Mutta ei tehd\u00e4 niin. Siemenholvissa on selke\u00e4 rakenne. Teos alkaa sonetista ja p\u00e4\u00e4ttyy sonettiin. V\u00e4liss\u00e4 nelj\u00e4 ilosanomaksi nimetty\u00e4 haastavampaa osastoa kehyst\u00e4\u00e4 nelj\u00e4\u00e4 numeroitua osastoa. Numeroiduista osastoista l\u00f6ytyy yksitoista pitk\u00e4\u00e4 runoa, jotka on jaoteltu iloasanomia t\u00e4sm\u00e4llisempiin s\u00e4keisiin. N\u00e4iden osastojen keskell\u00e4 on kirjan ydin, holviksi nimetty erillinen osio, joka on kehystetty paperin reunaa mukailevilla viivoilla.<\/p>\n
Ilosanomat ovat omin sivunumeroin varustettuja, ik\u00e4\u00e4n kuin kirjoja kirjan sis\u00e4ll\u00e4. Ne sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t fragmentaarista runoilmaisua, joka lainehtii sivun laidalta toiselle. Sanojen v\u00e4liss\u00e4 on enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n tyhjyytt\u00e4, paperin valkeaa.<\/p>\n
V\u00e4lill\u00e4 s\u00e4keet j\u00e4sentyv\u00e4t lyhyiksi s\u00e4keist\u00f6iksi, jotka hajoavat pian uudelleen pitkin sivuja.<\/p>\n
Lukutyylit ovat moninaiset. Siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sivuilla viipyilev\u00e4t s\u00e4keet ja irralliset sanat haarautuvat eri suuntiin mahdollistaen saman sivun lukemisen usealla eri tavalla.<\/p>\n
Esimerkiksi er\u00e4\u00e4ll\u00e4 sivulla ilmenev\u00e4n litanian voi lukea n\u00e4in:<\/p>\n
\n\u201dHuutavan \/ Soi, kello \/ Kasvaako kaisla siin\u00e4, miss\u00e4 ei ole r\u00e4mett\u00e4 \/ y\u00f6hyt saapuu \/ iskettyn\u00e4 maihin h\u00e4pe\u00e4ss\u00e4 omien k\u00e4ttens\u00e4 \/ Miten el\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 palvellen \/ sielustansa \/ ruoskii rikos\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n
Tai n\u00e4in:<\/p>\n
\n\u201dHuutavan \/ Soi, kello \/ y\u00f6hyt saapuu \/ Miten el\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 palvellen \/ Kasvaako kaisla siin\u00e4, miss\u00e4 ei ole r\u00e4mett\u00e4 \/ iskettyn\u00e4 maihin h\u00e4pe\u00e4ss\u00e4 omien k\u00e4ttens\u00e4 \/ sielustansa \/ ruoskii rikos\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n
Tai per\u00e4ti n\u00e4in:<\/p>\n
\n\u201dHuutavan \/ Soi, kello \/ JA NIIN KUIN LAMPAAT OLETTE ITSEKIN TEURASTETUT \/ Kasvaako kaisla siin\u00e4, miss\u00e4 ei ole r\u00e4mett\u00e4 \/ y\u00f6hyt saapuu \/ iskettyn\u00e4 maihin omien k\u00e4ttens\u00e4 \/ sielustansa \/ ruoskii rikos \/ Miten el\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 palvellen\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n
Ja niin edelleen. Kuten lukija n\u00e4kee, ei s\u00e4keill\u00e4 tunnu olevan yhteist\u00e4 kiintopistett\u00e4 ja tekstiss\u00e4 on osia, jotka voivat kuulua kokonaisuuteen tai olla kokonaan sivutettavissa.<\/p>\n
V\u00e4lill\u00e4 teksti vihjaa lukemaan koko aukeamaa kerralla, sill\u00e4 jokin vasemmanpuoleisella sivulla alkanut jatkuu loogisemmin (tai ainakin logiikkaa muistuttavasti) oikeanpuoleisella sivulla, ei suoraan alapuolella.<\/p>\n
