Teoksessa esiintyy sosiaalisesti haluton t\u00f6rkyrikas introvertti, josta piirret\u00e4\u00e4n hieman erilainen kuva teoksen jokaisessa nelj\u00e4ss\u00e4 osiossa. Aluksi h\u00e4nt\u00e4 kutsutaan Benjamin Raskiksi, sitten Andrew Beveliksi. N\u00e4in siksi, ett\u00e4 kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 osiota ovat ik\u00e4\u00e4n kuin eri ihmisten kirjoittamia teoksia. Ensimm\u00e4inen on avainromaani, toinen on el\u00e4m\u00e4kerran k\u00e4sikirjoitus.<\/p>\n
Aluksi kuvaus Andrew Bevelist\u00e4 saa suorastaan raivoihin. Mik\u00e4 pikkumainen, itserakas typerys! Ja h\u00e4nen ideansa ja ajattelunsa, kuinka lyhytn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 ja itsekeskeist\u00e4. Valitettavasti t\u00e4llaisia \u201dtalousneroja\u201d on maailma pullollaan. Mutta Luotto ei loppujen lopuksi kerro Andrewsta, vaan h\u00e4nen vaimostaan Mildredist\u00e4.<\/p>\n
Luotto on er\u00e4\u00e4nlainen Citizen Kane. Teos viittaa ep\u00e4suorasti Orson Wellesin<\/b> kohtaloon, kun h\u00e4n meni hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n elokuvassaan William Randolph Hearstin<\/b> el\u00e4m\u00e4nvaiheita ja sai ylleen lehtimogulin ikuisen vihan.<\/p>\n \u201dValta ja raha ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t itsens\u00e4 hiljaisuudella, ja ihmisen t\u00e4rkeyden voi mitata sill\u00e4, kuinka paksu \u00e4\u00e4nt\u00e4 vaimentava pehmuste h\u00e4nt\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i.\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n Luoton toisessa osiossa kerronta muuttuu hauskan kokeelliseksi, ja vasta kolmannessa osuudessa selvi\u00e4\u00e4 mist\u00e4 koko romaanissa on oikeasti kyse. Ida Partenzan osuudessa kahden aiemman tekstin mysteeri avautuu, mutta samalla se luo uuden: Kuka oli Mildred Bevel? Millainen h\u00e4n oikeasti oli, ja miten h\u00e4n koki ja n\u00e4ki maailman?<\/p>\n * *<\/p>\n Vasta viimeisess\u00e4 osuudessa Mildred saa oman \u00e4\u00e4nen ja tyrm\u00e4\u00e4 teoksen aiemmissa osuuksissa annetun kuvan itsest\u00e4\u00e4n ja Andrewsta. T\u00e4h\u00e4n asti Andrew on eri \u00e4\u00e4nill\u00e4\u00e4n toistellut, kuinka h\u00e4n on sukupolvien jalostuksen tuotos, matemaattisesti ja sosiaalisesti \u00e4lyk\u00e4s ja kuinka h\u00e4nell\u00e4 on kyky ennustaa markkinoiden liikkeit\u00e4. (Miksi t\u00e4st\u00e4 tulee mieleen er\u00e4skin suomalainen pankkipohatta?)<\/p>\n \u201dUseimmat meist\u00e4 haluavat saavuttaa voittonsa itse, omilla teoillaan, mutta toisaalta olla tappioidensa onnettomia uhreja. Menestymme omin voimin, mutta h\u00e4vi\u00f6t\u00e4 emme koskaan saa aikaan itse \u2013 kohtaloksemme koituvat aina ulkopuoliset tekij\u00e4t.\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n Ehk\u00e4 me ihmiset vain olemme halukkaampia analysoimaan voittojamme kuin tappioitamme, ja meill\u00e4 on vastaanpanematon halu napata kunnia kokonaan itsellemme. K\u00e4y ilmi, ettei Andrew olekaan self-made-man, vaan ainoastaan pohjaton omahyv\u00e4isyys on saanut h\u00e4net v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4n olevansa oman onnensa sepp\u00e4. (Miksi t\u00e4st\u00e4 tulee taas mieleen samainen pankkipohatta?)<\/p>\n * *<\/p>\n Luoton rakenne on mykist\u00e4v\u00e4n hieno. Idan inhimillinen \u00e4\u00e4ni luo vastaparin aiemmin kuvatulle p\u00f6yhke\u00e4lle Andrew Bevelille ja samalla Idan kommunisti-is\u00e4lle, jonka el\u00e4m\u00e4 on t\u00e4ydellinen vastakohta Bevelin hienostoel\u00e4m\u00e4lle, ja silti molemmat ovat samanlaisia persoonia.<\/p>\n Teoksessa on my\u00f6s kohtia jotka resonoivat t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n:<\/p>\n \u201dSiell\u00e4 miss\u00e4 kerran asuivat sinnikkyys ja neuvokkuus, pit\u00e4v\u00e4t nyt majaansa lamaannus ja ep\u00e4toivo. Miss\u00e4 omavaraisuus ennen vallitsi, maleksii nyt kerj\u00e4l\u00e4isen n\u00f6yryys. Ty\u00f6mies on alennettu anelemaan almuja. Ty\u00f6kykyinen v\u00e4est\u00f6mme on vankina noidankeh\u00e4ss\u00e4: kurjuutensa lievitt\u00e4miseksi se on yh\u00e4 riippuvaisempi valtion toimista, mutta toisaalta kurjuus on tuon samaisen valtion aikaansaannosta.\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n Teoksen ainoa ep\u00e4uskottavuus on, kun Diaz riisuu Bevelin ylt\u00e4 nerokkuuden, h\u00e4n tulee siirt\u00e4neeksi sen h\u00e4nen vaimolleen Mildredille. Teos siis p\u00f6nkitt\u00e4\u00e4 yh\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4, ett\u00e4 yhteiskuntaa py\u00f6ritt\u00e4vi\u00e4, omin avuin rikastuneita talousneroja olisi oikeasti olemassa.<\/p>\n Luotto on niit\u00e4 kirjoja, jotka pit\u00e4isi lukea saman tien uudelleen, jotta tarinan kaikki nyanssit avautuisivat.<\/p>\n Petri H\u00e4nninen<\/p>\n * *<\/p>\n \u2666\ufe0f\u00a0PIENI TUKI, ISO APU\u00a0\u2666\ufe0f<\/p>\n Tilaatko joskus kirjan tai \u00e4\u00e4nikirjan verkosta? L\u00f6yd\u00e4t ostoslinkkej\u00e4 jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikist\u00e4. Niist\u00e4 tehdyist\u00e4 ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sivustoa.\u00a0<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Teoksessa esiintyy sosiaalisesti haluton t\u00f6rkyrikas introvertti, josta piirret\u00e4\u00e4n hieman erilainen kuva teoksen jokaisessa nelj\u00e4ss\u00e4 osiossa. Aluksi h\u00e4nt\u00e4 kutsutaan…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":5414,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,31,30,3188,378,3189,386,32,109],"class_list":{"0":"post-5413","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-hernan-diaz","14":"tag-kirjat","15":"tag-luotto","16":"tag-romaani","17":"tag-suomi","18":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5413","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5413"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5413\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/5414"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5413"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5413"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5413"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\n
\n
\n