On vaikea uskoa, miten kovia metallilevyj\u00e4 kasarilla perustetut merkkib\u00e4ndit yh\u00e4kin takovat.<\/p>\n
Vuonna 1988 kasatun Paradise Los\u00adtin tapauksessa laatu ei toki sin\u00e4ns\u00e4 yll\u00e4t\u00e4, eih\u00e4n b\u00e4ndi ole tehnyt heikkoa levy\u00e4 pitkiin aikoihin. Silti yhtyeen seitsem\u00e4stoista (lukua piti sulatella hetki itsekin) studioalbumi meinaa riemastuttaa kyyneleet silmiin. Bloody hell, ett\u00e4 rakastan n\u00e4it\u00e4 miehi\u00e4.<\/p>\n
Siit\u00e4 on kolmetoista vuotta, kun Lost julkaisi Tragic Idolin, albumin joka toi yhden suurimmista suo\u00adsikkiyhtyeist\u00e4ni takaisin suveree\u00adnien mestarien sarjaan. Nyt ollaan samoilla paaluilla: kitaristi Gregor Mackintoshin tuottama Ascension on hiton hyv\u00e4 levy, joka ei j\u00e4t\u00e4 valit\u00adtamaan oikeastaan milt\u00e4\u00e4n osin.<\/p>\n
Kyseess\u00e4 on monipuolinen, yh\u00adtyeen eri vahvuudet tyylikk\u00e4\u00e4sti pa\u00adketoiva pl\u00e4j\u00e4ys, josta on aistivinaan uusiakin vinkeit\u00e4. Ainakin j\u00e4nnist\u00e4 l\u00e4nkk\u00e4ris\u00e4vyist\u00e4 t\u00e4ysimittaiseen goottilaiseen jylhyyteen matkaava Lay a Wreath upon the World on jo\u00adtain, mit\u00e4 b\u00e4ndin julkaisuilla ei ole kuultu aiemmin.<\/p>\n
Lostin historiasta kuuluu eri\u00adtoten sen kanonisoitu kulta-aika. Menossa haiskahtaa siis ys\u00e4ri \u2013 niin Icon, Draconian Times kuin One Se\u00adcondkin \u2013 muttei mitenk\u00e4\u00e4n allevii\u00advatusti vaan pikemminkin hengess\u00e4. Hillityin sulkakyn\u00e4nvedoin.<\/p>\n
Biisit ovat kauttaaltaan kovia. Mackintoshin liidikitara viilt\u00e4\u00e4 nautittavia haavoja, ja laulaja Nick Holmes on eri s\u00e4vyineen perin v\u00e4kev\u00e4ss\u00e4 vedossa. Ik\u00e4 ei kuulu negatiivisessa mieless\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mis\u00ads\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 sen t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa toki kuulukaan. Alle kuusikymppinenh\u00e4n on nykyrockissa poikanen.<\/p>\n
Vaikka puhe k\u00e4\u00e4ntyy Lostista jutustellessa usein juuri Mackin\u00adtoshin juonimaan melodiamaailmaan, rytmiikka ja rumpalointi on aina ollut b\u00e4ndiss\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 roolissa \u2013 joskus iskut ovat osuneet heikommin, useimmiten paremmin. Seitsem\u00e4n vuoden ja parin edellislevyn (Medusa, 2017, ja Obsidian, 2020) ajan Lost-pallilla paukutellut Waltteri V\u00e4yrynen nyt ei ainakaan mokaillut ennen poistumistaan Opethin matkaan.<\/p>\n
Kaiken ymm\u00e4rrykseni mukaan Ascensionilla rumpaloi Guido Zima Montanarini. Liek\u00f6 pohjoiseng\u00adlantilainen ja italialainen k\u00e4sitys huumorista liian et\u00e4\u00e4ll\u00e4 toisistaan, mutta nyttemmin miehen on jo korvannut kanssaengelsmanni, pa\u00adluumuuttaja Jeff Singer. Albumin ka\u00adpulointi on joka tapauksessa kelpo ty\u00f6t\u00e4: iskutus on t\u00e4p\u00f6ntiukkaa, kun tarvitaan, ja letke\u00e4n groovaavaa, kun sille on paikkansa.<\/p>\n
V\u00e4h\u00e4n hullulta n\u00e4in tuntuu kir\u00adjoittaa, mutta vaikuttaa silt\u00e4 kuin Paradise Lost olisi j\u00e4lleen kerran pienen uudelleensyntym\u00e4n \u00e4\u00e4rell\u00e4. Voisiko olla, ett\u00e4 parin vuoden takainen uusintaversio Iconista put\u00adsasi p\u00f6yd\u00e4n my\u00f6s laajemmalti kuin tekij\u00e4noikeuksien osalta?<\/p>\n
Niin paljon kuin klassikkob\u00e4ndi\u00aden hallitsevasta asemasta nykymu\u00adsiikkimarkkinoilla tuleekin kitisty\u00e4, suu menee suppuun joka kerta, kun t\u00f6rm\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4nkaltaisiin teoksiin. Marina vaihtuu kirkkaaseen ajatuk\u00adseen: t\u00e4st\u00e4 menosta on nautittava niin kauan kuin se viel\u00e4 kest\u00e4\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"On vaikea uskoa, miten kovia metallilevyj\u00e4 kasarilla perustetut merkkib\u00e4ndit yh\u00e4kin takovat. Vuonna 1988 kasatun Paradise Los\u00adtin tapauksessa laatu…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":39824,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[132],"tags":[137,33,31,30,195,47,32,109],"class_list":{"0":"post-39823","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-musiikki","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-music","13":"tag-musiikki","14":"tag-suomi","15":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/39823","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=39823"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/39823\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/39824"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=39823"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=39823"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=39823"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}