{"id":42728,"date":"2025-09-23T03:20:08","date_gmt":"2025-09-23T03:20:08","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/42728\/"},"modified":"2025-09-23T03:20:08","modified_gmt":"2025-09-23T03:20:08","slug":"arvio-lehman-keinohedelmoityksesta-raiskaukseen-suomenkuvalehti-fi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/42728\/","title":{"rendered":"Arvio: Lehm\u00e4n keinohedelm\u00f6ityksest\u00e4 raiskaukseen – Suomenkuvalehti.fi"},"content":{"rendered":"

Mit\u00e4<\/strong> ihmett\u00e4 j\u00e4nikset ja noidat tekev\u00e4t raiskaustarinassa? Yrit\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kunnes sivulla 82 kertoja kysyy: \u201dOdotatko raiskaustarinan jo alkavan?\u201d Sadan sivun j\u00e4lkeen tajuan, ett\u00e4 Lihakirja on niit\u00e4 kirjoja, joihin t\u00e4ytyy vain heitt\u00e4yty\u00e4, joihin on tartuttava avoimena, niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t vastaa odotuksiin.<\/p>\n

Lukukokemuksen kannalta on olemassa kolmenlaisia romaaneja. Esimerkiksi dekkarin tarinan tarkoitus on ilmiselv\u00e4: ratkaistaan murha. <\/p>\n

Tavallista mutta edellist\u00e4 ilahduttavampaa on lukea proosaa, jossa p\u00e4\u00e4see eteenp\u00e4in suhtautumalla tekstiin odotuksenmukaisena lajityypin edustajana mutta jossa kirjailija onnistuu yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n arvaamattomalla k\u00e4\u00e4nteell\u00e4, omaper\u00e4isell\u00e4 kielell\u00e4 tai uudenlaisella n\u00e4k\u00f6kulmalla.<\/p>\n

Kolmatta tyyppi\u00e4 edustavat romaanit ovat piikkej\u00e4 lihassa. Niiden kanssa ei tied\u00e4, miten p\u00e4in olla. Saa suorastaan opetella lukemaan uudestaan. Ne voivat kekseli\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n olla sek\u00e4 suurta nautintoa ett\u00e4 \u00e4rtymyksen ja tuskan sekaista taistelua, samaankin aikaan. Ja juuri siksi ne j\u00e4\u00e4v\u00e4t mieleen.<\/p>\n

Lihakirja edustaa viimeksi kuvailtua tyyppi\u00e4. Laura Gustafsson<\/strong> on ennenkin onnistunut tunkemaan h\u00e4iritsevi\u00e4 kuvia lukijoiden alitajuntaan, viimeksi el\u00e4inteollisuus- ja aktivismiaiheisella romaanillaan Mik\u00e4\u00e4n ei todella katoa (Like, 2023).<\/p>\n

Tuotantoel\u00e4inten julma kuvasto kulkee mukana Lihakirjassakin. Lehm\u00e4n keinohedelm\u00f6itys rinnastuu tarinan p\u00e4\u00e4linjaan, jossa nainen yritt\u00e4\u00e4 saada selville, onko h\u00e4net raiskattu vai ei. Nainen on kutsunut miehen hotellihuoneeseensa, pyyt\u00e4nyt silitt\u00e4m\u00e4\u00e4n illan p\u00e4\u00e4tteeksi, mutta mit\u00e4 nukahtamisen j\u00e4lkeen tapahtui\u2009\u2013\u2009sit\u00e4 nainen j\u00e4\u00e4 pohtimaan ja tunnustelemaan vuosiksi.<\/p>\n

Vastausta haetaan romaanin keinoin raiskausk\u00e4sitteen historiasta, noitavainoista, Jumalaisesta n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4, j\u00e4niksen n\u00e4k\u00f6kulmasta, miehen kanssa keskustelemalla ja lopulta lukijalta kysym\u00e4ll\u00e4. Ruotiminen kest\u00e4\u00e4 kauan ja alkaa pist\u00e4yty\u00e4 ironian puolella. Sanan voima ja tarinan kertomisen oikeus nousevat keskeisiksi teemoiksi. <\/p>\n

Gustafsson tavoittaa h\u00e4pe\u00e4n ja hallinnan menett\u00e4misen tunteet tarkasti. H\u00e4n rakentaa niist\u00e4 historian l\u00e4p\u00e4isevi\u00e4, naiseutta m\u00e4\u00e4ritt\u00e4vi\u00e4 tunteita.<\/p>\n

Romaanin ainesten keskin\u00e4iset yhteydet ovat pikemminkin alitajuisen pohjavirran yhteist\u00e4 sakkaa kuin suoraviivaisesti ymm\u00e4rrett\u00e4vi\u00e4 symboleita. El\u00e4inteollisuuden ja naisen raiskaamisen yhteinen tekij\u00e4 kuitenkin l\u00f6ytyy. Lihakirjan maailmankuvassa ihmiskunta on yht\u00e4 vahva kuin sen heikoin lenkki: raiskaaja. El\u00e4imen tai ihmisen.\u2009<\/p>\n

Laura Gustafsson: Lihakirja. 346 sivua. WSOY, 2025.<\/p>\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Mit\u00e4 ihmett\u00e4 j\u00e4nikset ja noidat tekev\u00e4t raiskaustarinassa? Yrit\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kunnes sivulla 82 kertoja kysyy: \u201dOdotatko raiskaustarinan jo alkavan?\u201d…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":42729,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,31,30,8923,383,379,378,108,6085,386,32,109],"class_list":{"0":"post-42728","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-juttu-3","14":"tag-kirja-arvostelut","15":"tag-kirjallisuus","16":"tag-kirjat","17":"tag-kulttuuri","18":"tag-laura-gustafsson","19":"tag-romaani","20":"tag-suomi","21":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/42728","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=42728"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/42728\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/42729"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=42728"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=42728"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=42728"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}