{"id":42158,"date":"2025-09-22T12:03:20","date_gmt":"2025-09-22T12:03:20","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/42158\/"},"modified":"2025-09-22T12:03:20","modified_gmt":"2025-09-22T12:03:20","slug":"pirkko-saisiolle-suliko-romaanista-runeberg-palkinto-ja-kirjallisista-saavutuksista-vartio-palkinto","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/42158\/","title":{"rendered":"Pirkko Saisiolle Suliko-romaanista Runeberg-palkinto ja kirjallisista saavutuksista Vartio-palkinto"},"content":{"rendered":"

T\u00e4m\u00e4 viikko on Pirkko Saision<\/strong>: kaksi merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kirjallisuuspalkintoa, ensin maanantaina Vartio-palkinto \u201dmerkitt\u00e4vist\u00e4 kirjallisista saavutuksista kaunokirjallisuuden alalla\u201d, ja keskiviikkona Runeberg-palkinto h\u00e4nen uusimmasta romaanistaan Suliko. Runeberg-palkinnon monet ovat valmiit nime\u00e4m\u00e4\u00e4n arvostetuimmaksi suomalaiselle kaunokirjallisuudelle my\u00f6nnetyist\u00e4 palkinnoista. Uudistunut ja t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in joka toinen vuosi jaettava Vartio-palkinto korostaa Saision koko tuotantoa, jonka raati kiitt\u00e4\u00e4 nousseen klassikon asemaan.<\/p>\n

Kirsin Book Club l\u00e4hett\u00e4\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4t onnittelut Madeiralle!<\/strong><\/p>\n

\"\"Pirkko Saision kuva Pirjo Honkasalo\/Siltala.<\/p>\n

Miss\u00e4 olet, Suliko<\/p>\n

\n

Piikkilanka-aidan katveessa
yksi ruusu kukkii hulluna.
Vaikka pelon hevosella syd\u00e4n ratsastaa,
kysyn: miss\u00e4 olet, Suliko?\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n

Suliko on georgialainen laulu, alkuaan georgialaisen runoilijan Akaki Tseretelin<\/strong> runo jo 1800-luvun lopulta, ja naisen nimi. Laulu oli Josif Stalinin<\/strong>, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen p\u00e4\u00e4sihteerin ja julmana diktaattorina maata johtaneen hirmuhallitsijan lempilaulu, hyvin tunnettu aikanaan. Stalin oli synty\u00e4\u00e4n georgialainen tai gruusialainen kuten neuvostoaikaan maata ja kansaa Suomessakin kutsuttiin, kartveli kuten Stalin itse kirjassa itse\u00e4\u00e4n kutsuu, jos ei julkisesti niin mieless\u00e4\u00e4n. Georgialaisen nimens\u00e4 Ioseb Besarionis dze Jughasvili (tai ehk\u00e4 tutummin ven\u00e4l\u00e4isitt\u00e4in Iosif Vissarionovit\u0161 D\u017euga\u0161vili) h\u00e4n ven\u00e4l\u00e4isti ajan ja neuvostohengen mukaisesti Josif Staliniksi (Stalin = ter\u00e4s, taipumaton ter\u00e4s).<\/p>\n

Sulikon p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on siis hirmuhallitsija Stalin. Miten suhtautua p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00f6n, joka on ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4, ilke\u00e4 ja paha, miljoonien neuvostokansalaisten murhauttaja? \u00a0T\u00e4t\u00e4 mietin lukijana, ja my\u00f6nnett\u00e4k\u00f6\u00f6n, v\u00e4h\u00e4n h\u00e4kellyinkin, kun paha ei ollutkaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n paha, ennen kuin ymm\u00e4rsin ett\u00e4 juuri n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 olla. Kaunokirjallisuutta ei synny, jos paha on vain ja ainoastaan paha, pahankin pintaan tarvitaan s\u00e4r\u00f6, jokin merkki muusta, ehk\u00e4 ihmisest\u00e4, inhimillisyydest\u00e4, jopa haavoittuvuudesta. \u00a0<\/p>\n

Suliko on vanhan Stalinin s\u00e4r\u00f6 kovassa diktaattorin pinnassa.<\/p>\n

Biofiktiota<\/p>\n

Sulikon tarina kulkee eri aikatasoissa. Rinnan historiasta tunnistettavien Stalinin el\u00e4m\u00e4nvaiheiden kanssa elet\u00e4\u00e4n alkuvuotta 1953, vuotta, jonka maaliskuussa Stalin kuolee. H\u00e4n on 74-vuotias, yh\u00e4 vahva ja vallassa ja kaikkien pelk\u00e4\u00e4m\u00e4. \u00a0Mustien autojen edetess\u00e4 Moskovan kadut tyhjenev\u00e4t.<\/p>\n

