{"id":48318,"date":"2025-09-29T07:10:09","date_gmt":"2025-09-29T07:10:09","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/48318\/"},"modified":"2025-09-29T07:10:09","modified_gmt":"2025-09-29T07:10:09","slug":"arvio-kansallisteatterin-suurproduktio-taalla-pohjantahden-alla-on-suurten-tunteiden-teatteria","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/48318\/","title":{"rendered":"Arvio: Kansallisteatterin suurproduktio T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla on suurten tunteiden teatteria"},"content":{"rendered":"

Lauri Maijalan<\/strong> ohjaama ja sovittama teos soi kauniisti ja on visuaalisesti tavattoman hieno.<\/p>\n

\u201dTeatteri on tunnehistorian tekemist\u00e4 fyysiseksi kokemukseksi.\u201d<\/p>\n

N\u00e4in sanoi Lauri Maijala hiljattain Ylen aamussa (22.9.2025) puhuessaan teatterillisesta ajattelustaan.<\/p>\n

Kuvaus sopii kuin nakutettu Maijalan tuoreeseen ohjausty\u00f6h\u00f6n V\u00e4in\u00f6 Linnan<\/strong> (1920-1992) romaanitrilogiasta T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla, joka on voimakkaan dynaaminen ja tunteesta tuhti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teos kansakuntamme kivuliaasta synnyst\u00e4.<\/p>\n

Linnan kansalliseepos valottaa katajaisen kansamme taipaleen alkuvaiheita yli puolen vuosisadan mittaiselta matkalta, 1800-luvun lopun suurruhtinaskunnan ajoista, sis\u00e4llissodan brutaaliin v\u00e4kivaltaan, aina itsen\u00e4isen Suomen ensimm\u00e4isiin vuosikymmeniin saakka.<\/p>\n

Lyhyess\u00e4 ajassa tapahtui huimaava m\u00e4\u00e4r\u00e4 asioita, suuria murroskohtia ja nykyisyytt\u00e4mme m\u00e4\u00e4ritt\u00e4vi\u00e4 hetki\u00e4. Saipa noina vuosikymmenin\u00e4 alkunsa my\u00f6s muuan lehti nimelt\u00e4 Demokraatti, tuolloin viel\u00e4 Ty\u00f6mies-nimell\u00e4 tunnettu.<\/p>\n

TEATTERI<\/strong>:
Kansallisteatteri. Suuri n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6.
T\u00e4\u00e4ll\u00e4 pohjant\u00e4hden alla
Ohjaus ja sovitus Lauri Maijala. Lavastussuunnittelu Kati Lukka. Pukusuunnittelu Auli Turtiainen. Valosuunnittelu Kalle Ropponen. \u00c4\u00e4nisuunnittelija ja musiikki Jani Rapo. Kuorolaulun s\u00e4vellys Markus Fagerudd. Videosuunnittelu Pyry Hyttinen, Kati Lukka ja Kalle Ropponen. Naamioinnin suunnittelu Minttu Minkkinen. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 Katariina Kaitue, Jani Karvinen, Oliver Kollberg, Kasper Korpela (N\u00e4ty), Aksa Korttila, Maria Kuusiluoma, Petri Liski, Esa-Matti Long, Petri Manninen, Pirjo M\u00e4\u00e4tt\u00e4, Toni Nikka (TeaK), Pyry Nikkil\u00e4, Harri Nousiainen, Helmi-Leena Nummela, Lauri Qvick (TeaK), Sulo Rahman (N\u00e4ty), Anna Riikka-Rajanen, Wenla Reimaluoto, Otto Rokka, Carl-Kristian Rundman, Paula Siimes, Timo Tuominen, Juha Varis, Tiina Weckstr\u00f6m.<\/p>\n

MAIJALA<\/strong> ei ole pel\u00e4nnyt aiemminkaan tarttua kansamme kohtalonhetkiin. H\u00e4n on ohjannut niin ik\u00e4\u00e4n sis\u00e4llissotaa k\u00e4sitelleet, Anneli Kannon<\/strong> romaaneihin pohjautuneet, Veriruusut (2018) ja Punaorvot (2020).<\/p>\n

Linnan Tuntemattoman sotilaan oopperaversion Maijala ohjasi jo vuonna 2014 Oulun Kaupunginteatteriin oopperana.<\/p>\n

