{"id":48047,"date":"2025-09-28T23:20:14","date_gmt":"2025-09-28T23:20:14","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/48047\/"},"modified":"2025-09-28T23:20:14","modified_gmt":"2025-09-28T23:20:14","slug":"taalla-pohjantahden-alla-suurteos-kansallisteatterissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/48047\/","title":{"rendered":"T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla -suurteos Kansallisteatterissa"},"content":{"rendered":"

Teatteriarvio \/ Kutsuvieraslippu saatu Kansallisteatterilta<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Alussa on Alma, Jussi ja kuokka. Lopussa Alma, joka kiikkustuolissa hennosti hyr\u00e4ilee \u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla on nyt kotomaamme\u201d. Siin\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 Kansallisteatterin T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla -n\u00e4ytelm\u00e4 viilt\u00e4\u00e4 l\u00e4pi historian 1800-luvun lopulta aina 1950-luvun tuntumaan.<\/p>\n

Kansallisteatterin esitykseen latautuu valtavasti odotuksia. V\u00e4in\u00f6 Linnan<\/strong> trilogia on kirjallisuutemme merkkiteoksia, jota juhlistetaan edelleen jokavuotisilla Pentinkulman p\u00e4ivill\u00e4. Edvin Laine<\/strong> on ohjannut T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla \u2013 ja Akseli ja Elina -elokuvat, jotka eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n ole yht\u00e4 tunnettuja kuin h\u00e4nen ohjaamansa Linnan Tuntematon sotilas.<\/p>\n

Lue T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla -kirja-arviot:<\/strong><\/p>\n

Odotuksia latautuu my\u00f6s ohjaaja Lauri Maijalan<\/strong> vuoksi, joka teoksen esittelyss\u00e4 totesi: \u201dNyt me olemme antaneet ihan kaikki, mit\u00e4 me osataan. Olen t\u00e4hd\u00e4nnyt t\u00e4h\u00e4n hetkeen.\u201d<\/p>\n

\"\"Jussi Koskelaa esitti Petri Manninen. Kuva Kansallisteatteri<\/p>\n

Lauri Maijala vastaa my\u00f6s n\u00e4ytelm\u00e4n dramatisoinnista. H\u00e4n purki kirjasarjan tuhansiksi kohtauksiksi assistenttinsa Ada Sallisen<\/strong> kanssa. Ensimm\u00e4isess\u00e4 karsinnassa poimittiin kiinnostavimmat kohtaukset, toisessa ne, jotka tukivat parhaiten haluttuja teemoja. \u201dIsoa p\u00f6lli\u00e4 on veistetty\u201d, sanoi Lauri Maijala. \u201dPaljon harjoiteltuakin on j\u00e4tetty pois.\u201d<\/p>\n

V\u00e4liaikakeskusteluissa selvisi, ett\u00e4 moni ei ole lukenut T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla -trilogiaa. Er\u00e4s tuttu totesi, ett\u00e4 kirjan lukemisesta olisi ollut apua n\u00e4ytelm\u00e4n tapahtumien seuraamisessa. Min\u00e4 luin kirjat Suomi 100 -vuoden kunniaksi ja katsomossa mietin, olisinko valinnut samat kohtaukset kuin Lauri Maijala.\u00a0<\/p>\n

Kolme kirjaa, kolme teatterin\u00e4yt\u00f6st\u00e4<\/p>\n

Linnan kirjoista koin, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen kirja oli alustusta, toinen kaikista t\u00e4rkein ja koskettavin ja kolmas nopeaa tapahtumien juoksutusta.<\/p>\n

My\u00f6s Kansallisteatterin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 teos jakaantuu kolmeen n\u00e4yt\u00f6kseen. Ensimm\u00e4inen ja toinen n\u00e4yt\u00f6s kest\u00e4v\u00e4t reilun tunnin, kolmas alle tunnin, yhteens\u00e4 3 tuntia 40 minuuttia. Hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n en olisi antanut pois, p\u00e4invastoin.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen n\u00e4yt\u00f6s<\/p>\n

