Nelj\u00e4n lapsen \u00e4iti, n\u00e4yttelij\u00e4 Sanni Haahdenmaa-Vaine painoi eteenp\u00e4in valtavalla tahdonvoimalla. Kunnes tekeminen loppui ja vastassa olikin tyhjyys.<\/p>\n
K\u00e4\u00e4nnekohta-juttusarjassa tunnetut henkil\u00f6t kertovat el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 k\u00e4\u00e4nnekohdasta.<\/p>\n
\u201dMinulta kysyt\u00e4\u00e4n usein, onko minulla enemm\u00e4n tunteja vuorokaudessa kuin muilla. Olen aina tehnyt paljon asioita samaan aikaan, ja ulosp\u00e4in olen varmasti n\u00e4ytt\u00e4nyt ihmiselt\u00e4, joka jaksaa loputtomasti.<\/p>\n
Totuus on kuitenkin se, ett\u00e4 vaikka ihminen pystyy venym\u00e4\u00e4n uskomattomiin suorituksiin, jossain vaiheessa tulee raja vastaan.<\/p>\n
Olen n\u00e4yttelij\u00e4, sen lis\u00e4ksi olen py\u00f6ritt\u00e4nyt omaa hyvinvointistudiota. Korona-aikana n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 loppuivat, ja p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 opiskelemaan fysioterapeutiksi.<\/p>\n
Meill\u00e4 oli silloin nelj\u00e4n lapsen lapsiperhearki, nuorin lapsistani oli vasta vuoden ik\u00e4inen. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli paljon ep\u00e4varmuutta, ja muistan ajatelleeni, ett\u00e4 nyt katsotaan, pystynk\u00f6 t\u00e4h\u00e4n. Pystynk\u00f6 opiskelemaan kokonaan uuden ammatin aikuisena, hoitamaan perheen, yritt\u00e4jyyden ja kaiken muun samaan aikaan?<\/p>\n
Minulla oli valtava n\u00e4ytt\u00e4misen halu, ehk\u00e4 ennen kaikkea itselleni. Halusin todistaa, ett\u00e4 pystyn. Ja pystyin. Suoritin kolme- ja puolivuotiset opinnot kolmessa vuodessa. Tein t\u00f6it\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti ja valmistuin hyvin arvosanoin.<\/p>\n
Olin pitk\u00e4\u00e4n niin keskittynyt selviytymiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen, etten juuri pys\u00e4htynyt miettim\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 itselleni kuuluu. Sitten opinnot loppuivat.<\/p>\n
\nSiin\u00e4 vaiheessa ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 tarvitsin apua.<\/p>\n<\/blockquote>\n
Odotin helpotuksen tunnetta, mutta vastassa olikin tyhjyys. Yht\u00e4kki\u00e4 huomasin, etten oikein tiennyt, kuka olin kaiken suorittamisen takana.<\/p>\n
Jos olin yksin kotona ja minulla oli aikaa vain itselleni, en yht\u00e4kki\u00e4 tiennyt, mit\u00e4 haluaisin tehd\u00e4. En v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edes, mit\u00e4 haluaisin sy\u00f6d\u00e4.<\/p>\n
Olin niin pitk\u00e4\u00e4n ajatellut kaikkea muiden ihmisten, ty\u00f6n ja velvollisuuksien kautta, ett\u00e4 oma \u00e4\u00e4neni oli j\u00e4\u00e4nyt taka-alalle.<\/p>\n
Kyse ei ollut mist\u00e4\u00e4n dramaattisesta romahduksesta. En lakannut kokonaan toimimasta tai j\u00e4\u00e4nyt s\u00e4ngyn pohjalle, mutta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 katosi hetkeksi ilo ja keveys.<\/p>\n
Huomasin olevani tavallista herkempi. Itku tuli helpommin, eiv\u00e4tk\u00e4 asiat tuntuneet yht\u00e4 merkityksellisilt\u00e4 kuin ennen. Olen luonteeltani peruspositiivinen ihminen, mutta aloin huomata itsess\u00e4ni synkkyytt\u00e4, joka ei tuntunut omalta.<\/p>\n
Siin\u00e4 vaiheessa ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 tarvitsin apua.<\/p>\n
