T\u00e4ss\u00e4 jutussa tutkija listaa viisi tuttua lintua, joiden kannat v\u00e4henev\u00e4t.<\/p>\n
1. Peippo<\/p>\n
M\u00e4\u00e4r\u00e4 Suomessa: <\/strong>13 miljoonaa yksil\u00f6\u00e4.<\/p>\n Suomessa el\u00e4\u00e4 yli viidennes v\u00e4hemm\u00e4n peippoja kuin vuosituhannen alussa. Peippokanta pienenee koko maassa Lappia lukuun ottamatta. Siell\u00e4 kanta on viimeisten 15 vuoden aikana kasvanut yli 50 prosenttia ilmaston l\u00e4mpenemisen takia.<\/p>\n \u201dOn hyv\u00e4 tiedostaa, ett\u00e4 my\u00f6s runsaslukuiset lajit voivat v\u00e4henty\u00e4. Siin\u00e4 vaiheessa, kun kanta putoaa yli 30 prosenttia kolmessa sukupolvessa, laji m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n uhanalaiseksi.\u201d<\/p>\n Peippo viihtyy erityisesti varttuneemmissa metsiss\u00e4, joissa puusto tarjoaa sille ravintoa ja suojaa. 2000-luvulla lis\u00e4\u00e4ntyneet mets\u00e4hakkuut v\u00e4hent\u00e4v\u00e4t peipolle sopivia elinymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4.<\/p>\n \u201dJos mets\u00e4 avohakataan, menee aika monta vuotta ennen kuin se muuttuu peipolle kelvolliseksi.\u201d<\/p>\n 2. Varpunen<\/p>\n M\u00e4\u00e4r\u00e4 Suomessa: <\/strong>400\u00a0000 yksil\u00f6\u00e4.<\/p>\n Varpunen viihtyy ihmisasutuksen l\u00e4hettyvill\u00e4. Urbaanin linnun kohtaa tyypillisesti kaupunkien keskustoissa ja pihapiirien orapihlaja-aidoilla sek\u00e4 lintulaudoilla.<\/p>\n Uhanalaiseksi luokitellun varpusen kanta Suomessa on pienentynyt yli 50 prosenttia 2000-luvun alusta. Tarkkaa syyt\u00e4 varpuskatoon ei tiedet\u00e4. Maaseudulla yksi mahdollinen tekij\u00e4 voi olla karjatilojen harvinaistuminen ja tuotannon keskittyminen yh\u00e4 suuremmille tiloille, sill\u00e4 varpuset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t lantaa ja muuta navetoista l\u00f6ytyv\u00e4\u00e4 sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 ravinnokseen.<\/p>\n \u201dVarpuset ovat paikkalintuja eli ne viett\u00e4v\u00e4t vuoden ymp\u00e4ri samalla alueella. Ne eiv\u00e4t yleens\u00e4 siirry pitki\u00e4 matkoja, eik\u00e4 yksi iso karjatila pysty yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n samanlaista varpuspopulaatiota kuin useampi pienempi.\u201d<\/p>\n Varpunen k\u00e4rsii my\u00f6s talviruokintapaikkojen v\u00e4henemisest\u00e4. Monet taloyhti\u00f6t ovat kielt\u00e4neet lintujen talviruokinnan rottapelon takia.<\/p>\n 3. Harakka<\/p>\n M\u00e4\u00e4r\u00e4 Suomessa: <\/strong>noin 280\u00a0000 yksil\u00f6\u00e4.<\/p>\n Harakka hakeutuu varpusen tavoin ihmisen l\u00e4heisyyteen, ja siksi siihen vaikuttavat samankaltaiset tekij\u00e4t. Paikkalintuna harakka k\u00e4rsii maatilojen ja talviruokintapaikkojen katoamisen lis\u00e4ksi pienten kaatopaikkojen v\u00e4hentymisest\u00e4 maaseudulla.<\/p>\n Harakoiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on pudonnut reilussa kahdessakymmeness\u00e4 vuodessa noin 40 prosenttia. Vaikka laji on yh\u00e4 kohtalaisen runsas ja laajasti levinnyt, tutkija pit\u00e4\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isen\u00e4, ett\u00e4 tulevaisuudessa Suomessa on kyli\u00e4, joista harakat katoavat kokonaan.<\/p>\n \u201dMinulla on omat talvilintulaskentareitit Kirkkonummen Porkkalassa ja Raaseporin Bromarvissa. Molemmilla reiteill\u00e4 eli pitk\u00e4\u00e4n yksi tai kaksi harakkaparia, mutta nyt niit\u00e4 ei ole useampaan vuoteen n\u00e4kynyt. Luontokato etenee usein niin, ett\u00e4 yksitt\u00e4iset populaatiot katoavat, mist\u00e4 aiheutuu paikallisia sukupuuttoja.\u201d<\/p>\n 4. H\u00f6m\u00f6tiainen<\/p>\n M\u00e4\u00e4r\u00e4 Suomessa: <\/strong>800\u00a0000 yksil\u00f6\u00e4.