Alkukuvassa siis Alma, Jussi ja kuokka. Istuimme kolmannella rivill\u00e4, joten n\u00e4yttelij\u00f6iden mikroilmeetkin olivat esill\u00e4. Kati Lukan<\/strong> lavastus on pelkistetty, kasa haketta, kaiken yll\u00e4 t\u00e4htitaivas. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 on esitelty pappilan v\u00e4ki, paroni, r\u00e4\u00e4t\u00e4li Halme ja muu Pentinkulman v\u00e4ki.<\/p>\n

Tapahtumat etenev\u00e4t heng\u00e4stytt\u00e4v\u00e4sti, vy\u00f6ryv\u00e4t vauhdilla eteenp\u00e4in. Pentinkulmalle saadaan koulu, vuosisata vaihtuu, rovasti ottaa Jussi Koskelan raivaamia maita, Laurilat h\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n, Eetu Salin tulee levitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sosialismia. Alman ja Jussin esikoispoika Akseli ehtii kohdusta naimisiin.<\/p>\n

N\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 ensemblessa on 24. Riehakkaassa menossa huudetaan paljon, mik\u00e4 vie monen n\u00e4yttelij\u00e4n tulkinnalta syvyytt\u00e4. Sit\u00e4 painokkaammilta tuntuvat tyvenet, joissa teksti erottuu ja n\u00e4yttelij\u00e4ty\u00f6 p\u00e4\u00e4see esiin.\u00a0<\/p>\n

Jussi Koskelaa esitt\u00e4nyt Petri Manninen<\/strong> oli v\u00e4h\u00e4eleisess\u00e4 j\u00e4yhyydess\u00e4\u00e4n vakuuttava \u2013 t\u00e4m\u00e4 mies ei puhu eik\u00e4 pussaa. Timo Tuominen<\/strong> teki hienosti roolinsa kaunopuheisena r\u00e4\u00e4t\u00e4li Halmeena, ja Katariina Kaitue<\/strong> suorastaan oli Ellen Salpakari kaikessa puistattavuudessaan. Karl-Christian Rundmanin<\/strong> paroni on uskottava parodia suomenruotsalaisesta aatelisesta.<\/p>\n

\"\"Akselin ja Elinan h\u00e4\u00e4t oli toteutettu todella tyylikk\u00e4\u00e4sti. H\u00e4\u00e4paria esittiv\u00e4t Wenla Reimaluoto ja Otto Rokka. Kuva Kansallistettari<\/p>\n

Nuoremmasta kaartista Otto Rokka<\/strong> ilmensi taitavasti Akseli Koskelan kasvua aikuisuuteen ja sosialismin aatteeseen. H\u00f6n\u00f6 nuori poika, joka oli valmis puolustamaan kotiaan ja is\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, mutta oli Aune Lepp\u00e4sen viet\u00e4viss\u00e4. Helmi-Leena Nummela<\/strong> teki Aunen roolin todella raikkaasti.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen n\u00e4yt\u00f6s p\u00e4\u00e4ttyi upeasti, kun Akselin ja Wenla Reimaluodon<\/strong> pirskahtelevasti esitt\u00e4m\u00e4n Elinan h\u00e4\u00e4seurue laskeutui eturamppiin ja takaa nousi punalipun punainen taivas.<\/p>\n

Toinen n\u00e4yt\u00f6s<\/p>\n

Toisessa n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle oli rakennettu perspektiivi\u00e4 rikkova huone ja maailma oli muutoinkin vinossa. Suuria asioita tapahtuu, mahtipontiset laulut soivat, pienet ihmiset menev\u00e4t rikki, kuolevat.\u00a0<\/p>\n

