Olen itse taustaltani perinn\u00f6llisyystieteilij\u00e4, v\u00e4ittelin tohtoriksi Helsingin yliopistosta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2005, ja v\u00e4it\u00f6skirjani k\u00e4sitteli er\u00e4\u00e4seen periytyv\u00e4\u00e4n paksusuolisy\u00f6p\u00e4alttiuteen liittyvien geenimutaatioiden vaikutusta solun kykyyn korjata dna:han syntyneit\u00e4 virheit\u00e4. Noin niin kuin lyhyesti ilmaistuna.<\/p>\n
Vaikka itse katson aihetta tietysti omasta taustastani k\u00e4sin, objektiivisestikin arvioidenkin perinn\u00f6llisyystiede on kiinnostava tapaus. <\/p>\n
Ensinn\u00e4kin se on tieteenalana varsin nuori, sill\u00e4 se on ollut tiukasti sidoksissa tekniikan kehitykseen. Perinn\u00f6llisyystieteess\u00e4 tutkitaan varsin kauan olemassaolleita asioita (el\u00e4m\u00e4, lajien kirjo, dna), mutta useimmat tieteenalalle keskeiset l\u00f6yd\u00f6t ja menetelm\u00e4t ovat per\u00e4isin 1950-luvun j\u00e4lkeisilt\u00e4 ajoilta. Esimerkiksi nykyisen kaltaista molekyyligenetiikkaa ei olisi voinut olla olemassa sata vuotta sitten. <\/p>\n
Perinn\u00f6llisyystiede on luonteeltaan kokoava tiede. Se levitt\u00e4ytyy esimerkiksi biologian, l\u00e4\u00e4ketieteen ja paleontologian alueille, ja sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n apuna vaikkapa historiantutkimuksessa ja arkeologiassa. Sen k\u00e4sitteit\u00e4 ja tapoja tarkastella ilmi\u00f6it\u00e4 on lainattu toisille tieteenaloille. <\/p>\n
Koska perinn\u00f6llisyystiede, genetiikka, tunkeutuu biologian kaikkien osa-alueiden sis\u00e4\u00e4n, sen rajat ovat ep\u00e4selv\u00e4t. On vaikea m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, mik\u00e4 on puhtaasti perinn\u00f6llisyystiedett\u00e4 ja mik\u00e4 puolestaan evoluutio-, kehitys- , solu- tai molekyylibiologiaa, mikrobiologiaa tai vaikkapa biokemiaa. Tarkastelutavat ovat osittain p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isi\u00e4 ja tutkimuskohteet vaihtuvat yksitt\u00e4isest\u00e4 molekyylist\u00e4 kokonaisiin eli\u00f6populaatioihin. <\/p>\n
On ilmeist\u00e4, ett\u00e4 biologiassa (ja toisaalta l\u00e4\u00e4ketieteess\u00e4) ei olisi mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 ilman perinn\u00f6llisyystiedett\u00e4.<\/p>\n
Perinn\u00f6llisyystiede on ehtinyt kasata ylleen monenlaista taakkaa ja toisaalta joutua osaksi keskusteluita, joihin se ei oikeastaan kuuluisi. Se on mielenkiintoinen esimerkkitapaus, kun pohditaan tieteen ja muun yhteiskunnan suhdetta.<\/p>\n
Perinn\u00f6llisyystieteen voi katsoa syntyneen Gregor Mendelin<\/strong> risteytyskokeiden my\u00f6t\u00e4. Mendel julkaisi tuloksensa vuonna 1865, mutta ne nousivat keskusteluun vahvemmin vasta vuonna 1900, jolloin niiden merkitys kunnolla ymm\u00e4rrettiin. Samoihin aikoihin Mendelin kanssa Darwin<\/strong> oli kehitellyt evoluutioteoriaansa, mutta vuosisadan lopun koittaessa moni piti sit\u00e4 jo vanhentuneena ja jopa unohdettuna. <\/p>\n 1900-luvun puolella evoluution mekanismeja alettiin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 yksityiskohtaisemmin, Mendelin ja Darwinin teoriatkin kohtasivat toisensa ja nykyisen kaltainen k\u00e4sitys lajien kehityksest\u00e4 p\u00e4\u00e4si pinnalle. <\/p>\n Sit\u00e4 ennen nosteessa ehti olla esimerkiksi Ernst Haeckelin<\/strong>\u00a0\u201dbiogeneettinen peruslaki\u201d, eli ajatus siit\u00e4, kuinka yksil\u00f6nkehityksess\u00e4 toistuisivat lajin kehityksen vaiheet. Ihmissiki\u00f6kin k\u00e4visi siksi l\u00e4pi kala- ja sammakkoel\u00e4invaiheet. T\u00e4m\u00e4 ep\u00e4onnistunut teoria onneksi haudattiin. <\/p>\n Haeckelin ajatuksista ehti silti synty\u00e4 suomalainen perinn\u00f6llisyystieteen tutkimus. Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston el\u00e4intieteen opiskelija Harry Federley<\/strong> sai nimitt\u00e4in teht\u00e4v\u00e4kseen selvitt\u00e4\u00e4 pro gradu -ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n biogeneettisen peruslain toteutumista perhosen yksil\u00f6nkehityksess\u00e4. <\/p>\n Harry Federleyst\u00e4 tuli suomalaisen perinn\u00f6llisyystieteen keulakuva, niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin pahassa. Vuonna 1915 h\u00e4net nimitettiin perinn\u00f6llisyystieteen dosentiksi, Pohjoismaiden ensimm\u00e4iseksi, ja vuonna 1921 perustettiin Helsingin yliopistoon perinn\u00f6llisyystieteen laitos. Sekin oli Pohjoismaiden ensimm\u00e4inen.<\/p>\n Laitoksen perustamiselle oli yhten\u00e4 alkusyk\u00e4yksen\u00e4 toiminut se, ett\u00e4 \u201dvajaamielisten\u201d hoitajaksi kouluttautuva opiskelija oli anonut oikeutta saada tutkintoonsa mukaan perinn\u00f6llisyystiedett\u00e4 laudatur-oppim\u00e4\u00e4r\u00e4n verran. Sit\u00e4 varten tarvittiin laitos. (Vajaamielisten hoitoon perinn\u00f6llisyystiede liittyi siten, ett\u00e4 \u201dvajaamielisyyden\u201d ajateltiin olevan usein periytyv\u00e4\u00e4.)