja jazzista klassiseen, mutta kaikkien t\u00e4llaisien termien mainitseminen tuntuu jotenkin pinnalliselta t\u00e4ss\u00e4 kontekstissa, koska albumilla ei ole kyse musiikin rakentelusta jonkinlaisena palapelin\u00e4.<\/p>\n
Wish You Were Here on ennemmin inhimillist\u00e4, sek\u00e4 oman p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4 ett\u00e4 muiden kanssa kanssak\u00e4ymisess\u00e4 el\u00e4v\u00e4\u00e4 ristiriitaa musiikin kautta ilmaistuna. Se on albumi, joka on todenn\u00e4k\u00f6isesti syntynyt ennemmin \u201dvahingossa\u201d, tekij\u00f6idens\u00e4 osasien summana ja itsens\u00e4 kuljettamana kuin suunniteltuna ja kaavailtuna kokonaisuutena. Aikana, jolloin Pink Floydin toiminnan ainoa mahdollisuus oli antaa musiikin vied\u00e4 menness\u00e4\u00e4n, kun muut liitokset alkoivat jo hieman natista, kuten seuraavat vuodet yhtyeen historissa todistivat.<\/p>\n
My\u00f6s jokainen albumin yksitt\u00e4inen kappale olisi mahdollista pirstoa osiin ja ihmetell\u00e4 jokaisen melodian, kitarasoolon, kertos\u00e4keen, soundien ja jokaisen osasen ihmeellisyytt\u00e4 aina David Gilmourin maagisista kitaroista, Roger Watersin tunnistettavista bassokuvioista ja Nick Masonin hienovaraisista rumpaloinneista Richard Wrightin huumaaviin koskettimiin saakka, mutta t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ei tekisi oikein oikeutta levylle, joka on ihan puhdasta fiilist\u00e4.<\/p>\n
Siit\u00e4 hetkest\u00e4 l\u00e4htien, kun Shine On You Crazy Diamondin ensimm\u00e4iset unenomaiset kosketinmatot l\u00e4hestyv\u00e4t horisontista, saaden jumalaisen kitaraintron ja er\u00e4\u00e4n koskettavimmista kertos\u00e4keist\u00e4 rinnalleen, kunnes albumi vie karun kauniin Welcome to the Machinen ja l\u00e4hes paatoksellisen Have A Cigarin kuumottavuuden kautta j\u00e4lleen el\u00e4m\u00e4n kauneuden \u00e4\u00e4relle Wish You Were Here -nimikkokappaleen ulottuvuuksiin, palaten sit\u00e4 kautta j\u00e4lleen Shine On You Crazy Diamondin tunnelmiin kappaleen toisessa puolikkaassa, joka sulkee ympyr\u00e4n kenties t\u00e4ydellisimm\u00e4ll\u00e4 tavalla modernin musiikin historiassa. Periaatteessa n\u00e4in helppoa on niputtaa albumi nimelt\u00e4\u00e4n Wish You Were Here, mutta juuri nyt levyn \u00e4\u00e4nimaisemien kadotessa j\u00e4lleen horisonttiin ja pyyhk\u00e4istess\u00e4ni t\u00e4yttymyksellisen olotilan keskell\u00e4 kyynelt\u00e4 silm\u00e4kulmastani, tuntuu kuin hyv\u00e4stelisi j\u00e4lleen vanhan yst\u00e4v\u00e4n. Samalla tajuan j\u00e4lleen t\u00e4h\u00e4n levyyn muodostuneen tunnesiteen, jolle on vaikea tehd\u00e4 oikeutta sanoin.<\/p>\n
Wish You Were Here on ennen kaikkea albumikokonaisuus ajalta, jolloin albumikokonaisuudet merkitsiv\u00e4t viel\u00e4 enemm\u00e4n kuin nyky\u00e4\u00e4n. Se nousee lopulta parhaalle tasolleen kuulokkeilla kuunneltuna, t\u00e4ydellisen rauhallisessa olotilassa, mielell\u00e4\u00e4n vinyylikokoisia kansia tutkien ja sanoituksia lukien. Monet albumin ulottuvuuksista ovat auenneet minulle vuosien kuluessa, pala kerrallaan, ja samalla kun oma el\u00e4m\u00e4nkokemus on karttunut. Jos aiemmin sanoin, etten muuttaisi levylt\u00e4 nuottiakaan, niin itse asiassa en muuttaisi koko levykokonaisuudesta mit\u00e4\u00e4n. En nuottiakaan musiikista, vetoakaan kansitaiteista, rivi\u00e4k\u00e4\u00e4n sanoituksista tai mit\u00e4\u00e4n muutakaan. Niin t\u00e4rke\u00e4 kokonaisuus Wish You Were Here on itselleni, ja luulenpa ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mainitsemani kumppanuus tulee jatkumaan el\u00e4m\u00e4ni loppuun asti.<\/p>\n
Teksti: Aki Nuopponen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Yksi itselleni kaikkien aikojen t\u00e4rkeimmist\u00e4 albumeista, Pink Floydin ikoninen Wish You Were Here, t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n 50 vuotta. Wish…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":33588,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[132],"tags":[137,33,31,30,9652,195,47,32,109],"class_list":{"0":"post-33587","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-musiikki","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-merkkipaaluja","13":"tag-music","14":"tag-musiikki","15":"tag-suomi","16":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/33587","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=33587"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/33587\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/33588"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=33587"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=33587"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=33587"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}