{"id":53790,"date":"2025-10-05T16:23:11","date_gmt":"2025-10-05T16:23:11","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/53790\/"},"modified":"2025-10-05T16:23:11","modified_gmt":"2025-10-05T16:23:11","slug":"kapsakin-joskus-liikaa-aina-liian-vahan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/53790\/","title":{"rendered":"Kaps\u00e4kin Joskus liikaa, aina liian v\u00e4h\u00e4n"},"content":{"rendered":"

Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Helena Juntusen<\/strong> ja Petri Tammisen<\/strong> yhteinen kirja Joskus liikaa, aina liian v\u00e4h\u00e4n \u2013 Oopperalaulaja Helena Juntusen el\u00e4m\u00e4ntarinoita<\/a> ilahdutti erilaisena el\u00e4m\u00e4nkertana. Se ei kaunistellut eik\u00e4 peitellyt, sen muoto oli tiivis ja teksti nautittavaa. Annoin sille nelj\u00e4 ja puoli t\u00e4hte\u00e4 sivustomme arviossa. Nyt Helena Juntusen el\u00e4m\u00e4ntarinat ovat siirtyneet Kaps\u00e4kin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ja ilahduttavat taas sopivasti erilaisena musiikkiteatterina, oikeastaan pienoisoopperana.<\/p>\n

Teatteriarvio<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Joskus liikaa, aina liian v\u00e4h\u00e4n -n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6version tapahtumapaikka on lentokent\u00e4n lounge. Mik\u00e4 sopisikaan paremmin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, millaista on oopperat\u00e4hden el\u00e4m\u00e4, kun kaikki glamouri on karsittu pois. Sama teema toistui kirjassakin: laulajan arki on ty\u00f6t\u00e4, fyysisestikin rankkaa, paljon matkustelua, paljon odottelua lentokentill\u00e4, monia yksin\u00e4isi\u00e4 iltoja hotellihuoneessa.<\/p>\n

Oopperalaulaja (Helena Juntunen) on matkalla It\u00e4vallan Graziin, Wagnerin<\/strong> Lent\u00e4v\u00e4n hollantilaisen esitykseen ja Sentan rooliin. Lento on my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, nainen v\u00e4synyt ja edess\u00e4 on esitys, josta h\u00e4n on jo saanut murska-arvostelut. Yhteisty\u00f6 ohjaajan kanssa ei sujunut, h\u00e4nen toiveensa olivat mahdottomia toteuttaa. Tunteita oli joko liikaa tai liian v\u00e4h\u00e4n, ja lehdist\u00f6 repi ensi-illan j\u00e4lkeen laulajan esiintymisen palasiksi.<\/p>\n

Laulajan ja baarimikon (Kari-Pekka Toivonen<\/strong>) kesken viri\u00e4\u00e4 keskustelu, jossa laulaja purkaa tuntojaan ja mies kysyy mm., miksi oopperassa pit\u00e4\u00e4 laulaa niin kauhealla tavalla.<\/p>\n

\"\"Helena Juntunen esitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, maailmalla kiert\u00e4v\u00e4\u00e4 oopperalaulajaa, ja esityksen my\u00f6s ohjannut Kari-Pekka Toivonen lentokent\u00e4n loungen baarimikkoa. Kuva Tero Vihavainen.<\/p>\n

Ilta oli Helena Juntusen<\/p>\n

Kirjan teksti on Helena Juntusen, ja Petri Tammisen rooli oli innostaa, l\u00e4hett\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4, rohkaista avoimuuteen, karsia ja j\u00e4rjest\u00e4\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6versioon k\u00e4sikirjoituksen ja sanoituksen on kirjoittanut alkuper\u00e4isteoksen pohjalta poika Tamminen eli Antti R\u00f6nk\u00e4<\/strong>. K\u00e4sikirjoitus on vaatinut paljon karsintaa, mutta mukana on olennainen: oopperalaulajan ty\u00f6, lapsuuden ensikokemukset Oulun teatterissa, roolit, mieluiset ja v\u00e4hemm\u00e4n mieluiset asiat, miehet, ja v\u00e4h\u00e4n alkoholistakin, joka nousi kohuotsikoihin kirjan ilmestytty\u00e4. Ja on mukana vastaus siihenkin baarimikon kysymykseen, miksi Helena Juntunen laulaa niin kuin laulaa, eik\u00e4 kuten vaikkapa Adele<\/strong>, Dolly Parton<\/strong> tai Sarah Vaughan<\/strong>.<\/p>\n

\n

Kirjassa ei mystifioida taidetta tai taiteilijuutta, vaan kerrotaan kaunistelematta, millaista on oopperalaulajan ty\u00f6. Se on kiirett\u00e4, repsottavia irtoripsi\u00e4 ja jatkuvaa harjoittelua. Toisaalta kyyniseksik\u00e4\u00e4n ei heitt\u00e4ydyt\u00e4, vaan ammatin hyv\u00e4t puolet ja kauneus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n silloin kun ne on syyt\u00e4 n\u00e4hd\u00e4. Halusin s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 saman hengen t\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 \u2013 huumorin ja melankolian, melodraaman ja aseistariisuvan autenttisuuden.\u201d<\/p>\n

Antti R\u00f6nk\u00e4 k\u00e4siohjelmassa<\/p>\n<\/blockquote>\n

Helena Juntunen loistaa omassa tarinassaan. Tunneskaalaa riitt\u00e4\u00e4 v\u00e4symyksest\u00e4 riehakkuuteen ja herkkyydest\u00e4 l\u00e4hes roisiuteen. T\u00e4hti ja samalla ty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4 nainen. Ja laulu sitten, skaalaa riitt\u00e4\u00e4 siin\u00e4kin Iiro Rantalan<\/strong> \u201dvaatimaan\u201d yl\u00e4-\u00e4\u00e4neen asti. <\/p>\n

