![\"\"](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/09\/1758133508_352_320.jpg\")
<\/p>\nSakari Siltala kuvaa el\u00e4v\u00e4sti sahan ja Pihlavan yhteis\u00f6n kehityst\u00e4 l\u00e4pi vuosikymmenten.<\/p>\n
Sakari Siltala: S\u00e4rm\u00e4t, linjat ja raamit. Pihlavan saha 1875\u20132025. Siltala 2025. 270 s.<\/p>\n
<\/p>\n
Per\u00e4ti 150 vuotta Suomen, suomalaisen yritystoiminnan, sahael\u00e4m\u00e4n ja Pihlavan historiaa. Noinkin voisi kuulua kuvaus Sakari Siltalan<\/a> uutuusteoksesta S\u00e4rm\u00e4t, linjat ja raamit \u2013 Pihlavan saha 1875\u20132025. Ja l\u00f6ytyy tiiviist\u00e4 paketista my\u00f6s annos ty\u00f6v\u00e4enhistoriaa, suomalaisen arjen ja kulttuurin muutoksen kuvausta sek\u00e4 esimerkki siit\u00e4 miten paikallinen on my\u00f6s valtakunnallista, jopa globaalia. Laudat ja lankut ovat alusta asti l\u00e4hteneet vientiin, vaikutteet, innovaatiot ja aatteet puolestaan kulkeutuneet Pihlavaan mist\u00e4 milloinkin.<\/p>\n Siltala tekee heti kirjan esipuheessa selv\u00e4ksi, ett\u00e4 nyt \u00e4\u00e4neen p\u00e4\u00e4sev\u00e4t sek\u00e4 ty\u00f6nantaja ett\u00e4 -tekij\u00e4 ja ett\u00e4 en\u00e4\u00e4 asioita ei piilotella eik\u00e4 silotella. Sahan historiat vuosilta 1950 ja 1975 olivat viel\u00e4 hyvin erilaisia. Ty\u00f6ntekij\u00e4t j\u00e4iv\u00e4t varjoon, ja vuoden 1918 tapahtumia ei noteerattu lainkaan. Nyt kirjailijan toive on, ett\u00e4 \u201dkirja tuoksuu sahanpurulta, pihkalta, tukkimets\u00e4lt\u00e4, merituulelta ja suopursulta, mutta my\u00f6s haisee hielt\u00e4, verelt\u00e4 ja kyyneleilt\u00e4\u201d.<\/p>\n Teos keriytyy auki tavanomaisen historiankirjoituksen tapaan kronologisesti, ajan kuljettamana. Vauhtiin pukkaudutaan Saksan-Ranskan -sodan j\u00e4lkimaininkien kysynt\u00e4piikin vauhdittamana vuonna 1875 senaatin antaman luvan ja ruotsalaisen tieto-taidon varassa. Yhti\u00f6n nimi on tuossa vaiheessa Fredriksfors, sahan pomo riikinruotsalainen Karl Mellqvist<\/a> ja Ruotsista tulevat my\u00f6s alan miehet.<\/p>\n Paikallisille riitt\u00e4\u00e4 aluksi vain hanttihommia. Seuraavan vuosikymmenen lopussa sahan kohtalo kytkeytyy yhteen Suomen teollisuushistorian suurnimeen, Ahlstr\u00f6miin. Merikarvialaisl\u00e4ht\u00f6inen Antti Ahlstr\u00f6m<\/a> ostaa konkurssikyps\u00e4n sahan jo omistamiensa muiden sahojen, ruukkien ja maatilojen jatkoksi. Sahaa modernisoidaan, ty\u00f6paikat s\u00e4ilyv\u00e4t ja lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t, sivussa alkaa kasvaa my\u00f6s Pihlava.<\/p>\n Vuosisadan vaihdetta ja heti sit\u00e4 seuranneita vuosikymmeni\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 historiantutkijan ja -tallentajan koetinkiven\u00e4. Tapahtumien m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja niiden kokoluokka j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4t muotoutuvaa uutta valtiota ja sen yhteiskuntaa, teknologinen kehitys on huimaa, uudet aatteet pohdituttavat ja villitsev\u00e4t. Syttyy sotia ja pienempi\u00e4 kahakoita, vastakkainasetteluja, k\u00e4ynnistet\u00e4\u00e4n uusia alkuja. Mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kaikesta valita paisuttelemattomaan kirjaan?<\/p>\n Siltala selviytyy, ja onnistuu, pysym\u00e4ll\u00e4 uskollisena esipuheen lupauksilleen. Kaiken keski\u00f6ss\u00e4 s\u00e4ilyv\u00e4t saha ja sen ty\u00f6ntekij\u00e4t sek\u00e4 paikallisyhteis\u00f6. Hiki ja viina todella haisevat, ja verikin roiskuu. Sahapalot ovat arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 \u2013 ja lakot.