T\u00e4h\u00e4n palaan aina uudelleen:<\/p>\n
Herta M\u00fcllerin T\u00e4n\u00e4\u00e4n en halunnut tavata itse\u00e4ni <\/p>\n
\u201dT\u00e4n\u00e4\u00e4n en halunnut tavata itse\u00e4ni on yksi monista kirjoista, jotka olen lukenut varmaan kymmenen kertaa. <\/p>\n
Jos pid\u00e4n kirjasta paljon, luen sen heti kahdesti per\u00e4j\u00e4lkeen, sitten muutaman kuukauden v\u00e4lein uudestaan vuosien mittaan. On kirjoja, jotka olen lukenut niin monesti, ett\u00e4 olen tavallaan tyhjent\u00e4nyt ne. Sanat menett\u00e4v\u00e4t merkityksens\u00e4, kun ne lukee riitt\u00e4v\u00e4n monta kertaa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen sivut ovat tyhj\u00e4t, ja tulee jonkin muun kirjan vuoro. <\/p>\n
T\u00e4ll\u00e4 lukutyylill\u00e4 j\u00e4\u00e4 paljon uutuuksia ja vanhempiakin kirjoja lukematta, mutta ei sill\u00e4 ole minulle merkityst\u00e4. T\u00e4rkeint\u00e4 on saada kirja kokonaan sis\u00e4\u00e4ni, hieman kuin olisin sy\u00f6nyt sen ja nuollut lautasen puhtaaksi. Hyllyss\u00e4ni on vain kirjoja, jotka tied\u00e4n lukevani monta kertaa. Kirjoitan my\u00f6s omat kirjani moneen kertaan luettaviksi.\u201d <\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n aion lukea seuraavaksi:<\/p>\n
Maria Stepanovan Kadoksiin <\/p>\n
\u201dRakastin Stepanovan<\/strong> edellist\u00e4 suomennettua teosta Muistin muistolle, ja ostin Kadoksiin-teoksen heti kun se ilmestyi. Stepanova on kirjoittanut uuden teoksensa maanpaossa Berliiniss\u00e4, joka on minulle erityisen merkitt\u00e4v\u00e4 kaupunki – nyky\u00e4\u00e4n oikeastaan toinen kotikaupunkini, sill\u00e4 vanhempi tytt\u00e4remme asuu siell\u00e4.
<\/p>\n Stepanova kirjoittaa kirjassaan identiteetti- ja olemassaolon kriisist\u00e4, vapaaehtoisesta maanpaostaan Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4, jota h\u00e4n kutsuu Pedoksi, sek\u00e4 \u00e4idinkielest\u00e4\u00e4n, joka makaa suussa kuin kuollut hiiri. Stepanovan tyyli on leikkis\u00e4 ja aina odottamaton, ja teos on hyvin kompakti, \u201dleip\u00e4viipaleen paksuinen\u201d, mik\u00e4 on jo pitk\u00e4\u00e4n ollut minun sek\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni ja kirjailijakollegani Mia Kankim\u00e4en<\/strong> saavuttamaton kirjallinen ideaali.\u201d
<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 oli suosikkini lapsena: <\/p>\n E. L. Konigsburgin Yst\u00e4v\u00e4ni noitatytt\u00f6
<\/p>\n \u201dLuin Yst\u00e4v\u00e4ni noitatytt\u00f6\u00e4 uudestaan ja uudestaan ja aloin harrastaa noitakonsteja. Ker\u00e4sin leikatut sormenkynteni talteen, keittelin ruusunlehdist\u00e4 ja ratamonlehdist\u00e4 seoksia ja etenkin harjoittelin lent\u00e4mist\u00e4. Tein lentosalvaa, jonka perusainesosat olivat hapankorppu ja vesi, hieroin sit\u00e4 k\u00e4sivarsiini ja hypp\u00e4sin keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 mukamas aina vain pidemm\u00e4lle. <\/p>\n Pakotin kaveritkin leikkim\u00e4\u00e4n kirjan hahmoa Jenniferi\u00e4, vaikka he eiv\u00e4t olisi halunneet. <\/p>\n Minulta j\u00e4i t\u00e4ysin huomaamatta, ett\u00e4 Jennifer oli itse asiassa tosi yksin\u00e4inen ja s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4 noitatouhuineen. Niill\u00e4 h\u00e4n yritti tehd\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n maagisempaa ja v\u00e4hemm\u00e4n yksin\u00e4ist\u00e4.\u201d
<\/p>\n \u201dOlen rakennefriikki niin kirjailijana kuin lukijana ja katsojanakin. Kun rakenne on kohdallaan, annan kaikille anteeksi kaiken t\u00e4ss\u00e4 maailmassa.\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n T\u00e4h\u00e4n kirjaan liittyy erityinen muisto:<\/p>\n Hermann Hessen Narkissos ja Kultasuu
