\tAgency<\/p>\n
\t\t\t\t\t\t16\/12\/2006
\n\t\t\t\t6309 views
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t4 likes<\/p>\n
Painottomana leijailu ei ole ollut uusi kokemus Christer Fuglesangille ja Discoveryn miehist\u00f6lle. He ovat harjoitelleet vuosia lentoa varten mahdollisimman todenmukaisissa simulaattoreissa ja saaneet my\u00f6s maistiaisia painottomuudesta kouluksensa aikana. Mutta kuinka l\u00e4helle avaruudellista kokemusta Maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n?<\/p>\n
Jokainen avaruuslento on pitk\u00e4n koulutuksen ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisen harjoittelun huipentuma, ja jos kaikki menee suunnitellulla tavalla, ei lennossa ole juuri mit\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4. Suurin ero simulaattoreihin verrattuna on kuitenkin se, ett\u00e4 lennon aikana kaikki tapahtuu oikeasti: ikkunoiden toisella puolella on oikeasti tyhji\u00f6, alapuolella viilett\u00e4\u00e4 oikea maapallo, painottomuus kest\u00e4\u00e4 koko ajan, eik\u00e4 tilannetta voi ottaa uudelleen, jos eteen tulee kiper\u00e4 paikka.<\/p>\n
Koska painottomuus on olennainen osa avaruuslentoa, on se my\u00f6s er\u00e4s ensimm\u00e4isist\u00e4 uusille astronauteille opetettavista asioista. Teoreettisesti painottomuus on suhteellisen helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 vapaaksi putoamisliikkeeksi, sill\u00e4 painovoima vaikuttaa aurinkokunnassa kaikkialla, eik\u00e4 sit\u00e4 p\u00e4\u00e4se minnek\u00e4\u00e4n pakoon. Siksi painottomuus, tai tarkkaan sanottuna mikropainovoima, tulee kappaleen vapaasta putoamisesta alasp\u00e4in \u2013 tosin kiertoradalla oleva avaruusalus putoaa koko ajan ik\u00e4\u00e4n kuin Maan ohitse, koska aluksen suuri nopeus sys\u00e4\u00e4 sit\u00e4 koko ajan sivuun.<\/p>\n
Maan pinnalla ei t\u00e4llaista pysyv\u00e4\u00e4 painottomuutta voi saada aikaan, sill\u00e4 vapaa putoamisliike p\u00e4\u00e4ttyy lopulta varsin kovakouraiseen \u00e4kkipys\u00e4ykseen. Laitteita voidaan testata erityisill\u00e4 pudotustorneilla, joissa koelaitteet sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 kapseli pudotetaan alasp\u00e4in ilmasta tyhj\u00e4ksi pumpatussa hissikuilussa ja muutaman sekunnin kest\u00e4v\u00e4n putoamisen aikana voidaan tehd\u00e4 mittauksia. Laitteita voidaan my\u00f6s ampua korkealle pienell\u00e4 raketilla, jolloin saadaan aikaan jopa kymmenisen minuuttia mikropainovoimaa. Ihmisille ne eiv\u00e4t kuitenkaan sovi, koska lennon p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 aina kova jys\u00e4ys Maan pinnalle.<\/p>\n
\tLentokoneella avaruuteen<\/p>\n
\t\t\t\t\t\t\t22 sekuntia painottomuutta kerrallaan<\/a><\/p>\n Ihmiselle paras ja ainoa tapa kokea painottomuus ilman varsinaista lentoa avaruuteen on matkia lentokoneella vapaata heittoliikett\u00e4. Lentokone voidaan ohjata v\u00e4h\u00e4ksi aikaa vapaan heittoliikkeen paraabelin muotoiselle lentoradalle, jolloin koneen nokan osoittaessa noin 47\u00b0 yl\u00e4viistoon, vedet\u00e4\u00e4n moottoreiden ty\u00f6nt\u00f6voima niin pieneksi, ett\u00e4 se kumoaa vain koneen ilmanvastuksen aiheuttaman hidastumisen. Siit\u00e4 alkaen aina hetkeen, jolloin lent\u00e4j\u00e4t suoristavat j\u00e4lleen koneen lentoradan, vallitsee koneen sis\u00e4ll\u00e4 mikropainovoima. Sit\u00e4 kest\u00e4\u00e4 vajaat puoli minuuttia kerrallaan.