Sanasalaattia pl\u00e4r\u00e4tess\u00e4 voi vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 ilosanomat muistuttavat toisiaan. T\u00e4m\u00e4 ei pid\u00e4 paikkaansa. Osastot muuttuvat edetess\u00e4\u00e4n j\u00e4sennellyimmiksi. T\u00e4ydest\u00e4 rikkonaisuudesta edet\u00e4\u00e4n paikoin tavanomaista runos\u00e4keist\u00f6\u00e4 muistuttaviin katkelmiin, joiden avulla voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 jotain teoksen laajemmista pyrkimyksist\u00e4 ja tematiikasta. Kolmannen ilosanoman kohdalla tekstin lainaukset ortodoksisista teksteist\u00e4 korostetaan suurin kirjaimin lukijalle.<\/p>\n
T\u00e4llaisia pienin\u00e4 rakentumisen hetkin\u00e4 teos on vahvimmillaan. Se antaa lukijalle pienin annoksin armoa, kunnes ker\u00e4\u00e4 sen pois, pulpahtaa takaisin suonsilm\u00e4\u00e4n:<\/p>\n
\n\u201dJos tuleva muisti on jo tuhottu, \/ miten el\u00e4\u00e4, mihin kantaa omansa; \/ mik\u00e4 kaikki p\u00e4\u00e4ttyy sinussa. \/\/ Jotka haluavat tulla muistetuiksi \/ ovat tuhonneet tulevat muistamiset.\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n
* *<\/p>\n
Ei kuitenkaan vain paijata, sill\u00e4 selkeyden vastapainona on loputtomiin toistuvia irrallisia sanojen rypp\u00e4it\u00e4, joita ei voi kuvata kuin tekstimuotoiseksi \u00e4nkytykseksi. Siemenholvissa on useita kohtia, jotka pist\u00e4v\u00e4t miettim\u00e4\u00e4n projektin eksessiivisyytt\u00e4 my\u00f6s negatiivisessa mieless\u00e4.<\/p>\n
Ilosanomissa on tajunnanvirtaa, jota voi kutsua poesialaiseksi, sen verran usein t\u00e4t\u00e4 aforismin kanssa flirttailevaa ilmaisua on kustantamolta n\u00e4hty. Filanderin ehdottomaksi eduksi on sanottava, ett\u00e4 h\u00e4n iskee aforismit sirpaleiksi ennen kuin ne p\u00e4\u00e4sev\u00e4t loppuun asti ja rakastuvat omiin viisauksiinsa. Lukijan teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4\u00e4 mietti\u00e4, mik\u00e4 huomio j\u00e4i nyt paljastumatta. Tai sitten h\u00e4n kohauttaa olkiaan ja siirtyy eteenp\u00e4in.<\/p>\n
Ilosanomien v\u00e4liin j\u00e4\u00e4viss\u00e4 numeroiduissa osastoissa muoto on l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4mpi, mutta sis\u00e4lt\u00f6 on j\u00e4sentelyst\u00e4\u00e4n huolimatta sanojen tsunamia:<\/p>\n
\n\u201dsillan alta lipuu \/ leve\u00e4 lautta kuin aukko vedess\u00e4, \/ j\u00e4\u00e4st\u00e4 ja heinist\u00e4 ommeltu, vaurioitunut pahka, \/ tuskaisa vaikka tyyni \/ nyljetyn \u00e4yr\u00e4\u00e4n nahka; \/ pitk\u00e4n\u00e4 kuin pursi unohtuneiden juhlien \/ keskell\u00e4 seisovaa vett\u00e4 se kulkee ja kantaa \/ vauhtiaan, vastaansanomatonta, suvereeni \/ poljento kuin purkautuva laulu laulun sis\u00e4ss\u00e4 \u2013 \/ se lipuu. Sataa kasvoille, sataa pengerkiville, \/ lautta kulkee allaan virta, jonka vy\u00f6ksi se on \/ sitonut itsens\u00e4 tiukkaan, niin tiukkaan, ett\u00e4 \/ verisuonet pintautuvat tahmassa pelon. \/ Siit\u00e4 t\u00f6rr\u00f6tt\u00e4\u00e4 kaisloja, korsia ja paloja kelon, \/ joissa aurinko oli kerran hautonut jokensa mett\u00e4; \/ j\u00e4\u00e4tynyt ruumis oli ker\u00e4nnyt haavoihinsa kasvit \/ ja irronnut kulkemaan, l\u00e4vistetty, kohti avovett\u00e4. \/ Selkiin sataa, lamppujen puistelemiin valoihin sataa [\u2013 \u2013]\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n
Esimerkiss\u00e4 yksitt\u00e4isest\u00e4 lautan lipumisesta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n lukuisia kuvailevia sanoja. Sama asia kerrotaan eri tavoin uudelleen, puoliksi v\u00e4kin\u00e4isin riimein, jotka asettuvat s\u00e4keiden loppuun luontevasta sanaj\u00e4rjestyksest\u00e4 piittaamatta.<\/p>\n
