Maailma oli uudessa tilanteessa Holokaustin, Gulagin ja Hiroshiman j\u00e4lkeen. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6it\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 omintakeinen filosofinen etsint\u00e4 katastrofien j\u00e4lkeisess\u00e4 maailmassa. Perinteinen edistys varjopuolineen oli ollut osa syntyneit\u00e4 katastrofeja, joten filosofiakin joutui etsim\u00e4\u00e4n uusia polkuja. Kun Theodor Adorno saa yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4\u00e4n ja ty\u00f6toveriltaan Max Horkheimerilta<\/b> lahjaksi Jean-Paul Sartren<\/b> esseit\u00e4, h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sodasta selvinneen sukupolven haasteet ja kirjaa p\u00e4iv\u00e4kirjaansa: \u201dTulevan ty\u00f6n p\u00e4\u00e4paino on t\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n
Adorno ja Horkheimer kirjoittavat teoksen Valistuksen dialektiikka (1947\/2008; suom. Veikko Pietil\u00e4<\/b>) esipuheessa: <\/p>\n \u201dTavoitteemme ei itse asiassa ollut sen v\u00e4h\u00e4isempi kuin tiedostaa, miksi ihmiskunta on todelliseen ihmisyyteen astumisen sijasta vajonnut uuteen raakalaisuuteen.\/\/Ellei valistus ota pohtiakseen t\u00e4t\u00e4 taantumuspuoltaan, se sinet\u00f6i kohtalonsa.\u201d <\/p>\n<\/blockquote>\n Valistuksen tuli tehd\u00e4 filosofista itsereflektiota raunioituneessa maailmassa. (T\u00e4t\u00e4 kirjoitettaessa Gazan kaupunkia jyr\u00e4t\u00e4\u00e4n maan tasalle.)\u00a0\u00a0<\/p>\n * *<\/p>\n Nykyisyyden haamuja on Eilenbergerin filosofia-trilogian itsen\u00e4inen kolmas osa. Aiemmat osat Taikurien aika: Filosofian suuri vuosikymmen 1919\u20131029 (2018\/2019; suom. Tommi Uschanov) ja Vapauden tuli: Filosofian pelastus synkkin\u00e4 aikoina 1933\u20131943 (2020\/2021; suom. Tommi Uschanov) olivat vaikuttavia lukukokemuksia. Palaan niihin usein. Taso pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s Nykyisyyden haamuissa.\u00a0\u00a0<\/p>\n Kustantaja Siltala on kiitett\u00e4v\u00e4sti huomioinut, ett\u00e4 my\u00f6s aiemmat osat ovat tilattavissa yksitt\u00e4iskappaleina print-on-demand-periaatteella. Tommi Uschanovin suomennokset ovat sujuvuudessaan nautinnollista luettavaa ja h\u00e4nell\u00e4 on my\u00f6s substanssi vahvasti hallussaan. Filosofi Tuomas Nevanlinna<\/b> on lukenut teokset \u00e4\u00e4nikirjoiksi.\u00a0\u00a0<\/p>\n Kirjoissaan Eilenberger lomittaa taitavalla kerronnan rytmityksell\u00e4, kiehtovin anekdootein ja n\u00e4kemyksellisyydell\u00e4 filosofien el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja ajattelua. Jokaisessa kirjassa tarkastellaan nelj\u00e4\u00e4 filosofia, mutta sivuilla tulee vastaan lukuisia muita aikalaisia. Nykyisyyden haamujen aikaj\u00e4nne on nelj\u00e4 kertaa pitempi kuin muissa osissa. Teokset on suunnattu suurelle yleis\u00f6lle. Silti ilman kohtuullisia pohjatietoja teksti saattaa olla vaarassa muuttua lukijan unil\u00e4\u00e4kkeeksi.\u00a0\u00a0<\/p>\n Teokset eiv\u00e4t ole kokonaisesityksi\u00e4 filosofien tuotannosta, vaan heid\u00e4t sijoitetaan ajatuksineen keskelle aikakauden el\u00e4m\u00e4\u00e4. Nykyisyyden haamuissa esimerkiksi kuvataan kuinka Adornon ja Horkheimerin <\/b>Valistuksen dialektiikan noustua kulttimaineeseen, kirjoittajia yritettiin vet\u00e4\u00e4 mukaan erilaiseen \u201daktivismiin\u201d, mutta he pid\u00e4tt\u00e4ytyiv\u00e4t sellaisesta tiukasti.\u00a0\u00a0<\/p>\n Kiihkeimmille opiskelija-aktivisteille se oli liikaa. Vuonna 1969 Adorno astui luentosaliin \u201dAlas k\u00e4tyriprofessori\u201d -huutojen saattelemana ja opiskelijaneidot tanssahtelivat puolialastomina h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n. Joku heist\u00e4 antoi Adornolle poskisuudelmankin, jonka j\u00e4lkeen Adorno ker\u00e4si romppeensa ja <\/b>rynt\u00e4si ulos salista.