<\/p>\n ”Ensimm\u00e4inen kokemukseni painottomuudesta t\u00e4llaisella lennolla oli kerrassaan euforinen, se tuntui eritt\u00e4in mukavalta”, kertoi Christer Fuglesang taannoin astronauttiuransa alkuaikoja muistellessaan. ”Monet koneessa tulivat pahoinvointisiksi, koska kone lent\u00e4\u00e4 vuoristoratamaisesti yl\u00f6s ja alas, mutta itse nautin vapauden tunteesta alusta alkaen.”<\/p>\n \t\t\t\t\t\t\tAirbus A300 Zero-G n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 miten lento sujuu<\/a><\/p>\n Euroopan avaruusj\u00e4rjest\u00f6n k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 ranskalainen Airbus A300 Zero-G on maailman suurin painottomuuslentokone ja sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n avaruuslent\u00e4jien koulutuksen ohella p\u00e4\u00e4asiassa tieteellisten tutkimusten tekemiseen. Yhdysvalloissa NASA k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Boeing 707:st\u00e4 kehitetty\u00e4 KC-135 -konetta (joka on saanut my\u00f6s ep\u00e4virallisen nimen ”Vomit Comet”, \u201dOksennuskomeetta\u201d) ja Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 vastaavaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4 hoitaa Iljushin IL-76 MDK.<\/p>\n Lentokoneen sis\u00e4ll\u00e4 koettava mikropainovoima vastaa hyvin l\u00e4helle olotilaa avaruudessa. Vaikka painottomuus kest\u00e4\u00e4 vain puolisen minuuttia kerrallaan, voi koneessa harjoitella liikkumista, avaruuspukujen pukemista ja ty\u00f6skentely\u00e4 avaruudessa. T\u00e4rkeint\u00e4 on tottua hallitsemaan lihaksiaan, sill\u00e4 painottomuudessa tarvittavat lihasvoimat ovat hyvin pieni\u00e4 \u2013 pieni t\u00f6yt\u00e4isy sormella riitt\u00e4\u00e4 sinkoamaan astronautin avaruusaseman toiselle puolelle. Yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on oppia liikkumaan kolmiulotteisesti ja hahmottamaan asentonsa sek\u00e4 sijaintinsa vapaasti ilmassa lent\u00e4ess\u00e4. Maan pinnan ja aina alasp\u00e4in osoittavan painovoiman vallitessa se on helppoa, mutta avaruudessa aistit antavat aluksi ristiriitaisia tietoja aivoille, mik\u00e4 laukaisee yleens\u00e4 avaruussairauden.<\/p>\n Avaruussairaus on merisairauden kaltainen tila, miss\u00e4 ihminen menee sekaisin ja haluaa oksentaa. Painottomuuslentojen avulla alttiutta pahoinvointiin voidaan pienent\u00e4\u00e4 olennaisesti ja siksi vain pienelle osalle astronauteista t\u00e4st\u00e4 tulee ongelma. Silloinkin pahoinvointia voidaan hoitaa tehokkaasti erityisill\u00e4 harjoituksilla ja l\u00e4\u00e4kkeill\u00e4.<\/p>\n \tIso ja syv\u00e4 uimahalli<\/p>\n \t\t\t\t\t\t\tAvaruusk\u00e4velyn harjoittelua altaassa<\/a><\/p>\n Jokainen sukeltaja tiet\u00e4\u00e4 my\u00f6s milt\u00e4 painottomuus tuntuu. Veden alla kokemus on hyvin l\u00e4hell\u00e4 avaruuden painottomuutta, vaikka veden vastus, p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevat happilaitteet ja tasapainoaistin alitajuisesti havaitsema painovoiman suunta tekev\u00e4t tunteesta hieman arkisemman. Sukeltaminen on kuitenkin paras tapa harjoitella avaruusk\u00e4velyit\u00e4 ja ty\u00f6skentely\u00e4 avaruuspuvussa.