Mutta Stalinkin pelk\u00e4\u00e4 ja on ep\u00e4luuloinen kaikkien suhteen. H\u00e4n kokee, ett\u00e4 jokainen haluaa h\u00e4nelt\u00e4 jotakin, h\u00e4nelle tulvivien anomuskirjeiden pino on valtava. Vanhemmat, isovanhemmat, opettajat anovat armoa lastensa ja opiskelijoidensa puolesta. Stalin ei armahda ket\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

L\u00e4hipiirin h\u00e4n pelk\u00e4\u00e4 vehkeilev\u00e4n itse\u00e4\u00e4n vastaan ja tulkitsee joka eleen ja sanan takana piilev\u00e4n uhkan. Tyt\u00e4r Svetlanankin h\u00e4n kokee liittyneen vihollisiinsa.<\/p>\n

Vain Sulikolle h\u00e4n voi puhua.<\/p>\n

En tunne tarkasti Stalinin el\u00e4m\u00e4nvaiheita, mutta yleistiedon pohjalta ja joitakin kohtia googlettaen ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 Suliko seuraa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n esikuvan todellisia el\u00e4m\u00e4nvaiheita v\u00e4kivaltaisen ja ryypp\u00e4\u00e4v\u00e4n suutarin pojasta Gorin kaupungissa pappiseminaariin ja kaikkiin niihin n\u00f6yryytyksiin, mit\u00e4 papinpojalta perittyihin liian lyhyisiin ja paikattuihin housuihin pukeutunut lahjakas poika itse\u00e4\u00e4n varakkaampien joukossa joutui kokemaan. Miten h\u00e4nest\u00e4 tulee vallankumouksellinen, miten matka jatkuu Siperiaan vangituksi, Leninin l\u00e4heiseksi apuriksi ja lopulta Neuvostoliiton yksinvaltiaaksi.<\/p>\n

\"\"Ioseb Besarionis dze Jughasvili vuonna 1912. Kuva Wikipedia.<\/p>\n

Historiallisten tapahtumien p\u00e4\u00e4lle Saisio on rakentanut psykologisesti tarkan kuvauksen siit\u00e4, miten \u00e4lykk\u00e4\u00e4st\u00e4 ja idealistisesta nuoresta miehest\u00e4, joka n\u00e4kee ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n k\u00f6yhyyden ja ep\u00e4tasa-arvoisuuden, tulee mit\u00e4\u00e4n v\u00e4kivaltaa kaihtamaton julma diktaattori. Miksi n\u00e4in ja miss\u00e4 kohtaa muutos tapahtui, sen Saisio j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukijan mietitt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

\u201dRaakaa ja runollista\u201d<\/p>\n

Saisio rakentaa jokaisen kohtauksen, vuoden 1953 Kremlin muurien sis\u00e4lt\u00e4 Arbat-kadun vierailuun ja Ioseb Besarionisin poikana tuntemasta n\u00e4l\u00e4st\u00e4 keskusteluihin Vladimir Iljit\u0161in kanssa, niin el\u00e4viksi, ett\u00e4 tunnen l\u00e4hes fyysisesti, kuinka Hangon edustalla Suomenlahdella yhten\u00e4isyyskongressiin Tukholmaan matkaavia tovereita sek\u00e4 sirkushevosia kuljettava Oihonna-laiva karahtaa karille. Tai miten liikehtii is\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4 ja alituiseen palveleva, hermostunut Lozgat\u0161ov tomaatteja j\u00e4rjestelless\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"Is\u00e4 Aurinkoisen kuvaa Engelsina Markizovan kanssa levitettiin ymp\u00e4ri Neuvostoliittoa kouluihin, pioneerileireille ja lastentarhoihin. Kuva julkaistiin Pravdan etusivulla 29.6.1936. Valokuvaaja Mikhail Kalashnikov.<\/p>\n

N\u00e4k\u00f6kulma vaihtuu luontevasti my\u00f6s Stalinin ymp\u00e4rill\u00e4 oleviin, esimerkiksi toiseen vaimoon Nade\u017eda Sergejevnaan<\/strong>, joka tekee itsemurhan, tai pieneen burjattitytt\u00f6\u00f6n, Engelsina Markizovaan<\/strong>, jonka valokuva \u201dis\u00e4\u201d Stalinin kanssa levisi tuhansina kappaleina, kunnes\u2026 Engelsinankin kohtalona oli j\u00e4\u00e4d\u00e4 orvoksi Stalinin vainoissa.<\/p>\n