Kirjasta on erityisesti j\u00e4\u00e4nyt mieleeni, miten mielenkiintoisesti Juntunen siin\u00e4 selitti, mill\u00e4 tavoin oopperalaulajaa tekee koko kehostaan instrumentin ja mik\u00e4 rooli eri ruumiinosilla siin\u00e4 on. T\u00e4llaiseen yksityiskohtaisuuteen n\u00e4ytelm\u00e4muoto ei taivu, mutta sit\u00e4 paremmin h\u00e4n pystyy esityksess\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n insrumenttinsa toimijuuden.<\/p>\n

Iiro Rantalan musiikki soi esityksess\u00e4 l\u00e4hes koko ajan. Se on onnistunut kokonaisuus vaihtelevia tyylej\u00e4 vahvoista jazz-vaikutteista musikaaleihin. Huipputrio, Rantala pianossa, Jukka Perko<\/strong>, saksofoni, ja Ville Herrala<\/strong>, basso, saivat esityksen aikana my\u00f6s oman jazz-hetkens\u00e4, ja Helena Juntunen heng\u00e4hdystauon. <\/p>\n

\"\"S\u00e4vellykset olivat Iiro Rantalan (vasemmalla) ja h\u00e4n vastasi esityksen musiikista yhdess\u00e4 Jukka Perkon (saksofoni) ja Ville Herralan (basso) kanssa. Kuva Tero Vihavainen.<\/p>\n

\u00d6veri\u00e4<\/p>\n

Ooppera on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksien taidetta, \u201d\u00f6veri\u00e4\u201d, kuten Juntunen sit\u00e4 esityksess\u00e4 kuvaa ja my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Kari-Pekka Toivosen ohjaus ei ved\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kokonaisuudessa \u00f6veriksi, esityksen pituudesta (n. 70 minuuttia ilman v\u00e4liaikaa) alkaen. <\/p>\n

\"\"Murhanhimoa oopperadiivan elkeiss\u00e4. Kuva Tero Vihavainen.<\/p>\n

Tekstiss\u00e4 on lukuisia pieni\u00e4 viittauksia, jotka tuovat mukaan huumoria ja keveytt\u00e4 ja samalla kertovat paljon oopperalaulajan ty\u00f6st\u00e4. Juntunen vertaa oopperalaulajaa huippu-urheilijaan ja letkauttaa, ett\u00e4 aitajuoksijalla ja oopperalaulajalla roolissaan on yhteist\u00e4 my\u00f6s irtoripset. Rakkauskohtauksessa kollegan syliss\u00e4 maatessaan h\u00e4n haistelee miehen hiuksista Suomen tuliaisena tuomaansa shampoota ja miettii, miten oopperalaulajan koulutus on yksi kalleimmista. \u00d6verill\u00e4 on hintansa.<\/p>\n

Yleis\u00f6 kiitti hienosta kokonaisuudesta raikuvin suosionosoituksin, ja ensi-illassa lavan reunalle kannettiin enn\u00e4tyksellinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kiitoskukkia. N\u00e4ihin kiitoksiin yhdymme kanssani ensi-illassa olleen Minnan<\/strong> kanssa.<\/p>\n

Joskus liikaa, aina liian v\u00e4h\u00e4n<\/strong><\/p>\n

Musiikkiteatteri Kaps\u00e4kki, ensi-ilta 1.10.2025, esitykset 25.10. asti ja uudelleen huhtikuussa 2026.<\/p>\n

Alkuper\u00e4isteksti:\u00a0Helena Juntunen\u00a0<\/strong>ja\u00a0Petri Tamminen<\/strong>
K\u00e4sikirjoitus ja sanoitukset:\u00a0Antti R\u00f6nk\u00e4\u00a0\u00a0<\/strong>
Ohjaus:\u00a0Kari-Pekka Toivonen\u00a0\u00a0<\/strong>
S\u00e4vellys:\u00a0Iiro Rantala\u00a0\u00a0<\/strong>
Lavastus-, valo-, ja \u00e4\u00e4nisuunnittelu:\u00a0Max Marshall\u00a0<\/strong>
Rooleissa:\u00a0Helena Juntunen<\/strong>\u00a0ja\u00a0Kari-Pekka Toivonen\u00a0\u00a0<\/strong>
Muusikot:\u00a0Iiro Rantala<\/strong>\u00a0(piano),\u00a0Jukka Perko<\/strong>\u00a0(saksofoni) ja\u00a0Ville Herrala<\/strong>\u00a0(basso).<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 linkki blogimme juttuun Helena Juntusen ja Petri Tammisen kirjasta Joskus liikaa, aina liian v\u00e4h\u00e4n: (KLIK<\/a>)<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 linkki Musiikkiteatteri Kaps\u00e4kin sivuille: (KLIK<\/a>)<\/p>\n

\n\tAiheeseen liittyy<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Helena Juntusen ja Petri Tammisen yhteinen kirja Joskus liikaa, aina liian v\u00e4h\u00e4n \u2013 Oopperalaulaja…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":53791,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,31,30,378,32,109],"class_list":{"0":"post-53790","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-kirjat","14":"tag-suomi","15":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/53790","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=53790"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/53790\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/53791"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=53790"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=53790"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=53790"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}