Syntym\u00e4n ja kuoleman kirjaa on helppo suositella kaikille, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Jaana Leena Kerola.<\/p>\n
Aamulehti<\/p>\n
Lue tiivistelm\u00e4<\/p>\n
Tiivistelm\u00e4 on teko\u00e4lyn tekem\u00e4 ja ihmisen tarkistama.<\/p>\n
Syntym\u00e4n ja kuoleman kirja k\u00e4sittelee vanhemmaksi tulemista oman vanhemman menett\u00e4misen j\u00e4lkeen, kirjoittaa Aamulehden toimittaja.<\/p>\n
Kirja tuo esiin syntym\u00e4n ja kuoleman rinnakkaisuuden vaikutuksia.<\/p>\n
Kirjaa voi suositella kaikille, jotka tarvitsevat tietoa ja tukea asiassa, toimittaja kirjoittaa.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4mme muotoutuvat harvoin ihan samanlaisiksi. Siksi my\u00f6s l\u00e4helt\u00e4 liippaavat kohtalot voivat lohduttaa. Raskauteen liittyv\u00e4 kokemukseni poikkeaa niin, ett\u00e4 en ole p\u00e4\u00e4ssyt sit\u00e4 ennen t\u00e4t\u00e4 syksy\u00e4 juuri kenenk\u00e4\u00e4n kanssa purkamaan.<\/p>\n
Kun toistuvien keskenmenojen j\u00e4lkeen raskauteni eteni normaalisti, p\u00e4\u00e4tin joulun alla 2001 kertoa siit\u00e4 \u00e4idilleni. H\u00e4n ehti ensin uutisensa kanssa. Vaikea sairaus oli tullut vaiheeseen, jossa hoidot lopetettiin. \u00c4itini menehtyisi samana vuonna, jona kuopukseni syntyisi. Toki \u00e4itini innostui uutisestani. Kukapa mummu ei.<\/p>\n
Jospa neuvola olisi paikka, josta saisi apua musertavan surun ja valtavan ilon kohtaamiseen? Ei saanut. Neuvolal\u00e4\u00e4k\u00e4ri kertoi, ett\u00e4 raskaus on stressi, samoin kuolema, enk\u00e4 voi kantaa kahta stressi\u00e4. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 vanhan ihmisen kuolema kuuluu el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Olin py\u00f6rty\u00e4. Kuka unohtaisi 75-vuotiaan \u00e4itins\u00e4 kuolevan pian? Ei kukaan. Tein l\u00e4\u00e4k\u00e4rist\u00e4 my\u00f6hemmin valituksen, mutta se oli tuleen huutamista.<\/p>\n
Parhaan tuen sain puolisoni lis\u00e4ksi is\u00e4lt\u00e4ni, joka sanoi, ett\u00e4 h\u00e4n huolehtii \u00e4idist\u00e4ni hoivatessani lapsiani. Kun n\u00e4in omin silmin t\u00e4m\u00e4n olevan totta, taakkani keveni. Silti tunnen yh\u00e4, ett\u00e4 ilon ja surun vuosi oli j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4ljen minuun. Lohtua tuo se, ett\u00e4 \u00e4itini ehti n\u00e4hd\u00e4 nelj\u00e4nnen lapsenlapsensa ennen viimeist\u00e4 henk\u00e4yst\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Miksi kirjoitan t\u00e4st\u00e4 nyt? Siksi, ett\u00e4 l\u00f6ysin syyskuun alussa julkaistusta kirjasta tukea. Syntym\u00e4n ja kuoleman kirja (Suuri Kurpitsa, 2025) on Johanna Vehkoon<\/a> ja Emmi Niemisen<\/a> tuorein ty\u00f6parina tekem\u00e4 kirja. Ensimm\u00e4inen oli Vihan ja inhon internet (Kosmos, 2017). Uusi kirja k\u00e4sittelee, millaista on tulla vanhemmaksi heti oman vanhemman menett\u00e4misen j\u00e4lkeen.<\/p>\n Vaikka kirjan asetelma on erilainen itseeni verrattuna, kuolema on molemmissa l\u00e4sn\u00e4 odotuksen ja syntym\u00e4n hetkill\u00e4. L\u00e4sn\u00e4 ovat my\u00f6s ilo, rakkaus ja lasten saaminen yhteiskunnan odotuksia my\u00f6hemmin. Eik\u00e4 kirjassa unohdeta sit\u00e4k\u00e4\u00e4n, kuinka ihmeellist\u00e4 lapsen saaminen on.<\/p>\n Syntym\u00e4n ja kuoleman kirja hivelee herkkyydell\u00e4\u00e4n sisint\u00e4. Teksti ja kuvitukset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t niin syv\u00e4lle, ett\u00e4 sielt\u00e4 alkaa purkautua itkem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 itkua, lohduttamatonta murhetta. Pintaan nousee omaan \u00e4itiyteen vaikuttavia muistoja lapsuudesta. Osaa on ty\u00f6stetty paljonkin, lopun kanssa on vain elett\u00e4v\u00e4.<\/p>\n N\u00e4en itseni istumassa sairaalan ulkopuolella yksin. Kun tiesin hoitajien huolehtivan hyvin vauvastani, pakenin v\u00e4ijyv\u00e4\u00e4 pahaa oloani ulos. Kukaan sairaalan ammattilaisista ei kysynyt, miksi tein niin, enk\u00e4 saanut itse itse\u00e4ni en\u00e4\u00e4 tilani vuoksi kuulluksi.<\/p>\n Syntym\u00e4n ja kuoleman kirjaa on kokemusteni vuoksi helppo suositella kaikille. Koskaan ei tied\u00e4, milloin vieress\u00e4 istuu joku, joka kaipaa syntym\u00e4n ja kuoleman hetkill\u00e4 tukea.<\/p>\n Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Syntym\u00e4n ja kuoleman kirjaa on helppo suositella kaikille, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Jaana Leena Kerola. Aamulehti Lue tiivistelm\u00e4 Tiivistelm\u00e4…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":47781,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[157,377,137,33,31,30,378,32,109],"class_list":{"0":"post-47780","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-aamulehti","9":"tag-books","10":"tag-entertainment","11":"tag-fi","12":"tag-finland","13":"tag-finnish","14":"tag-kirjat","15":"tag-suomi","16":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/47780","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=47780"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/47780\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/47781"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=47780"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=47780"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=47780"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}