{"id":35240,"date":"2025-09-15T04:34:08","date_gmt":"2025-09-15T04:34:08","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/35240\/"},"modified":"2025-09-15T04:34:08","modified_gmt":"2025-09-15T04:34:08","slug":"britit-rakastavat-antti-tuomaisen-mustaa-huumoria","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/35240\/","title":{"rendered":"Britit rakastavat Antti Tuomaisen mustaa \u00adhuumoria"},"content":{"rendered":"

Kirjailija Antti Tuomainen<\/strong> on p\u00e4\u00e4ssyt hyv\u00e4\u00e4n vauhtiin. Vuosikymmenen alusta asti h\u00e4n on julkaissut kirjan joka vuosi. Uutuus kertoo sympaattisesta sahayritt\u00e4j\u00e4st\u00e4, jolla on ongelmia firman talouden ja paikallisen gangsterin kanssa.<\/p>\n

Hyv\u00e4ll\u00e4 tai sahalla -teoksessa (Otava, 2025) ihmisille k\u00e4y k\u00f6pel\u00f6sti ja lukijaa harhautetaan, kuten dekkarissa kuuluukin. Tuomaisen kirjoissa ei kuitenkaan ole ensisijaisesti kyse rikosten selvitt\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n

\u201dItselleni t\u00e4rkeint\u00e4 ovat henkil\u00f6t. Yleens\u00e4 se, mit\u00e4 heille tapahtuu ja miten heid\u00e4n keskin\u00e4iset tiens\u00e4 risteytyv\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 kirjakin on ainakin yht\u00e4 paljon rakkaustarina kuin dekkari\u201d, Tuomainen kertoo.<\/p>\n

Tuomainen nostaa esiin J\u00e4niskertoimesta (2020) alkaneen trilogian. <\/p>\n

Kun sen p\u00e4\u00e4hahmo, seikkailupuiston perinyt vakuutusmatemaatikko Henri Koskinen pulpahti h\u00e4nen mieleens\u00e4, Tuomaisella ei ollut mieless\u00e4\u00e4n tarinaa, johdonmukaisesta juonesta puhumattakaan.<\/p>\n

\u201dH\u00e4n itse oli se tarina. H\u00e4nen ainutlaatuinen n\u00e4k\u00f6kulmansa maailmaan oli jotain, mist\u00e4 halusin kirjoittaa. Tuhat sivua on pitk\u00e4 rupeama t\u00e4m\u00e4n selitt\u00e4miseksi lukijoille, mutta se tuntui t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4. Se kiinnosti minua sill\u00e4 hetkell\u00e4. Ett\u00e4 t\u00e4llainen ihminen on Henri Koskinen.\u201d<\/p>\n

Sarjan alussa Koskinen on yksin\u00e4inen. Ajan my\u00f6t\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tulee kahden pienen yhteis\u00f6n, uusperheen ja ty\u00f6porukan, j\u00e4sen.<\/p>\n

\u201dSeh\u00e4n on suurinta, mit\u00e4 voi tapahtua\u201d, Tuomainen painottaa.<\/p>\n

\u201dUseimmat kai lukevat j\u00e4nnityskirjoja saadakseen selville rikoksen tekij\u00e4n. Minua on aina vieh\u00e4tt\u00e4nyt enemm\u00e4n se matka kuin ratkaisu.\u201d<\/p>\n

Kirjailijan<\/strong> uran voi jakaa kahtia. Ensimm\u00e4iset viisi kirjaa olivat synkk\u00e4\u00e4 skandinaavista rikoskirjallisuutta, joka tapahtui Tuomaisen kotikaupungissa Helsingiss\u00e4.<\/p>\n

Mies joka kuoli (2016) teki l\u00e4hes t\u00e4ysk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen. Siit\u00e4 asti Tuomaisen teokset ovat olleet mustaa komediaa, siis hauskoja. Ne tapahtuvat yleens\u00e4 pieniss\u00e4 kyliss\u00e4 tai kaupungeissa.<\/p>\n

\u201dEhk\u00e4 tapani ajatella ei t\u00e4ysin sopinut perinteisimp\u00e4\u00e4n rikoskirjallisuuteen. Minulla on kauhean vilkas mielikuvitus. Keksin koko ajan kaikenlaisia asioita\u201d, h\u00e4n sanoo.<\/p>\n

Ennen varsinaisen kirjoitusty\u00f6n aloittamista Tuomaisella on tapana laatia muutaman sivun esitys henkil\u00f6ist\u00e4, teemoista ja tapahtumista. H\u00e4n kirjoittaa sen ennen kaikkea agentilleen, jotta t\u00e4m\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 seuraavan vuoden aikana on tekeill\u00e4.<\/p>\n

Hyv\u00e4ll\u00e4 tai sahalla -kirjan l\u00e4ht\u00f6tilanteen ja p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t Tuomainen raapusti muistivihkoonsa kolme vuotta sitten. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti kirjoittaa ensin Tappokelin, jossa kaksi yst\u00e4vyst\u00e4 pohtii el\u00e4m\u00e4n tarkoitusta.<\/p>\n

\u201dNyky\u00e4\u00e4n voin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 juttuja hautumaan. Ne kasvavat ja it\u00e4v\u00e4t jossain taustalla.\u201d<\/p>\n

