Suomalaistutkijat ovat havainneet, ett\u00e4 kiusaaminen ei ala kiusaamisena. Varsinaista kiusaamista edelt\u00e4v\u00e4t hetket, jotka luovat pohjan my\u00f6hemm\u00e4lle ulossulkemiselle, h\u00e4irinn\u00e4lle ja v\u00e4kivallalle.\u00a0<\/p>\n
Hetket tapahtuvat tavallisessa arjessa. Ne voivat n\u00e4ky\u00e4 huumorina, l\u00e4p\u00e4nheittona, ihastumiskuvioina, leikkipainina tai kaverisuhteiden pienin\u00e4 s\u00e4r\u00f6in\u00e4.<\/p>\n
”Kiusaaminen ei synny tyhj\u00e4st\u00e4. Sit\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4t usein pienet, mutta merkitykselliset tilanteet, joissa lapset ja nuoret alkavat arvottaa, vertailla ja sulkea toisiaan ulkopuolelle”, Oulun yliopiston uuden oppituolin, nuorisotutkimuksen, professori Tuija Huuki<\/strong> sanoo.<\/p>\n Tutkimus haastaa my\u00f6s yleisen k\u00e4sityksen siit\u00e4, ett\u00e4 kiusaaminen johtuisi ensisijaisesti tietyist\u00e4 ”kiusaajista” tai ”pahoista lapsista”. Tulokset viittaavat siihen, ett\u00e4 tavalliset lapset ja nuoret voivat tietyiss\u00e4 olosuhteissa alkaa vahingoittaa toisiaan.<\/p>\n Riski kasvaa erityisesti silloin, kun lasten ja nuorten v\u00e4liset suhteet j\u00e4\u00e4v\u00e4t ilman aikuisen ohjausta.<\/p>\n ”Kyse on usein olosuhteista, joissa tavalliset lapset ja nuoret alkavat sulkea toisia ulkopuolelle. Siksi ratkaisu ei l\u00f6ydy syyllisten etsimisest\u00e4 vaan turvallisempien ryhm\u00e4suhteiden rakentamisesta.”<\/p>\n Tutkimuksen mukaan aikuiset tunnistavat tilanteet yleens\u00e4 vasta silloin, kun loukkaava toiminta on jo pitk\u00e4kestoista, tahallista ja systemaattista. Sit\u00e4 ennen ryhmiss\u00e4 voi esiinty\u00e4 v\u00e4h\u00e4ttely\u00e4, ulossulkemista, kiusoittelua, n\u00e4kyvyyden ep\u00e4tasaista jakautumista ja painetta olla tietynlainen saadakseen hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Konfliktien ehk\u00e4isyss\u00e4 painopistett\u00e4 tulisikin siirt\u00e4\u00e4 nykyist\u00e4 vahvemmin varhaiseen tunnistamiseen, eik\u00e4 kiusaamisen virallisia tunnusmerkkej\u00e4 pid\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottamaan. Huomiota olisi suunnattava jo ensimm\u00e4isiin tilanteisiin, joissa lasten ja nuorten v\u00e4lisiin suhteisiin alkaa synty\u00e4 ep\u00e4tasa-arvoa, ulossulkemista tai loukkaavaa vuorovaikutusta.<\/p>\n Huuki ja lastenpsykiatri Raisa Cacciatore<\/strong> ovat kehitt\u00e4neet Pisarapuuttumisen menetelm\u00e4n<\/a>, jossa ensimm\u00e4isiin merkkeihin puututaan jo ennen kuin tilanne n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kiusaamiselta.<\/p>\n Menetelm\u00e4ss\u00e4 aikuinen tarttuu hankaliin tilanteisiin heti niiden ilmetess\u00e4 riippumatta siit\u00e4, t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4tk\u00f6 ne kiusaamisen, h\u00e4irinn\u00e4n tai v\u00e4kivallan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t. \u201dTarkoituksena on vahvistaa lasten ja nuorten vuorovaikutustaitoja aidoissa tilanteissa ja ehk\u00e4ist\u00e4 ongelmien k\u00e4rjistymist\u00e4\u201d, Huuki sanoo.<\/p>\n