K\u00e4vin reilun puolen vuoden ajan terapiassa ja siell\u00e4 opin pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n. Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta minulle se oli iso asia.<\/p>\n
\nEl\u00e4m\u00e4 on aktiivista, mutta suhtautumiseni siihen on muuttunut.<\/p>\n<\/blockquote>\n
Olin tottunut ratkaisemaan ongelmat tekem\u00e4ll\u00e4 enemm\u00e4n, yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kovempaa ja jatkamalla eteenp\u00e4in. Nyt minun piti opetella kuuntelemaan itse\u00e4ni.<\/p>\n
V\u00e4hitellen aloin tunnistaa omia rajojani. Opin kysym\u00e4\u00e4n itselt\u00e4ni, mit\u00e4 oikeasti tarvitsen. Jos mieless\u00e4 py\u00f6ri loputon lista asioista, jotka pit\u00e4isi tehd\u00e4, yritin pys\u00e4hty\u00e4 hetkeksi ja menn\u00e4 pintaa syvemm\u00e4lle.<\/p>\n
Usein huomasin, ettei taustalla ollutkaan tarve suorittaa enemm\u00e4n, vaan saatoin kaivata lepoa, rauhaa, l\u00e4heisyytt\u00e4 tai tunnetta siit\u00e4, ett\u00e4 minusta pidet\u00e4\u00e4n huolta.<\/p>\n
Nyky\u00e4\u00e4n tied\u00e4n, ett\u00e4 jatkuva suorittaminen voi vied\u00e4 ihmisen kauas itsest\u00e4\u00e4n. Siksi pyrin tietoisesti pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ja kysym\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 minulle kuuluu. Mit\u00e4 tarvitsen juuri nyt? Mist\u00e4 saan voimaa? Mitk\u00e4 asiat tuovat minulle iloa?<\/p>\n
Ty\u00f6skentelen edelleen paljon, ja opiskelen parhaillaan psykofyysist\u00e4 fysioterapiaa ja py\u00f6rit\u00e4n joogastudiotani. El\u00e4m\u00e4 on aktiivista, mutta suhtautumiseni siihen on muuttunut.<\/p>\n
En en\u00e4\u00e4 usko, ett\u00e4 ihmisen arvo mitataan sill\u00e4, kuinka paljon h\u00e4n ehtii tai jaksaa tehd\u00e4. Paljon t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on se, ett\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 yhteyden itseens\u00e4.\u201d<\/p>\n
Sanni Haahdenmaa-Vaine<\/p>\n
44-vuotias n\u00e4yttelij\u00e4. Studio Vintti -nimisen hyvinvointistudion perustaja. Asuu Tampereella n\u00e4yttelij\u00e4miehens\u00e4 Kai Vaineen kanssa. Nelj\u00e4n lapsen \u00e4iti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Nelj\u00e4n lapsen \u00e4iti, n\u00e4yttelij\u00e4 Sanni Haahdenmaa-Vaine painoi eteenp\u00e4in valtavalla tahdonvoimalla. Kunnes tekeminen loppui ja vastassa olikin tyhjyys. K\u00e4\u00e4nnekohta-juttusarjassa…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":340580,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_share_on_mastodon":"0"},"categories":[136],"tags":[407,137,33,31,30,34,408,32,109],"class_list":["post-340579","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","category-julkkikset","tag-celebrities","tag-entertainment","tag-fi","tag-finland","tag-finnish","tag-ilta-sanomat","tag-julkkikset","tag-suomi","tag-viihde"],"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/117208421815858020","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/340579","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=340579"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/340579\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/340580"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=340579"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=340579"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=340579"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}