\u201dLopulta itse kirjoittaminen kertoo, mihin suuntaan pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4. Vasta silloin henkil\u00f6t l\u00e4htev\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tapahtumat vy\u00f6rym\u00e4\u00e4n. Ja suunnitelmat tietysti muuttuvat aina.\u201d<\/p>\n

The Times<\/strong>: \u201dEuroopan hauskin kirjoittaja.\u201d Literary Review: \u201dHurmaava, hauska ja \u00e4lyk\u00e4s.\u201d<\/p>\n

Antti Tuomaisen kirjoja on k\u00e4\u00e4nnetty yli 30 kielelle. Ne ovat suosittuja ymp\u00e4ri Euroopan, mutta erityisesti Britanniassa. Mies joka kuoli -kirjan aikaan Tuomaisella oli jo merkitt\u00e4v\u00e4 kansainv\u00e4linen yleis\u00f6. Kirjailijan muutos ilahdutti v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti brittej\u00e4.<\/p>\n

\u201dUusi tyyli tuntui heti putoavan johonkin luonnolliseen lokeroon. Se oli mulle suuri ilon ja kiitollisuuden aihe, koska olen pienest\u00e4 pit\u00e4en rakastanut brittien mustaa, outoa ja \u00e4lyllist\u00e4 huumoria, kuten vaikka Monty Pythonin juttuja\u201d, Tuomainen sanoo.<\/p>\n

\u201dSuomalaisia ja brittej\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 tietty s\u00e4vy tai taajuus. Kummatkin voivat sanoa t\u00e4ysin vakavalla naamalla, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on mahtavaa. Ja samalla tarkoittaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei ole ollenkaan mahtavaa.\u201d<\/p>\n

Toisinaan Tuomainen h\u00e4mment\u00e4\u00e4 ulkomaisia lukijoita. Pikku Siperia ilmestyi v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten espanjaksi. Asetelma tuntui sik\u00e4l\u00e4isest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta eksoottiselta. Kirjassa on koko ajan tulipalopakkanen ja p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on lis\u00e4\u00e4ntymiskykyns\u00e4 menett\u00e4nyt pappi, jonka vaimo on raskaana.<\/p>\n

\u201dTavallaan ymm\u00e4rr\u00e4n lukijoiden ongelman. Kirjan ymm\u00e4rt\u00e4minen vaatii, ett\u00e4 tajuaa sen olevan vakavaa komediaa. Muotoilisin asian niin, ett\u00e4 kaikkiaan kaikki on mennyt paremmin kuin pelk\u00e4sin.\u201d<\/p>\n

Tuomainen<\/strong> k\u00e4y usein markkinoimassa kirjojaan Britanniassa. Ensin se j\u00e4nnitti ja pelotti, nyt se on \u201dkertakaikkisen ihanaa\u201d.<\/p>\n

Britanniassa on paljon kirjallisuusfestivaaleja, isoja ja pieni\u00e4. Parhaimmillaan Tuomainen on esiintynyt samalla reissulla yhdeks\u00e4ss\u00e4 eri tapahtumassa.<\/p>\n

\u201dOletan, ett\u00e4 tapani esitt\u00e4\u00e4 asioita on ollut sellainen, ett\u00e4 monet festivaalit ovat halunneet kutsua minut takaisin. Ilmeisesti suomalainen huumori, sarkasmi ja itseironia purevat. Vaikka kirjat ovatkin se, mink\u00e4 perusteella tapahtumat viime k\u00e4dess\u00e4 tekev\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4.\u201d<\/p>\n

Tuomaisesta ja h\u00e4nen kirjoistaan tehd\u00e4\u00e4n juttuja Britanniassa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. H\u00e4nelt\u00e4 on my\u00f6s tilattu tekstej\u00e4 brittimediaan. <\/p>\n

Pandemian aikana Tuomainen kirjoitti The Timesiin siit\u00e4, miten suomalaiset ovat mestareita sosiaalisen et\u00e4isyyden ottamisessa.<\/p>\n

\u201dOnhan se edelleen aika surrealistista. Mit\u00e4 teit t\u00e4n\u00e4\u00e4n? Kirjoitin kolumnin The Timesiin.\u201d <\/p>\n

\u201dNe ovat sellaisia asioita, joita kohti ei voi pyrki\u00e4. Ne vain tulevat, jos ovat tullakseen.\u201d\u2009<\/p>\n

Otava-kustantamo ja SK:n julkaisija\u00ad Otava\u00admedia kuuluvat samaan Otava-\u00adkonserniin.<\/p>\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kirjailija Antti Tuomainen on p\u00e4\u00e4ssyt hyv\u00e4\u00e4n vauhtiin. Vuosikymmenen alusta asti h\u00e4n on julkaissut kirjan joka vuosi. Uutuus kertoo…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":35241,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[3789,377,10012,137,33,31,30,8923,379,378,108,386,32,109],"class_list":{"0":"post-35240","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-antti-tuomainen","9":"tag-books","10":"tag-dekkarit","11":"tag-entertainment","12":"tag-fi","13":"tag-finland","14":"tag-finnish","15":"tag-juttu-3","16":"tag-kirjallisuus","17":"tag-kirjat","18":"tag-kulttuuri","19":"tag-romaani","20":"tag-suomi","21":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/35240","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=35240"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/35240\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/35241"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=35240"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=35240"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=35240"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}