\"\"R\u00e4\u00e4t\u00e4li Halme (Timo Tuominen) yritt\u00e4\u00e4 vakuuttaa Akseli Koskelaa (Otto Rokka) v\u00e4kivallattomasta sosialismista, Akseli uskoo voimank\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Kuva Kansallisteatteri.<\/p>\n

Keski\u00f6\u00f6n nousee Elma Laurilan ja Akusti Koskelan orastava romanssi. N\u00e4yttelij\u00e4t Aksa Korttila<\/strong> ja Sulo Rahman<\/strong> ovat niin suloisia ja tosissaan, ett\u00e4 heid\u00e4n kohtalonsa iskee hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 tunteisiin kovaa.<\/p>\n

\"\"Aksa Korttila oli loistava Elma Laurila ja Sulo Rahman Akusti Koskelana katsoi h\u00e4nt\u00e4 niin kauniisti. Kuva: Kansallisteatteri<\/p>\n

Aivan loistava oivallus on, ett\u00e4 pentinkulmalaiset kuolevat aivan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n etureunassa. Yksi toisensa j\u00e4lkeen heid\u00e4t ammutaan tai teloitetaan. Tuntuu kuin he kuolisivat syliini. Sotaa, taisteluita, tappamista ei et\u00e4\u00e4nnytet\u00e4 jonnekin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n takanurkkaan, vaan sodan j\u00e4rjett\u00f6myys hypp\u00e4\u00e4 suoraan silmille.<\/p>\n

Akselin Hennalan aika tehd\u00e4\u00e4n alleviivaamatta. Muutama kirje vankileirilt\u00e4, joissa ei toivoa anneta.<\/p>\n

Toinen n\u00e4yt\u00f6s oli ohjauksellisesti erityisen onnistunut, Lauri Maijalan tunnelman luominen oli vahvaa ja ensemble t\u00e4ysill\u00e4 mukana.<\/p>\n

\"\"1918. Kuva Kansallisteatteri<\/p>\n

Kolmas n\u00e4yt\u00f6s<\/p>\n

Muuttunut Akseli palaa kotiin riutuneena, jopa n\u00e4yttelij\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 vaihtunut. Sodan fyysinen ja henkinen hinta on ollut kova.<\/p>\n

Kun aiemmin kuvattiin sosialismin nousua, nyt lavalla paasataan hurmoshenkisesti Lapuan liikkeen teesej\u00e4: tavoitteena Suur-Suomi ja 10 miljoonan v\u00e4est\u00f6. Toisaalta Karl-Christian Rundmanin esitt\u00e4m\u00e4n opettaja Rautaj\u00e4rven hahmo on huvittava, toisaalta ei naurata yht\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n kaltaisen ideologian kaikuja kuuluu t\u00e4ss\u00e4 meid\u00e4nkin ajassamme, ja se kylm\u00e4\u00e4. On meid\u00e4n joukkueemme ja sitten ne toiset, vuoropuhelua ei synny.<\/p>\n

\"\"Katariina Kaitue teki erinomaisen Ellen Sarpakarin roolin. Kuva: Kansallisteatteri<\/p>\n

Pian on Akselin ja Elinan pojan Vilhon (Kasper Korpela<\/strong>) vuoro astua riviin eli n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle syntyy kohtaus Tuntemattomasta sotilaasta. Pyry Nikkil\u00e4<\/strong> tekee puhuttelevasti Ilmari Salpakarin henkisen kujanjuoksun. Saksaan j\u00e4\u00e4k\u00e4rioppiin l\u00e4htenyt nuori mies on kovin erilainen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viime hetkill\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n edess\u00e4 kiikkuu Alma Koskela (Tiina Weckstr\u00f6m<\/strong>) ja edelleen laulaa \u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla on nyt kotomaamme, mutta t\u00e4hden tuolla puolen toisen kodon saamme\u201d. N\u00e4ytelm\u00e4n henkil\u00f6t huojuvat pareittain. N\u00e4m\u00e4 parit olisivat voineet el\u00e4\u00e4 rauhassa perheidens\u00e4 kanssa ja rakastaa toisiaan, lapsiaan ja naapureitaan ellei maailma olisit syttynyt tuleen.<\/p>\n