\u00a0<\/p>\n My\u00f6hemmin Adorno antaa haastattelun Spiegel-lehdelle ja korostaa v\u00e4kivallattomuutta: \u201dSellaisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n, joka voi johtaa mihink\u00e4\u00e4n mielekk\u00e4\u00e4seen muutokseen, voin kuvitella yksinomaan v\u00e4kivallattomaksi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ksi.\u201d\u00a0\u00a0<\/p>\n Susan Sontag puolestaan lensi vuonna kes\u00e4ll\u00e4 1993 keskelle Jugoslavian sotaa, piiritettyyn Sarajevoon esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Beckettin <\/b>Huomenna h\u00e4n tulee -n\u00e4ytelm\u00e4n amat\u00f6\u00f6rin\u00e4yttelij\u00f6iden kanssa. Kirjassa k\u00e4ynti vain l\u00e4hinn\u00e4 mainitaan, mutta Frankfurter Rundschaun (13.9.2024) haastattelussa Eilenberger <\/b>korostaa sen merkitt\u00e4vyytt\u00e4: \u201dSe oli yksi viimeisist\u00e4 todella merkitt\u00e4vist\u00e4 teoista, joissa \u00e4lymyst\u00f6 k\u00e4ytti taidetta parantavana voimana.\u201d\u00a0\u00a0<\/p>\n Eilenberger kirjoittaa, ett\u00e4 kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6it\u00e4 yhdisti rohkeus ja \u201deksistentiaalisen hukassa olemisen ja ahtauden tila\u201d. Filosofisessa perinteess\u00e4 toistuu vangittuna oleminen ahtaassa tilassa, kuten luolassa tai labyrintissa olo ja siit\u00e4 ulos l\u00f6yt\u00e4minen. Ahtauden tunne on samaan aikaan henkil\u00f6kohtaista, aikakauteen ja oppialaan liittyv\u00e4\u00e4.\u00a0\u00a0<\/p>\n Eilenberger kuvaa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6idens\u00e4 pyrkimyst\u00e4 labyrintista ulos vapauteen maailmassa, jossa kaikki v\u00e4lineellistet\u00e4\u00e4n ja rationalisoidaan, ja jossa vanhat ratkaisut ovat osa ongelmaa. Kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden aikalainen kirjailija Pentti Saarikoski<\/b> (1937\u20131983) kirjoitti kokoelmassa Tanssiinkutsu (1977): \u201dEi ole vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 minotaurosta\/vaikeampi on tuhota se\/kaikkein vaikeinta on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 labyrintista ulos.\u201d N\u00e4in\u00e4 aikoina labyrintin suuaukko ei ole ainakaan suurentunut.\u00a0<\/p>\n Eilenberger kuvaa kohteitaan my\u00f6s heikkouksineen, rosoisuuksia kaihtamatta. Esimerkiksi Theodor Adorno hankki ty\u00f6toverinsa Max Horkheimerin kanssa rahoitusta heid\u00e4n Yhteiskuntatutkimuksen instituutilleen tahoilta, jotka olivat heid\u00e4n filosofiansa n\u00e4k\u00f6kulmasta kyseenalaisia, kuten muun muassa liittovaltion suojelupoliisilta ja Saksan armeijalta.\u00a0\u00a0<\/p>\n * *<\/p>\n Filosofian on ajatusten vuorovaikutusta, ei kilpailua tai \u201dparemmuutta\u201d. Jos kuitenkin pit\u00e4isi valita teossarjan filosofeista yksi, joka on polttavan ajankohtainen, valitsisin Hannah Arendtin <\/b>(1906\u20131975). Totalitaristiset ajatukset levi\u00e4v\u00e4t ja pahuus arkip\u00e4iv\u00e4styy. Ne olivat h\u00e4nen keskeisi\u00e4 teemojaan.\u00a0<\/p>\n Eilenberger on kertonut haastattelussa (Frankfurter Rundschau 13.9.2024), ett\u00e4 teossarjaan ei ole tulossa lis\u00e4\u00e4 osia: \u201dVuodet 1948\u20131984 olivat varmasti merkitt\u00e4vien uusien alkujen vuosia filosofiassa, enk\u00e4 usko, ett\u00e4 voimme puhua filosofian viimeisist\u00e4 40 vuodesta t\u00e4llaisena ajanjaksona.\u201d Ehk\u00e4 n\u00e4inkin, mutta jo k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4llaiset kirjat edellytt\u00e4v\u00e4t kohtuullista ajallista et\u00e4isyytt\u00e4, jotta klassikkoja ehtii synty\u00e4 ja arkistomateriaalia tulee saataville.