Kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t ovat Jouni ja Anja, joiden el\u00e4m\u00e4nkulkua seurataan lapsuudesta vanhuuteen. Jouni on tilastotieteilij\u00e4, jonka virkaura kuluu vakuutustarkastusvirastossa. Anja on Kauppakorkeakoulun k\u00e4ynyt sihteeri. Jounista parasta on, ettei tarvitse toivoa liikoja. El\u00e4m\u00e4 on sellaista kun on, parasta on, ett\u00e4 se sellaisena pysyy. Silloin ei ainakaan tapahdu mit\u00e4\u00e4n pahaa. Anjalla on toiveita, unelmia, el\u00e4m\u00e4nhalua. Odottaessaan toiveiden t\u00e4yttymist\u00e4 h\u00e4n ei kuitenkaan pysty irrottautumaan Jounin tarjoamasta tasaisesta arjesta.<\/p>\n
Molempien p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4\u00e4n vaikuttaa my\u00f6s is\u00e4tt\u00f6myys. Vahvat \u00e4itihahmot roolimalleina n\u00e4kyv\u00e4t Jounin ja Anjan el\u00e4m\u00e4nasenteissa hyvin eri tavoin. Jounin \u00e4iti oli miehens\u00e4 traagisen menehtymisen my\u00f6t\u00e4 oppinut, ett\u00e4 vaikka el\u00e4m\u00e4lt\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n suuria odottaisikaan, pahin voi aina tapahtua. <\/p>\n
Anjan \u00e4idin n\u00e4kemys taas heijastui pitsinnypl\u00e4yksess\u00e4. Kun Anja kehui \u00e4idin ty\u00f6t\u00e4, \u00e4idin mielest\u00e4 piti aina vain tavoitella parempaa: \u201dSin\u00e4 n\u00e4et asian toisin kuin min\u00e4, \u00e4iti sanoi. Minulla oli toive siit\u00e4, mit\u00e4 halusin ja nyt tieto, ett\u00e4 en siihen ylt\u00e4nyt. Se on hyv\u00e4, koska voin aloittaa uudelleen ja yritt\u00e4\u00e4 parempaa. Siit\u00e4 olen iloinen.\u201d<\/p>\n
Unelmia ja toimistohommia<\/p>\n
Eila ja Topi ovat Anjan ja Jounin yst\u00e4v\u00e4pariskunta, tarkemmin sanottuna Eila ja Anja ovat opiskelutovereita, joiden v\u00e4lill\u00e4 vallitsee l\u00e4heinen yst\u00e4vyyssuhde. Eila ja Topi ovat hyvist\u00e4 taloudellisista l\u00e4ht\u00f6kohdista ponnistava nuori pari, joilla on kaikki mahdollisuudet toteuttaa toiveitaan ja unelmiaan. Tyylik\u00e4s asunto hyv\u00e4ss\u00e4 osoitteessa, merenrantahuvila ja ulkomaanmatkat kuuluvat arkeen, johon ainoan varjon luo lapsettomuus.<\/p>\n
Anjan unelmia symboloi jalopuinen sohvap\u00f6yt\u00e4, jonka h\u00e4n omilla s\u00e4\u00e4st\u00f6ill\u00e4\u00e4n Jounin harmiksi hankkii nuorenparin asuntoon. Sohva on vanha ja kulunut; se symboloi loppuun asti sit\u00e4 pys\u00e4htynytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, johon Anja Jounin kanssa el\u00e4ess\u00e4\u00e4n on tuomittu. Anja mielest\u00e4 Jouni oli kitsas, paitsi arjessa, my\u00f6s el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yleens\u00e4. Ei el\u00e4m\u00e4\u00e4 voi s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4; jos sit\u00e4 yritt\u00e4\u00e4, tuhlaa juuri sit\u00e4 ainoaa, mit\u00e4 ei voi koskaan saada lis\u00e4\u00e4, Anja pohtii.<\/p>\n
Vain luonto on todellista<\/p>\n
Lassila on sijoittanut kirjan hahmot utuiseen ja ajattomaan maailmaan. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden lapsuusaika ajoittunee 1950\u20131960-luvuille, my\u00f6h\u00e4isvuodet nykyaikaan tai ainakin hyvin l\u00e4helle sit\u00e4. Ajan m\u00e4\u00e4rittelyll\u00e4 ei sin\u00e4ns\u00e4 ole merkityst\u00e4, kun kyse on ihmisen mielen ja ajattelun ikiaikaisista piirteist\u00e4. <\/p>\n
Ajassa ja ajan kulumisessa leijumisen vastapainoksi Lassilan teksti kiinnittyy vahvasti, tarkasti ja kauniisti l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n, erityisesti saaristoluonnon yksityiskohtien kuvaamiseen. Luonnossa n\u00e4kyv\u00e4n kauneuden ihminen saa ja on oikeutettu kokemaan, se on unelma, jonka t\u00e4yttyminen on alati tarjolla.<\/p>\n