Lauri Maijala ja Kati Lukka kiteyttiv\u00e4t ennakkohaastattelussa t\u00e4rkeimm\u00e4ksi tavoitteekseen, ett\u00e4 he kykenev\u00e4t T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla -n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4 her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n katsojissa tunteita. \u201dTuntemattomat ihmiset yhteisen asian \u00e4\u00e4rell\u00e4, ollaan kaikki yhdess\u00e4 ihmisi\u00e4\u201d, sanoi Maijala.<\/p>\n

Minun osaltani tavoite t\u00e4yttyi. Olin liikuttunut, kosketettu n\u00e4ytelm\u00e4n p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4. Pentinkulmalaisten tarinan kautta avautuu n\u00e4kym\u00e4 historiaamme. Se mahdollistaa my\u00f6s Suomen nykymenon tarkastelun, samoja virheit\u00e4 ei kai kukaan halua toistaa?<\/p>\n

\"\"Alma Koskelan (Tiina Weckstr\u00f6m) pitk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n mahtuu monia menetyksi\u00e4. Akseli-poika (Otto Rokka) asui samassa pihapiiriss\u00e4. Kuva Kansallisteatteri<\/p>\n

Tekij\u00e4t<\/p>\n

Rooleissa<\/strong>\u00a0Katariina Kaitue, Jani Karvinen,\u00a0Oliver Kollberg, Kasper Korpela (N\u00e4ty), Aksa Korttila, Maria Kuusiluoma, Petri Liski, Esa-Matti Long, Petri Manninen, Pirjo M\u00e4\u00e4tt\u00e4, Toni Nikka (TeaK), Pyry Nikkil\u00e4, Harri Nousiainen, Helmi-Leena Nummela, Lauri Qvick (TeaK), Sulo Rahman (N\u00e4ty),\u00a0Anna-Riikka Rajanen, Wenla Reimaluoto, Otto Rokka, Carl-Kristian Rundman, Paula Siimes, Timo Tuominen, Juha Varis ja Tiina Weckstr\u00f6m<\/p>\n

\"\"T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla -n\u00e4yttelij\u00e4t ensi-illan 24.9.2025 kiitoksissa.<\/p>\n

Ohjaus ja sovitus<\/strong>\u00a0Lauri Maijala
Lavastussuunnittelu\u00a0<\/strong>Kati Lukka
Pukusuunnittelu<\/strong>\u00a0Auli Turtiainen
Valosuunnittelu<\/strong>\u00a0Kalle Ropponen
\u00c4\u00e4nisuunnittelu ja musiikki<\/strong> Jani Rapo
Kuorolaulun s\u00e4vellys\u00a0<\/strong>Markus Fagerudd
Videosuunnittelu\u00a0<\/strong>Pyry Hyttinen, Kati Lukka ja Kalle Ropponen
Naamioinnin suunnittelu\u00a0<\/strong>Minttu Minkkinen
Dramaturginen assistentti ja ohjaajan assistentti<\/strong>\u00a0Ada Sallinen
Valosuunnittelijan assistentti<\/strong>\u00a0Miika Heinonen (TeaK)<\/p>\n

\"\"Lauri Maijala tiimins\u00e4 kanssa kiitoksissa.<\/p>\n

\n\tAiheeseen liittyy<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Teatteriarvio \/ Kutsuvieraslippu saatu Kansallisteatterilta Alussa on Alma, Jussi ja kuokka. Lopussa Alma, joka kiikkustuolissa hennosti hyr\u00e4ilee \u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":48048,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[130],"tags":[137,33,31,30,32,109],"class_list":{"0":"post-48047","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-viihde","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-suomi","13":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/48047","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=48047"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/48047\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/48048"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=48047"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=48047"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=48047"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}