<\/p>\n Toimivana tukipilarina tekstilleen Siltala k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 erityisesti paikallista mutta my\u00f6s valtakunnallista lehdist\u00f6\u00e4, Satakunnan Kansaakin ja sen edelt\u00e4j\u00e4\u00e4 Satakuntaa, mutta erityisesti ty\u00f6v\u00e4enlehdist\u00f6\u00e4. Veren, hien ja kyynelten hajua ja makua korostaa p\u00e4\u00e4t\u00f6s seurata ja kuvata tarkasti sahalla erityisesti sen alkuvuosikymmenin\u00e4 usein tapahtuneita tapaturmia ja v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 sattumuksia.<\/p>\n \u201dHelmikuussa 1933 ruhjoutui 19-vuotiaan ty\u00f6mies Leo Tillqvistin k\u00e4si vaunun alle. Samassa kuussa ty\u00f6nsi ty\u00f6mies Frans Yrj\u00f6 Valtanen vihastuksissaan ty\u00f6njohtajan mereen ja sai kahdeksan kuukauden kuritushuonetuomion. Toukokuussa ammuskeltiin Pihlavan edustalla pirtulaivaa, jolta rantaan paenneesta moottoriveneest\u00e4 juoksi kaksi herrasmiest\u00e4 Pihlavan sahan lautatapulien v\u00e4liin.\u201d (s. 131)<\/p>\n My\u00f6s kirjailijan tyyli ja ote tukevat teoksen maanl\u00e4heisyytt\u00e4 ja konstailemattomuutta. Virkkeet ovat lyhyit\u00e4 ja usein yksilauseisia, ja kerronta huilaa eteenp\u00e4in ilman sanasumia. \u201dSivistyssanat\u201d ja vaikeat k\u00e4sitteet loistavat poissaolollaan, ja kun Siltala on jo kokenut Suomen puunjalostusteollisuuden vaiheiden tallentaja, saa lukija l\u00e4hitapahtumille luotettavaa taustaa.<\/p>\n Niin selv\u00e4sti havaittava kirjailijan valitsema ihmisen kautta -n\u00e4k\u00f6kulma on, ett\u00e4 hieman j\u00e4\u00e4 ihmettelem\u00e4\u00e4n, oliko sit\u00e4 tarpeen niin kovasti esipuheessa korostaa. Mene ja tied\u00e4, lopputulos on joka tapauksessa varsin tyylipuhdas.<\/p>\n Vuosituhannen vaihdetta kohden p\u00e4\u00e4sev\u00e4t my\u00f6s ty\u00f6nantajapuoli ja herrat kirjassa enemm\u00e4n \u00e4\u00e4neen. Yritysj\u00e4rjestelyt seuraavat toisiaan, ja my\u00f6s Ahlstr\u00f6m jatkaa jo aiemmin aloittamaansa tuotantolaitoksiensa keskitt\u00e4mist\u00e4 ja niist\u00e4 luopumista. Niin myyd\u00e4\u00e4n lopulta my\u00f6s Pihlavan saha vuonna 2013 Pekka Kopran<\/a> Westas Oy:lle.<\/p>\n Ajoitus osoittautuu hyv\u00e4ksi, sill\u00e4 koronavuodet nostattavat pian huippusuhdanteen, joka kuittaa sahan modernisoinnin. Operaatioiden tuloksena puu kulkee Pihlavan ja sen sahan kautta edelleen, vaikka osa sahaa ja sen l\u00e4hialue ehdittiin jo ennen Westaksen kautta nimet\u00e4 valtakunnallisesti merkitt\u00e4v\u00e4ksi rakennetuksi kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6ksi.<\/p>\n Siltalan el\u00e4m\u00e4nmakuinen historiateos kertoo, miten ja miksi t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4in k\u00e4vi. Suosittelen niillekin, jotka ovat tavanneet kavahtaa yhti\u00f6iden juhlajulkaisuja ja historiikkeja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Sakari Siltala kuvaa el\u00e4v\u00e4sti sahan ja Pihlavan yhteis\u00f6n kehityst\u00e4 l\u00e4pi vuosikymmenten. Sakari Siltala: S\u00e4rm\u00e4t, linjat ja raamit. Pihlavan…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":37863,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,31,30,378,80,32,109],"class_list":{"0":"post-37862","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-kirjat","14":"tag-satakunnan-kansa","15":"tag-suomi","16":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/37862","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=37862"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/37862\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/37863"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=37862"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=37862"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=37862"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}