<\/p>\n Kaikissa astronauttikoulutuskeskuksissa on siksi syv\u00e4 vesiallas, jonka pohjalla on luonnollisen kokoisia ja n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 avaruuslaitteiden mallikappaleita. Samaan tapaan kuin kaikki avaruusk\u00e4velij\u00e4t, ovat my\u00f6s Discoveryn t\u00e4m\u00e4nkertaisen lennon ty\u00f6miehet Fuglesang ja Robert Curbeam k\u00e4yneet l\u00e4pi teht\u00e4vi\u00e4ns\u00e4 monen monta kertaa altaissa. Sukeltajien avustamina he harjoitelleet liikkumista avaruusaseman ulkopuolella ja kaikkia avaruusk\u00e4velyjen aikana teht\u00e4vi\u00e4 toimia.<\/p>\n Vesitankeissa teht\u00e4v\u00e4t avaruusk\u00e4velyharjoitukset auttavat my\u00f6s totuttautumaan avaruuspukuun, mik\u00e4 on monessa mieless\u00e4 hankala ja ep\u00e4mukava ty\u00f6vaate. ”Olennaisimpia hankaluuksia ovat k\u00e4sien rajoittuneet liikeradat ja puvun sis\u00e4ll\u00e4 oleva ilmanpaine, jota vastaan joutuu koko ajan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n voimaa”, selitt\u00e4\u00e4 Fuglesang ja jatkaa. ”Olet siis kuin ilmapallon sis\u00e4ll\u00e4 ja kun koukistat vaikkapa k\u00e4tt\u00e4si, joudut k\u00e4den liikuttamisen lis\u00e4ksi k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n puvun k\u00e4siosaa taipumaan samalla kun ilmanpaine pyrkii pit\u00e4m\u00e4n sit\u00e4 suorassa. My\u00f6s hansikkaat ovat t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 hankalat, kun ty\u00f6kaluun tarttuessa joudut siit\u00e4 kiinni pit\u00e4misen lis\u00e4ksi pakottamaan avaruuspuvun sormia k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n.”<\/p>\n ”Aluksi minusta tuntui kuin olisin ollut solariumin sis\u00e4ll\u00e4, miss\u00e4 on paljon pieni\u00e4 tuulettimia, jotka pit\u00e4v\u00e4t \u00e4\u00e4nt\u00e4”, muistelee Fuglesang, mutta kertoo tunteen menneen pian ohitse. ”V\u00e4hitellen n\u00e4ihin puvusta tuleviin \u00e4\u00e4niin ei kiinnit\u00e4 huomiota, vaan on helppo keskitty\u00e4 vain kuulokkeista kuuluvaan keskusteluun ja ty\u00f6h\u00f6n.”<\/p>\n \tAstronauttien suomalainen kouluttaja<\/p>\n \t\t\t\t\t\t\tSukeltajat auttavat harjoitusten aikana ja my\u00f6s avaruusk\u00e4velyjen suunnittelussa<\/a><\/p>\n Kenties l\u00e4himm\u00e4ksi astronautteja ja heid\u00e4n ty\u00f6t\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ssyt pohjoismaalainen Fuglesangia lukuun ottamatta on suomalainen Kimmo Nieminen, joka toimii astronauttien kouluttajana Nasan avaruusk\u00e4velyharjoittelukeskuksessa Houstonissa. Laitoksesta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n nime\u00e4 NBL, Neutral Buoyancy Laboratory, eli suomeksi ”neutraalikelluvuuslaboratorio”. Ilmalla t\u00e4ytetty avaruuspuku pyrkii nousemaan veden pinnalle, joten se pit\u00e4\u00e4 saada painojen avulla tilaan, miss\u00e4 painot vet\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 alasp\u00e4in yht\u00e4 suurella voimalla kuin se pyrkii kohoamaan pinnalle. Siit\u00e4 sana neutraalikelluvuus.<\/p>\n Niemisen tie NASAan kulki sukeltamisen ja \u00f6ljyteollisuuden kautta. H\u00e4n ty\u00f6skenteli sukellusrobotteja valmistavassa yrityksess\u00e4, ja k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n Yhdysvalloissa kouluttautumassa uuden sukellusrobotin tietokonesysteemeihin h\u00e4net vietiin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n alihankkijayhti\u00f6n avaruuslaitteita tekev\u00e4ss\u00e4 osastossa. ”N\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti tein vaikutuksen, sill\u00e4 sielt\u00e4 pyydettiin minua pian t\u00f6ihin heille, eik\u00e4 asiaa t\u00e4ytynyt mietti\u00e4 kahta kertaa.” Houstoniin Nieminen muutti vuonna 1997.