\u201cSaisio onnistuu kuvaamaan samaan aikaan sek\u00e4 ihmissielun \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 pahuutta ett\u00e4 haavoittuvuutta taiturillisella otteella, keskitetysti ja kirkkaasti. Mestariteos.\u201d N\u00e4in kiteytti Runeberg-raati, johon kuuluivat kirjailija Sami Hilvo<\/strong>, kirjallisuustoimittaja ja kriitikko Outi Hyt\u00f6nen<\/strong> ja kriitikko Freja Rudels<\/strong>. V\u00e4liotsikko \u201dRaakaa ja runollista\u201d on my\u00f6s lainaus raadin perusteluista.<\/p>\n

Kuka on Suliko?<\/p>\n

\n

Viisi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 etsin hautaasi,
syd\u00e4meni murtuu itkuksi,
ilman rakkauttasi kuolee sieluni,
miss\u00e4 olet, miss\u00e4, Suliko \u2026\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n

Pirkko Saisio on kertonut, miten h\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n etsi selityst\u00e4 sille, mit\u00e4 Suliko voisi tarkoittaa muuta kuin naisen nime\u00e4. H\u00e4n oli jo kirjoittanut yli puolet tekstist\u00e4, kun sattumoisin l\u00f6ysi netist\u00e4 Suliko-nimisen georgialaisen ravintolan ja h\u00e4nelle selvisi, ett\u00e4 suliko tarkoittaa sielua.<\/p>\n

Kirjan vanha Stalin puhuu Sulikolle, joka on h\u00e4nen mieless\u00e4\u00e4n nainen, rakastettu, ainoa luotettu. Uni ja todellisuus sekoittuvat vainoharhaisen miehen p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Onko Suliko muistuma jostakin tietyst\u00e4 naisesta, nuoresta, sill\u00e4 nuoria naisia Stalin rakasti, liiankin nuoria? Onko h\u00e4n 14-vuotias kasakkatytt\u00f6, jonka nuori Ioseb Besarionis tapasi siperialaisessa koivikossa vai joku muu? Vai sittenkin julmuuden ja hirmutekojen my\u00f6t\u00e4 aikaa sitten kadotettu sielu, joka nyt muistuttaa itsest\u00e4\u00e4n?<\/p>\n

    \n
  • Pirkko Saisio<\/strong>: Suliko<\/li>\n
  • Siltala, 2024<\/li>\n
  • 411 sivua \/ 10 t 46 min<\/li>\n
  • \u00c4\u00e4nikirjan lukee Pirkko Saisio<\/li>\n<\/ul>\n

    \u2b50\u2b50\u2b50\u2b50\u2b50<\/p>\n

    Rating: 5 out of 5.<\/p>\n

    Luin Sulikon kirjana, mutta ennen t\u00e4m\u00e4n jutun kirjoittamista kuuntelin my\u00f6s osan, ja Pirkko Saisio lukee kirjan erinomaisesti, laulaakin.<\/p>\n

    Haavikko-s\u00e4\u00e4tion jakaman ja Marja-Liisa Vartion nime\u00e4 kantavan Vartio-palkinnon Saisio sai koko tuotannostaan, ja palkintoraati, toimittaja Anna-Liisa Haavikko<\/strong>, tietokirjailija Helena Ruuska<\/strong> ja kustantaja Urpu Strellman<\/strong>, toteaa Saision tuotannon nousseen klassikon asemaan:<\/p>\n

    \u201dSaision teoksista monet ovat ilmestyess\u00e4\u00e4n uudistaneet ja haastaneet suomalaisen kirjallisuuden kentt\u00e4\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ne ovat el\u00e4v\u00e4 kokonaisuus, joka on kest\u00e4nyt aikaa ja joka puhuttelee yh\u00e4 uusia lukijoita ja yh\u00e4 uusia sukupolvia.\u201d<\/p>\n

    Saision esikoiskirja El\u00e4m\u00e4nmeno ilmestyi 50 vuotta sitten ja Helsingin Sanomien kyselyss\u00e4 kirjallisuuden asiantuntijat nostivat Saision omael\u00e4m\u00e4nkerrallisen trilogian p\u00e4\u00e4t\u00f6sosan Punainen erokirja 2000-luvun parhaaksi suomalaiseksi romaaniksi. Upea jatke tuotannolle on my\u00f6s uusin teos Suliko.<\/p>\n

    \n\tAiheeseen liittyy<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"T\u00e4m\u00e4 viikko on Pirkko Saision: kaksi merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kirjallisuuspalkintoa, ensin maanantaina Vartio-palkinto \u201dmerkitt\u00e4vist\u00e4 kirjallisista saavutuksista kaunokirjallisuuden alalla\u201d, ja keskiviikkona…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":42159,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,31,30,378,32,109],"class_list":{"0":"post-42158","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-kirjat","14":"tag-suomi","15":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/42158","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=42158"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/42158\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/42159"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=42158"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=42158"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=42158"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}