Auringon aktiivisuus vaihtelee useissa eripituisissa jaksoissa, joista tunnetuin on noin 11 vuotta. Nasan analyysin mukaan kotit\u00e4htemme t\u00e4t\u00e4 pidempiaikainen aktiivisuus on noussut vuodesta 2008 l\u00e4htien. <\/p>\n
Pitk\u00e4aikaisessa aktiivisuudessaan Aurinko oli laskusuunnassa aina 1980-luvulta l\u00e4htien vuoteen 2008 asti. Tuolloinen aktiivisuusjakso oli historiallisen hiljainen<\/a> ja ennusteet ep\u00e4iliv\u00e4t jopa auringonpilkkujen olevan katoamassa<\/a>. N\u00e4in on k\u00e4ynyt aiemmin esimerkiksi vuosina 1645\u20131715 koetun Maunderin minimin aikana.\n<\/p>\n \u201cKaikki merkit viittasivat siihen, ett\u00e4 Aurinko oli vaipumassa pitkittyneeseen matalan aktiivisuuden jaksoon\u201d, selitt\u00e4\u00e4 Jamie Jasinki<\/strong> Nasan JPL:st\u00e4.\n<\/p>\n \u201cSiksi oli yll\u00e4tys n\u00e4hd\u00e4 trendin k\u00e4\u00e4ntyneen p\u00e4invastaiseksi. Aurinko on v\u00e4hitellen her\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u201d, Jasinki jatkaa.\n<\/p>\n Jasinkin uuden tutkimuksen<\/a> mukaan vuodesta 2008 alkaen aurinkotuulen nopeus sek\u00e4 plasman ja magneettikent\u00e4n parametrit ovat olleet nousussa. Selv\u00e4\u00e4 syyt\u00e4 Auringon pitk\u00e4aikaisiin vaihteluihin ei viel\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4.\n<\/p>\n Auringon aktiivisuus vaikuttaa esimerkiksi revontulien ja radioh\u00e4iri\u00f6iden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, matkustajalennoilla saatuun s\u00e4teilyannokseen, astronauttien terveyteen sek\u00e4 aurinkokuntaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n aurinkotuulen muodostaman suojakuplan kokoon.\n<\/p>\n Virallista kuukausittaista Auringon pilkkulukua ja siit\u00e4 tehty\u00e4 k\u00e4yr\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4see tarkastelemaan NOAAn sivuilta<\/a>. Parhaillaan elet\u00e4\u00e4n Auringon 11-vuotisen syklin maksimia<\/a> ja seuraavaa minimi\u00e4 odotetaan vuodelle 2031.\n<\/p>\n