Numeroitujen osastojen idea on olla ilosanomien katkelmallisuuden vastapaino. Osastoja hallitsee kielen runsaudella leikkiminen, l\u00e4hes purppurainen lyriikka, joka saattaa kuvailla s\u00e4etolkulla yksitt\u00e4ist\u00e4 huomiota. Jouduin n\u00e4it\u00e4 lukiessani palaamaan useasti taaksep\u00e4in, sill\u00e4 tipuin s\u00e4esokkelossa k\u00e4rryilt\u00e4. Teksti ei ole vaikeasti ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta jatkuessaan se muodostaa omalaatuista monotoniaa. Sit\u00e4 ei voi kutsua kovin kauniiksi runokieleksi, pikemminkin groteskiksi \u2013 viittaan sanalla nimenomaan koristekuviotyyliin.<\/p>\n
Runouden ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tai tarkoituksellista olla selke\u00e4\u00e4 ja suoraviivaisen sanomallista, mutta loputtomiin toisiaan seuraavat pitk\u00e4t, s\u00e4keisiin jaetut virkkeet eksytt\u00e4v\u00e4t lukijaa olemaan ajattelematta mit\u00e4 niiss\u00e4 sanotaan. Jos sanotaan. Olen sit\u00e4 tyypillisen tyls\u00e4\u00e4 koulukuntaa, jolle runouden sis\u00e4lt\u00f6 ja muoto ovat yht\u00e4. Mit\u00e4 tekij\u00e4 haluaa sanoa tulee esille siit\u00e4, miten runo on aseteltu ja rajattu. Siksi tai silti kaipaisin moderniin runouteen enemm\u00e4n tuntua siit\u00e4, ett\u00e4 runo saa seist\u00e4 enemm\u00e4n omilla jaloillaan ja olla v\u00e4hemm\u00e4n \u201dosa teosta\u201d. Siemenholvi kuuluu nyky\u00e4\u00e4n yleiseen runouden kategoriaan, joka on kiinnostunut kokonaisuudesta, teemastaan, mutta jonka yksitt\u00e4iset osat saattavat puhaltaa lukijan l\u00e4pi j\u00e4lki\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n
Siemenholvia on pakko ajatella nimenomaan kirjana, kokonaisuutena, suurempana kuin osiensa summa, koska osat yksin eiv\u00e4t pyyd\u00e4 palaamaan luokseen eik\u00e4 kirja kuin turhauta sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 avattuna. Sanojen monimerkityksellisyydet ja s\u00e4keiden rivitys luovat monitulkintaista tekstis\u00e4r\u00f6\u00e4, mutta kokonaisuus on raskassoutuinen ja hahmoton, kaikesta hengen suuruudestaan huolimatta ihmeellisen ohuen tuntuinen. Siksi Siemenholvi on armoton, se on pakko lukea hitaasti alusta loppuun. Vakaasti edeten kirja her\u00e4\u00e4 henkiin, on paikoin briljantti. V\u00e4lill\u00e4 lukija voi turhautua loputtomana vy\u00f6ryv\u00e4\u00e4n sanametakkaan.<\/p>\n
Keskustelin osana kritiikin kirjoittamista toisen henkil\u00f6n kanssa, joka luki kirjaa. Saadakseni perspektiivi\u00e4. Ihmetell\u00e4kseni. H\u00e4n piti ilahduttavana sit\u00e4, ett\u00e4 kerrankin runous \u201dei yrit\u00e4 ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kurkusta alas\u201d.<\/p>\n
En voi kiist\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 huomiota enk\u00e4 sen sis\u00e4lt\u00e4mi\u00e4 positiivisia mielleyhtymi\u00e4, vaikka Siemenholvilla on varsin selke\u00e4 kokoava teema, joka tulee esiin jo sen nimest\u00e4. Se puhuu paljon s\u00e4ilytt\u00e4misest\u00e4 ja rivien v\u00e4list\u00e4 ihmisyyden ohimenevyydest\u00e4. Kaikki tekstist\u00e4 selkeimmin esiin tuleva vihjaa ihmisen ja kirjoituksen hetkellisyyteen mutta ihmisluomusten (ja luonnon) samanaikaiseen jatkuvuuteen sek\u00e4 uskoon, joka t\u00e4h\u00e4n jatkuvuuteen kohdistuu.<\/p>\n