<\/p>\n H\u00f6m\u00f6tiainen tarvitsee lahoja lehtipuita, joihin se voi kovertaa koloja pesimist\u00e4 sek\u00e4 hy\u00f6nteisten ja puiden siementen varastoimista varten. Riitt\u00e4v\u00e4n pehmeit\u00e4 puita h\u00f6m\u00f6tiainen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 erityisesti varttuneemmista metsist\u00e4 j\u00e4rvien rannoilta tai soiden notkelmista ja reunamilta.<\/p>\n Suurin uhka eritt\u00e4in uhanalaiselle h\u00f6m\u00f6tiaiselle ovat mets\u00e4hakkuut, jotka pirstovat sen elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Yksitt\u00e4isten lahopuiden s\u00e4\u00e4st\u00e4minen ei tutkijan mukaan riit\u00e4, jos ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 puusto hakataan maan tasalle.<\/p>\n \u201dJos mets\u00e4ss\u00e4 on vain pieni\u00e4 laikkuja vanhempaa mets\u00e4\u00e4, h\u00f6m\u00f6tiainen joutuu liikkumaan suurempia matkoja talven aikana, mik\u00e4 kuluttaa enemm\u00e4n energiaa ja kasvattaa talvikuolleisuutta.\u201d<\/p>\n 5. Haapana<\/p>\n M\u00e4\u00e4r\u00e4 Suomessa: <\/strong>60\u00a0000 yksil\u00f6\u00e4.<\/p>\n Luontokato n\u00e4kyy my\u00f6s kosteikoilla. Sorsalinnuista muun muassa haapanoiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on v\u00e4hentynyt voimakkaasti. Kanta on noin 40 prosenttia pienempi kuin 2000-luvun alussa.<\/p>\n \u201dHaapanan tilanne kertoo siit\u00e4, mit\u00e4 kosteikkoluonnolle kuuluu.\u201d<\/p>\n Maa- ja mets\u00e4taloudesta valuu vesist\u00f6ihin ravinteita, jotka rehev\u00f6itt\u00e4v\u00e4t ja samentavat vett\u00e4 sek\u00e4 kiihdytt\u00e4v\u00e4t kosteikkojen umpeenkasvua.<\/p>\n Rehev\u00f6ityminen hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4 esimerkiksi s\u00e4rkikaloja. Kun niiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa, kilpailu lintujen ja kalojen v\u00e4lill\u00e4 ravinnosta kiihtyy. Haapana on my\u00f6s itse saalista sek\u00e4 ihmiselle ett\u00e4 minkin ja supikoiran kaltaisille runsastuville vieraslajeille.<\/p>\n \u201dSiksi nyt k\u00e4ynniss\u00e4 on my\u00f6s keskusteluja siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 haapanan mets\u00e4styst\u00e4 rajoittaa, vaikka lajin harvinaistumisen juurisyyt ovatkin ymp\u00e4rist\u00f6nmuutoksessa.\u201d<\/p>\n Tutkija arvioi, ett\u00e4 nykykehityksen jatkuessa haapana harvinaistuu etenkin Etel\u00e4- ja Keski-Suomessa, miss\u00e4 vesist\u00f6ihin ojien kautta p\u00e4\u00e4sev\u00e4 ravintokuormitus on suurinta. Lajikatoa on h\u00e4nen mukaansa mahdollista jarruttaa soiden ennallistamisella ja kosteikkojen hoidolla.<\/p>\n![\"Peippo\"](\"https:\/\/seura.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/08\/peippo.jpg\")
<\/a>
\n Peippokoiraan tunnistaa siniharmaasta p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja punaisesta rinnasta. Naaraalla p\u00e4\u00e4 ja vatsa ovat harmahtavammat. Kummallakin on kaksi valkoista siipijuovaa, jotka n\u00e4kyv\u00e4t, kun lintu levitt\u00e4\u00e4 siipens\u00e4. <\/p>\n<\/a>
\n Varpunen muistuttaa ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n sisarlajiaan pikkuvarpusta. Koirasvarpusella on harmaa otsa ja poski. Pikkuvarpusella koko p\u00e4\u00e4laki on tasaisen ruskea, ja sill\u00e4 on valkoinen poski, jossa on musta laikku. Naarasvarpusella on koirasta vaatimattomampi siipipuku ja vaaleahko juova silm\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4. <\/p>\n<\/a>
\n Pitk\u00e4pyrst\u00f6isell\u00e4 harakan siivet hohtavat punertavan ja sinert\u00e4v\u00e4n s\u00e4vyiss\u00e4. Muita tuntomerkkej\u00e4 ovat valkoinen vatsa sek\u00e4 musta p\u00e4\u00e4 ja rinta. <\/p>\n<\/a>
\n H\u00f6m\u00f6tiaisen ominaispiirteit\u00e4 ovat musta lakki, valkoinen vatsa ja harmaa selk\u00e4. <\/p>\n<\/a>
\n Haapanakoiraat ovat tunnettuja v\u00e4rikk\u00e4\u00e4st\u00e4 sulkapuvustaan. Punertavaa p\u00e4\u00e4t\u00e4 koristaa keltainen otsalaikku. Naaraan h\u00f6yhenist\u00f6 on puolestaan kauttaaltaan ruskea. <\/p>\n