T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla on kuitenkin Maijalan ensimm\u00e4inen Kansallisteatteriin tekem\u00e4 esitys. Linnasta ja Kansallisteatterista puhuttaessa mieleen pulpahtaa ensimm\u00e4isen\u00e4 Kristian Smedsin<\/strong> Tuntematon sotilas (2007), joka takoi itsens\u00e4 omalakisuudellaan kotimaiseen teatterihistoriaan.<\/p>\n

T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla n\u00e4htiin Kansallisteatterin lavalla my\u00f6s vuonna 2011 kahden ohjaajan, Mika Myllyahon<\/strong> ja Saana Lavasteen <\/strong> ty\u00f6st\u00e4m\u00e4n\u00e4 mukaelmana, joka kirjoitti itse\u00e4\u00e4n rohkeasti Linnan romaanin p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n

Maijalan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6versio on t\u00e4h\u00e4n verrattuna perinteikk\u00e4\u00e4mpi, kirjaa kuvittavampi ja siten my\u00f6s uskollisempi. Sovitus- ja ohjausty\u00f6 on ollut kaikesta huolimatta valtava, paineista kai puhumattakaan. Reilu 1000-sivuinen kulttuurinen j\u00e4rk\u00e4le on lopulta talttunut hieman alle nelj\u00e4\u00e4n tuntiin ja kolmeen puoliaikaan.<\/p>\n

\n

Kuinka paljon olemme verisest\u00e4 historiastamme ja toisten ihmisten demonisoinnista oppineet?<\/p>\n<\/blockquote>\n

ESIRIPUN<\/strong> noustessa trilogian alkusanat \u201dAlussa olivat suo, kuokka \u2013 ja Jussi\u201d piirtyv\u00e4t konkreettisina n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. On vain avara neva, i\u00e4t\u00f6n t\u00e4htitaivas sek\u00e4 Jussi ja kohta my\u00f6s Alma Koskela (Petri Manninen, Tiina Weckstr\u00f6m<\/strong>).<\/p>\n

Kun lavalle syntyy huudolla Koskelan perheen lapset Akusti, Aleksi ja Akseli (Sulo Rahman, Toni Nikka, Otto Rokka<\/strong>), esitys puskee itsens\u00e4 Maijalalle ominaiseen energiseen liikkeeseen.<\/p>\n

N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tapahtumat hengitt\u00e4v\u00e4t simultaanisesti. On ihmisi\u00e4, toiminnallisuutta ja fyysisyytt\u00e4, kulkuja eri suuntiin, paljon \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4vyytt\u00e4, komediaa ja tragediaa.<\/p>\n

Kuten kirjassa, yksityisten ihmisten arjen kautta peilautuu koko kipuileva kansakunta.<\/p>\n

Koskelat, Kivivuoret ja Salpakarit, Lauriloista Lepp\u00e4siin el\u00e4v\u00e4t vaiheitaan episodimaisesti ja vilkkaalla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvalla ilmennet\u00e4\u00e4n kiinnostavasti yhteiskunnan k\u00e4ymistilaa, jossa torppareiden ja maanomistajien maakiistat sek\u00e4 rikkaiden ja k\u00f6yhien elintasojen v\u00e4linen kuilu hiljalleen syvenee ja synkkenee.<\/p>\n

Auli Turtiaisen<\/strong> tarkka pukusuunnittelu tuo osaltaan luokkaeroja esiin: kuinka silmiinpist\u00e4v\u00e4n kirkkailla v\u00e4reill\u00e4 uusi kirkkoherra Lauri Salpakari (Juha Varis<\/strong>) saapuu perheineen pappilaan, jota ymp\u00e4r\u00f6i \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 tuntuva harmaa ruskeus ja sen ihmiset.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Akselin ja Elinan h\u00e4\u00e4t soivat kauniisti.<\/p>\n

MAIJALA<\/strong> nostaa teoksessaan eturampille vihapuheen ja polarisaation. Ilmi\u00f6it\u00e4, joita ei ole vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kuinka paljon olemme verisest\u00e4 historiastamme ja toisten ihmisten demonisoinnista oppineet?<\/p>\n