Tilinteon aika<\/p>\n
Kun el\u00e4m\u00e4t k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t ehtoopuolelle, alkaa tilinteon aika. Jounin paapan sanoin jokaisella on oma vanhuutensa niin kun on ollut lyhyt lapsuus, pitk\u00e4 nuoruus ja pitempi aikuisuuskin. Niist\u00e4 otetaan se oppi, mit\u00e4 kukin tahtoo ja osaa. <\/p>\n
Anjan vanhuus p\u00e4\u00e4ttyy sill\u00e4 vanhalla ja kuluneella sohvalla kauneutta tavoitellen, Schubertin<\/b> liedej\u00e4 kuunnellessa. Jouni ei oikein osaa surrakaan, l\u00e4hinn\u00e4 ihmettelee ja j\u00e4\u00e4 sitten el\u00e4kkeelle. Ty\u00f6paikan lahjavaasin h\u00e4n heitt\u00e4\u00e4 lasinkierr\u00e4tykseen. Pohtiessaan el\u00e4m\u00e4n tarkoitusta Jouni ei sellaista l\u00f6yd\u00e4; kun on el\u00e4nyt sovussa maailman kanssa ilman ett\u00e4 se tunkeutuu el\u00e4m\u00e4\u00e4n, se riitt\u00e4\u00e4. Ja jos el\u00e4m\u00e4 pett\u00e4\u00e4, kuolema ei sit\u00e4 koskaan tee.<\/p>\n
Jounin koulukaveri Teppo, pohdiskelija, ymp\u00e4rist\u00f6aktivisti ja maailmanparantaja palasi maailmalta, vet\u00e4ytyi talviselle m\u00f6killeen ja summasi el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Kaiken h\u00e4n oli tehnyt mit\u00e4 hyv\u00e4n ihmisen tulee el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n tehd\u00e4. Jos maailman miljardit ihmiset el\u00e4isiv\u00e4t kuten h\u00e4n, maailma olisi parempi paikka. Yksi hyv\u00e4 ihmisen el\u00e4m\u00e4 ei t\u00e4t\u00e4 muutosta saa aikaan, Teppo pohtii. \u201dAika on julma ja viaton peto, jonka on saatava saaliinsa. Siin\u00e4 rimpuilee, ja sitten el\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyy, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 merkitse mit\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n
Pertti Lassila on hitaan proosan mestari. H\u00e4n kirjoittaa tarkasti punnittua, hiottua ja t\u00e4ytel\u00e4ist\u00e4 teksti\u00e4, jossa ei ole mit\u00e4\u00e4n liikaa ja jossa kaikki sanat ovat kohdallaan. Aforisminomaiset oivallukset v\u00e4l\u00e4ht\u00e4v\u00e4t tekstiss\u00e4 paikka paikoin kuin pienet jalokivet.<\/p>\n
Jukka Ahtela<\/p>\n
* *<\/p>\n
\u2666\ufe0f\u00a0PIENI TUKI, ISO APU\u00a0\u2666\ufe0f<\/p>\n
Tilaatko joskus kirjan tai \u00e4\u00e4nikirjan verkosta? L\u00f6yd\u00e4t ostoslinkkej\u00e4 jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikist\u00e4. Niist\u00e4 tehdyist\u00e4 ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sivustoa.\u00a0<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t ovat Jouni ja Anja, joiden el\u00e4m\u00e4nkulkua seurataan lapsuudesta vanhuuteen. Jouni on tilastotieteilij\u00e4, jonka virkaura kuluu vakuutustarkastusvirastossa.…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":36453,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[117],"tags":[33,31,30,72,476,10219,386,118,32,119,10220,477],"class_list":{"0":"post-36452","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-luonto","8":"tag-fi","9":"tag-finland","10":"tag-finnish","11":"tag-luonto","12":"tag-nature","13":"tag-pertti-lassila","14":"tag-romaani","15":"tag-science","16":"tag-suomi","17":"tag-tiede","18":"tag-toinen-luonto","19":"tag-wildlife"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/36452","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=36452"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/36452\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/36453"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=36452"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=36452"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=36452"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}