<\/p>\n Nyt Nieminen on yksi avaruusk\u00e4velyharjoituksissa astronautteja auttavista ja heille sukelluskokemuksellaan ty\u00f6tapoja kehitt\u00e4vist\u00e4 henkil\u00f6ist\u00e4. Syv\u00e4nmerensukellus ja ty\u00f6t \u00f6ljynporauslautoilla ovat oikeastaan hyvin l\u00e4hell\u00e4 avaruusaseman rakentamista. ”Suunnittelemme avaruusk\u00e4velyit\u00e4, testaamme pukujen toimivuutta ja harjoitusten aikana er\u00e4s t\u00e4rkeimmist\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4ni on valvoa avaruuspuvun toimintaa”, selitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s avaruuteen lent\u00e4misest\u00e4 haaveileva Nieminen.<\/p>\n \tVirtuaalitodellisuus<\/p>\n \t\t\t\t\t\t\tSunni Williams, Joan Higginbotham ja Christer Fuglesang avaruussukkulasimulaattorissa<\/a><\/p>\n Avaruusaluksilla lent\u00e4mist\u00e4 harjoitellaan simulaattoreissa, jotka ovat parhaimmillaan kuin oikeita, vain Maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 toimimaan tuomittuja avaruusaluksia. N\u00e4ist\u00e4 kehittyneimpi\u00e4 ovat avaruussukkulan simulaattorit, joilla voidaan j\u00e4ljitell\u00e4 hyvin todenmukaisesti kaikkia sukkulan lentovaiheita lentoonvalmistelusta kiertoradalla lent\u00e4miseen, ilmakeh\u00e4\u00e4n saapumiseen ja laskeutumiseen.<\/p>\n Kenties todenmukaisin on lentosimulaattorin kaltainen MBCS (Motion-Based Crew Station), miss\u00e4 todenmukainen lentotunne luodaan ikkunoiden ulkopuolella olevan maiseman ja sis\u00e4ll\u00e4 kuuluvien \u00e4\u00e4nien lis\u00e4ksi liikeaistimuksia simulaattoria k\u00e4\u00e4ntelem\u00e4ll\u00e4 ja kallistelemalla. Kuuden vapausasteen lis\u00e4ksi koko simulaattori voidaan kallistaa 90\u00b0 takakenoon, jotta my\u00f6s sukkulan pystyasennosta tapahtuvaa laukaisua voidaan j\u00e4ljitell\u00e4. T\u00e4t\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asiassa sukkulan komentajien ja lent\u00e4jien kouluttamiseen, eik\u00e4 siin\u00e4 ole tilaa koko miehist\u00f6lle kerrallaan.<\/p>\n Toisessa simulaattorissa (FBCS, Fixed-Base Crew Station) on sen sijaan tilaa kaikille, ja vaikka t\u00e4m\u00e4 simulaattori ei voi liikkua, kykenee se simuloimaan sukkulan lentoa kaikilta muita osin: maisemat ikkunoiden takana muuttuvat lentotilanteen mukaan, piilossa olevat kaiuttimet tuottavat sukkulamaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja kaikki laitteet toimivat toki kuin sukkulassa ik\u00e4\u00e4n. Astronautit voivat harjoitella FBCS:n avulla navigointia, telakointeja, rahtiruumassa sijaitsevan robottik\u00e4sivarren k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja yleisesti ottaen pitk\u00e4n lennon vaatimaa sopeutumista, sill\u00e4 miehist\u00f6t pakkautuvat aina silloin t\u00e4ll\u00f6in simulaattoriin jopa pariksi viikoksi matkimaan tulevaa lentoaan. Sen vuoksi simulaattoriin tulee vesi, sen laatikot voidaan t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ruoalla ja sen toilettikin toimii. Ja jotta tunnelma olisi t\u00e4ydellinen, menn\u00e4\u00e4n simulaattoriin sis\u00e4lle samanlaisesta luukusta kuin oikeaan sukkulaan.<\/p>\n