<\/p>\n \u201dKun tapasimme 30 vuotta sitten puolisoni Asko Kallosen<\/strong> kanssa, luimme per\u00e4j\u00e4lkeen samoja kirjoja ja olimme my\u00f6s sit\u00e4 kautta yhteydess\u00e4 toistemme sisikuntiin. Luimme muun muassa Rikoksen ja rangaistuksen, ja ensimm\u00e4inen treffielokuvamme oli Schindlerin lista, joten suhteeseen ei l\u00e4hdetty kevein askelin. <\/p>\n Hermann Hessen<\/strong> Narkissos ja Kultasuu oli meille aivan erityinen. En muista kirjasta en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mutta en koskaan unohda, miten makoilimme Pihlajasaaressa kallionkoloissa, kyynel\u00f6imme ja puhuimme Narkissoksesta.\u201d
<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 yll\u00e4tti minut t\u00e4ysin:<\/p>\n Sigrid Nunezin Paras yst\u00e4v\u00e4
<\/p>\n \u201dEn tiennyt Nunezista <\/strong>enk\u00e4 kirjasta mit\u00e4\u00e4n ennen kuin sain sen kierr\u00e4tyksess\u00e4 yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni Teresalta<\/strong>. Ajattelin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on varmaan jokin koirakirja, min\u00e4p\u00e4 v\u00e4h\u00e4n vilkaisen ja laitan sitten takaisin kiertoon. Rakastuin kirjaan p\u00e4\u00e4t\u00e4 pahkaa, se oli aivan kaikkea mit\u00e4 olisin toivonut, jos olisin osannut toivoa.
<\/p>\n Nunezin kieli, maailmankuva, rakenne, kaikki asettuivat t\u00e4sm\u00e4llisesti oikeisiin kohtiin minussa. Olen rakennefriikki niin kirjailijana kuin lukijana ja katsojanakin. Kun rakenne on kohdallaan, annan kaikille anteeksi kaiken t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. <\/p>\n Parhaan yst\u00e4v\u00e4n j\u00e4lkeen olen lukenut v\u00e4hitellen kaikki Nunezin teokset, monet jo useaan kertaan.\u201d
<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 kirja on nolo, mutta pid\u00e4n siit\u00e4:<\/p>\n Colleen McCulloughin Okalinnut
<\/p>\n \u201dEn ole lukenut Okalintuja aikoihin, mutta nuorena rakastin sen traagisuutta ja dramaattisuutta. Edelleen sill\u00e4 on nostalginen paikka syd\u00e4mess\u00e4ni. <\/p>\n Kun luen omaksi huvikseni, olen aika armoton lukija. Kun kirjoitin Anna-Leena H\u00e4rk\u00f6sen Taskupainos-muistelmateosta ja puhuimme tauoilla siit\u00e4 mit\u00e4 luemme, Anna-Leena sanoi usein: ’No onpa suuri yll\u00e4tys, Katja Kallio ei tyk\u00e4nnyt t\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4n kirjasta.’ <\/p>\n Jos luen ammatin puolesta, erotan tietenkin kirjan ansiot omista tarpeistani.<\/p>\n Nuorena luin kaikkea mahdollista Doris Lessingist\u00e4 <\/strong>Okalintuihin, kaikki lukeminen oli jotenkin yht\u00e4 suuri ilo. Olisi kiinnostavaa lukea Okalinnut uudestaan sopivana hetken\u00e4 ja katsoa kohtaanko oman 14-vuotiaan itseni sen sivuilla. Saattaisi se tapahtua.\u201d
<\/p>\n Jutun lyhyempi versio jutusta on julkaistu Eeva-lehdess\u00e4 5\/25. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"T\u00e4h\u00e4n palaan aina uudelleen: Herta M\u00fcllerin T\u00e4n\u00e4\u00e4n en halunnut tavata itse\u00e4ni
\u201dT\u00e4n\u00e4\u00e4n en halunnut tavata itse\u00e4ni on yksi…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":53775,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,31,30,378,32,109],"class_list":{"0":"post-53774","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-kirjat","14":"tag-suomi","15":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/53774","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=53774"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/53774\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/53775"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=53774"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=53774"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=53774"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\n