<\/p>\n Harry Federleylle my\u00f6nnettiin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen henkil\u00f6kohtainen professuuri vuonna 1923, ja h\u00e4n hoiti virkaa vuoteen 1949 saakka, jolloin h\u00e4n j\u00e4i el\u00e4kkeelle. <\/p>\n Federleyn kautta kuvaan astuvat my\u00f6s perinn\u00f6llisyystieteen pime\u00e4t puolet: rotuhygienia eli eugeniikka sek\u00e4 rotubiologia. Federley, aikansa lapsi, osallistui vuonna 1911 Dresdeniss\u00e4 Saksan rotuhygienian yhdistyksen kokoukseen ja kiinnostui aiheesta. H\u00e4n toimi \u201dpositiivisen rotuhygienian\u201d puolesta muun muassa 1921 perustetussa Folkh\u00e4lsan-j\u00e4rjest\u00f6ss\u00e4. Tavoitteena oli edist\u00e4\u00e4 suomenruotsalaisen v\u00e4est\u00f6n terveytt\u00e4\u00a0\u2013 positiinen rotuhygienia on siis kansanterveytt\u00e4 edist\u00e4v\u00e4\u00e4 ja halutun v\u00e4est\u00f6nosan lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 helpottavaa toimintaa. <\/p>\n Federley sekaantui silti my\u00f6s negatiiviseen rotuhygieniaan ja kuului muun muassa komiteaan, joka oli k\u00e4ynnistetty \u201dtyls\u00e4mielisten ym. sterilisointia harkitsemaan\u201d. Laki asiasta astuikin voimaan vuonna 1935.<\/p>\n Perinn\u00f6llisyystieteen julkiseen kuvaan 1920\u20131940-luvun tapahtumilla on ollut suuri ja synkk\u00e4 vaikutus. Toisaalta on kovin tarpeellista ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 voi tapahtua, kun tiedett\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4rin ja muokataan poliittisiin tarkoituksiin. Siksi perinn\u00f6llisyystieteen historia on yleisesti mielenkiintoista ja siihen kannattaa perehty\u00e4. <\/p>\n Suomalainen perinn\u00f6llisyystiede selvisi ajasta puhtaammin k\u00e4sin kuin vaikkapa ruotsalainen; osin ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 rotubiologia ei meill\u00e4 noussut samanlaiseen lentoon kuin skandinaavisissa naapureissamme. Ruotsalaiset ja norjalaiset olivat rotujen hierarkiassa korkealla ja me taas hyvin, hyvin matalalla. Harry Federleykin selvisi ajasta ilman natsileimaa. <\/p>\n *<\/p>\n On vaarana, ett\u00e4 bloggauksesta tulee valtavan pitk\u00e4, joten lopetan kirjan l\u00e4pik\u00e4ymisen t\u00e4h\u00e4n. Anssi Sauran teksti on v\u00e4lill\u00e4 raskasta luettavaa kaikessa luettelevuudessaan ja p\u00e4\u00e4lausepitoisuudessaan, mutta kirjan arvo onkin enemm\u00e4n muistiin kirjaamisessa kuin luovassa kerronnassa. Kirjoittaja on tehnyt valtavan ty\u00f6n. <\/p>\n Tieteenalan ulkopuolisia ihmisi\u00e4 eiv\u00e4t ehk\u00e4 kiinnosta luettelomaiset osiot siit\u00e4, kuka geneetikko v\u00e4itteli kenenkin ohjauksessa, mutta vastapainoksi kirjassa on yleisesti varsin mielenkiintoisia osuuksia nimenomaan perinn\u00f6llisyystieteen suhteesta yhteiskuntaan ja historian tapahtumiin. <\/p>\n Itselleni kirja v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 rautalangasta sen, kuinka nuori tieteenala perinn\u00f6llisyystiede on. Ei tarvitse menn\u00e4 kuin muutamia tutkijasukupolvia taaksep\u00e4in: oman v\u00e4it\u00f6skirjani ohjaajan v\u00e4it\u00f6skirjan ohjaajaan ja edelleen h\u00e4nen v\u00e4it\u00f6skirjansa ohjaajan ohjaajaan, niin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n Harry Federleyhin. <\/p>\n *<\/p>\n
![](\"https:\/\/suomenkuvalehti.fi\/tarinoitatieteesta\/wp-content\/themes\/om-suomenkuvalehti-theme\/assets\/images\/free-sample-banner.svg\"\/)
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Julkaistu yli kolme vuotta sitten Biologian seura Vanamo julkaisi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 emeritusprofessori Anssi Sauran kirjoittaman suomalaisen perinn\u00f6llisyystieteen historiikin. Olen…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":431,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[116],"tags":[33,31,30,456,457,118,32,119],"class_list":{"0":"post-430","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-perinnollisyystiede","8":"tag-fi","9":"tag-finland","10":"tag-finnish","11":"tag-genetics","12":"tag-perinnollisyystiede","13":"tag-science","14":"tag-suomi","15":"tag-tiede"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/430","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=430"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/430\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/431"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=430"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=430"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=430"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}