\u00a0\u00a0<\/p>\n Eilenbergerin teoksissaan esiin nostamat hahmot ovat eurooppalaisia tai amerikkalaisia. Muualtakin maailmasta saattaisi l\u00f6yty\u00e4 kiinnostavaa ajateltavaa. N\u00e4in esimerkiksi Julian Bagginin<\/b> teoksessa Ajatteleva maailma: Filosofian maailmanhistoria (2018\/2022; suom. Tapani Kilpel\u00e4inen<\/b>). My\u00f6s Jussi Ahlrothin<\/b> tuore Kirje Buddhalta: L\u00e4nsimaisen filosofian buddhalainen historia (2025; lue Aila-Liisa Laurilan<\/b> kirjoittama arvio<\/a>) hakee n\u00e4k\u00f6kulmansa l\u00e4nsimaisen filosofian ulkopuolelta. Erityisen kiinnostavia aihepiirej\u00e4 ovat mielest\u00e4ni t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 esimerkiksi tieteidenv\u00e4lisyys, mielenfilosofian ja neurotieteen vuorovaikutus.\u00a0\u00a0\u00a0<\/p>\n Toivottavasti Eilenberger jatkaa filosofia-teosten kirjoittamista jossain muodossa. Filosofisten siltojen rakennus laajemmin lukijoiden suuntaan on oma taituruuslajinsa ja sen Eilenberger suvereenisti taitaa. T\u00e4m\u00e4n kaltaisia kirjoja ei ole liikaa. My\u00f6s brittil\u00e4inen Sarah Bakewell <\/b>lomittaa ajattelua ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 vet\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tyylill\u00e4 esimerkiksi Montaigne-el\u00e4m\u00e4kerrassa How to Live (2010) ja palkitussa teoksessaan At the Existentialist Caf\u00e9: Freedom, Being & Apricot coctails (2016).\u00a0\u00a0<\/p>\n Wolfram Eilenbergerin filosofia-trilogia on hieno kokonaisuus ja Nykyisyyden haamuja on sen komea p\u00e4\u00e4t\u00f6s. Teossarja paitsi esittelee merkitt\u00e4vi\u00e4 ajattelijoita, heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja aikakauttaan, my\u00f6s auttaa lukijaa avartamaan ajatteluaan yh\u00e4 kaoottisemmaksi muuttuvassa maailmassa. Parhaimmillaan kannustus rohkeaan omaehtoiseen ajatteluun tarttuu my\u00f6s lukijaan.\u00a0<\/p>\n Jari Paavonheimo<\/p>\n * *<\/p>\n \u2666\ufe0f\u00a0PIENI TUKI, ISO APU\u00a0\u2666\ufe0f<\/p>\n Tilaatko joskus kirjan tai \u00e4\u00e4nikirjan verkosta? L\u00f6yd\u00e4t ostoslinkkej\u00e4 jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikist\u00e4. Niist\u00e4 tehdyist\u00e4 ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sivustoa.\u00a0<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Maailma oli uudessa tilanteessa Holokaustin, Gulagin ja Hiroshiman j\u00e4lkeen. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6it\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 omintakeinen filosofinen etsint\u00e4 katastrofien j\u00e4lkeisess\u00e4 maailmassa. Perinteinen…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":47062,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,11159,31,30,378,11985,32,2550,11986,109,11987],"class_list":{"0":"post-47061","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-filosofia","12":"tag-finland","13":"tag-finnish","14":"tag-kirjat","15":"tag-nykyisyyden-haamuja","16":"tag-suomi","17":"tag-tietokirjat","18":"tag-valistus","19":"tag-viihde","20":"tag-wolfram-eilenberger"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/47061","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=47061"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/47061\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/47062"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=47061"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=47061"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=47061"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\n