Siemenholvissa on optimismia. On pakko olla. S\u00e4ilytt\u00e4minen ei ole vain siementen s\u00e4il\u00f6mist\u00e4 Huippuvuorilla sijaitsevassa science fiction -rakennuksessa vaan kirjallisuuden, kulttuurin s\u00e4ilytt\u00e4mist\u00e4. Kirja on holvi, sanat sen sis\u00e4ll\u00e4 siemeni\u00e4, joista voidaan kasvattaa jotain uutta kriisien j\u00e4lkeen, jos ihmisi\u00e4 vain on. Eik\u00e4 ilman tulevaisuuden ihmisi\u00e4 holvista hy\u00f6ty\u00e4 olisikaan. Siemenholvi tuntuu tuhon kuvistaan huolimatta uskovan aikaan kriisin j\u00e4lkeen, vaikka l\u00e4nsimaita riivaava pessimismi esitt\u00e4\u00e4 jokaisen kriisin loppuna, jonka j\u00e4lkeen ei seuraa en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
* *<\/p>\n
Sitten ik\u00e4v\u00e4t uutiset. Totesin kritiikin alussa, ett\u00e4 annoin itselleni lukemisen j\u00e4lkeen aikaa palata mieless\u00e4ni Siemenholviin. Tuntuu julmalta kirjoittaa n\u00e4in, mutta tosiasia on, ett\u00e4 en pohtinut kirjaa kertaakaan. En ole ajatellut sit\u00e4 vapaaehtoisesti enk\u00e4 ole halunnut selata sit\u00e4 uudelleen. Teoksen kirjaimet ovat todella kuin siemenet holvissa, visusti kirjan kannen alla, ulkomaailman ulottumattomissa.<\/p>\n
En tarkoita, ettenk\u00f6 palaisi Siemenholvin pariin viel\u00e4 joskus ja etteik\u00f6 teos kasvaisi arvossaan vuosien kuluessa \u2013 olen kriitikko enk\u00e4 meedio. Mutta t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 ajassa, teokseen on muotonsa vuoksi vaikeaa (ei mahdotonta!) luoda henkil\u00f6kohtaista suhdetta. Kunnianhimostaan huolimatta Siemenholvi tuntuu mammuttimaiselta kuriositeetilta, kuin rannalle ajautunut tajuton valas. Se tuntuu vaikealta ohittaa noin vain mutta samalla tuomitulta kuolemaan; olemaan jotain muuta, oudompaa, kuin tyls\u00e4sti \u201dsuomalaisen runohistorian merkkiteos\u201d.<\/p>\n
Mikko Lamberg<\/p>\n
* *<\/p>\n
\u2666\ufe0f\u00a0PIENI TUKI, ISO APU\u00a0\u2666\ufe0f<\/p>\n
Tilaatko joskus kirjan tai \u00e4\u00e4nikirjan verkosta? L\u00f6yd\u00e4t ostoslinkkej\u00e4 jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikist\u00e4. Niist\u00e4 tehdyist\u00e4 ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sivustoa.\u00a0<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Mutta ei tehd\u00e4 niin. Siemenholvissa on selke\u00e4 rakenne. Teos alkaa sonetista ja p\u00e4\u00e4ttyy sonettiin. V\u00e4liss\u00e4 nelj\u00e4 ilosanomaksi nimetty\u00e4…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":51140,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,12631,33,31,30,378,4153,12632,32,109],"class_list":{"0":"post-51139","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-erkka-filander","11":"tag-fi","12":"tag-finland","13":"tag-finnish","14":"tag-kirjat","15":"tag-runous","16":"tag-siemenholvi","17":"tag-suomi","18":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/51139","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=51139"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/51139\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/51140"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=51139"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=51139"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=51139"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}