Maijala vy\u00f6rytt\u00e4\u00e4 kansalliselle p\u00e4\u00e4n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llemme massiivisen ensemblen. N\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 on lavalla kaksikymment\u00e4nelj\u00e4 ja rooleja huimat satakaksikymment\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy ja kuuluu!<\/p>\n

Suuri ty\u00f6ryhm\u00e4 selviytyi my\u00f6s kunnialla j\u00e4lkipuoliskolla sattuneesta teknisest\u00e4 viasta ja esityksen keskeytyksest\u00e4.<\/p>\n

Joukkokohtaukset ovat esityksen ehdoton ansio. N\u00e4yttelij\u00f6iden kuorolaulu Akselin ja Elinan h\u00e4\u00e4valssista Pohjant\u00e4hden alla -kansanlaulun versiointiin koskettavat.<\/p>\n

Joukkovoima vie yksitt\u00e4isen ihmisen mukanaan, huumaa ja toisaalta my\u00f6s j\u00e4tt\u00e4\u00e4. Sosialismin hurma sek\u00e4 Lapuan Liikkeen aggressio vy\u00f6ryv\u00e4t katsomoon suurine lippuineen samalla intensiteetill\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 koko Kansallisteatterin skenografista arsenaalia. Teos tiivistyy, visuaalisestikin, toiseen puoliaikaan, sis\u00e4llissodan vuosiin.<\/p>\n

Kuinka vaikuttavia punaisen ja valkoisen v\u00e4reiss\u00e4 kylpevi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvia Kati Lukkan<\/strong> luonnosteleva lavastus yhdess\u00e4 Kalle Ropposen<\/strong> rikkaan valosuunnittelun ja Pyry Hyttisen<\/strong> maisemallisen videosuunnittelun kanssa tuottavatkaan.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Esityksen skenografia on visuaalisesti n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 ja paikoin sarjakuvallisenkin efektiivinen.<\/p>\n

TAITAVIEN<\/strong> n\u00e4yttelij\u00f6iden Rokkan ja Wenla Reimaluodon<\/strong> tulkitsemat Akseli ja Elina ovat esityksen emotionaalinen runko. Molemmat tekev\u00e4t onnistuneet roolisuoritukset.<\/p>\n

Teatterillisin keinoin piirtyy esiin varsinkin Akselin kaari nuoresta, yhteiskunnallisen her\u00e4tyksen saavasta pojasta, sotimisen
runtelemaksi, hiljaiseksi mieheksi.<\/p>\n

Sivuosista varsinkin Helmi-Leena Numminen<\/strong> j\u00e4tt\u00e4\u00e4 muistij\u00e4ljen roisilla mutta silti uskottavalla Aune Lepp\u00e4sen hahmolla.<\/p>\n

Vastakkainasettelun kuvauksessaan esitys \u00e4ityy usein paatokselliseen puheeseen ja huudoksi, mik\u00e4 vie happea n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 liiaksikin asti. Liek\u00f6 ollut seassa hieman my\u00f6s ensi-illan purkautunutta j\u00e4nnityst\u00e4.<\/p>\n

Esitys onnistuu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llist\u00e4m\u00e4\u00e4n kouriintuntuvasti sen, kuinka paljon kaikki vihaan ja kahtiajakoon, \u201doikeanlaisen\u201d suomalaisuuden per\u00e4\u00e4nkuuluttamiseen lopulta menett\u00e4v\u00e4t sek\u00e4 kadottavat.<\/p>\n

Avartuvassa loppukuvassa on jotain i\u00e4t\u00f6nt\u00e4, menneisyys ja nykyisyys limittyneen\u00e4 tulevaisuuden kanssa.<\/p>\n

\u201dEi ole viel\u00e4 aamutonta y\u00f6t\u00e4 ollut\u201d, Alma Koskela sanoo. T\u00e4m\u00e4n soisi olevan totta my\u00f6s seuraavina vuosikymmenin\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Lauri Maijalan ohjaama ja sovittama teos soi kauniisti ja on visuaalisesti tavattoman hieno. \u201dTeatteri on tunnehistorian tekemist\u00e4 fyysiseksi…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":48319,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[130],"tags":[137,33,31,30,32,109],"class_list":{"0":"post-48318","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-viihde","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-suomi","13":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/48318","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=48318"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/48318\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/48319"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=48318"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=48318"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=48318"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}